Jos puolisosi ei pääsisi paikalle, kenet ottaisit tukijaksi synnytykseen?

Hmm, vaikee sanoa.. Jos lähipiiristä pitäisi joku valita niin äiti olis ainoa kenet voisin ottaa mukaan mut hänen kans ongelma ois se sen järkyttävä hössöttäminen, en kestäis sitä :D Se ois koko ajan sitä et se huutelis käytävillä ”nyt lääkäri tänne tuomaan sitä kivunlievitystä, mitä te siellä kuppaatte, tuokaapa nyt tytölle jotain leipää..” :D En kestäis!

Jos löytäsin doulan kenen kanssa kemiat kohtais hyvin niin ehdottomasti kelpais, mut en oo varsinaisesti ikinä sellasesta haaveillu..

Miehenki kohdalla koin esikoisen kohdalla, ettei siitä mitään hyötyä ollu, haluan sen mukaan lähinnä vaan siks että hän pääsee todistamaan lapsensa syntymää.. :D
 
Mä oon itsellinen nainen eli puolisoa ei ole. Esikoisen synnytyksessä oli sisko mukana ja hän tulee tän kakkosenkin synnytykseen :)
 
Mulla ei taida olla ketään ketä voisin ottaa :sorry:
Ehkä anopin voisin.. Äärimmäisessä hätätapauksessa! :grin
Luulen että voisin pärjätä yksinkin jos olisi pakko.
Noh, doulaa oon miettinyt seuraavaan synnytykseen mukaan joten hän nyt varmaan sitten ainenkin.
 
Jos mies ei pääsisi mukaan, luulen että menisin yksin. Äitini ainakin on ihan viimeinen ihminen kenet haluaisin synnytysseuraksi itselleni... Anoppi ehkä, tai sitten isosiskoni, jos jonkun mukaan ottaisin. Uskon, että parhaiten homma hoituisi kyllä ihan itsekseen.
 
Ensimmäisessä synnytyksessä oli sisko mukana. Jos mies ei nyt pääsisi, ottaisin varmaan äitini mukaan.
 
Olisin varmaan ottanut äitini, jos mies ei olisi päässyt. Mutta en varmaan enää, kun hän opiskelee itsekin kätilöksi :grin pelkäisin että yrittää hyppiä töissä olevien kätilöiden silmille. Eli ehkä ottaisin ystävän mukaan synnytykseen.
 
Jos ukko ei pääsisi, niin silloin synnyttäisin yksin. Äiteeni on ihana mutta hösäämisen ruumiillistuma ja ajatus vieraasta doulasta kammottaa.
 
En todella tiedä. o_O
Viimekskin mies oli korvaamaton apu.

Omaa äitiä tai saati anoppia en todellakaan....
Enkä koe ketään kaveriakaan niin läheiseksi.. siskotkin asuu toisella puolen suomen.. Enkä oikein syty ajatuksena vieraasta Doulasta. Joillekkinhan se sopii vallanmainiosti.
Koen ehkä lapsen syntymän aika henkilökohtaiseksi jutuksi?

Jos taasen mies ei olisi synnytyksessä mukana, niin mulle tulis sellanen olo että se vauva olisi ollut vain minun oma projektini.
 
Äitin ottaisin mukaan synnytykseen. En tiedä miten hän mahtaisi reagoida toisen synnytykseen. Vois siinä avuton olo tulla. Itse hän on meidät viisi synnyttänyt yksin.
 
Jos mun mies ei voisi olla paikalla, menisin kyllä yksin. Mä kovasti haluaisin jakaa synnytyskokemuksen äitini kanssa, mut se ei ikimaailmassa toimisi. Äiti ei vaan hahmota mun fiiliksiä niin, että osaisi toimia mulle sopivimmalla tavalla. Ekassa synnytyksessä olin tyytyväinen omassa kuplassani mut kun poltot oli voimakkaimmillaan miehen antama paine lanteilla ja hänen rauhallisuutensa ja pragmaattisuutensa auttoi kovasti.
 
Jos mies ei pääsisi niin varmaan äiti. Mut toivotaan et mies pääsee jatkossakin synnytyksiin jos lisää lapsia siunaantuu :)
 
Jos mies ei pääsisi mukaan synnytykseen, kysyisin anoppia. Hän on rauhallinen, järkevä, ihana ihminen ja ammatiltaan terveydenhoitaja.

Oma äiti on sellainen murehtija ja pahimman ennustaja, että hänelle ei ehkä kannata kertoa edes synnytyksen käynnistyneen, ennen kuin vauva on maailmassa. Kavereita en osaa kuvitella pyytäväni mukaan, mieluummin sitten jopa vieras doula. Hyvin epätodennäköistä kuitenkin, että mies ei pääsisi mukaan.
 
Mulla oli viimeisimmässä synnytyksessä esikoinen mukana,josta oli mahtava tuki. Lapsen isä ei halunnut olla elämässä mukana. Tyttäreni koki luomu synnytyksen erittäin positiivisena kokemuksena.
 
Jos raskaus ja synnytys olisi vielä mahdollista, niin menisin yksin, jos mies ei pääsisi. Pojan synnytin miltei kokonaan yksin, kun mies ei päässyt heti mukaan kun lähdin sairaalaan, vaan tuli vasta siinä vaiheessa, kun perätila oli huomattu ja tehty päätös alatiesynnytyksen jatkamisesta. Silloin koin miehenkin läsnäolon stressaavana siihen asti kunnes poika oli syntynyt. Sen jälkeen oli mukavaa, kun mies oli paikalla jokusen tunnin.
 
Yksin. Ekassa synnytyksessä mies oli mukana, silloin meillä oli synnytysosasto paikkakunnalla. Toinen ja kolmas synnytys tapahtuivat yli 200km päässä ja mies oli kotona ja olin synnyttämässä yksin. Toinen synnytys oli perätilasynnytys ja synnytyssalissa oli siksi melkoisesti porukkaa, mies olisi ollut vaan tiellä. Kolmas synnytys oli normaali, avautumisvaiheessa olin yksin, mutta ei se minua haitannut. Ponnistusvaiheessa oli vain minä ja kätilö ja hyvin pärjättiin. Sairaalassa henkilökunta suhtautui vähän silleen, että voi sinua ressukka kun ei ole tukihenkilöä synnytyksessä. Niin toisen synnytyksen alkaessa soitin miehelle ja lähti sairaalaa kohti ajamaan, mutta kun sitä matkaa oli ja rivakka synnytys niin ei kerennyt lähellekään. Kun tuli sairaalaan, vauva oli kapaloituna. Ajoi sitten 200 km takaisin kotiin. Jälkikäteen tuo tuntui niin turhalta reissulta, että nyt kun synnytys oli vielä talvella ja tiet huonossa kunnossa, ei edes harkittu sellaista vaihtoehtoa että lähtisi ajelemaan.
 
Takaisin
Top