No niin, kolme yötä takana, ja lupaavalta näyttää, vihdoin. Pienellä itkulla ja lauleskelemalla olen saanut Noomin nukahtamaan iltaisin. Ekana yönä heräsi 2 kertaa, itkua ja tissiä. Mutta vain kaksi kertaa oli jo saavutus! Seuraavana yönä heräsi kolmasti, mutta tissiä tarvittiin vain kerran. Viime yönä heräsi kerran eikä tarvittu tissiä. Saa nähdä miten tämä yö menee. Tuntuu kyllä niin vapauttavalta, että pääsen vihdoin imettämisestä!!! :)
Joulukuun 2010 taaperot
- Ketjun aloittaja tättärä
- Aloituspäivämäärä
Tuli mieleen... Jouduin lopettamaan imetyksen sillon reilu kuukausi takaperin, joten yösyömiset loppu sillon myös lähes itsekseen. Mutta. Eipä meillä siltikään nukuta. Heräillään yhä monta kertaa yössä. Että joo, kiva kun noi yöhoitamiset voidaan jakaa, mutta tosi tylsää tää tilanne silti. Lapset heräilee kaikenlaisista syistä joo, mutta olisin toivonut, että kun yösyötöt loppuu, niin edes sillon tällöin olis niitä öitä, kun sais nukkua, mutta ei. Eli ei mun kokemuksen mukaan monta kertaa yössä heräävä 1-vuotias ole kummajainen, ja meillä ihan varmasti myös roikuttaisiin rinnalla, jos en olisi joutunut sitä lopettamaan. Toivottavasti teillä Happy kuitenkin jatkuisi vähän paremmin kuin meillä :)
Ärsyttävintä on ehkä se, että Aleksi oma-aloitteisesti alkoi nukahtaa pinnasänkyyn ja nukkuu pääsääntöisesti kaikki yönsä siellä, mutta sitten (ja nyt monena yönä peräkkäin) tulee näitä öitä, että Aleksi herätessään nousee seisomaan pinnasänkyyn ja haluaa syliin, sitten ei enää suostu takaisin pinnasänkyyn, mutta ei suostu rauhoittumaan mun vieressä. Isän vieressä nukkuu joten kuten, mutta siis tuntuu, ettei haluaisi nukkua oikein missään. Krääh. No, kokeillaan ensi yönä vielä niin, että mies nukkuu pinnasängyn puolella, voi nimittäin olla, että Aleksi haluaa pois pinnasängystä ainoastaan sillon, kun itse olen rauhoitteluvuorossa.
Väsymys on järkkyä yhä ja aina vaan, mutta muuten olo on alkanut hiukan kohentua kun on saanut tyroksiinin aloitettua.
Jaah, pitäs varmaan mennä heittää pyykit pyörimään. Adios!
Ärsyttävintä on ehkä se, että Aleksi oma-aloitteisesti alkoi nukahtaa pinnasänkyyn ja nukkuu pääsääntöisesti kaikki yönsä siellä, mutta sitten (ja nyt monena yönä peräkkäin) tulee näitä öitä, että Aleksi herätessään nousee seisomaan pinnasänkyyn ja haluaa syliin, sitten ei enää suostu takaisin pinnasänkyyn, mutta ei suostu rauhoittumaan mun vieressä. Isän vieressä nukkuu joten kuten, mutta siis tuntuu, ettei haluaisi nukkua oikein missään. Krääh. No, kokeillaan ensi yönä vielä niin, että mies nukkuu pinnasängyn puolella, voi nimittäin olla, että Aleksi haluaa pois pinnasängystä ainoastaan sillon, kun itse olen rauhoitteluvuorossa.
Väsymys on järkkyä yhä ja aina vaan, mutta muuten olo on alkanut hiukan kohentua kun on saanut tyroksiinin aloitettua.
Jaah, pitäs varmaan mennä heittää pyykit pyörimään. Adios!
Hei! Tulinpa pitkästä aikaa vilkaisemaan keskustelua tänne. Hauskaa että sitä vielä on.
Itse olen tässä suuren muutoksen edessä: huomenna eka työpäivä! Huh... Ekan viikon isovanhemmat hoitaa tyttöä, sitten mies jää isäkuukaudella. Mutta helmikuussa sit päivähoito ja "yksinhuoltaja-arki". Itkeä tihruuttelinkin jo vähän tätä, vaikka saan olla osan viikosta kotona, onhan mulla maanantai vapaapäivä kevään ajan.
Ja oon kyllä hieman kateellinen teille uudelleen raskautuneille. Ois kiva jatkaa kotona olemista ja saada taas pikkuinen vauva syliin. Vaikka onhan tuo koko ajan kasvava ja uutta oppiva tyttö aivan ihana :)
Paljon onnea siis odottajille!
Meillä on pottailtu ahkerasti noin kolme kuukautta ja joka päivä tulee ainakin 1-2 kakkaa pottaan 2-3:sta mitä päivän aikana tulee. Tyttönen ilmoittaa pontevasti "kakka!" kun tarve tulee. Toki vaippaankin tuotos joskus eksyy, kun äiti ei ole tarpeeksi nopeasti kiikuttamassa neitiä potalle.
Ja puhepuoli on muutenkin kunnossa, sanavarasto on jo aikamoisen laaja. Meillä alkoi puhe tulla paljon ennen liikkumista. Viikko ennen joulua alkoi tyttö vasta kävellä kärryn kanssa ja käsistä tuettuna. Ei siis juosta tai kiipeillä (paitsi portaat ylös) niin kuin tättärän huushollissa. Niin ne on erilaisia taaperot.
Happy, meillä on myös cypexin pallas, ja ollaan oltu tyytyväisiä. Hieman valumista on meilläkin, mutta ei pahasti. Varmaan sekin loppuu, kun vähän kasvaa. Mutta muuten ollaan oltu tosi tyyväisiä istuimeen. Ja autopahoinvointi loppui heti, kun istumisasento muuttui naama menosuuntaan.
Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!
Itse olen tässä suuren muutoksen edessä: huomenna eka työpäivä! Huh... Ekan viikon isovanhemmat hoitaa tyttöä, sitten mies jää isäkuukaudella. Mutta helmikuussa sit päivähoito ja "yksinhuoltaja-arki". Itkeä tihruuttelinkin jo vähän tätä, vaikka saan olla osan viikosta kotona, onhan mulla maanantai vapaapäivä kevään ajan.
Ja oon kyllä hieman kateellinen teille uudelleen raskautuneille. Ois kiva jatkaa kotona olemista ja saada taas pikkuinen vauva syliin. Vaikka onhan tuo koko ajan kasvava ja uutta oppiva tyttö aivan ihana :)
Paljon onnea siis odottajille!
Meillä on pottailtu ahkerasti noin kolme kuukautta ja joka päivä tulee ainakin 1-2 kakkaa pottaan 2-3:sta mitä päivän aikana tulee. Tyttönen ilmoittaa pontevasti "kakka!" kun tarve tulee. Toki vaippaankin tuotos joskus eksyy, kun äiti ei ole tarpeeksi nopeasti kiikuttamassa neitiä potalle.
Ja puhepuoli on muutenkin kunnossa, sanavarasto on jo aikamoisen laaja. Meillä alkoi puhe tulla paljon ennen liikkumista. Viikko ennen joulua alkoi tyttö vasta kävellä kärryn kanssa ja käsistä tuettuna. Ei siis juosta tai kiipeillä (paitsi portaat ylös) niin kuin tättärän huushollissa. Niin ne on erilaisia taaperot.
Happy, meillä on myös cypexin pallas, ja ollaan oltu tyytyväisiä. Hieman valumista on meilläkin, mutta ei pahasti. Varmaan sekin loppuu, kun vähän kasvaa. Mutta muuten ollaan oltu tosi tyyväisiä istuimeen. Ja autopahoinvointi loppui heti, kun istumisasento muuttui naama menosuuntaan.
Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!
Minäkin täällä taas. Oli ihanaa olla joulukuu töissä, olisin voinut olla vielä vaikka viikon verran lisää. Mutta ihana on ollut myös ensimmäinen päivä kahden neidin kanssa kotona. Kesällä palaan sitten oikeasti takaisin töihin. Kerkesin jo tottumaan ajatukseen, että töissä käyminen lopettaa imetyksen mutta ei siinä tainnut kuitenkaan niin käydä. Ennen joulua olin viikon iltavuorossa ja silloin näytti vahvasti siltä, että imetys vain jää pois. Mutta sitten tuli joulu ja olin vapaalla, neiti käytti sitten tilannetta hyväkseen ja tissitteli paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Nyt ollaan ilmeisesti sitten palaamassa samaan tilanteeseen kuin ennen töihin menoa. Toisaalta ihan kiva, että imetys jatkuu, koska neiti ei kuitenkaan vaadi maitoa jos minua ei ole saatavilla. Eli voin olla ja mennä kuten haluan, neiti pärjää iskän kanssa oikein hyvin, myös nukkumaan mennessä.
Nukkuminen on meilläkin edelleen haasteita täynnä, vaihtelevasti onneksi. Nyt on pitkän aikaa ollut monta heräämistä yössä ja niihin ei tunnu auttavan muu kuin valot päälle, jonkun tutun ja turvallisen lelun/kirjan tutkiminen hetken aikaa ja sitten kaikessa rauhassa omaan sänkyyn jatkamaan unia. Jos yrittää rauhoitella sänkyyn niin herää hetken päästä uudelleen kahta kauheamman itkun kera. Meillä on kyllä paljon koko yön kestävää rauhallista unta mutta näitä raastavia itkuja ei jaksaisi yhtäkään.
Taidetaan myös palata takaisin kaksiin uniin koska neiti on öisen valvomisen jälkeen niin väsynyt aamupäivällä, ettei pysy hereillä puoleen päivään millään..
Nukkuminen on meilläkin edelleen haasteita täynnä, vaihtelevasti onneksi. Nyt on pitkän aikaa ollut monta heräämistä yössä ja niihin ei tunnu auttavan muu kuin valot päälle, jonkun tutun ja turvallisen lelun/kirjan tutkiminen hetken aikaa ja sitten kaikessa rauhassa omaan sänkyyn jatkamaan unia. Jos yrittää rauhoitella sänkyyn niin herää hetken päästä uudelleen kahta kauheamman itkun kera. Meillä on kyllä paljon koko yön kestävää rauhallista unta mutta näitä raastavia itkuja ei jaksaisi yhtäkään.
Taidetaan myös palata takaisin kaksiin uniin koska neiti on öisen valvomisen jälkeen niin väsynyt aamupäivällä, ettei pysy hereillä puoleen päivään millään..
Uskaltaako tänne enää tulla kirjotteleen :D Pitkä väli ollut, kaikenlaista tohinaa, niin ei vain tullut kirjoteltua. Meillä menee mukavasti, menny pidemmän aikaa ilman suurempia ihmeellisyyksiä. 10.1. tulee 1 v neidille täyteen, kuten muutkin sanoi, aika on mennyt hurjan nopsaan... Mä nautin kotona olosta ainakin ens syksyyn asti, tod näk vielä ens vuoden vaihteeseen. Ainakaan keväällä ei ole tarkoitus etsiä hoitopaikkaa. Nyt vasta oikeestaan pääsen kunnolla nauttimaan, loppuvuoden ahersin kouluni päätökseen kaiken joulutohinan keskellä!
Tissin syönti loppu kesällä, kun nälkä kasvoi ja maito ei riittänyt. Neiti on ollut koko ajan hyvä syömään, kaikki uppoo ja määrätkin on melko isoja ku on niin aktiivinen tohottaja. Yhtä syöttöä on vielä välillä öisin, ja just vähä aika sit tuli vain yhdet pitkät päikkärit, ku alko valvottaan illalla pitkään. Alkoi oma aika vasta klo 22.30.. Hyvä tuntuu olevan nukkumaan, jos ei mikään vaivaa.. 12h öisin ja 2-3h päikkärit.
Kova on likka meneen, kontaten ja koko ajan pidempiä pätkiä kävellen ilman tukea. Pottailua ei olla vielä kauheesti tehty, mut nyt vähä aktiivisemmin aletaan opettelee, koska "kakkamerkit" kyllä tunnistaa hyvin. Ja luonteeltaan on kyllä ihanan ilonen, tosin vähän surusilmä sekä kova komentaan ku ei saa tahtoansa läpi. Soosottelee etusormillaan meille vanhemmille.. Parisuhteellekin on välillä löytynyt omaa aikaa, ku yökyläilyt isovanhemmilla on koko ajan sujunut mukavasti.
Koko ajan kasvaa se tunne, et kamalan nopeasti menee aika, ja neitokainen on jo iso tyttö! Noh, mut yhdessä miehen kans on jo vähän "sovittu" et josko jätän kesän jälkeen pillerit pois.. ;) Raskausaikaa on vähän jo ikäväkin..
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Tissin syönti loppu kesällä, kun nälkä kasvoi ja maito ei riittänyt. Neiti on ollut koko ajan hyvä syömään, kaikki uppoo ja määrätkin on melko isoja ku on niin aktiivinen tohottaja. Yhtä syöttöä on vielä välillä öisin, ja just vähä aika sit tuli vain yhdet pitkät päikkärit, ku alko valvottaan illalla pitkään. Alkoi oma aika vasta klo 22.30.. Hyvä tuntuu olevan nukkumaan, jos ei mikään vaivaa.. 12h öisin ja 2-3h päikkärit.
Kova on likka meneen, kontaten ja koko ajan pidempiä pätkiä kävellen ilman tukea. Pottailua ei olla vielä kauheesti tehty, mut nyt vähä aktiivisemmin aletaan opettelee, koska "kakkamerkit" kyllä tunnistaa hyvin. Ja luonteeltaan on kyllä ihanan ilonen, tosin vähän surusilmä sekä kova komentaan ku ei saa tahtoansa läpi. Soosottelee etusormillaan meille vanhemmille.. Parisuhteellekin on välillä löytynyt omaa aikaa, ku yökyläilyt isovanhemmilla on koko ajan sujunut mukavasti.
Koko ajan kasvaa se tunne, et kamalan nopeasti menee aika, ja neitokainen on jo iso tyttö! Noh, mut yhdessä miehen kans on jo vähän "sovittu" et josko jätän kesän jälkeen pillerit pois.. ;) Raskausaikaa on vähän jo ikäväkin..
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Imetykset taitaa olla nyt sit takana. Eilen vielä kerran annoin, tänään en enää. Mut pari yötä on kyl mennyt niin et Noomi heräilee monta kertaa... viime yönäkin se valvoi pitkät ajat itsekseen ja sitten pyörii kun väkkäriä eikä tahdo saada unta. (Ja just nyt sain taas käydä laittamassa sen takaisin nukkumaan kun oli herännyt ja karannut sängystään...)
Potankin hommasin Pajunkissan innoittamana. Noomi kyllä tykkää istua siinä ja on hoksannut että siinä pitää ponnistaa ja ähistä, ja tekeekin niin, mutta tulosta ei ole vielä syntynyt. Tai no, viime kerran edistys oli kolme pöräystä, joten ehkä se siitä. :D
Nyt olen ruvennut tutkiskelemaan noita tuplarattaita. Olin jo ihastua Mountain Buggy Duo:ihin, kunnes tajusin, että meillähän pitää olla sellaiset johon saa kantokopan, koska ei oo hissia ja pitää kantaa vauva toiseen kerrokseen (nää asiat oli jo unohtunut...). Nyt en sitten tiedä yhtään, että mikä toimis. Haluaisin kevyet mutta ei rimpuloita, sellaset jotka on kätevät kaupunkibusseissa ja hyvät ulkoillessa (pieni renkaiset epäilyttää). Mieluiten rinnakkain istuttavat, mutta tästä voin tinkiä, jos on pakko. Onko kellään suosituksia?
Potankin hommasin Pajunkissan innoittamana. Noomi kyllä tykkää istua siinä ja on hoksannut että siinä pitää ponnistaa ja ähistä, ja tekeekin niin, mutta tulosta ei ole vielä syntynyt. Tai no, viime kerran edistys oli kolme pöräystä, joten ehkä se siitä. :D
Nyt olen ruvennut tutkiskelemaan noita tuplarattaita. Olin jo ihastua Mountain Buggy Duo:ihin, kunnes tajusin, että meillähän pitää olla sellaiset johon saa kantokopan, koska ei oo hissia ja pitää kantaa vauva toiseen kerrokseen (nää asiat oli jo unohtunut...). Nyt en sitten tiedä yhtään, että mikä toimis. Haluaisin kevyet mutta ei rimpuloita, sellaset jotka on kätevät kaupunkibusseissa ja hyvät ulkoillessa (pieni renkaiset epäilyttää). Mieluiten rinnakkain istuttavat, mutta tästä voin tinkiä, jos on pakko. Onko kellään suosituksia?
Meillä pottailtiin melko ahkerasti noin puolen vuoden iästä siihen asti, että poika lähti enempi liikkumaan. Meilläkin oli tavoitteena vaan tutustua pottaan, mutta aika pian aamukakat alko tulla pottaan. Nyt poika ei enää malta istua potalla, joten se on vähän jäänyt, kun eipä toista viitsi siihen pakottaa. Luulen kyllä, että pottailun aloittaminen on vähän helpompaa, kun potta kuitenkin on tuttu. Ootellaan nyt, että missä vaiheessa poika alkaa taas osoittaa kiinnostusta asiaan..
Kasperi on nyt kahtena päivänä käynyt muutaman tunnin hoidossa harjoittelemassa, ja ens viikolla alkaa virallisesti. Mulla siis tarkotuksena yrittää saada koulu käytyä loppuun tai ainakin mahdollisimman pitkälle. Teoriat varmaan saankin käytyä, mutta toinen jäljellä olevista harjoitteluista voi jäädä tekemättä, kun se kestäis lähes laskettuun aikaan asti. Mutta harjoittelu nyt on helppo tehä milloin vaan, jos jää nyt tekemättä. Perhepäivähoitoon Kasperi pääsi, mihin oon kyllä tosi tyytyväinen. Poika on kuitenki vielä niin pieni, että mun mielestä pienempi ryhmä tuntu paremmalta vaihtoehdolta. Ihan hyvin Kasperilla meni hoidossa, mitä nyt toisena aamuna oli vähän itkenyt mun perään. Taitaa kuitenkin hoitoon lähtö olla kovempi pala äidille kuin pojalle.. Eipä tuo Kasperin hoitotaival tässä vaiheessa onneks kuitenkaan kovin pitkä oo, kun muutaman kuukauden kuluttua saa jo jäädä äidin ja vauvan kanssa taas kotiin.
Meillä myös tuplarattaat ollut kovasti mietinnässä. Kävin eilen vaunuliikkeessä testaamassa Carenan double swing- rattaita, edulliset kun ovat. Vaikutti kyllä niin näppäriltä menopeleiltä, että eiköhän meille sellaiset hankita. Noissa ainakin täyttyy meidän tärkeimmät kriteerit eli molemmille lapsille on oma tila, vauvalle on saatavissa vaununkoppa, liikkuu kevyesti, eikä oo ihan pieni pyöräiset. Mitkään muut rinnakkain istuttavat rattaat ei liikkunu yhtä näppärästi ja oli kyllä niin paljon kalliimpiakin, että siinä mielessä valinta on helppo.
Kasperi on nyt kahtena päivänä käynyt muutaman tunnin hoidossa harjoittelemassa, ja ens viikolla alkaa virallisesti. Mulla siis tarkotuksena yrittää saada koulu käytyä loppuun tai ainakin mahdollisimman pitkälle. Teoriat varmaan saankin käytyä, mutta toinen jäljellä olevista harjoitteluista voi jäädä tekemättä, kun se kestäis lähes laskettuun aikaan asti. Mutta harjoittelu nyt on helppo tehä milloin vaan, jos jää nyt tekemättä. Perhepäivähoitoon Kasperi pääsi, mihin oon kyllä tosi tyytyväinen. Poika on kuitenki vielä niin pieni, että mun mielestä pienempi ryhmä tuntu paremmalta vaihtoehdolta. Ihan hyvin Kasperilla meni hoidossa, mitä nyt toisena aamuna oli vähän itkenyt mun perään. Taitaa kuitenkin hoitoon lähtö olla kovempi pala äidille kuin pojalle.. Eipä tuo Kasperin hoitotaival tässä vaiheessa onneks kuitenkaan kovin pitkä oo, kun muutaman kuukauden kuluttua saa jo jäädä äidin ja vauvan kanssa taas kotiin.
Meillä myös tuplarattaat ollut kovasti mietinnässä. Kävin eilen vaunuliikkeessä testaamassa Carenan double swing- rattaita, edulliset kun ovat. Vaikutti kyllä niin näppäriltä menopeleiltä, että eiköhän meille sellaiset hankita. Noissa ainakin täyttyy meidän tärkeimmät kriteerit eli molemmille lapsille on oma tila, vauvalle on saatavissa vaununkoppa, liikkuu kevyesti, eikä oo ihan pieni pyöräiset. Mitkään muut rinnakkain istuttavat rattaat ei liikkunu yhtä näppärästi ja oli kyllä niin paljon kalliimpiakin, että siinä mielessä valinta on helppo.
Pikkune
Jostain jotain jo tietävä
Heipä hei. Aika se vaan menee siivillä. Täällä on palsta aika hiljainen. Ei ole itsellänikään kovasti ollut aikaa koneella istua ja kirjoitella. Nyt kuitenkin ajattelin jotain saada aikaiseksi.
Meillä täytettiin vuosi silloin marraskuun lopussa. Jo pari kuukautta ennen vuoden ikää tyttö käveli hyvin tukea vasten ja muutamia askelia ilman tukea (eli siirtyi esim. sohvan vierestä pöydän viereen). Sitten kun 1vee oli mittarissa, niin päätti alkaa kävelemään ihan kunnolla. Pari päivää ja sitten se oli jo ihan normaalia menoa. Tosi vakaasti on liikkunut. Takvikenkien (varsinkin nyt uusien isompien, johon mahtuu villasukka) kanssa on liikkuminen hankalampaa, mutta kyllä sekin alkaa jo sujua. Jos kaatuu toppavaatteet päällä, niin siitä ylöspääseminen ei oikein onnistu. Tai yritystä ei ole tarpeeksi, kun huutaa vanhemmat apuun nostamaan.
Meillä on myös pottailtu kesästä asti (kun oppi istumaan) ja vaihtelevasti tulee tuotosta. En ole stressiä asiasta ottanut. Toisinaan tekee lähes kaikki pottaan ja toisinaan ei. Paljon riippuu siitä, miten hyvin ehdin lukea tytön toimintaa. Jos mulla on liikaa omia hommia, niin ehtii yleensä vaippaan tavarat tulla.
Muskarissa ollaan käyty koko ajan sieltä 3kk asti. Nyt ei olla syksystä asti käyty vauvauinnissa (tai taaperouintihan se jo olisi) ollenkaan. Koitetaan löytää aikaa, että alettaisiin koko perheen voimin käymään omalla ajalla uimahallissa ainakin kerran viikossa.
Olin ajatellut olevani kotona tytön kanssa pitkään, mutta kuinkas kävikään. Koululta sain ohittamattoman tarjouksen tehdä lopputyöni ja saada insinöörin paperit vihdoin ja viimein. Joten oli tehtävä raskas päätös ja lähdettävä kouluun. Tyttö on 1-2 päivää viikosta mummon kanssa (tämä on hyvä juttu. Ollut mummon hoivissa muutenkin aika paljon) ja 2-3pvää perhepäivähoidossa. Tuntuu todella pahalta laittaa lapsi hoitoon, itkenyt asiaa olen, mutta ei kai se auta. Päätös on päätös. Nyt miettii, että kuinka mahtavaa olisi, kun saisi olla lapsensa kanssa kotona. Ja kun yli vuoden oli kotona, niin alkoi jo tuntua, että pää hajoaa välillä. On nää niin ristiriitaisia tunteita. Mutta jos voisin paremmin valita (että voisin esim. suorittaa kouluni myöhemmin loppuun), jäisin nyt kotiin.
Meillä täytettiin vuosi silloin marraskuun lopussa. Jo pari kuukautta ennen vuoden ikää tyttö käveli hyvin tukea vasten ja muutamia askelia ilman tukea (eli siirtyi esim. sohvan vierestä pöydän viereen). Sitten kun 1vee oli mittarissa, niin päätti alkaa kävelemään ihan kunnolla. Pari päivää ja sitten se oli jo ihan normaalia menoa. Tosi vakaasti on liikkunut. Takvikenkien (varsinkin nyt uusien isompien, johon mahtuu villasukka) kanssa on liikkuminen hankalampaa, mutta kyllä sekin alkaa jo sujua. Jos kaatuu toppavaatteet päällä, niin siitä ylöspääseminen ei oikein onnistu. Tai yritystä ei ole tarpeeksi, kun huutaa vanhemmat apuun nostamaan.
Meillä on myös pottailtu kesästä asti (kun oppi istumaan) ja vaihtelevasti tulee tuotosta. En ole stressiä asiasta ottanut. Toisinaan tekee lähes kaikki pottaan ja toisinaan ei. Paljon riippuu siitä, miten hyvin ehdin lukea tytön toimintaa. Jos mulla on liikaa omia hommia, niin ehtii yleensä vaippaan tavarat tulla.
Muskarissa ollaan käyty koko ajan sieltä 3kk asti. Nyt ei olla syksystä asti käyty vauvauinnissa (tai taaperouintihan se jo olisi) ollenkaan. Koitetaan löytää aikaa, että alettaisiin koko perheen voimin käymään omalla ajalla uimahallissa ainakin kerran viikossa.
Olin ajatellut olevani kotona tytön kanssa pitkään, mutta kuinkas kävikään. Koululta sain ohittamattoman tarjouksen tehdä lopputyöni ja saada insinöörin paperit vihdoin ja viimein. Joten oli tehtävä raskas päätös ja lähdettävä kouluun. Tyttö on 1-2 päivää viikosta mummon kanssa (tämä on hyvä juttu. Ollut mummon hoivissa muutenkin aika paljon) ja 2-3pvää perhepäivähoidossa. Tuntuu todella pahalta laittaa lapsi hoitoon, itkenyt asiaa olen, mutta ei kai se auta. Päätös on päätös. Nyt miettii, että kuinka mahtavaa olisi, kun saisi olla lapsensa kanssa kotona. Ja kun yli vuoden oli kotona, niin alkoi jo tuntua, että pää hajoaa välillä. On nää niin ristiriitaisia tunteita. Mutta jos voisin paremmin valita (että voisin esim. suorittaa kouluni myöhemmin loppuun), jäisin nyt kotiin.
Aika menee nopeeta ja täällä on hiljaista.
Mut semmosta hassua juttua on miettiny ja ajattelin kysellä muilta... eli siis huomasin, että sen jälkeen kun lopetin Noomin yöimetyksen (lopetin yöimetyksen oikeestaan samaan aikaan kun päiväimetyksenkin), että Noomin hengitys alkoi haista aamuisin niin kuin meillä aikuisilla. Onko se ihan normaalia? Tai siis jotenkin ajattelin, ettei noin pienten hengitykset haisisi, mutta toki onhan niilläkin bakteerit suussa... ja siis hampaita kyllä pestään (Noomi tykkää sähköhammasharjasta ja se on helpottanut pesemistä), mutta kun ei se osaa pulskuttaa, niin mietin, että miten paljon sitä likaa kuitenkin suuhun jää...
Ja siis meillä kyllä pyrittiin siihen, ettei Noomin suuhun mene mitään, mikä on ollu meidän suussa, mutta vikkelänä se on välillä ehtiny työntää suuhunsa mun lusikan tai hammarharjan eli kyllä ne bakteerit on varmaan jo siirtyny...
No eka hammaslääkäri on muutaman viikon päästä, joten eiköhän siinä paljastu tilanne.
Toinen juttu on, että joko teidän lapset osaa juoda itse mukista? Neuvolatätä kehotti opettamaan, mut Noomi suostuu juomaan vaan tuttipullosta juotettuna eli ei kelpaa minkäälaiset nokkamukit tai muut eikä se edes vielä ite osaa nostaa sitä pulloa tarpeeks korkeelle et jois ite. Toki tuo taidon joskus oppii, mutta ajattelin, kysellä miten muilla...
Mut semmosta hassua juttua on miettiny ja ajattelin kysellä muilta... eli siis huomasin, että sen jälkeen kun lopetin Noomin yöimetyksen (lopetin yöimetyksen oikeestaan samaan aikaan kun päiväimetyksenkin), että Noomin hengitys alkoi haista aamuisin niin kuin meillä aikuisilla. Onko se ihan normaalia? Tai siis jotenkin ajattelin, ettei noin pienten hengitykset haisisi, mutta toki onhan niilläkin bakteerit suussa... ja siis hampaita kyllä pestään (Noomi tykkää sähköhammasharjasta ja se on helpottanut pesemistä), mutta kun ei se osaa pulskuttaa, niin mietin, että miten paljon sitä likaa kuitenkin suuhun jää...
Ja siis meillä kyllä pyrittiin siihen, ettei Noomin suuhun mene mitään, mikä on ollu meidän suussa, mutta vikkelänä se on välillä ehtiny työntää suuhunsa mun lusikan tai hammarharjan eli kyllä ne bakteerit on varmaan jo siirtyny...
No eka hammaslääkäri on muutaman viikon päästä, joten eiköhän siinä paljastu tilanne.
Toinen juttu on, että joko teidän lapset osaa juoda itse mukista? Neuvolatätä kehotti opettamaan, mut Noomi suostuu juomaan vaan tuttipullosta juotettuna eli ei kelpaa minkäälaiset nokkamukit tai muut eikä se edes vielä ite osaa nostaa sitä pulloa tarpeeks korkeelle et jois ite. Toki tuo taidon joskus oppii, mutta ajattelin, kysellä miten muilla...
Josko minäkin pitkästä aikaa... Meillä menee kivasti. Mette on just oppinut nousemaan keskilattialta seisomaan, pian varmaan ottaa ensiaskelia. :) Suurimman ongelman on muodostanut nämä allergiaepäilyt. Eli maidosta saa aika voimakkaat vatsaoireet, pienestäkin määrästä. Sitten alettiin epäillä naudanlihaa, että sekin aiheuttaa oireita. Nyt on muutama päivä oltu ilman naudanlihaa ja kyllä on kovasti helpottanut. Sinänsä ollaan kyllä helpolla päästy allergioiden suhteen verrattuna moneen muuhun allergikkotapaukseen, mutta onhan nämä aina vähän salapoliisityötä ja huolta aiheuttavia juttuja. Paska homma on se, ettei meidän neuvolassa th ymmärrä pätkän vertaa näiden allergioiden päälle. Sen kanssa saa aina tapella, se jopa yrittää lääkärin lausuntoja vääntää kumoon. Olenkin ehkäpä vaihtamassa terkkaria, en jaksa tuon kanssa.
Imetystä koitan tässä lopettaa. Mette on kyllä melkoinen tissitakiainen. :D Tosin olen kyllä imettänyt ihan senkin takia, että soijamaitoa menee tosi vähän ja kalsiumin saanti jäis muuten vähäiseksi. Mette juo päivässä ehkä desin soijajuomaa yhteensä ja syö ehkä yhden soijajogurtin lisäksi. Eipä siinä oikein riitä kalsiumit. :( No, ehkä sen hiljalleen saa juomaan enemmän. Puuroon ja ruokaa yritän aina hivuttaa sekaan pienen määrän soija tai kauramaitoa, mutta kyllä nekin määrät on tosi vähäisiä. Niin ja nokkamukista tosiaan juo pelkästään. Ei ole pulloa ikinä käyttänyt. Ollaan myös harjoiteltu ihan tavallisesta kupista juomaan ja taitavasti siitäkin juo jo ihan itse, saattaa vaan välillä hieman tiivisteet falskata. ;)
Mutta tosi hyväntuulinen Mette nykyään on pääsääntöisesti. Ei turhista kitise. Se on myös melko rauhallinen, ei ole kiire oikein mihinkään. Tykkää keskittyneesti leikkiä pitkänkin aikaa samaa juttua, tosin usein kaipaa siihen kaverin.
Pääskynen on kovasti ollut mielessä. Toivottavasti voit jo paremmin.
Imetystä koitan tässä lopettaa. Mette on kyllä melkoinen tissitakiainen. :D Tosin olen kyllä imettänyt ihan senkin takia, että soijamaitoa menee tosi vähän ja kalsiumin saanti jäis muuten vähäiseksi. Mette juo päivässä ehkä desin soijajuomaa yhteensä ja syö ehkä yhden soijajogurtin lisäksi. Eipä siinä oikein riitä kalsiumit. :( No, ehkä sen hiljalleen saa juomaan enemmän. Puuroon ja ruokaa yritän aina hivuttaa sekaan pienen määrän soija tai kauramaitoa, mutta kyllä nekin määrät on tosi vähäisiä. Niin ja nokkamukista tosiaan juo pelkästään. Ei ole pulloa ikinä käyttänyt. Ollaan myös harjoiteltu ihan tavallisesta kupista juomaan ja taitavasti siitäkin juo jo ihan itse, saattaa vaan välillä hieman tiivisteet falskata. ;)
Mutta tosi hyväntuulinen Mette nykyään on pääsääntöisesti. Ei turhista kitise. Se on myös melko rauhallinen, ei ole kiire oikein mihinkään. Tykkää keskittyneesti leikkiä pitkänkin aikaa samaa juttua, tosin usein kaipaa siihen kaverin.
Pääskynen on kovasti ollut mielessä. Toivottavasti voit jo paremmin.
TsN
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä täällä neiti oppinut käveleen ja käveleekin sitten koko ajan ja vauhdilla ja kiipeilee ihan joka paikkaan. (oppi kiipeilyn ennen kun kävelyn :D) ja on kyllä niin topakka ja reipas tyttö, koko ajan joka paikkaa tutkimassa, ite koittaa pysyä perässä niin tuntuu että huhuhhu, varsinki nyt kun tää maha alkaa pahasti olla tiellä. Hyvä, että neiti oppi käveleen reilusti ennen kun vauva syntyy 4 viikkoa siis nyt laskettuun aikaan.
Täällä neiti juo kyllä aina nokkamukista ja välillä ihan oikiastaki mukista. Päiväunille mennesä ja yönuille mennesä on vielä tuttipullon saanut (tavallista maitoa), mutta tuosta päiväunipullostakin on jo osittain luovuttu. Tutti vielä täysin käytössä ja saaki olla. Ei viiti kaikesta vierottaa, kun vauvaki tulossa niin on liikaa luopumista ja muutosta sitten tytöllä.
Neiti nukkuu nykysin kohtuu hyvin ja yömaito tosiaan ollu vuojen alusta asti pois. Nyt kun sairastelee niin nukkunu tosi huonosti nini vaikia kun ei saa ite millonkaa levättyä.
Kovasti matkii puhetta ja sanoja tulee, ja ymmärtää ihan tosi paljon puhetta, mun mahaa silittelee ja halailee ja on ai ai. :D ja nukkevauvaa hoitelee tosi reippaasti aina, antaa maitoa pullosta ym. :) Valmistautuu näin vissiin vauvantuloon.
Jaksaminen itellä vähän heikoilla ollu nyt, kun niin alkaa maha ja raskaus tuntua, vaikka tosi hyvin tää raskaus on menny kyllä. MEinaavat vaan, ettei pysy loppuun asti masussa niin meinaa ressata vähän, että millon lie syntyy. Supppareita tulee päivittäin, ei onneksi ihan sairaan kipeitä, vielä. Mutta tällasta meille, ootellaan pikkuveliä tosiaan tytölle<3 :)
Mukavaa kevättä kaikille!
Mukista: Meille tuputettiin heti 6kk neuvolassa käyttämään nokkamukia ja silloin se astui kuvioihin. Tavalliseen mukiin siirryttiin samaan aikaan, kun maito vaihtui lehmänmaitoon. Juo siis itse tavallisesta mukista.
Ei olla myöskään perhepedistä luovuttu. Hetken A jo nukkui pinnasängyssä osan yötä, mutta lopetti sen sitten. En yhtään muista oliko silloin jotain erikoista, saattoi olla mun sädehoidon jälkeen, kun en reilu viikkoon nukkunut edes samassa huoneessa. Oon kuitenkin iltasin laittanut ensin pinnasänkyyn juomaan maitonsa (en ole jaksanut tästä tavasta luopua vielä), mutta maidon loputtua aika äkkiä kiipustaa kainaloon. Siihen simahtaa ja nukkuu aika hyvin yönsä, ainakin verrattuna siihen, mitä se on ollut tähän asti. Ei välttämättä herää öisin, jos herää, ei juurikaan tarvitse kummempia apuja uudelleen nukahtamiseen. Saattaa vaikka itkaista pikaisesti ja jatkaa unia tai nousee hetkeksi istumaan ja kun sanon "pää tyynyyn", jatkaa taas uniaan. Itse kuitenkin heräilen niinäkin öinä, jolloin A ei välttämättä herää. Vaikea edes sanoa millon se oikeasti heräilee ja millon ei, koska itse herään aika herkästi.
Niin että väsyttää välillä, mutta nyt kun on lääkitys kohillaan, ei väsymys ole ihan järkyttävää enää. Jaksaa siivota ja sen sellasta. A:n päiväunien aikaan nykyään lueskelen tenttikirjoja ja yritän jonkun kurssin saada tehtyä tässä keväällä, saa nähdä.
Terveyden osalta siis ihan ok. Maaliskuussa vasta on seuranta sitten taudin etenemisen osalta, eli etsitään merkkejä etäpesäkkeistä ja selvitetään riittikö yksi sädehoitokerta. Jos etäpesäkkeitä löytyy, voi olla sitten edessä uusia leikkauksia ja sädehoitoja. En hirveästi ajattele asiaa vielä.
Parisuhdettakin olisi kiva ruveta jo hiukan elvyttämään. Tietysti ihan muutenkin, mutta siksikin, että jos maaliskuun kontrollissa kaikki hyvin ja lääkäri antaa luvan, niin olisi kiva alkaa yrittää toista lasta karenssin jälkeen. Mutta se tosiaan vaatisi jonkinlaista parisuhteen lämmittelyä. Halu on siis kova, mutta näin pitkän ajan jälkeen se on kyllä aika vaikeaa. Kerran käytiin jo kaksin ulkona syömässä, että kai se tästä pikku hiljaa. Oli kyllä aika kummallista, toiseen täytyy tutustua uudestaan. No, hiljaa hyvä tulee tai jotain sellaista.
Pitäisi muuten hakea osa-aikaista päivähoitopaikkaa syksyksi. Tylsää, mutta eipä nämä opinnot oikein edisty näin. Että jos olisi pari kolme päivää viikossa kunnon opiskeluaikaa, niin ehkä sitä valmistuisikin joskus.
Sanoja ei vielä tule, A on selvästi panostanut liikkumiseen, kävellyt on jo kauan. Sen sijaan uutena taitona nenän kaivuu. Tosi mahtavaa :) Tietää, että äiti kieltää moiset puuhat, mutta sehän vaan innostaa enemmän. Oikein odottaa, että katson ja sitten sitä klyyvaria kaivetaan niin, että sieraimet punottaa.
Joopa joo, ruuan laittoon lähtee hän. Mukavia talvipäiviä! Onkin niin ihana ilma, että toivottavasti ehditään vielä ulos lumileikkeihin tänään. On pikkusen intona tuosta lumesta meidän pikkumies :) No niin heippahei!
Ei olla myöskään perhepedistä luovuttu. Hetken A jo nukkui pinnasängyssä osan yötä, mutta lopetti sen sitten. En yhtään muista oliko silloin jotain erikoista, saattoi olla mun sädehoidon jälkeen, kun en reilu viikkoon nukkunut edes samassa huoneessa. Oon kuitenkin iltasin laittanut ensin pinnasänkyyn juomaan maitonsa (en ole jaksanut tästä tavasta luopua vielä), mutta maidon loputtua aika äkkiä kiipustaa kainaloon. Siihen simahtaa ja nukkuu aika hyvin yönsä, ainakin verrattuna siihen, mitä se on ollut tähän asti. Ei välttämättä herää öisin, jos herää, ei juurikaan tarvitse kummempia apuja uudelleen nukahtamiseen. Saattaa vaikka itkaista pikaisesti ja jatkaa unia tai nousee hetkeksi istumaan ja kun sanon "pää tyynyyn", jatkaa taas uniaan. Itse kuitenkin heräilen niinäkin öinä, jolloin A ei välttämättä herää. Vaikea edes sanoa millon se oikeasti heräilee ja millon ei, koska itse herään aika herkästi.
Niin että väsyttää välillä, mutta nyt kun on lääkitys kohillaan, ei väsymys ole ihan järkyttävää enää. Jaksaa siivota ja sen sellasta. A:n päiväunien aikaan nykyään lueskelen tenttikirjoja ja yritän jonkun kurssin saada tehtyä tässä keväällä, saa nähdä.
Terveyden osalta siis ihan ok. Maaliskuussa vasta on seuranta sitten taudin etenemisen osalta, eli etsitään merkkejä etäpesäkkeistä ja selvitetään riittikö yksi sädehoitokerta. Jos etäpesäkkeitä löytyy, voi olla sitten edessä uusia leikkauksia ja sädehoitoja. En hirveästi ajattele asiaa vielä.
Parisuhdettakin olisi kiva ruveta jo hiukan elvyttämään. Tietysti ihan muutenkin, mutta siksikin, että jos maaliskuun kontrollissa kaikki hyvin ja lääkäri antaa luvan, niin olisi kiva alkaa yrittää toista lasta karenssin jälkeen. Mutta se tosiaan vaatisi jonkinlaista parisuhteen lämmittelyä. Halu on siis kova, mutta näin pitkän ajan jälkeen se on kyllä aika vaikeaa. Kerran käytiin jo kaksin ulkona syömässä, että kai se tästä pikku hiljaa. Oli kyllä aika kummallista, toiseen täytyy tutustua uudestaan. No, hiljaa hyvä tulee tai jotain sellaista.
Pitäisi muuten hakea osa-aikaista päivähoitopaikkaa syksyksi. Tylsää, mutta eipä nämä opinnot oikein edisty näin. Että jos olisi pari kolme päivää viikossa kunnon opiskeluaikaa, niin ehkä sitä valmistuisikin joskus.
Sanoja ei vielä tule, A on selvästi panostanut liikkumiseen, kävellyt on jo kauan. Sen sijaan uutena taitona nenän kaivuu. Tosi mahtavaa :) Tietää, että äiti kieltää moiset puuhat, mutta sehän vaan innostaa enemmän. Oikein odottaa, että katson ja sitten sitä klyyvaria kaivetaan niin, että sieraimet punottaa.
Joopa joo, ruuan laittoon lähtee hän. Mukavia talvipäiviä! Onkin niin ihana ilma, että toivottavasti ehditään vielä ulos lumileikkeihin tänään. On pikkusen intona tuosta lumesta meidän pikkumies :) No niin heippahei!
tättärä
Puuhakas puhuja
Voi samperi, kun viimein kirjoitan niin sitten tämä jotenkin temppuilee ja lähettää kirjoitukset bittiavaruuteen.
Eli pitkästä aikaa sain kirjauduttua sisään, yleensä tämä foorumi vihoittelee eikä päästä kirjautumaan. Meillä on saatu todeta, että mitä useampi lapsi sen riiviömpi kuopus. Tämän nuorimmaisen erikoisalaa on keittiönpöydällä hyppiminen. Ainakin kaksimiljoonaa kertaa päivässä sen saa napata sieltä. Ihme kyllä ei ole vielä kertaakaan tipahtanut sieltä vaikka aina saa olla sydän syrjällään kun poika juoksee takaperin pitkin pöytää karkuun. Toinen erikoisala ovat juonikkaat ilmeet, oikea Eemeli tuo riiviö on.
Polveni meni ilmeisesti lopullisesti rikki pari viikkoa sitten, lumpio luiskahti paikaltaan ja nyt ei polvi taivu. Niinpä olen itkenyt sitä, ettei taida meille koskaan tullakaan sitä seuraavaksi suunniteltua afgaania. Jalka tuskin tulee koskaan sellaiseen kuntoon, että pystyisin mokoman turkin hoitamaan puhumattakaan sen kanssa lenkkeilystä. Kumminkin perheenlisää on tiedossa, mummulaan on vihdoin hauvavauva tulossa, ja tyttönen tulee minulle ja vanhemmilleni yhteisomistukseen. Heidänkin vauvansa rotu vaihtui afgaanista helpompaan, collievaavi on tulossa ja tässä jännitellään milloin tulee tieto syntymästä, huomenna on koiramamman laskettu aika.
Onnittelut kaikille uusia lapsukaisia odottaville ja jo synnyttäneillekin. meille tuskin tulee ihymislapsia enää. Ennen sitä pitäisi "harrastaa seksiä" ja ajatuskin mokomasta - YÖK!
Eli pitkästä aikaa sain kirjauduttua sisään, yleensä tämä foorumi vihoittelee eikä päästä kirjautumaan. Meillä on saatu todeta, että mitä useampi lapsi sen riiviömpi kuopus. Tämän nuorimmaisen erikoisalaa on keittiönpöydällä hyppiminen. Ainakin kaksimiljoonaa kertaa päivässä sen saa napata sieltä. Ihme kyllä ei ole vielä kertaakaan tipahtanut sieltä vaikka aina saa olla sydän syrjällään kun poika juoksee takaperin pitkin pöytää karkuun. Toinen erikoisala ovat juonikkaat ilmeet, oikea Eemeli tuo riiviö on.
Polveni meni ilmeisesti lopullisesti rikki pari viikkoa sitten, lumpio luiskahti paikaltaan ja nyt ei polvi taivu. Niinpä olen itkenyt sitä, ettei taida meille koskaan tullakaan sitä seuraavaksi suunniteltua afgaania. Jalka tuskin tulee koskaan sellaiseen kuntoon, että pystyisin mokoman turkin hoitamaan puhumattakaan sen kanssa lenkkeilystä. Kumminkin perheenlisää on tiedossa, mummulaan on vihdoin hauvavauva tulossa, ja tyttönen tulee minulle ja vanhemmilleni yhteisomistukseen. Heidänkin vauvansa rotu vaihtui afgaanista helpompaan, collievaavi on tulossa ja tässä jännitellään milloin tulee tieto syntymästä, huomenna on koiramamman laskettu aika.
Onnittelut kaikille uusia lapsukaisia odottaville ja jo synnyttäneillekin. meille tuskin tulee ihymislapsia enää. Ennen sitä pitäisi "harrastaa seksiä" ja ajatuskin mokomasta - YÖK!
Lune
Satasella mukana keskusteluissa
Huh, eipä ole tullut täälläkään käytyä varmaan vuoteen- niin se lapsi vaan vie ajan! :)
Täytyy varmaan vähän kelailla keskusteluja taaksepäin että pääsee kärryille. Mutta meidän neiti siis syntyi 4.12.2010, nyt jo oikein tomera ja iloinen esiuhmaikäinen prinsessa :)
Täytyy varmaan vähän kelailla keskusteluja taaksepäin että pääsee kärryille. Mutta meidän neiti siis syntyi 4.12.2010, nyt jo oikein tomera ja iloinen esiuhmaikäinen prinsessa :)
Heips. Täällä eletään melko mukavaa taaperoarkea. Mette ei vieläkään kävele. Jotenkin tuntuu, että se ottaa hirveesti paineita siitä asiasta kun ei osaa/uskalla. Itku tulee monesti jo seisoessa jos sitä kehuu. No, eiköhän se ajallaan.
Meillä on nyt sitten vähän muuta, mikä pistää pään pyörälle. Mä tein positiivisen raskaustestin tuossa pari viikkoa sitten ja tänään kävimme ultrassa tsekkaamassa, että kuinka pitkällä ollaan. Vähän epäilin, että oltais jo vähän pidemmällä kun mun maha kovasti kasvaa ja muitakin siihen viittaavia oireita oli. No, en ole pidemmällä, viikkoja on 7+0, mutta iso ylläri tuli ultrassa silti. Nimittäin sikiöitä löytyi KOLME! Kaksi sikiötä, joista saatiin syke ja lisäksi kolmas, jota ei saatu kunnolla näkymään, eikä siis myöskään sykettä. Voi olla, että tuo kolmas kuihtuu pois tai sitten näkyy myöhemmissä ultrissa. Mutta nyt tosiaan ymmärtää paremmin tämän mun mahakummunkin. :D Meinasin vaan pöydältä tipahtaa siellä ultrassa kun se lääkäri alkoi löytää vähän enemmänkin vauvoja. Kyllä vähän meinaa kauhistuttaa, että kohta meillä saattaa olla täällä 4 alle 2 vuotiasta lasta! :D Kolmekin kuulostaa jo aika hurjalta. Toisaalta ihanalta. Hui, nyt vaan päivä kerrallaan. :)
Meillä on nyt sitten vähän muuta, mikä pistää pään pyörälle. Mä tein positiivisen raskaustestin tuossa pari viikkoa sitten ja tänään kävimme ultrassa tsekkaamassa, että kuinka pitkällä ollaan. Vähän epäilin, että oltais jo vähän pidemmällä kun mun maha kovasti kasvaa ja muitakin siihen viittaavia oireita oli. No, en ole pidemmällä, viikkoja on 7+0, mutta iso ylläri tuli ultrassa silti. Nimittäin sikiöitä löytyi KOLME! Kaksi sikiötä, joista saatiin syke ja lisäksi kolmas, jota ei saatu kunnolla näkymään, eikä siis myöskään sykettä. Voi olla, että tuo kolmas kuihtuu pois tai sitten näkyy myöhemmissä ultrissa. Mutta nyt tosiaan ymmärtää paremmin tämän mun mahakummunkin. :D Meinasin vaan pöydältä tipahtaa siellä ultrassa kun se lääkäri alkoi löytää vähän enemmänkin vauvoja. Kyllä vähän meinaa kauhistuttaa, että kohta meillä saattaa olla täällä 4 alle 2 vuotiasta lasta! :D Kolmekin kuulostaa jo aika hurjalta. Toisaalta ihanalta. Hui, nyt vaan päivä kerrallaan. :)
Lune
Satasella mukana keskusteluissa
Onnea vaan kaikille uusia vauvoja odottaville :)
Meille ei totisesti tule enää lisää ihmislapsia- yksi saa luvan riittää, haluan keskittyä vain tuohon neitiin <3.
Miten muuten teidän lapsukaisilla sujuu kävely ja puhe yms? Meidän neiti oppi kävelemään päivää ennenkuin täytti 1v ja siitä lähtien on painanut menemään hurjaa vauhtia, tällä hetkellä parasta viihdettä on "tehdä pahoja" ja sitten viilettää hekottaen tuhatta ja sataa äitiä pakoon... Vielä en ole minkäänlaista järkevää puhetta kuullut, ainoastaan "vävvävvää", "vauvauvauva" ja "mämmäm" sekä muuta yhtä epämääräistä :D
Meille ei totisesti tule enää lisää ihmislapsia- yksi saa luvan riittää, haluan keskittyä vain tuohon neitiin <3.
Miten muuten teidän lapsukaisilla sujuu kävely ja puhe yms? Meidän neiti oppi kävelemään päivää ennenkuin täytti 1v ja siitä lähtien on painanut menemään hurjaa vauhtia, tällä hetkellä parasta viihdettä on "tehdä pahoja" ja sitten viilettää hekottaen tuhatta ja sataa äitiä pakoon... Vielä en ole minkäänlaista järkevää puhetta kuullut, ainoastaan "vävvävvää", "vauvauvauva" ja "mämmäm" sekä muuta yhtä epämääräistä :D
Heeiiii...
Meillä ei nämä nukkumisongelmat vaan lopu. Sen verran on edistytty, että päiväunia kertyy pari tuntia, enemmänkin. Välissä pitää tosin käydä rauhottelemassa, mutta ties vaikka sais senkin vielä kitkettyä pois. Alkuun näillä yksillä unilla piti aina 45min jälkeen käydä rauhottelemassa ja pikku hiljaa se jäi pois, ja alkoi nukkua 1,5 yhtämittaa. Nyt siis tuossa 1,5h kohalla pitää käydä hyssyttelemässä ja sitten jatketaan. Mutta siis se nyt ei ollut ollenkaan pointti.
Vaan yöunet. Voi helvata. Sillon kun imetys lopetettiin, jätettiin vielä iltamaito tuttipullosta. Se menikin sitten kivasti. Aksu joi aina sängyssä maidon, antoi pullon pois ja jäi kuuntelemaan unimusiikkia kunnes nukahti n. vartin kuluessa. Sitten alkoi taas se vaihe, että ei antanutkaan millään pulloa pois mikä viivyttää nukahtamista, koska keskittyy vaan sen tutin järsimiseen. Huudon kanssa pullo pois ja sitten pian nukahtaa. Näin on siis kerran aiemminkin käynyt, mutta jonkun ajan päästä se meni ohi. Mutta nyt meni hermo, osittain varmaan sen takia, että olen tässä miettinyt paljon viime aikoina, miten tuosta pullosta pääsisi eroon.
No sitten päätin, että nyt loppuu. Ajattelin, ettei se kovin vaikeaa ole, kun on se soiva unilelu ja päivisin nukahtaminen käy suh helposti. Päivisin siis luetaan kirjaa, kunnes simahtaa. Ajattelin, että voidaan ottaa se kirjan lukeminen iltaankin, iltarutiinitkin ovat olleet kuukausia jo samanlaiset. No, ei mennyt hyvin. Ottaa tällä hetkellä tunnin, ennen kuin nukahtaa. Enää ei ole sellaista huutoa, mutta kuitenkin. En oikein uskalla myöhemminkään, kun vaikuttaa kyllä väsyneeltä ja tähän astikin on nukahtanut noihin aikoihin. Joskin maidon jälkeen. Olen myös kokeillut iltapalalla tarjota lämmintä maitoa lasista, ei mene läpi. Niin ja se soiva unilelu aiheuttaakin nyt vain itkua ja huutoa. Olen ilmeisesti soittanut sitä liikaa rauhoittamismielessä ja Aksu onkin liittänyt siihen negatiivisen tunteen. Eli se siitäkin.
Eli, en ole nyt kiinnostunut sellaisista neuvoista kuin "jätä lapsi yksin rauhoittumaan" jne. Ei onnistu, enkä ole edes sellaisesta kovin kiinnostunut. Siispä haluaisin kuulla teiltä, jotka oikeasti nukutatte lastanne, miten se teiltä käy? Onko jotain mitä en ole keksinyt kokeilla? Pitäisikö kuitenkin vain palata maitopulloon, siirtää se vaikka ensin makuuhuoneen ulkopuolelle ja sitten vasta kokonaan pois? Ja meneekö se nyt ihan sekasin jos muutamana iltana ei oo saanu pulloa ja nyt taas yhtäkkiä saiskin? Plääh. Ehkä tä joskus helpottaa. Kauhukuvana tosin yksi naapurin lapsi, joka edelleen 8-(vai 9)vuotiaana heräilee öisin vessaan. No, onhan tuo vasta reilun 1-vuotias, ehkä se ehtii vielä oppia. Tulee kyllä niin isäänsä tuossa nukkumisessa....
EDIT. Äh, unohdin. PALJON ONNEA MEEMI!!!
Meillä ei nämä nukkumisongelmat vaan lopu. Sen verran on edistytty, että päiväunia kertyy pari tuntia, enemmänkin. Välissä pitää tosin käydä rauhottelemassa, mutta ties vaikka sais senkin vielä kitkettyä pois. Alkuun näillä yksillä unilla piti aina 45min jälkeen käydä rauhottelemassa ja pikku hiljaa se jäi pois, ja alkoi nukkua 1,5 yhtämittaa. Nyt siis tuossa 1,5h kohalla pitää käydä hyssyttelemässä ja sitten jatketaan. Mutta siis se nyt ei ollut ollenkaan pointti.
Vaan yöunet. Voi helvata. Sillon kun imetys lopetettiin, jätettiin vielä iltamaito tuttipullosta. Se menikin sitten kivasti. Aksu joi aina sängyssä maidon, antoi pullon pois ja jäi kuuntelemaan unimusiikkia kunnes nukahti n. vartin kuluessa. Sitten alkoi taas se vaihe, että ei antanutkaan millään pulloa pois mikä viivyttää nukahtamista, koska keskittyy vaan sen tutin järsimiseen. Huudon kanssa pullo pois ja sitten pian nukahtaa. Näin on siis kerran aiemminkin käynyt, mutta jonkun ajan päästä se meni ohi. Mutta nyt meni hermo, osittain varmaan sen takia, että olen tässä miettinyt paljon viime aikoina, miten tuosta pullosta pääsisi eroon.
No sitten päätin, että nyt loppuu. Ajattelin, ettei se kovin vaikeaa ole, kun on se soiva unilelu ja päivisin nukahtaminen käy suh helposti. Päivisin siis luetaan kirjaa, kunnes simahtaa. Ajattelin, että voidaan ottaa se kirjan lukeminen iltaankin, iltarutiinitkin ovat olleet kuukausia jo samanlaiset. No, ei mennyt hyvin. Ottaa tällä hetkellä tunnin, ennen kuin nukahtaa. Enää ei ole sellaista huutoa, mutta kuitenkin. En oikein uskalla myöhemminkään, kun vaikuttaa kyllä väsyneeltä ja tähän astikin on nukahtanut noihin aikoihin. Joskin maidon jälkeen. Olen myös kokeillut iltapalalla tarjota lämmintä maitoa lasista, ei mene läpi. Niin ja se soiva unilelu aiheuttaakin nyt vain itkua ja huutoa. Olen ilmeisesti soittanut sitä liikaa rauhoittamismielessä ja Aksu onkin liittänyt siihen negatiivisen tunteen. Eli se siitäkin.
Eli, en ole nyt kiinnostunut sellaisista neuvoista kuin "jätä lapsi yksin rauhoittumaan" jne. Ei onnistu, enkä ole edes sellaisesta kovin kiinnostunut. Siispä haluaisin kuulla teiltä, jotka oikeasti nukutatte lastanne, miten se teiltä käy? Onko jotain mitä en ole keksinyt kokeilla? Pitäisikö kuitenkin vain palata maitopulloon, siirtää se vaikka ensin makuuhuoneen ulkopuolelle ja sitten vasta kokonaan pois? Ja meneekö se nyt ihan sekasin jos muutamana iltana ei oo saanu pulloa ja nyt taas yhtäkkiä saiskin? Plääh. Ehkä tä joskus helpottaa. Kauhukuvana tosin yksi naapurin lapsi, joka edelleen 8-(vai 9)vuotiaana heräilee öisin vessaan. No, onhan tuo vasta reilun 1-vuotias, ehkä se ehtii vielä oppia. Tulee kyllä niin isäänsä tuossa nukkumisessa....
EDIT. Äh, unohdin. PALJON ONNEA MEEMI!!!
huh, oon ollut niin poikki, etten ole tänne mitään jaksanut kirjotella, vaikka lukemassa oon käynyt. Kiitoksia onnitteluista. :)
Tänään kävin ultrassa taas ja todettiin kolmannen pienokaisen menehtyneen, mutta kaksi hyvinvoivaa pientä ihmettä sieltä löytyi. Nyt kovasti toivotaan, että ovat sisukas pariskunta. Mun harrastuksiin kuuluu tällä hekellä lähinnä oksentaminen ja oksentaminen. Että sellasta. Neuvolalääkäri vahvasti suositteli Meten siirtymistä päiväkotihoitoon ainakin osa-aikaisesti, jotta saisin levättyä tarpeeksi. Nyt ollaan saatu apua lapsiperheiden kotipalvelun kautta, sekin auttaa kummasti kun kodinhoitaja siivoaa ja hoitaa Metteä siinä. Vaikkei toki voikaan joka päivä käydä. Mua ahdistaa ja jännittää ajatus päiväkodista, mutta toisaalta uskon, että Mette voisi siitä jopa nauttiakin kunhan ei tule liian rankkoja päiviä. Se tykkää niin hirmuisesti leikkiä toisten kanssa.
Toivottavasti Pääskysen peheen uniongelmat on jo paremmalla tolalla.
Tänään kävin ultrassa taas ja todettiin kolmannen pienokaisen menehtyneen, mutta kaksi hyvinvoivaa pientä ihmettä sieltä löytyi. Nyt kovasti toivotaan, että ovat sisukas pariskunta. Mun harrastuksiin kuuluu tällä hekellä lähinnä oksentaminen ja oksentaminen. Että sellasta. Neuvolalääkäri vahvasti suositteli Meten siirtymistä päiväkotihoitoon ainakin osa-aikaisesti, jotta saisin levättyä tarpeeksi. Nyt ollaan saatu apua lapsiperheiden kotipalvelun kautta, sekin auttaa kummasti kun kodinhoitaja siivoaa ja hoitaa Metteä siinä. Vaikkei toki voikaan joka päivä käydä. Mua ahdistaa ja jännittää ajatus päiväkodista, mutta toisaalta uskon, että Mette voisi siitä jopa nauttiakin kunhan ei tule liian rankkoja päiviä. Se tykkää niin hirmuisesti leikkiä toisten kanssa.
Toivottavasti Pääskysen peheen uniongelmat on jo paremmalla tolalla.
Heippa pitkästä aikaa...
Pääskynen kyseli, että miten nukutetaan. No meillä siten, että Noomi nukkuu yhä meidän sängyn sivuvaunussa. Illalla mennään nukkumaan, huone ihan pimeäksi ja minä köllötän siinä Noomin vieressä. Lyhyet iltarukoukset, sen jälkeen lauleskelen niin kauan, että Noomi nukahtaa. Jos ei uni ole tullut parin kolmen laulun jälkeen ja Noomi yhä pyörii levottomasti, niin sitten hieron. Siitä hän tykkää tosi paljon, käy mahalleen ja minä hieron kevyesti koko kroppaa. Rentoutuu ja nukahtaa yleensä tosi nopeasti. Aika helposti nukkumaan meneminen käy. Silloin tällöin herää öisin, ja sitten yritän vähän siinä unenpöpperössä hyräillä yölaulua (olen tehnyt omat Noomista kertovat sanoitukset Jaakko Kulta-lauluun ja se on sellainen tuttu tuutulaulu Noomille) ja silittelen rauhoittavasti.
Mulla on enää vajaa 3 viikkoa laskettuun aikaan. Kaikki on jo valmiina, ja lähinnä jänskättää, että milloin alkaa tapahtua. Toivon, että ei vielä 2 viikkoon, koska vasta silloin anoppi tulee meille Noomia hoitamaan. Ei oo varasuunnitelma, jos alkaiskin tapahtua jo ennen sitä, että miten Noomin hoito järkätään. Aika hyvin oon jaksellut, paitsi välillä kolottelee ja väsyttää.
Mukavaa kevättä kaikille ja voimia itse kunkin haasteisiin!
Pääskynen kyseli, että miten nukutetaan. No meillä siten, että Noomi nukkuu yhä meidän sängyn sivuvaunussa. Illalla mennään nukkumaan, huone ihan pimeäksi ja minä köllötän siinä Noomin vieressä. Lyhyet iltarukoukset, sen jälkeen lauleskelen niin kauan, että Noomi nukahtaa. Jos ei uni ole tullut parin kolmen laulun jälkeen ja Noomi yhä pyörii levottomasti, niin sitten hieron. Siitä hän tykkää tosi paljon, käy mahalleen ja minä hieron kevyesti koko kroppaa. Rentoutuu ja nukahtaa yleensä tosi nopeasti. Aika helposti nukkumaan meneminen käy. Silloin tällöin herää öisin, ja sitten yritän vähän siinä unenpöpperössä hyräillä yölaulua (olen tehnyt omat Noomista kertovat sanoitukset Jaakko Kulta-lauluun ja se on sellainen tuttu tuutulaulu Noomille) ja silittelen rauhoittavasti.
Mulla on enää vajaa 3 viikkoa laskettuun aikaan. Kaikki on jo valmiina, ja lähinnä jänskättää, että milloin alkaa tapahtua. Toivon, että ei vielä 2 viikkoon, koska vasta silloin anoppi tulee meille Noomia hoitamaan. Ei oo varasuunnitelma, jos alkaiskin tapahtua jo ennen sitä, että miten Noomin hoito järkätään. Aika hyvin oon jaksellut, paitsi välillä kolottelee ja väsyttää.
Mukavaa kevättä kaikille ja voimia itse kunkin haasteisiin!