Noita adhd:ta ja uutta tuttavuutta aistiyliherkkyyttä oon oon aina välillä miettinyt. Oon vaan jotenkin niin vastaan kaikenmaailman diagnooseja, tuntuu että lasten ei enää saa olla erilaisia. Heti jos ei oo aikuisten mielestä rauhallinen ja kiltti, annetaan joku diagnoosi ja psyykenlääkkeitä naamaan. Ei kauheen tervettä touhua sanon minä.
Tytsy, tavallaan oon samaa mieltä, mut sitten toisaalta kun tiedetään miksi lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin muut, voi homma pelittää paremmin kun osataan ennakoida. Toimintaterapiasta saa ohjeita arkeen, kaikkea ei välttämättä tule ajatelleeksi ennen kuin joku muu sanoo asiasta. Sit tietenkin kirjasto on kaveri, lapsen psyykkisen kehityksen vaiheita kertaamalla aukeaa jo monta solmua :)
Tässä voin sen verran peilata oman pojan tilanteeseen, että herralla leviää pakka aivan täysin oman opettajan kanssa, mut sijainen, eriryisope, toimintaterapeutti, kaverien vanhemmat jne, joilla ymmärrystä tilannetta kohtaan, saavat pojan kyllä toimimaan ryhmässä ja itsekseen vallan mainiosti. Oma ope kuuluu siihen koulukuntaan, et poika on vaan huonosti kasvatettu, mut muut sitten yrittävät tukea ja etsiä keinoja miten voitaisiin toimia yhdessä. Meillä ei kertaakaan olla ehdoteltu lääkitystä, eikä sen pitäisikään olla ensimmäinen keino, vaan ensin laitetaan kaikki muu kuntoon.
Mullahan ei siis itsellä ole ikinä ollut ongelmaa pojan kanssa, oon jo esikoista odottaessa päättänyt millä linjalla lapset meillä kasvatetaan ja se on toiminut hyvin. Meillä tarvitsee tämä poika enemmän ennakointia ja muistuttelua, ei kestä kieltämistä kovin hyvin, vaan ilmaistaan sitten toisella tavalla asiat, esim ”älä mene sinne” ei toimi yhtä tehokkaasti kuin ”tule tänne”. Samoin se, että jos on yksi vaihtoehto, eli vaikka tulla syömään, niin ei kysellä, että tuletko syömään, vaan sanotaan, että nyt on ruoka-aika ja tullaan syömään. Lapselle on paljon helpompi käsitellä selkeitä rajoja, eikä tarvitse alkaa sitten inttämään, että tulisit nyt, etkö tulis, voisitko tulla jne...
Varmasti ihan tuttua asiaa, mut tässä tilanteessa jos on vielä voimia, niin kannattaa se oma arki käydä ihan vaikka paperilla läpi, että mitä milloinkin lapselta odotetaan, tietääkö lapsi varmasti mitä odotetaan ja millä tavalla päästäisiin näihin odotuksiin ilman mielipahaa :) Positiivinen asenne, kehuminen ja kannustaminen on avainsanoja, ikinä ei voi halata liikaa ja pitää lasta hyvänä, pienelle se on tosi iso myllerrys mitä siellä pään sisällä käy ja lapsi tarvitsee vanhemman tukea, sekä tunteiden sanoittamista
Kaikki lapset eivät samaan muottiin istu, siksi se onkin tärkeä tehdä lapselle selväksi, että häntä rakastetaan just sellaisena kiukkuperseriiviönä kuin hän on :D
Tässä voin sen verran peilata oman pojan tilanteeseen, että herralla leviää pakka aivan täysin oman opettajan kanssa, mut sijainen, eriryisope, toimintaterapeutti, kaverien vanhemmat jne, joilla ymmärrystä tilannetta kohtaan, saavat pojan kyllä toimimaan ryhmässä ja itsekseen vallan mainiosti. Oma ope kuuluu siihen koulukuntaan, et poika on vaan huonosti kasvatettu, mut muut sitten yrittävät tukea ja etsiä keinoja miten voitaisiin toimia yhdessä. Meillä ei kertaakaan olla ehdoteltu lääkitystä, eikä sen pitäisikään olla ensimmäinen keino, vaan ensin laitetaan kaikki muu kuntoon.
Mullahan ei siis itsellä ole ikinä ollut ongelmaa pojan kanssa, oon jo esikoista odottaessa päättänyt millä linjalla lapset meillä kasvatetaan ja se on toiminut hyvin. Meillä tarvitsee tämä poika enemmän ennakointia ja muistuttelua, ei kestä kieltämistä kovin hyvin, vaan ilmaistaan sitten toisella tavalla asiat, esim ”älä mene sinne” ei toimi yhtä tehokkaasti kuin ”tule tänne”. Samoin se, että jos on yksi vaihtoehto, eli vaikka tulla syömään, niin ei kysellä, että tuletko syömään, vaan sanotaan, että nyt on ruoka-aika ja tullaan syömään. Lapselle on paljon helpompi käsitellä selkeitä rajoja, eikä tarvitse alkaa sitten inttämään, että tulisit nyt, etkö tulis, voisitko tulla jne...
Varmasti ihan tuttua asiaa, mut tässä tilanteessa jos on vielä voimia, niin kannattaa se oma arki käydä ihan vaikka paperilla läpi, että mitä milloinkin lapselta odotetaan, tietääkö lapsi varmasti mitä odotetaan ja millä tavalla päästäisiin näihin odotuksiin ilman mielipahaa :) Positiivinen asenne, kehuminen ja kannustaminen on avainsanoja, ikinä ei voi halata liikaa ja pitää lasta hyvänä, pienelle se on tosi iso myllerrys mitä siellä pään sisällä käy ja lapsi tarvitsee vanhemman tukea, sekä tunteiden sanoittamista
Kaikki lapset eivät samaan muottiin istu, siksi se onkin tärkeä tehdä lapselle selväksi, että häntä rakastetaan just sellaisena kiukkuperseriiviönä kuin hän on :D
Tytsy täsmälleen sama fiilis, vähän oot vilkkaampi kun kaveris niin sulla on pakko olla ADHD tai joku muu ”vaiva” tai jos oot ujo/sisäänpäin lämpenevää sorttia niin sit sulla joku autismin kirjon ”ongelmista” ...
voiko vielä vajaan 3v käytöksestä päätellä että olis jotain ”vikaa”? Ei mun mielestä
Meidän nää kaikki on kovin erinlaisia on räpättäjiä ja hiljaisia, on menijöitä ja harkitsijoita, kaikki erinlaisia ja Ai niin ihania...
Pitsi just nyt kun vaan tappelevat ja Siiri niin tukossa että se saa nukuttua muutakun sylissä pystyssä...
voiko vielä vajaan 3v käytöksestä päätellä että olis jotain ”vikaa”? Ei mun mielestä
Meidän nää kaikki on kovin erinlaisia on räpättäjiä ja hiljaisia, on menijöitä ja harkitsijoita, kaikki erinlaisia ja Ai niin ihania...
Pitsi just nyt kun vaan tappelevat ja Siiri niin tukossa että se saa nukuttua muutakun sylissä pystyssä...
Kyllä voi jo 3-vuotiaan käytöksestä päätellä paljon, kyllähän neuvolassakin seurataan normaalia kehitystä ja kehitysaskelia :) Kyse ei ole siitä, etteikö saisi olla erilainen, vaan siitä, että kaikilla olis hyvä olla ryhmässä. Jos lapsi käyttäytyy jotenkin poikkeavasti, niin yleensä sille löytyy syy joko kasvatuksellisista ongelmista, tai sitten ongelma on sisäsyntyinen, eli lapsi ei täysin voi hallita omaa käyttäytymistään.
Voihan se olla näinkin, musta vaan tuntuu jotenkin super hassulta että jo tommosen alle 3v vintiön käytöksestä voisi jotain viitteitä saada suuntaan tai toiseen... tai sit tässä vaan peilaa se että mä en oo ollu tekemisissä ns ”ongelmalapsien” kanssa joilla jotain ADHD hommia tms olis... pumpulissa kasvanut?
Miks ihmeessä tää foorumi ei enää nosta mun tilatuissa ketjuissa tätä ylös? Tää vaan aina vaan ”hukkuu” tonne palsta kaaokseen:/ ei tajuu...
Miks ihmeessä tää foorumi ei enää nosta mun tilatuissa ketjuissa tätä ylös? Tää vaan aina vaan ”hukkuu” tonne palsta kaaokseen:/ ei tajuu...
Äippä, mulla kans monesti jää tästä ketjusta ilmoitus tulematta ja sit tajuan käydä katsomassa välillä, et onhan täällä taas viestejä :D
Ongelmalapsen käytös on täysin erilaista kuin normaalin lapsen. Mä olin hetken töissä päiväkodissa ja siellä oli kyllä melkoinen kirjo kaikenlaista lasta, mut kyl ne erityislapset sit olivat aivan omaa luokkaansa. Toisiin ei saanut mitään kontaktia, muuta eivät tehneet kuin satuttaneet muita, tavarat lenteli, ruuat lenteli, jatkuvaa turhan äänen pitämistä jne, eli ei mitään mahdollisuuksia toimia isommassa ryhmässä. Toisilla sit pienempään ryhmään siirtäminen auttoi ja se auttoi valtavasti jos vanhemmat olivat mukana käytöksen korjaamisessa ja yhteistyö onnistui.
Ongelmalapsen käytös on täysin erilaista kuin normaalin lapsen. Mä olin hetken töissä päiväkodissa ja siellä oli kyllä melkoinen kirjo kaikenlaista lasta, mut kyl ne erityislapset sit olivat aivan omaa luokkaansa. Toisiin ei saanut mitään kontaktia, muuta eivät tehneet kuin satuttaneet muita, tavarat lenteli, ruuat lenteli, jatkuvaa turhan äänen pitämistä jne, eli ei mitään mahdollisuuksia toimia isommassa ryhmässä. Toisilla sit pienempään ryhmään siirtäminen auttoi ja se auttoi valtavasti jos vanhemmat olivat mukana käytöksen korjaamisessa ja yhteistyö onnistui.
Pyydän neuvolasta (mikä sosiaaliohjaaja vai mikä se olikaan) apua sitten kun jään mammalomalle. Jos se antaisi sitten vinkkejä, miten valmistaa esikoista vauvan tuloon ja samalla saisi muitakin vinkkejä pojan tunteidenhallintaan. Kuitenkin kun googlettaa esim. ”Lapsi potkii” haulla, niin aika normaalia käytöstä vielä kuitenkin 2-3-vuotiaalla, jolla tunteiden ilmaisu ei vielä onnistu kuin fyysisesti.
Kärsivällisyyttä vaan tarttis itselle, miehelle ja päiväkodin hoitajille. Siellä vaan on semmoinen touhu ja tohina, että muutenkin lapset kuulemma tönivät yms. tällä hetkellä toisiaan, eikä kyse ollut siinä kai meidän pojasta, vaan monesta muustakin. Varmaan ihan hyvä vaihtaa päiväkotia muuton myötä. Iltapäivällä kun hakee lasta hoidosta, tuntuvat hoitajat olevan aika stressaantuneita välillä. Kai sekin heijastuu pieniin ihmisiin :/ Voihan hoitaja/ltopettajapula ja huonot palkat alalla!
Kärsivällisyyttä vaan tarttis itselle, miehelle ja päiväkodin hoitajille. Siellä vaan on semmoinen touhu ja tohina, että muutenkin lapset kuulemma tönivät yms. tällä hetkellä toisiaan, eikä kyse ollut siinä kai meidän pojasta, vaan monesta muustakin. Varmaan ihan hyvä vaihtaa päiväkotia muuton myötä. Iltapäivällä kun hakee lasta hoidosta, tuntuvat hoitajat olevan aika stressaantuneita välillä. Kai sekin heijastuu pieniin ihmisiin :/ Voihan hoitaja/ltopettajapula ja huonot palkat alalla!
Tytsy, mitä teillä on nyt sitten käytössä harmitustilanteissa?
Uudesta tulokkaasta tietysti keskusteltava paljon, kirjastosta löytyy kirjoja vauvan syntymästä. Meillä aina puhuttu, että ”saat uuden sisaruksen”, voit auttaa vaikka tuomalla vaippoja, harsoa yms. Imetyksiä ajatellen jotkut tehneet iletyskorin isompaa lasta varten, eli kori joka otetaan esille vain imetystilanteessa :) Kirjoja, juomista, rusinoita tms naposteltavaa, dvd tai mitä nyt siinä imettäessä pystyy samalla touhuamaan. Ensiarvoisen tärkeää pitää se muksu tietoisena siitä, että häntä ei ole unohdettu ja esim kun vieraita tulee, niin voi pyytää ensin huomioimaan isomman lapsen, kun vauva ei sitä vielä tajua kuka ensin huomataan Toiminut meillä ihan hyvin kaikkien kohdalla, ei mustasukkaisuutta tai vauvan satuttamista. Vauva kun on melkein jatkuvasti iholla, saa hän sen huomion samalla kun itse voin touhuta isompien kanssa, kantoliina ja manduca olleet tosi isona apuna
Uudesta tulokkaasta tietysti keskusteltava paljon, kirjastosta löytyy kirjoja vauvan syntymästä. Meillä aina puhuttu, että ”saat uuden sisaruksen”, voit auttaa vaikka tuomalla vaippoja, harsoa yms. Imetyksiä ajatellen jotkut tehneet iletyskorin isompaa lasta varten, eli kori joka otetaan esille vain imetystilanteessa :) Kirjoja, juomista, rusinoita tms naposteltavaa, dvd tai mitä nyt siinä imettäessä pystyy samalla touhuamaan. Ensiarvoisen tärkeää pitää se muksu tietoisena siitä, että häntä ei ole unohdettu ja esim kun vieraita tulee, niin voi pyytää ensin huomioimaan isomman lapsen, kun vauva ei sitä vielä tajua kuka ensin huomataan
Toiminut meillä ihan hyvin kaikkien kohdalla, ei mustasukkaisuutta tai vauvan satuttamista. Vauva kun on melkein jatkuvasti iholla, saa hän sen huomion samalla kun itse voin touhuta isompien kanssa, kantoliina ja manduca olleet tosi isona apuna Pikkuveli/sisko/vauvakirjat ovat ahkerassa iltasatukäytössä ja joulukuinen innoissaan kuuntelee ja selvästi asiaa päässään prosessoi. Tosi moni kirja on aika negatiivinen, siitä en niin pidä. Keskittyy vaan siihen miten isompaa harmittaa kun vauva tulee ja vie äidin yms. Mutta kai niitäkin on hyvä vähän lukea ja ainakin sitten kun vauva on jo tullut. Onneksi löysin pari positiivisemmin asiaa kuvaavaa kivaa kirjaa myös ja ne tuntuu olevan myös pojan suosikkeja. Kirjat
Pitääkin kirjastosta lainata myös noita kasvatuskirjoja itselle ja miehelle. Miehellä vaan on älytön asenne, kun aina laitan sille linkkejä hyviin vinkkeihin mitä netissä tulee vastaan. Se sanoo et spämmään ja arvostelen, että se ei osaa kasvattaa. En tajuu sen asennetta, mun omapahan on ongelmansa. Mä ainakin koen et erilaisista vinkeistä ja neuvoista on paljon apua ja vertaistukea.
Pitääkin kirjastosta lainata myös noita kasvatuskirjoja itselle ja miehelle. Miehellä vaan on älytön asenne, kun aina laitan sille linkkejä hyviin vinkkeihin mitä netissä tulee vastaan. Se sanoo et spämmään ja arvostelen, että se ei osaa kasvattaa. En tajuu sen asennetta, mun omapahan on ongelmansa. Mä ainakin koen et erilaisista vinkeistä ja neuvoista on paljon apua ja vertaistukea.
Onpa ihme kirjoja! Itse näen vain positiivisena kun syntyy sisarus, ei meillä ketään lapsista ole harmittanut, paitsi ehkä poikaa hivenen kun tyttövauvoja vaan tullut :D Me ollaan taidettu lukea vain niitä kirjoja missä puhutaan vauvan syntymästä, ei niinkään sisaruksen, tai sit muista väärin ja oon vaan vähin äänin kiikuttanut takasin kirjastoon huonot kirjat. Mutta teillä siis tuon homman olettaisi olevan mallillaan
Sulla on kyllä ihme mies :D Onko hällä sit tarjota ratkaisuja ongelmiin kun ilmeisesti on syntynyt huippukasvattajana? Eihän teillä olisi mitään ongelmia jos asiat olisi kaikin puolin hyvin. Aina on mahdollisuus oppia uutta ja sehän on vain eduksi jos on paljon tietoa. Onhan jotkut ihmiset tosin sellaisia, että ottavat kaiken arvosteluna ja loukkauksena, on muuten raskasta seuraa sellaiset Jospa se mies siitä järkiintyisi!
Sulla on kyllä ihme mies :D Onko hällä sit tarjota ratkaisuja ongelmiin kun ilmeisesti on syntynyt huippukasvattajana? Eihän teillä olisi mitään ongelmia jos asiat olisi kaikin puolin hyvin. Aina on mahdollisuus oppia uutta ja sehän on vain eduksi jos on paljon tietoa. Onhan jotkut ihmiset tosin sellaisia, että ottavat kaiken arvosteluna ja loukkauksena, on muuten raskasta seuraa sellaiset
Jospa se mies siitä järkiintyisi!
Meillä ollaan kans puhuttu vauvan tulosta vaan positiivisen kautta:) vauva tuo tullessaan pienet lahjukset maailman parhaimmille siskoille ja keltään ei huomio/rakkaus vähene vaikka uusi vauva tuleekin... osallistuvat isommatkin lapsoset vauvan hoitoon, hakevat vaippaa/tuttia/puklurättiä/ valkkaavat vauvan vaatteet tms:) mustasukkaisuutta ei ole ollut kertaakaan ja kopkop puuta että ei tuukkaan
Kovin ahistava ajatusmaailma sun miehellä:/ itse koen kans vaan positiivisena jos jostain löytyy joku toimiva toiminta malli niin miks sitä ei sit kokeilemaan koko perheen voimin?
Kaipa hän on vaan mestari kasvattaja joka ei apua tarvii o.O
Kovin ahistava ajatusmaailma sun miehellä:/ itse koen kans vaan positiivisena jos jostain löytyy joku toimiva toiminta malli niin miks sitä ei sit kokeilemaan koko perheen voimin?
Kaipa hän on vaan mestari kasvattaja joka ei apua tarvii o.O
Kiitos, piti vähän päästä purkaan :) Kai se on joku huono itsetunto tai jotain, kun kaikista asioista ottaa itteensä ja ottaa arvosteluna. Kai mun pitäis sitä jotenkin vahvistaa, mut ei koko ajan jaksa tai ees suurimpaa osaa ajasta koko ajan miettiä miten ja mitä sanoo Aikuisen ihmisen ajatusmaailmaa on vaikea muuttaa. Mut tosi hyvä isä on kuitenkin, etten nyt anna ihan väärää kuvaa :)
Ja ehkä mäkin etsin enemmän vielä vaan vauvakirjoja, enkä niinkään sisarus. Tuohan vaan oppii ajatteleen negatiivisesti kuinka vauva tulee ja on tyhmä ja vie hänen paikkansa, vaikka ei semmoista osaisi muuten etukäteen miettiä. Tai sitten menee helpommin, kun niitä tunteita kuitenkin tulee ja ovatkin sitten jo tuttuja. Vaikea tietää. Ehkä paras löytää joku tasapaino, että suurin osa positiivista ja vain jokunen negatiivisempiin tunteisiin keskittyvä siihen rinnalle.
Aikuisen ihmisen ajatusmaailmaa on vaikea muuttaa. Mut tosi hyvä isä on kuitenkin, etten nyt anna ihan väärää kuvaa :)Ja ehkä mäkin etsin enemmän vielä vaan vauvakirjoja, enkä niinkään sisarus. Tuohan vaan oppii ajatteleen negatiivisesti kuinka vauva tulee ja on tyhmä ja vie hänen paikkansa, vaikka ei semmoista osaisi muuten etukäteen miettiä. Tai sitten menee helpommin, kun niitä tunteita kuitenkin tulee ja ovatkin sitten jo tuttuja. Vaikea tietää. Ehkä paras löytää joku tasapaino, että suurin osa positiivista ja vain jokunen negatiivisempiin tunteisiin keskittyvä siihen rinnalle.
Onhan se vauvalle kuitenkin aina parempi mitä lähemmäksi laskettua aikaa pääsee, vaikka itseä turhauttaisi :) Itse oon aina miettinyt sitä 42+0 ajankohtaa, josta alkaa yliaikaisuus, että ennen sitä olis ihan suotavaa tulla ettei käynnistää tarvitse :D
Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
Tytsy onnea uuteen kotiin :)