Joskus odottaminen saattaa pelottaakin

Oletko kokenut aikaisemmissa raskauksissa jotain ikävää, joka voi vaikuttaa pelkojen heräämiseen?

  • Kaikki äänestäjät
    19
Kyfi, mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia! Se on joku mielen selviytymiskeino mahdollisesta pettymyksestä. Mä ajattelen sen niin, että jos mun kehosta ei ole tähän hommaan, niin ainakin omaan kuntooni voin itse vaikuttaa ja pistän kropan näyttämään, mihin se sillä saralla kykenee. Auttoi kyllä keskenmenosta selviämiseen sekä pettymyksiin yritysalkana. Liikunta on lääke.
 
lääkäri kuuli sydänäänet. :) mutta voinko rentoutua?no en...ok,tyyppi on hengissä,mut ny voi si alkaa ressaamaan sillä,onko se kunnossa ja onko sillä kaikki hyvin o_O ootan sitä ens maanantain ultraa kun kuuta nousevaa.kai se on se,et kun niin kovasti haluais sen pienen saada niin mä pelkään,että jos se ei 1) mee kesken niin 2) jos siinä on jotain vikaa niin mitä me sitten tehään?joku aborttipäätös mahdollisen vammaisuuden perusteella ei tosiaan olisi mitenkään helppo kumpaankaan suuntaan.
 
Minulla huomenna ensimmäinen ultra tutkimus(12+1) ja pelottaa jotenkin aivan kauheasti. Vielä en ole siis saanut sydänääniä kuulla, enkä ole varhaisultrassakaan käynyt. Hirvittää niin kovasti se tuska, mikä tulisi jos sieltä ei elämää löytyisikään ja kuitenkin pari kuukautta odotettu innoissaan miehen kanssa(esikoinen kyseessä)... Minulla ei aikaisempia keskenmenoja ole, olen vaan hyvin tietoinen niistä ja lukenut (varmaan vähän liikaakin) aiheesta. Onneksi huomenna kuitenkin selviää paljon, enää yksi uneton yö edessä :wink. Ihanaa täältä lukea, miten monella sydänäänet on löytynyt masusta, onnea kaikille heille :)!
 
Toscalle paljon peukkuja! :) minä ny vähän huokasen kun tänään ultrassa kaikki oli ok :) panikoin sitä rakenneultraa sitten seuraavaks myöhemmin :grin
 
Milloin sitä uskaltaa oikein iloita siis aidosti? Mä oon aina ollut luonteeltani sellainen, että elän päivä kerrallaan ja otan ilot ja surut vastaan ja toimin sen mukaan, iloitsen täysillä tai suren täysillä ja siirryn eteenpäin. Tähän asti oon ollu aika rentona tästä kaverista, mutta eilen kun sen näki liikkuvan ni tuli olo ettei millään haluais luopua ja sit taas toisaalta ei mee kauan kun on eka kolmannes ohi, vaikka eihän sekään autuutta tuo. Mutta siis mä haluaisin vaan päästä takaisin omaksi itsekseni ja ajatella että jee ensimmäinen rakas on tulossa ja sitten jos menee kesken niin murehditaan sitä sitten... mutta:rolleyes: ikuista huoltahan tämä tuo sanoi mummoni,jonka esikoinen(äitini) täyttää 60v ensi vuonna o_O
 
Viisaasti sanoi mummo! Vaikka huolen määrä lienee varsin yksilökohtaista - itselle odotusaika on kyllä aika pessimismin täyteistä, jotenkin on erittäin vaikea uskoa että tässä voisi tuloksena olla elävä ihminen, mutta syntymän jälkeen valtaa taas optimismi.. silti nautin raskausajasta ja jokaisesta päivästä uuden elämän kantajana.
Se vaan on niin epävarmaa kun toiseen ei "pääse käsiksi". jotenkin sitä alitajuisesti suojaa itseään varautumalla pahimpaan.
 
Samankaltaisia ajatuksia, heidi79, tänään nt-ultra aamusta ja kaikki ok. Mutta saan kyllä vielä ennen rakenneultraakin stressata ne seulonnan tuloksen (vaikkei turvotusta ollutkaan kuin 1mm, eli en osaa siitä nyt täysillä huolestua, mutta ikärasite toki on jne).

hemmarin mummolla hyvä pointti :) Ehkä siitä on jotain etua, että "saa" harjoitella sitä huolehtimista jo tässä vaiheessa :biggrin

lambin ajatuksen tunnistan myös, siis tuon, että sitä alitajuisesti suojelee itseään ja tunteitaan varautumalla pahimpaan. Melko luonnollista, uskoisin, etenkin, jos on huonoja kokemuksia takana.

Koitan nyt ottaa ilon irti nt-ultran tuloksista. Kaveri on kuutisen senttiä pitkä, neliraajainen ja sillä on todistettavasti sydän, joka lyö hyvin. Eräänlainen saavutus sekin :)
 
Minulla pelko ja ahdistus pyyhkäistiin kyllä tänäaamuna kertaheitolla, kun tapasin ekaa kertaa maha-asukkini ja kuulin sydänäänet :Heartred!! Ja kun kaikki oli hänellä hyvin :)! Olen päättänyt YRITTÄÄ olla nyt murehtimatta ja jännittää vasta ennen seuraavaa ultraa :wink...Nyt ihana olo :)!
 
Ja vastasi siis nyt viikkoja 12+3, joten pian ollaan teoriassakin "selvemmillä vesillä" :wink!
 
Mää oon niin monesti sanonu miehelle et raskauen pitäs alkaa vasta viikolta 12. Eli riskiviikkojen jälkeen. Oon nähny vauvan viikolla 7+4, kuullu sydänäänet 9+5, ja kaks päivää sen jälkeen mielen valtas keskenmenopelko, joka oli ton pari viikkoo poissa. Nt-ultraan kaks viikkoo. Nyt viikkoja 10+4. Oon ollu pari päivää varma et pieni on kuollu enkä aio oottaa kahta viikkoo sitä tietoo, onneks voin käyä neuvolas kuuntelemassa sydänääniä. Pari päivää sitte oli parina päivänä alaselkä ja -mahakipuja. Ja sit tuntu et kaikki oireet hävis, ne vähäsetki. Tänä iltana taas tuli luottavaisempi olo ja sain miehen kanski juteltuu jonka mielipide on että pelkään turhaan, mut ei se oo raskaana ei se tunne näitä tuntemuksia. Ääh. Menis kaks viikkoo äkkiä ja palais nyt ne oireet. Pitää kattoo soitanko aamulla neuvolaan, soitan jos siltä tuntuu, seki tuntuu tyhmältä, justhan ne viikko sitte löyty ne äänet.
Nää ekat viikot on kamalia+ viimeset viikot rv35 eteenpäin. Se väli oli muistaakseni iha ok. Paitsi mielummin ne 35--> viikon selkäkivut mitä nää pelot :/
 
Soitin sit sinne neuvolaan, ja kävin siel. Mutta eipä löytyny sydänääniä. Terkka selitti et se voi olla niin alhaalla piilossa, kokeillaan sit huomena uusiksi ja sitte lähen äitipolille jossei löyvy. Se meinas et voi olla tahkiaa päästä ä-polille ko ei oo vuotoa mutta mää meen vaikka päivystykseen istuun enkä lähe ennenku on ultrattu. Ny vaan sit oon sillä mielellä et niitä sydänääniä ei oo enää :/ Ja tottakai äitin auto piti olla tk: n pihassa ko lähin neuvolasta, se ei tiiä vielä mitään, ja en varmaan kerrokkaan enneko tiiän mikä on tilanne, joko iloiset tai surulliset uutiset, se suotta stressaa jo kerron nykytilanteen.
En vaan tajua tota äitipolille pääsyn vaikeutta ku kuka siitä hyötyy että mahdollisesti keskeytynyt raskaus tyhjennettäisiin nyt mitä kahden viikon päästä. Vaikka mieluiten tietenki spontaani keskenmeno mutta eipä oo näkyny :/ Muuttoki on viikonloppuna että kiva tässä nyt johoni tyhjennysrumbaan alkaa mutta varmaan kestän viikonlopun yli sillä tiedolla että mahassa on kuollu vauva, jooo en. Onneksi on tuo 8kkn ikänen rakas kiukkupussi nii tään tiedon kans eläminen on hitusen helpompaa.. Ja sekin helpottaa et näin on tarkotettu. Mutta en oo kyllä vielä täysin älynny tätä mahdollista keskenmenoa, se iskee sitte todellisuudellaan päin naamaa ku se on käynnissä. En mää muuten olis näin rauhallinen. Nyt vaan ärsyttää ja suututtaa kaikki.
 
Nyt ei sitte ärsytä ja suututa mikkään :) Tänään löyty sydänäänet! :):smiley-bounce012:love7 Nyt päätin olla pelkäämättä sitte ultraan (10.12) asti ja sen jälkeen vielä suuremmalla syyllä, kun viikkoja alkaa jo olemaan enemmän. Kyllä ossaa tuommonen parin sentin sinttiki äitin säikäyttää. Mokoma eilen piileskeli. Kyllä oli terkkariki helpottunu ku löysi sykkeen :)
 
Hienoa darkminttu! Mä piinailen vielä ens keskiviikkoon asti, jolloin on np-ultra. En saanut meidän neuvolasta aikaa sydänäänten kuuntelua varten (koska niitä ei näin pienillä viikoilla, 11+0, voi kuulemma vielä edes kuulla). Jännitetään siis vielä tovi... Olo on aika apea. Maha/kohtu ei tunnu kasvaneen minnekään, painokin tainnut vähän tippua. Ainoa raskausoireeksi luokiteltava tunne on väsymys. Menen mielelläni nukkumaan jo ysin aikoihin, vaikka normaalisti saatan kukkua valveilla puolenyön jälkeenkin.
 
Määkään en ois muuten soittanu neuvolaan sydänäänten kuunteluun, mutta ku äänet kuulu viimeviikjolla 9+5, mikä on poikkeuksellisen aikasin. Tänää 10+5, kyllä sitä vaan turvallisempia viikkoja kohti mennään.
Ei mullakaa vissii kohtu oo hirveesti kasvanu (jossain tuolla edellisten raskauskilojen alla), ei tekrra millää meinannu tunnustelemalla löytää missä on kohdun korkein kohta.. Mulla on alaselkäkipua, varsinki jos erehyn nukkumaan mahallaan tai vaihtaan pojulle vaipan sängyn pällä selkä kumarassa. Tai eieln ku pakkasin muuttolaaikoita selkä kumarassa, ei käy mun selälle, varsinkaan raskausaikana. Väsymystäkin täällä on, saa nähä tarviiko tänäänki päikkärit, ti tarvi kun heräsin yheksältä, eilen nukuin yli kymmeneen. Tänää taas ysiltä. Viime yönä poika anto kyllä hyvin nukkua :) Nukun siis normisti noin kymmeneen, ku pikaki nukkuu, sit jos one menoa ja joutuu herään esim. yheksältä, on turvauduttava herätyskelloon.
 
Meillä on viimeksi kuunneltu sydänääniä viikolla 6+. Siksikin jännittää et kuuluuko/onko siellä elämää ensi viikolla kun on nt-ultra ja silloin on 12+4. Kotidopplerin hankintaa mä oon miettinyt et saisi varmistettua jatkossakin kaiken olevan kunnossa :)

Mahan kasvua mullakaan ei kai vielä ole, vaikka painoa oli pari kiloa lisää sitten viime puntarilla käynnin jälkeen.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Viime raskaudessa kuulin ekan kerran sydänäänet vasta nt-ultrassa rv 11+5, sillonki koitettiin 9+3 neuvolassa kuunnella muttei kuulunu. Terkka lupas kokeilla jossen ala panikoimaan jossei kuulukkaan. Ja mää en panikoinu. Nyt sitte on nähty ja kuultu ja silti panikoin. Sen takia ko oli noita kipuja ja sitte hävis oireet. Kainne vaan hävis sit viikkojen myötä ku on kuitenki jo viikkoja yli 10. Joo, alkuraskaus on naisena olemisen pahin paikka.

Mä oon vaa laihtunu, oon sitä salaa ilonen vaikka terkka oliki huolisan et kuihdun kokonaan, ku imetän vielä paljon tuota meijän vauvaa (8kk).. Kyllä niitä kiloja kerkiää kertyä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top