Juhlat ja merkkipäivät

H

herne

Kommentoinnin ninja
Lokakuisten synttärit ovat vasta takana, mutta yleisön pyynnöstä, tässä oma ketju tulevillekin juhlille ja merkkipäiville :)

Ja voin aloittaa oven takana olevasta juhlasta eli joulusta. Me mennään varmaankin vanhempieni luokse (mitään ei ole varsinaisesti sovittu, mutta äitini jo kysyi tilaako hän pojalle joulupukin - kiitos ei ainakaan tänä vuonna :grin ), mutta kotiinkin tehdään joulua. Jännittää jo etukäteen, miten joulukuuselle (joka on meillä oikea) käy, mutta eihän sitä kokeilematta tiedä :) Jouluruokia olen tavannut tehdä joka toinen vuosi, ja joka toinen vuosi sitten jotain muuta jouluista/juhlavaa syötävää, kun kuitenkin osa pyhistä vietetään valmiissa joulupöydissä. Tänä vuonna on siis ei-jouluruokavuosi.

Lahjaksi ajattelimme pojalle pulkkaa, ainakin, jos saadaan lunta jouluun mennessä. Mutta yritetään ottaa maltilla lahjojen kanssa, synttäreillä tuli jo opittua, että tulee pitkä joulu jos joka lahjan avaamiseen paneudutaan yhtä hartaasti kuin synttärilahjojen :grin Ja tänä vuonna toivon, että ihan oikeasti me aikuiset jättäisimme lahjat ostamatta toisillemme, sekä rahasyistä, että sen takia että hommassa harvemmin on mitään tolkkua... Miehen kanssa voidaan korkeintaan hommata toisillemme jotain.
 
Aikuisten lahjoista. Meilläkään ei ole hirveästi niihin panostaa, mutta miehelle ostan kyllä jotain. Aikuisten kesken olemme kuitenkin yleensä ostaneet ns. aineettomia lahjoja, esim. lahjakortteja hierojalle tms. Tai sitten pullon hyvää viiniä tai viskiä, mikä ei varsinaisesti ole aineetonta, mutta ei kuitenkaan lisää kodin tavaramäärää. Minä sain viime vuonna lahjakortin sellaiseen rentoutuskelluntaan, mikä oli todella ihanaa. :)
 
Juu joulu! Mulla on ollut jo pitkään tosi ristiriitaiset fiilikset joulusta, johtuu siitä että kymmenisen vuotta sitten vanhempani erosivat ja siitä lähtien meidän joulut on ollu yhtä ramppaamista paikasta toiseen ja aikataulujen sovittelua, kun on käytävä kolmessa eri paikassa. Eli kotona ei ole vietetty joulua juuri ollenkaan. Joulu on ollut lähinnä "pakollinen paha", kivoja vapaapäiviä mutta ei tietoakaan rentoutumisesta tai lämpimästä kotoisasta tunnelmasta. Usein mulla on jouluna lähinnä vähän alakuloinen fiilis, perimmäistä syytä siihen on vaikea sanoa. Kai se on sitä että joululta toivoo ja odottaa enemmän kuin mitä saa ja kaipaa niitä lapsuuden jouluja kun oli ihanat perinteet perheen kesken ja nyt ei ole mitään siihen viittaavaakaan.

Viime joulukin meni vähän tämmöisissä tunnelmissa ja sitten oli huono omatunto kun ei osannut oikein iloita siitäkään joulusta vaikka mukana menossa oli pieni ihana ihminen. Nyt uskon että se joulumieli löytyy sieltä jostain, kun poika on jo niin "iso". Tänä jouluna me tosin mennään viikoksi Kuusamoon (jee, aika lumivarma joulu luvassa!) miehen siskon perheen kanssa. Kiva päästä reissuun ja lomailemaan ja joulua vietetään varmaan kunnolla vain se yksi päivä. Mennään valmiiseen joulupöytään ja availlaan lahjoja. Ei stressiä mistään jouluhössötyksistä. Juuri nyt se tuntuu hyvältä.

Tämän joulun jälkeen toivon, että voidaan oman pienen perheen kesken alkaa tehdä omia jouluperinteitä ja lopettaa muiden odotusten mukaan ravaaminen. Rauhoittumista kotona, omia joulutouhuja. Haluan että poika saa kokea ihania "perinteisiä" kotijouluja, kuten minäkin sain kokea lapsena. Että on sitten mitä lämmöllä muistella :)
 
Kuulostaapa kivalta teidän suunnitelma Henu! Mekin ollaan vähän mietitty, että kun tästä nykyisestä asunnosta muutetaan jonnekin luultavasti vähän kauemmas perheestä, vietettäisiin jouluja sitten ihan omassa kodissa. Logistiikka kolmen koiran ja lapsen kanssa on jo sellaista, että mieluummin kutsuu sitten toiset meille. Me ollaan tähän mennessä vietetty kaikki jouluaatot minun vanhempieni luona, anopilla on ollut tapana kutsua tapanina, paitsi viime vuonna (ja luultavimmin tänä vuonna) ovat itse olleet reissussa. Joulut perheeni kanssa ovat tavallaan ihania, mutta sellaista kakofoniaa, että rentoutumisesta ei voi ihan puhua :grin
 
Me ollaan miehen kanssa vietetty vasta kolme yhteistä joulua. Minun vanhempani ovat eronneet, joten jouluisin on käyty kolmessa eri paikassa kolmena eri päivänä. Niin varmaan tänäkin vuonna. Kotona paistetaan kinkku ja vähän on joitain jouluruokia hommattava, vaikka vierailuilla päästäänkin valmiiseen pöytään. Jossain vaiheessa halutaan kyllä varmasti viettää ihan omanlainen joulu ilman minnekään menoa. Toistaiseksi on niin rajalliset tilat kotona, ettei jouluvieraiden kutsuminen houkuttele yhtään, mutta jos/kun joskus on enemmän lääniä olisi varmaan mukavaakin pyytää isovanhemmat jouluksi kylään.
 
Joulu on kyl ihana juhla, mutta valiimks jo ressaa mitä siitä tänä vuonna tulee... 300km junamatkat edes takasin... Ei omaa autoa ja kolme paikkaa missä täytyy käydä ja niilläkin 50km väliä parhaimmillaan. Ja sit kun on toi neiti mukana vielä hankaloittamassa jo valmiiks hankalaa tilannetta. En edes tiedä miten saadaan kaikki tavarat roudattua mukana, varsinkin kotiin päin, kun on lahjat vielä lisänä.. Veikkaanpa että rauhallisuudesta ei oo ihan kauheesti tietoo tänä vuonna, vaan koko ajan saa lentää paikasta toiseen kauheella kiireellä. Mutta hyvä puoli on se, ettei tarvii kantaa huolta jouluvalmisteluista, kun pyöritään koko joulu toisten nurkissa. Muuten varmaan oltais kotona, mutta mä ainakin tuun hulluks täällä, kun seurana on vaan lapsi ja isäntä päivästä toiseen. On ainakin hyvä syy lähtee sukuloimaan, vaikka kalliiks tuleekin. Ja onhan se mukavaa nähdä kaikkia ja muista mukavaa nähdä varsinkin typyä.
 
Me olemme joulun ihan kolmistaan pojan ja miehen kanssa. Minulla ei ole enaa lomapaivia kaytettavana, joten emme lahde suomeen ja emme nyt valttamatta muutenkaan lahtisi just kaikista kylmimpaan vuodenaikaan... Olen suunnitellut seuraavaa matkaa vasta maalis-huhtikuulle, jolloin voi nauttia jo kevatauringosta ja poika paasee viela pulkkamakeen... Joskus tulevaisuudessa on kuitenkin tarkoitus vieda poika suomeen jouluksi, ihan ehdottomasti!

Aion kaikista uhkakuvista huolimatta hankkia meille muovikuusen, vaikka sen kanssa olisikin ylimaaraista vahtimista pojan suhteen. Kun ma olin lapsi, niin meille hankittiin joka joulu ihka aito kuusi, jonka oksien alla lattialla me lapset saimme nukkua makuupusseissa kuusen tuoksussa. Tosin taisimme olla himppasen vanhempia kuin 1v. Aito kuusi olisi aivan ihana, mutta se muovinen tulee edullisemmaksi ja on ekologisempikin.

En sen kummemmin stressaa jouluruokien suhteen. Ostan ainakin erilaisia juustoja ja punkkua meille vanhemmille. Suklaata ja glogia myos. Pojan kanssa ajattelin tehda pipareita, tai ainakin yrittaa ottaa poika mukaan leipomiseen. Ajattelin, etta pojan kasvaessa otetaan sitten enemman ja haastavampiakin jouluperinteita mukaan, esim. koristeiden askarteluja, piparkakkutaloja jne. Nyt olen tod.nak. kuitenkin joulun toissa ja poika on viela niin pieni, etten kovin paljon jaksa stressailla joulun kanssa... Joulupaivana menemme mun suomalaisen ystavan luo maaseudulle syomaan. Han asuu siella brittimiehensa kanssa ja tiedossa on joulukalkkunaa, "christmas pudding", rapeita lohkoperunoita, grilliherkkuja ja paljon makeaa. Oikeastaan se kalkkuna on tuhat kertaa parempaa kuin joulukinkku, josta en ole oikein koskaan tykannyt.

Lahjat ostetaan pojalle ja ma ostan miehelle lahjan. Joulupukin tapaamme luultavasti jossain ostoskeskuksessa. Loppiaisena mennaan miehen perheen luo, varmaan vain yhden yon reissulle. Taallahan lapset saavat lahjat kaksi kertaa, jouluna ja loppiaisena, jolloin itamaan tietajat tuovat lapsille ne toiset lahjat. Toreilla ja ostoskeskuksissa on myos pitkii viittoihin pukeutuneita itamaan tietajia sellaisissa seimikuvaelmissa/kojuissa, joitten syliin lapset voi menna istumaan ja toivomaan lahjoja, ja vanhemmat rapsii valokuvia tilanteesta. Loppiaisena on myos karnevaalikulkue, jossa lava-autojen paalta erilaiset maskotit tms. heittelee lapsille karkkeja. Poika on viela liian pieni siihenkin hompotykseen. Me vanhemmat annamme pojalle lahjat vain jouluna. Minulle kaikki paikalliset loppiaisperinteet kun eivat oikeastaan merkitse mitaan...
 
Me käytiin eilen jo hakemassa joulukinkku, kun ostan possunlihaa aina yhdeltä tuottajalta suoraan ison erän (puolikkaan possun) kerrallaan pakastimeen. Ja nyt jouluksi olin pyytänyt laittamaan kinkun mukaan kinkkuna enkä vaikka jauhelihana, vaikka ei olla ajateltu tehdä jouluruokia tänä vuonna.

Eli nyt meillä on kinkku, ja eilen kun sen punnitsin, se painoikin 12,4kg! :eek::eek::eek: Tämä on varmasti niinsanottu positiivinen ongelma, mutta kuka sen kinkun aikoo syödä??
 
Kröhöm. Niin. Joulu. Grinch täällä moi!
Minähän en ole tippaakaan jouluihminen ja jos voisin, pakenisin pimeään luolaan marrakuusta tammikuun puoleenväliin :D
Nyt kun se on välttämätön paha, niin joko passitan miehet tai raahaudun itsekkin syömään anopille, lahjat avataan aamulla niinku viime vuonnaki ja ollaan vaan omalla porukalla. Mää en koristele enkä laita joulua, enkä usko että asia tulee muuttumaan. Inhosin hössötystä jo pienenä.
Mies haluaa todennäköisesti välttämättä taas kinkun ja sitä mässätään sitte seuraavat 3pvä. Sitä lihomisen määrää :angry1"
Enempää en valita, ettei muidenki mieli mene piloille :"D Uuttavuotta odotellessa! :)
 
Toinen ei-jouluihminen ilmoittautuu. :D Me ei ees tykätä mistään perinteisistä jouluruuista, mulle menee vielä jotenkin porkkanalaatikko, miehelle ei sekään. :D
 
Minä luonnehtisin itseäni sellaiseksi "kohtuuskaikessa"-jouluihmiseksi. Ylenpalttiset joulumainokset ja joululauluvingutukset lokakuusta lähtien kyllästyttää tosi nopeasti, kotona voin kyllä alkaa kuunnella joululauluja ehkä (pari) viikkoa ennen joulua. Se ärsyttää että kaikki joulumielestä lähtien pitäisi ostaa kaupasta, kaikki kun ei minun mielestäni vaan ole ostettavissa.
 
Ma olen viettanyt jo aika monta joulua ilman omaa perhettani, ja eika ne joulut ole aina niinkaan juhlallisissa merkeissa menneet. Joskus ollaan miehen kanssa kayty kaksin ulkona syomassa joulumenu jossain ravintolassa, eika kotona olla laitettu mitaan jouluista. Nyt kuitenkin, kun poika on olemassa, niin tahtoisin pyrkia johonkin perinteisempaan, omia lapsuuteni jouluja, muistuttavaan jouluun. Aika hakusessa se viela on, varsinkaan kun ma en ole mikaan taituri keittiossa tai muutenkaan kodin hengetar. Mutta jos nyt joka joulu vaan pyrkisi tuomaan enemman perinteita mukaan...
 
Täällä ilmottautuu yks hullu jouluihminen. :D
Olisin jo lokakuussa halunnu laittaa jouluvaloja... :D no onneks tuo mies hiukan jarrutteli.
 
Mä en joulusta päivänä niin välitä, enemmänkin ahdistaa se jokavuotinen stressi ja kaaos. Mutta siitä tykkään todella paljon että on se pari päivää kun perhe on koossa ja viettää aikaa yhdessä. Tämä joulu menee miehen perheen kanssa, ja olo tulee varmaan olee aika ankea kun on omaa suomi-perhettä ikävä :sad001
 
Mulla on jouluviikolla 6 päivää vapaata. Tänä vuonna vietämme joulun aikaa kotona, käymme toki vieraisilla, mutta yökyläilyjä ei tehdä. Onneksi.

Varsinainen jouluihminen en minäkään ole. Mulle riittää joulun vietoksi se, jos saan illalla pari tuntia rauhassa olla vaan, tuijottaa vaikka telkkaa suklaan ja glögin kera, ja sitten nukkua keskeyttämättä muutaman tunnin... Parhaat joululahjat olisivat ne, että ei tehtäisi hampaita, ei oltaisi nuhassa tai muuten kipeitä, tai ei kärsittäisi vatsavaivoista... :wink
 
No nyt olen saanut hankittua sen muovisen joulukuusen ja olemme keksineet aivan loistavan ratkaisun. Se kuusi on sellainen tuuhea ja melko levea, mutta vain 130cm pitka ja laitamme sen olohuoneen ruokapoydalle pienen liinan paalle! Siten poika ei paase ropeloimaan kuusta. Toisaalta tuo kuusi vie puolet ruokapoydasta, mutta ei se haittaa, koska syomme aina kaksin tai kolmisin, jos poika lasketaan mukaan.
Ehka joskus myohemmin sen voi laittaa lattiallekin, sitten kun poika tajuaa olla koskematta siihen. Meille sopii muutenkin tommonen pieni kuusi, kun on melko pienet tilatkin.
 
Todennakoisesti ostan pojalle jonkun isomman Lego Duplo-paketin joululahjaksi. Meilla kun ei ole viela legoja tai muitakaan vastaavia rakennuspalikoita lainkaan. Olen viela hieman epavarma, silla poika ei oikein osaa leikkia keskittymiskykya vaativia leikkeja, vaan tykkaa mieluummin kantaa esineita paikasta toiseen, hakata niita yhteen ja heitella ympariinsa. Ei siis mitaan kunnioitusta materiaa kohtaan. :grin Luultavasti saisin vain itse kerailla niita duploja ympari asuntoa ja kiroilla itsekseni.
Vaatteita ma en ainakaan lahjaksi osta, silla ostan pojalle muutenkin vaatteita ympari vuoden. Lahjan pitaa olla sellainen, etta se tuottaa taaperolle mahdollisimman paljon iloa. Mieluummin saastan muutaman roposen joulun jalkeisiin alennusmyynteihin ja ostan silloin lisaa vaatteita.

Ja lisaksi olen tullut siihen tulokseen, ettei tahan huusholliin tulee enaa yhtaan lelua, joista lahtee jotain musiikkia, vaakuntaa, hirnahduksia tai muitakaan hermoja raastavia aania.
 
Hyvää itsenäisyyspäivää arvon naiset! Mies juuri totesi, ettei muista viime itsenäisyyspäivästä mitään. Vaikka ei se silloin siltä tuntunut, niin taisi elämä kolme-neljäviikkoisen vauvan kanssa vähän rasittaa :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top