Nyt se taas iski, nimittäin epätoivo. Jotenkin Np-ultrasta on jo niin kauan, ettei meinaa mieli uskoa, että masussa on edelleen kaikki hyvin ja taas toisaalta seuraavaan neuvolakertaan on niin pitkä aika, ettei meinaa jaksaa odottaa. Tekis mieli tilata se doppleri kotiin, mutta tekeekö se vaan musta enemmän hermoraunion? Olotila on jo melkein normaali, ainakin näin lomalla kun oon. Väsymystä ei ole enää juurikaan havaittavissa ja ällötyskin on aikalailla hävinnyt. Herkkuja ei juurikaan tee mieli, mutta ruoka maistuu jo ihan hyvin. Voi että voi olla ärsyttävää tämä epätietoisuus!