eilen aloin kattoo Alias Graice sarjaa, on muuten hyvä sarja suosittelen Se on saman kirjailijan filmatisointi kun se teemalla pyörivä handmaid’s tale, johon oon kans täysin koukussa kirjan hankintaan harkitsen, mikäli sitä kerkiäisi edes lukemaan
jospa lähtö tulis masu täynnä grilliruokaa Millä mielellä olette tilanteesta? Oletteko käyneet jo pariterapiassa? Vaikka eroaisi, niin sen avulla voisi löytää ehkä hyvän eron ja sopia tulevaisuudesta vaikka sitten erikseen. Meillä kanssa vaikeaa välillä ja ero ollut itsellä joskus mielessä, mutta pariterapiassa tuli apua. Kaveri erosi miehestään kun heidän tyttö oli about nöiden meidän ikäinen ja kaikki sujui ok. Heillä tilanne oli aika tulehtunut, kun mies on ”aika” hankala luonteeltaan, mutta lastenvalvojalla kirjallisesti asiat sopimalla asiat saatiin lapsen kannalta hyvin sovittua. Asuvat lähellä toisiaan edelleen (tästä jo useampi vuosi), aluksi lapsi oli 1 pvän ja oliko se joka toisen vkl isällä monta vuotta, nyt vuoro viikot, joskus vähän enemmän äidillä johtuen isän duunista. Kotia vaihtaessa eka päivä usein vähän lapsi purki ikävää jne. mutta olosuhteisiin nähden kaikki on mennyt hyvin ja tärkein asia on, että nyt kaverini eli äiti voi hyvin. Vain hyvinvoiva vanhempi voi antaa lapselle tarvittavan hoivan. Oli sitten yhdessä tai erikseen. Mutta jos teillä ei mitään ihan vakavaa ole taustalla, niin rohkaisen silti taistelemaan yhteisen rakkauden puolesta, jos vaan mahdollista ja molemmilta löytyisi vielä halua Halaus! Me erottiin esikoisen ja toisen lapsen isän kanssa lasten ollessa 1- ja 3-vuotiaita. Eivät reagoineet eroon juuri mitenkään, saattoivat ennemminkin olla helpottuneita kun en enää itkenyt joka päivä ja jatkuva huuto loppui. Ero sujui sillä hetkellä hyvin, saatiin sovittua elatusmaksut ja tapaamiset hyvin, mulle jäi huoltajuus, jotta helppo hoitaa lasten asiat ja isän nimeä ei tarvitse joka lappuun metsästää. Ongelmia tullut nykyään sitten näkemyseroista kasvatuksen suhteen ja muutenkin samoista asioista, jotka aikanaan eroon johtivat alkoholin lisäksi. Lapsilla on tapana sopeutua, jos ero on sulle itsellesi helpottava asia, niin luulisi lastenkin huomaavan, että niin on parempi lopulta. Tilanne on siis se, että ollaan oltu 12 vuotta yhdessä, mutta tässä tapauksessa ei onneksi naimisissa...keväällä aloin jo huomaamaan merkkejä siitä, että meidän perhe-elämä ei miehelleni enää riittänyt. Baariin piti päästä useammin, ei enää harrastanu mitään ja oli selvästi ongelmia itsensä kanssa. Yritin kovasti kannustaa tutkimaan itseään, että mikä on vialla ja mistä nyt tuulee, mutta ei..homma eskaloitu sit siihen, että joi multa salaa, huomasin heti että on ottanut, vaikka asian kielsikin. Löysin piilopulloja ja ei ollut hänen mielestään mikään paha juttu, kun niitä oli. Eli ei itse ottanut asiaa kovinkaan vakavasti! Hän lupasi sitten yhden kerran jälkeen, että niitä ei enää löydy, eikä mun tarvii koko ajan miettiä, että onko juonu..no, tilanne eskaloitui siihen kun pojan kanssa oltiin pari viikkoa sitten uimassa ja hän sillä aikaa veteli kotona viinapaukkuja ja yritti taas kieltää kaiken, vaikka mä näin/haistoin että on juonu ja itse asiassa maistoin vielä lasin pohjatkin..mä olin niin pettynyt että petti mun luottamuksen ja sitä en enää voinu antaa anteeksi. Mä en todellakaan halua, että meidän lapsi näkee vanhempiansa humalassa, ei siinä se raja menee. Ja piste iin päällä nyt on Juhannuksena 3 päivää kännäilly, eikä oo edes käyny kotona. ELI MUN MITTA ON NYT TÄYNNÄ!!!
