K-18 toiminta ja uusi raskaus

H

Henu

Näppärä viestien naputtelija
Jes, sain "luvan" luoda tämmöisen ketjun! :wink Ajattelin että tänne voisi siirtää keskustelut menkoista, petipuuhista, ehkäisystä ja ajatuksista koskien uutta raskautta.

Haluan esittää heti kysymyksen, joka on varmaan ihan pöljä, mutta en ole onnistunut löytämään kunnollista vastausta tähän netin ihmeellisestä maailmasta. Eli: jotta voi tulla uudelleen raskaaksi, pitääkö menkkojen olla alkanut? Vai saatammeko käytännössä ovuloida ilman kuukautisia eli "tietämättämme" jo tosi piankin synnytyksen jälkeen? Muistan kysyneeni terkkarilta jälkitarkastuksen yhteydessä että mistä voin tietää milloin on ns varmat päivät ja milloin ovulaatio kun menkat ei ole alkaneet ja se sanoi että en mistään. Plus että olen lukenut muutamista tapauksista joilla menkat ei olleet alkaneet ja olivat tulleet raskaaksi. Eli taisinkin jo vastata itse itselleni; on se vissiin mahdollista tulla raskaaksi ilman että menkat on alkaneet. Mutta olisko jollakulla ihan faktatietoa? :D

Meidän tilanne on siis se, että menkat ei ole vielä alkaneet (jes!!) ja petihommia on harjoitettu harvakseltaan. Ja tosiaan kuten toiseen ketjuun kirjoitin, niin toinen lapsi on tervetullut sitten kun on tullakseen eli emme käytä mitään ehkäisyä nyt eikä ole tarkoitus aloittaakaan. Ja tämän kaiken kun ynnäsin päässäni, sain aikaiseksi tuon esittämäni kysymyksen :)
 
Sinänsä voi, että ovulaatiohan tapahtuu 2 vkoa ennen menkkoja, eli kun menkat alkaa, oot jo kerran ovuloinut. Ja jos siitä jo tulee raskaaks, ei menkat alakaan. :)
 
Olen myös lukenut, että usein synnytykseen jälkeen ensimmäinen ovulaatio tulee vasta ensimmäisten menkkojen jälkeen. Eli kierto käynnistyy ensin vuodolla ja vasta sitten alkaa ovuloiminen. Mutta onhan näitä paljon, että on raskaana ennen ensimmäisiä kuukautisia. Mistään ei siis voi tietää miten omalla kohdalla käy ja kuinka pian kuukautiset alkaa :)
 
Me ei tulla ottamaan mitään ns. jatkuvaa ehkäisyä käyttöön toistaiseksi, koska toinen lapsi olisi melko piankin tervetullut. Toki mietityttää, miten pystyisi jakamaan huomion esikoisen ja uuden tulokkaan kesken, jos ikäeroa olisi kovin vähän. Heti kun ajattelen asiaa, tulee hirveä syyllisyys, että esikoinen tulisi jotenkin "hylätyksi" (voihan näitä hormooneja taas :p). Lisäksi toinen lapsi toisi uusia asumis- ja rahakysymyksiä ratkottavaksi.

Ihanteellisesti en siis ihan vielä lähikuukausina näkisi itseäni uudestaan raskaana, mutta koska ei voi tietää, milloin tärppää (tai onnistuuko edes, vaikkei periaatteessa ole syytä, miksi ei onnistuisi), niin olen valmis ottamaan riskin, että seuraava lapsi ilmoittaisikin tulostaan vaikka heti.

Tietenkin tämä pohdinta on sikäli vähän ennenaikaista, että synnytyksen jälkeen ei olla vielä päästy ollenkaan peittoja heiluttelemaan, eikä ole mitään hajua, miten se onnistuu. Myöskään logistiikka rauhallisen ajan tai oman tilan järjestämiseksi ole meidän pienessä asunnossa ihan yksinkertaista. Ajateltiin miehen kanssa molemmat, että ei edes yritetä, jos pieni erotiikantappaja tuhisee yöuniaan metrin päässä :D
 
Ei ole kuulunut viela kuukautisia, vaikka koko ajan onkin sellainen fiilis, etta nyt kohta ne alkavat.
Ma hankin jo e-pillerit valmiiksi (ne samat mita olen aikaisemminkin kayttanyt) ja aloitan ne sitten heti ekasta vuotopaivasta. Vaikka en ma niihin ihan 100% luota, koska ei voi tietaa miten sekaisin tsydeemit ovat taman koko vauva-projektin jalkeen, joten kaytetaan niiden ohella sitten kumia.
Olisi ihan kamalaa tulla heti uudelleen raskaaksi. o_O
 
Tuntuu muutes, etta joka toinen haluaa sen toisen vauvan heti peraan tai ainakin alkaa yrittamaan vuoden sisaan. Ma olen hyvaksynyt ajatuksen toisesta lapsesta, mutta vasta sitten hamassa tulevaisuudessa. Eka haluan katsoa miten taman kanssa menee... Sitten kun poika leikkii itse, pukeutuu itse, syo itse ja on muutenkin omatoiminen, niin vasta sitten.

En halua kahta vauvaa, kahta hoidettavaa. Vaan haluan ensin nahda, miten pojasta kasvaa "iso" poika, jolla on oma persoona ja mielipiteet... Ja jonka kanssa aiti-lapsisuhde perustuu kasvattamiseen, ei pelkkaan hoivaamiseen ja kakkapyllyn pesuun.
Sellainen 4-5 vuotta voisi olla sopiva ikaero. Kai.
 
Mulla ja veljellä on vajaa 6 v ikäeroa ja miehellä sisaruksiinsa 10, 12 ja 20 v ikäeroa, se on jäänyt vähän etäiseks niitten kans ja mä en oo ollu oikein ikinä väleissä veljeni kanssa, ehkä vasta silloin kaverustuttiin enemmän, kun mä muutin pois kotoa. Joten mieheni kans oltiin yhtä mieltä siitä, ettei kovin isoo ikäeroo meidän lapsille. Eihän sitä voi ennustaa, millaisissa väleissä ne tulee oleen keskenään, mut ainakin mun kaveripiirissä on paljon sisaruksia, joilla on alle 2 v ikäeroa ja ovat parhaita kavereita keskenään.. Ja järkeilen niinkin, että jos mä tän kroppani oon pilannu jo raskaudella, synnytyksellä ja imetyksellä, niin ollaan sit kerralla kaikki ja pistetään linjat kuntoon kun ei enää tarvii tulla raskaaks. :) Eikä tarvii aloittaa hormonaalista ehkäisyä tähän väliin, kun muutenkin oon jo imetyksestä niin pöpi.. Ja lisää syitä: Nyt mun on palattava työelämään suoraan äitiysloman jälkeen, mut jos pikkuinen tulee suht piakkoin, niin voisin olla esikoisenkin kanssa kotiäitinä pidempään..! Herättäähän se vähän ristiriitaisia tunteita, että olis käytännössä kaks vauvaa ja tuntuu haikeelta, mutta kaikkiaan me aatellaan, että plussat voittaa miinukset ja se rankka aika on niin lyhyt, sit ne kasvaa lähes samassa kehitysvaiheessa.. Ja semmosta. No toistan itseäni tällä palstalla, anteeksi se. Ja ymmärrän senkin näkökohdan, että haluaa pitää pidemmän välin.

Kuten joku totesi, lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan, joten eihän sitä voi vannoo, että se pieni ikäero toteutuis oikeesti. Ekan kerran raskauduin tosi helposti, mut nyt on kaikki toisin jo senkin puolesta, kuinka antaumuksella sitä käytännössä kykenee ees yrittämään.

Nyt sain aikaseks tilata semmoset geisha-kuulat, joten pääsen kunnolla treenaan lantiopohjan lihaksia kunnolla ja toivottavasti vähän kuntoutumaan ton laskeuman jäljiltä. Onks muilla tikatuilla ollut sitä, että iho on ollut tosi kiree parantumisen jälkeen? Mä totesin sen olevan syynä siihen helskutin kipuun, joka niin tehokkaasti on estänyt lähentelyt. :/
 
Lady Murmeliini, tosi hyvia pointteja ikaeron suhteen. Itsella viisi vuotta vanhempi veli ja olemme leikkineet yhdessa lapsena. Veli on mukana kaikissa lapsuudenmuistoissa ja olemme laheiset tanakin paivana.
Mun mielesta ikaero on huomattava silloin jos sita on +10 vuotta ja se nyt ei itselle ainakaan ole mahdollista edes ian puolesta. :) Mutta nyt lahivuosina en ainakaan ole valmis uuteen raskauteen.
 
Tuo sisarusten välinen ikäero on vähän niin, että pienellä ikäerolla olevilla on seuraa paremmin toisistaan aina ja sisarukset tavallaan kasvavat yhdessä, kun taas isompi ikäero voi tarkoittaa sitä, että sisarukset "löytää" vasta sitten kun alkaa aikuistumaan. Mutta eihän mikään takaa, että välit säilyvät tai että sisarukset tulevat toimeen, se on mielestäni luonteesta kiinni, ei iästä.

Tottakai sisarus olisi pojalle kiva juttu mutta... Mutta uusi raskaus pian, ei kiitos! (Aikaisemmin olin vielä eri mieltä).

Raskaudesta ja synnytyksestä ei jäänyt mitään traumoja, mutta tämä vauva-aika... Ehkä aika kultaa joskus muistot, mutta nyt vaan odotan että pojalle tulee ikää lisää, tämä alkuvuosi menisi nopeasti ja pääsisin takaisin töihin... Karua tekstiä ehkä. Minäkin haluaisin nähdä, että tämä poika on normaalisti kehittyvä ja terve, ennen kuin nyt sisarusta voisi edes harkita. Raha- ja asuntoasiat pitäisi myös olla kunnossa. Eli isompi asunto ja ei pelkoa irtisanomisista/lomautuksista... Ja äippärahoilla ei lainoja lyhennellä, joten töissäkin pitäisi ehtiä ensin taas "tienata ja säästää" :laughing014 . Kolmekymppisenä ikä alkaa olla jo yksi tekijä, mutta en silti yrittäisi uutta raskautta ennen kuin tämä tapaus täällä kotona alkaa osoittaa kasvavansa joskus ihmiseksi ja kulkevansa ilman vaippoja.
 
Miehellä on veljensä kanssa ikäeroa vuosi ja kolme kuukautta, ja hän oli alunperin sitä mieltä että haluaa saman, koska heillä oli niin hauskaa keskenään... No nyt on jo vähän eri mieltä. Minä avauduin tästä aiheesta jo valitusketjussa, itse en mitenkään ole valmis toiseen vielä. Tässä kaikkea tehdessään tulee aina ajatus että miten tämän tekisin, jos näitä olisi kaksi, tai siis toinen isompi. Tiedän kyllä, että siihen löytyisi keinot ja konstit, mutta kun ajatuskin ahdistaa.

Ja minäkin kaipaan töihin, kun tykkään alasta ja se on tavallaan osa identiteettiä. Mutta toinen juttu on se, että kun oon tehnyt pätkiä niin mulla on taas työnhaku edessä. En usko, että monta kotona vietettyä vuotta auttaa siinä, mutta jos töitä ei ala löytymään niin sitten varmaan todetaan että tehdään se toinen siinä vaiheessa ja odotellaan parempia aikoja.

Niin ja kyllä, toisen aion tehdä kalenterin kanssa. Ensimmäisen kohdalla ajattelin ettei sitä edes tiedä tuleeko vai ei, vaikka äiti ja sisko vihjailivatkin että meidän suvussa se tulee aika helposti. Mies sanoi että odotetaanko hetki niin syntyisi alkuvuodesta, ja minä siihen että eihän kukaan tule raskaaksi eka yrittämällä... Paitsi että niinhän siinä just kävi, pillereiden jälkeen ei tullut yksiäkään menkkoja. :grin
 
Meillä tarkoituksena kyllä hankkia lisää lapsia muttei kuitenkaan ihan vielä. Tämän ihanan pienen miehen kanssa on alku ollut melko rankkaa ja odotan jo aikaa että pikkuinen on vähän isompi. Toisaalta myös hirvittää ajatus siitä että olisi kaksi vaippaikäistä joista toinen valvoo yöt ja toinen haluaa päivisin huomiota ja leikkiseuraa. Minipillerit käytössä ja todella toivon että ehkäisy pitää. Toki jos ehkäisy pettää, on toinen lapsi suotava ja rakastettu.

Asiaan vaikuttaa myös se että asumme kaksiossa ja edessä on isomman asunnon hankinta ja itse toivoisin saavani vakituisen työpaikan ennen seuraavaa lasta niin olisi sitten helpompi palata työelämään.
 
Meillä on esikoisen ja uuden vauvan välillä ikäeroa aika tarkalleen2v3kk, ja tällä hetkellä ikäero tuntuu ihan täydelliseltä.
Tosin esikoisen uhma on nyt päällä, eli siinä mielessä on ollut hankalaa isomman kanssa, ja toisaalta, jos olisi ollut pienempi ikäero, olisi isosiskossa ollut enemmän vahtimista ja hoitamista - nyt se jo leikkii itsekseen, osaa jotenkuten pukea päälle, syö itse, keskustelee ja on muutenkin tosi omatoiminen, vaikka tottakai tarvitsee tosi tosi paljon huomiota. Meillä yritettiin siis jo saada vauva aluille puoli vuotta aiemmin niin että ikäeroksi olisi tullut alle 2vuotta, muttei sitten heti napannut koska mun kuukautiset olivat tosi epäsäännölliset ensimmäiset puoli vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen.Jos nyt saisin päättää niin olisin silti ajoittanut vauvan kevääseen tai kesään, sillä oltaisiin säästytty näiltä syksyn ärsyttäviltä viruksilta ja sairaalareissuilta. Ja mulla on oikeasti uudelleen vauvakuume. Olen aina haaveillut vähintään neljästä lapsesta, ja nyt olen saanut tahtoni jotenkuten läpi kolmeen (jee!) ja tässä pohdinkin, että miten iso väli kannattaa jättää toisen ja kolmannen väliin. Periaatteessa haluaisin tehdä kaikki nyt putkeen niin voisin keskittyä kunnolla työelämään sitten myöhemmin (ehdin tekemään vuoden töitä näiden kahden välissä) - toisaalta olisi kiva pitää vähän taukoakin lasten välillä. Muttei tässä enää parikymppisiä olla, joten ihan kovin montaa vuotta ei pysty tauottamaan. Ja jotenkin mietin että toisaalta olisi kropalle hyvä palautua välissä - vai olisko? Uskaltaisinko yrittää vauvaa alulle jo ensi kesällä? hui....
Tämä suhteellisen helppo raskaus, synnytys ja iisi vauva tietenkin edesauttavat vauvakuumetta. Esikoisen jälkeen sitä piti vähän odotella...Mekin asutaan kaksiossa ja toistaiseksi mahdutaan tänne hyvin (kysykää uudelleen vuoden kuluttua:wink), mutta jos kolmas on tullakseen niin sit on kyllä meilläkin edessä muutto.
 
Me nyt kai periaatteessa melkein kuulutaan vielä noihin mainostettuihin "parikymppisiin", tänä vuonna 24 ja 25v, mut jääpähän elämää elettäväks sitten neljän kympin jälkeenkin ilman pikkulapsia..

Kummallakin on opiskelut takana, samoin muutamia työvuosia, vakituiset työt ja asuntona oma (hmm, pankin pääasiassa) neliö lapsiystävällisellä alueella, joten en näe sinänsä esteitä, miksei laajentais katrasta kohta tähän perään. Se vielä piti sanomani, että nyt on tytöltä kaikki vaatteet ja tavarat tallessa, mutten tosiaankaan aikois varastoida niitä jokski viideks vuotta, kun sitä varastotilaa meillä ei valitettavasti pahemmin oo.. Joten VIELÄ olis kaikki ja kakkosen vauva-aika olis taloudellisesti puoli-ilmasta.

Asiantuntioiden mielestä semmoinen 12-24 kk ois hyvä pitää raskauksien välissä taukoo, että kroppa ehtis palautuun, mut se nyt kai on aika yksilöllistä, miten palautuu, ja kyllähän 'irlantilaisia kaksosiakin' ovat ihmiset hankkineet kautta aikojen.
 
Mietin tanaan, etta mita noista kaikista bodeista varastoimaan. Jos vauvan pieneksi jaaneessa bodyssa on kauniit kuosit niin siitahan voisi tehda sisustustaulun lastenhuoneeseen.
Ei tarvitse muuta kuin:
-sakset
-puiset kiilakehykset (loytyy taidetarvikeliikkeista)
-niittipyssy

Noista bodeista voisi saada upean sarjan pienikokoisia (esim. 30x30cm) tauluja. Siten niita voisi ihastella koko ajan. Olisivat samalla muisto vauva-ajasta. :)
 
Meillä esikoinen on jo 11v, mutta kakkosen ja kolmosen välillä on 1v3kk ja ne tehtiin kyllä ihan suunnitellusti pienellä ikäerolla :) Tai siis kolme kuukautta söin pillereitä jonka jälkeen päätettiin että saa tulla koska tahtoo tuo kolmas, ja sehän tahtoikin tulla heti ekasta kierrosta :) No voin sanoa, että todella helposti on mennyt kahden vaippaikäisen kanssa, itsekkin oikein yllätyin :)
Tämä viimeisin nyt olikin sitten aivan täysi yllätys, kun päätti tulla pillereistä huolimatta :) Mutta heti jo plussauksen jälkeen ajatus kolmesta vaippaikäisestä oli ihan jees :) Siinähän se menee, kun kerta kahdenkin kanssa on niin iisiä :D Saahan sitä ainakin toivoa, vaikka voihan totuus olla jotain aivan muuta :) Mutta toistaiseksi on aivan levollinen olo, vaikka ensi kesänä onkin kädet täynnä pieniä lapsia :)

Ja tosissaan, vaikka tätä viimesintä ei oltu millään tavalla suunniteltu ja ajatuksena ei ollut lisää lapsia ainakaan moneen vuoteen, niin kyllä tässä kun jo monta viikkoa saanut asiaan totutella tuo mieskin, niin on ihan innoissaan :) Kävi jopa vaihtamassa auton hieman isompaan, 9-paikkaiseen minibussiin :) Se oli siis miehen tapa reagoida uuteen lapseen :)
 
Täällä kuumeillaan :rolleyes: ... Poitsu täyttää (13 pvä) 4 kk. Keskeytetyllä mennään ja kumilla.. Ei tartteis natsata ihan heti, kun vuosihan se suositus olis sektion jälkeen. Mutta jos sitä ottais vähän varaslähtöö kesällä :wink
 
Oonko minä oikiasti ainut jota ei inspaa tippaakaan toinen? :D Täytyy sanoa, että nyt jos jostain syystä paljastuisi että olen uudelleen raskaana, taitaisi käydä niin että marssisin suoraan aborttiin.. Tässä yhdessä on ihan tarpeeksi, plus haluan työelämään kunhan poika on sen ikäinen että hoitoon voi ja viitsii viedä. Ja oikeen otsassa suoni pullistuu kun kaikki vaan hymyilee tietäväisesti "niinhän sää nyt sanot..." joo-o, niin sanonki ja sanon vastedeski.
Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja haluan itselleni pelivaran. Yhden kanssa pärjään hyvin yksinkin, mutta kahden tai pahimmassa tapauksessa kolmen... EI KIITOS :D
 
Meillä esikoisen ja tämän ikäeroksi tuli 3,5 vuotta ja olen enemmän kuin tyytyväinen :) olin koko ajan varma että toisen haluan mutt isommalla ikäerolla. Ja sen vahvist ystäväni 1,5vuoden ikäerolla syntyneet lapset jotka molemmat vilkkaita..isompi on ollut niin mustasukkainen koko ajan että tappelevat koko ajan. (Toki hyviäkin hetkiä on! ) :) ja vauva aika meni vahtiessa ettei toinen pääse satuttamaan ja laittamaan vauvan suuhun leluja,jota tapahtui vähän väliä. Toki kaikki ei varmaan ole samanlaisia mutta edes ajatus tuosta vei halut sisaruksesta pienellä ikäerolla. :p
 
Kyumin, et varmasti ole ainoa :)
Kun sain esikoisen silloin reilu 11-vuotta sitten, olisin ollut valmis palaamaan töihin saman tien ja kotona olo ei napannut ollenkaan :)
Toki tiesin silloin jo että haluan kyllä lisää lapsia.

Ja kaikki me ollaan erilaisia, ei kaikkien tarvitse haluta montaa lasta :) Siitä se ongelma vasta syntyisikin, jos kaikki haluaisi sen 4 lasta, kun alkaa maapallo olla muutenkin täynnä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top