Isyyden tunnustelu

Tunnustuksen yhteydessä määritellään onko kyseessä yhteishuoltajuus, vai tuleeko jommalle kummalle vanhemmalle yksinhuoltajuus. Kun kyseessä on yhdessä asuva avopari, yhteishuoltajuus siinä lähes poikkeuksetta vahvistetaan. Muuten huoltajuudesta ei yhdessä olevan parin kohdalla tehdä sen kummempia papereita - jos kyseessä on erillään asuvat vanhemmat, niin silloin pitää sopia elatuksesta, tapaamisoikeudesta, jne.
 
Minua vähän hermostuttaa kyllä mitä tapahtuu, me ei nimittäin lapsen isän kanssa asuta yhdessä eikä mitään aikomusta siihen suuntaankaan ole. Mieluiten ottaisin yksinhuoltajuuden mutta en tiedä vielä mikä on miehen kanta asiaan. Enkä tiedä minkä verran aikoo osallistua yms. Yhteishuoltajuus on kokemukseni mukaan loistava tapa exän puolelta tehdä mahd. paljon kiusaa (esim. ei tapaa lastaan puoleen vuoteen, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, muuttaa eikä ilmoita uutta osoitettaan - ja seuraavaksi tuleekin minulle haaste oikeuteen kun olen kuulemma estänyt tapaamista ja haluaisikin tavata lasta. Huoh.).
Toivoisin että huoltajuus poistettaisi automaattisesti jos ei vaikkapa puoleen vuoteen tapaa lasta eikä maksa elareita, mutta valitettavasti huoltajuus on lähes mahdoton saada toiselta poistettua. Lapsen oikeudet tuntuu olevan melko olemattomat, ihan kuin hän olisi vain esine ja kaikki oikeudet vanhemmilla/vanhemmalla kuitenkin ilman mitään velvollisuutta.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Nykylain mukaan pystyt MamaBird vielä (käsittääkseni) olemaan ilmoittamatta isää/isäehdokasta, jos niin haluat. Silloin mainitsemaasi ongelmaa ei tietenkään pääse syntymään, mutta toisaalta lapsella ei sitten ihan oikeastikaan ole isää. Riippuunee nyt paljon teidän väleistänne, miten tuon kanssa kannattaisi tehdä.

Lakiuudistuksessa yksi kohta on nimenomaan poistaa äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä. http://yle.fi/uutiset/ehdotus_uudes..._enaa_vastustaa_isyyden_selvittamista/6929404 Mutta ko. lakumuutos esitellään eduskunnalle vasta tänä keväänä, eli ei ehdi mitenkään vaikuttaa tilanteeseesi, vaikka tulisikin voimaan. Itse toivon (muiden asioiden osalta), että muutos saataisiin aikaiseksi, koska sen jälkeen avoparit voisivat tunnustaa isyyden jo raskausaikana (jos esim. äidille tapahtuisi jotain synnytyksessä, lapsi ei jäisi orvoksi, tai jos isä kuolisi, lapsella olisi kuitenkin perimisoikeus yms).
 
Ei kai lapsi sentään orvoksi jää jos äiti kuolee ennen isyyden tunnustusta?! Kai sen isyyden siinäkin kohdassa voi todentaa muutenkin kuin äidin sanalla? DNA-testi varmaan voidaan tehdä ilman äidin vaatimusta jos niikseen on...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Varmasti ne tilanteet aikanaan selviävät, mutta virallisesti lapsi olisi orpo, jos naimaton äiti kuolisi synnytyksen aikana - koska isäähän ei siinä vaiheessa vielä ole. Ja vaikka asia varmasti aikanaan selviää, olisi varmasti kaikkien kannalta helpompi, että lapsi saisi heti lähteä isänsä mukaan kotiin, eikä mitään tunnustusprosessia tarvitsisi enää tuollaisessa tilanteessa käydä läpi. Ääritapaus toki, mutta mahdollinen (ja varmasti joskus käynytkin).
 
Tämänhetkisen lain mukaan, jos äiti kuolee synnytyksessä ja äiti ja isä eivät ole naimisissa, lapsi on juridisesti orpo. Isä joutuu neuvottelemaan isyyden tunnustuksesta ja huoltajuudesta sekä äidin lähiomaisten että viranomaisten kanssa - mutta totta kai näissä tilanteissa pyritään aina lapsen parhaaseen, ja jos on esimerkiksi avoparista kyse, isyys vahvistetaan DNA-tutkimuksella. Nykyinen laki on monella tapaa todella huono, ja erityisesti isien oikeuksia polkeva ja isiä syrjivä - toivotaan että lakiuudistus nyt vihdoin menisi läpi.

MamaBird - äitinä sinulla on oikeus kieltää isyyden tunnustus ja DNA tutkimus, vaikka isä sitä itse haluaisi. Se on siis toistaiseksi täysin sinun käsissäsi - eettisesti tilanne on toki monimutkaisempi, koska valtiohan maksaa sinulle lapsen elatustuet jos isää "ei ole". En tiedä tilannettasi enkä halua sen enempää neuvoja tuputtaa kun en asioistanne mitään tiedä, mutta kannattaa kuitenkin miettiä joka kantilta sitä isyyden tunnustusta - lapsella ei tosiaan laillisesti isää ole, jos tunnustusta ei tehdä. Voi sen toki tehdä myös myöhemminkin, jos siltä alkaa tuntua.
 
Mulla on vähän vinkeä tuo mies, ja olen muutamia kertoja siunaillut, että mulla on onneksi yksinhuoltajuus tuon esikoisen kanssa. Yritän kyllä tälläkin kertaa järjestää asian samoin, vaikka käytännössä eletään kuin muutkin perheet. Aina ei vain voi olla varma mitä se keksii seuraavaksi ja mulle jäi semmoinen kuva siitä yhteishuoltajuudesta, että hän voi esim. estää minua lapsen takia muuttamasta kauemmaksi, mutta hän itse voi elää miten haluaa ja missä haluaa. Mutta papereissahan ne asiat vain on, niiden puoleen käännytään vasta jos tulee jotain ongelmia ja me ainakin ollaan hoidettu asiat ihan omalla tavallamme keskenämme.
 
Miesystävän "tuulella käyminen" juuri vähän huolettaa, siitä syystä en ikimaailmassa halua samaan osoitteeseen (tai ylipäätään en kyllä kenenkään kanssa enää, haha :D).

Nimenomaan yhteishuoltajuus velvoittaa minua valtavasti mutta isällä ei ole velvollisuuksia vaan pelkkiä etuoikeuksia tavata lastaan ihan just silloin kun sattuu huvittamaan ja periaatteessa tehdä mitä lystää tai olla tekemättä.

Esim. Exäni ei ole koskaan maksanut elareita, on tehnyt katoamistemppuja puoleksi vuodeksi - vuodeksi, on asunut välillä eri maassa (itse en saa lapsille edes passia matkailua varten kun ei kuulemma huvita allekirjoittaa passihakemuksia, aha.) sitten taas ilmestyy vaatimaan sitä tätä tuota ihan vaan kadotakseen taas... Jotenkin en jaksaisi tätä enää vaan näen yksinhuoltajuuden jotenkin helppona ratkaisuna siihen verrattuna.
Jos kuolen synnytykseen toivoisin että kaikki lapset pääsisi sijoitusperheeseen eli heidät huostaanotettaisiin, joka iikka.

Tiedän toki että on hyviäkin miehiä ja isiä olemassa, heillähän varmasti yhteishuoltajuus toimii :)
Toki toivon että asiat menisi nyt paremmin ja heräisi lapsen isällä halu olla oikeasti isä lapselleen, yritän toki antaa siihen mahdollisuuden mut pahalta alkaa näyttää. Olen yrittänyt keskustella asiasta mutta tulos on vaan möksähtäminen ja mun haukkuminen. Hienoa.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
MamaBird4, harmillinen tilanne :/. Ei ainakaan lapsen eduksi nuita lakeja ole taas säädetty. Pahasti ärsyttää jo tuommoinen passilla värkkääminen.
 
Miulla semmonen tilanne, että esikoisella ja tulevalla vauvalla on eri isät(ikäeroa tulee 5v lapsille). Esikoisen isän kanssa yhteishuoltajuus, eikä ole mennyt niin hyvin kun oisin toivonut. Ite ainakin meinasin tämän toisen lapsen kohdalla olla sanomatta kuka isä on, koska isä ei oo alkuunkaan ollu kiinnostunu miten on vauva kasvanu yms. ja kun esikoisen kohdalla on exän kanssa yhteishuoltajuus, niin on helpompi, että oon sitten virallisesti yksinhuoltaja tulevalle. Jos lapsi vanhempana kyselee isästään, niin voin sitten kertoa.

Miukkis, miullahan oli esikoisen isän kanssa pienet riidat pari vuotta sitten siitä, kun aloin suunnitella muuttoa Joensuusta nykyiselle paikkakunnalle Tornioon(matkaa 525km). Sossun lastenvalvoja oli sitä mieltä ettei isä voi päättää missä lapsensa asuu, jos äitin kanssa muuttaa suomen sisällä. Ulkomaille muutto eriasia. Piti vain suullisesti kysyä ns. lupa muuttoon. Jos vaan kuljetukset tapaamisiin onnistuu, niin ei ole estettä. Meillä vaan ei oo kyllä ollu joka kuukausi edes varaa tuonne puoleen väliin tyttöä viedä, ajetaan molemmat Paltamoon viemään/hakemaan. Jotenki ne on vaan silti pitäny saada järkättyä.
Vaikeita tilanteita, mutta oma päätös se on silti kummin tekee huoltajuuden kanssa.
 
Jenni89, onpa hyvä, että olette onnistuneet järjestämään asiat :). Ymmärrän hyvin ajatuksesi huoltajuudesta.

Minunkaan mies ei ollut kiinnostunut vauvasta eikä kovin minustakaan esikoisen odotusaikana ja kun vauva syntyi, niin kaikki meni pahasti metsään. Ollaan koettu tässä vuosien varrella paljon kaikenlaista, mutta nyt tilanne on tasoittunut. Hän on ollut hyvä isä ja ollaan nyt onnellisia kaikki. Pienestihän nuo vanhat jutu kalvaa välillä mieltä, mutta halusin vain kertoa, että kaikki voi kääntyä hyväksikin kaikesta huolimatta :).
 
Esikoisen takia on kyllä yritettävä kaikkeni, että sais kaikki järjestymään. Joutu vauvana olemaan niin paljon sen riidan keskellä ennen kun hänen isän kanssa erottiin esikoisen ollessa 8kk ikäinen. Ni siks ei oikein ennää haluais, että joutuu kattomaan riitelyä vanhempiensa välillä.

No hyvä, kun teillä kuitenkin kaikki kääntyny paremmin päin. :)On kyllä kiva kuulla miten muilla tämmöset tilanteet on edenny. Miulla vaan ei oikein oo tämän tulevan lapsen isään semmosta luottoa, että enää takasin ottaisin, siks päättäny, että paremmin sitä on yksin sitte lasten kanssa. :)
 
Etsin oikeastaan keskusteluketjua lapsen isän roolista raskausaikana (ja tietysti synnytyksen jälkeenkin sitten aikanaan), mutta en löytänyt kuin tän. Meilläkin kuitenkin tämä isyyden tunnustusprosessikin edessä tämän kolmannen kanssa. Kolmas lapsi itse asiassa molemmalle osapuolelle, vaikkakin eka yhteinen (ei suunniteltu). Molempien vanhemmat lapset syntyneet aiemmissa avioliitoissamme ilman tarvetta tunnustaa isyyttä erikseen. Meillä nyt vielä erikoisuutena se, että ei asuta edes avoliitossa. Parisuhteessa kyllä ollaan, mutta parisuhteen laatu heikentyi tuntuvasti raskausuutisen jälkeen, mikä aiheuttaa usein kaikenlaisia ristiriitaisia tunteita vauvan odotukseenkin. Yhdessä on tarkoitus tulevasta pienestä vastuu kuitenkin kantaa, ja käytännössä tullaan ihan hyvin toimeen miesystävän kanssa.

Meillä siis edessä isyyden vahvistamisen ja huoltajuudesta sopimisen lisäksi tapaamissopimuksenkin tekeminen. Käytännön hankaluutta siinä ei varmaan aluksi ole, kun kuitenkin ainakin toistaiseksi parisuhteessa ollaan ja voidaan aikaa yhdessäkin viettää, mutta mietityttää silti, minkälainen sopimus tällaisessa tilanteessa kannattaa tehdä. Miehellä on jossain vaiheessa tavoitteena sama järjestely kuin isompien lastensa kanssa, eli viikko-viikko-systeemi. Sehän nyt ei ole realistinen varmaan useampaan vuoteen tässä alussa, eikä nyt kai ylipäänsä niin kauan, kun voidaan "perheenäkin" viettää aikaa. Mutta ehkä se lastenvalvoja osaa ehdottaa jotain järkevää? Itselle näiden juttujen miettiminen tuntuu kovin hankalalta.

Sitten mua rasittaa sellainenkin, mikä nyt ei varsinaisesti tähän otsikkoon kuulu, mutta tämä käytännön tosiasia, ettei asuta yhdessä, aiheuttaa sen, ettei miesystävä ole oikeutettu isyysvapaisiin ja -rahoihin (Kelan byrokratiaa). Miestä itseään se ei niin haittaa, kun ei kuulemma kuitenkaan ehtisi mitään isyysvapaita pitää, mutta mua ottaa päähän. Sekä se, ettei se ole oikeutettu niihin vapaisiin, että se, ettei sitä haittaa ettei se ole. Blaah, hankala tilanne :sad001

Hyvä ja vastuuntuntoinen mies ja isä se kuitenkin on, että sikäli ei huolta, mutta henkisesti olen kokenut olevani hyvin yksin tän raskauden kanssa. Ja pelottaa, miten nää kaikki ristiriitaiset ajatukset ja käytännön hankaluudetkin vaikuttaa sitten vauva-arjessa. Sillä ajatuksella kuitenkin menen kuin yleensä elämässä, että asiat kyllä järjestyy jotenkin. Eiköhän me tähänkin perhemuotoon joku hyvä uoma löydetä ajan myötä.
 
Tuolta elokuun puolelta tulin otsikon perässä kurkkaamaan.
On edelleen ihan lastenvalvojasta kiinni, miten kirjaimellisesti lakia tulkitsee.
Veljelle ja avovaimolleen oli osunut kohdalle (tänä vuonna) vähän tarkempi lastenvalvoja ja oli siinä melkoisen tarkasti kyselty missä ja milloin lapsi on saanut alkunsa ja onko isä ihan varma isyydestään.

Saas nähdä miten meillä, tuleva isä tossa jo huokas, että millonkas ennätettäs tässä vielä maistraattiin ennen laskettua aikaa, on nähnyt painajaisia... onhan tässä vielä 5 viikkoa aikaa lisätä yksi kirjain, jotta lapsi saa varmasti isän. On muuten aika monta muutakin lakia, missä avopuolisot ovat heikommassa asemassa kuin aviopuolisot: perintö, ero, nämä nyt ensin tupsahti mieleeni.
 
meillä meni kivuttomasti isyyden tunnustus, tosin kyseessä toinen yhteinen muksu :) vanhempi täti kävi läpi pakolliset asiat, nimet paperiin ja homma hanskassa :)
 
Mekin käytiin sitten eilen hoitamassa isyyden tunnustus, kun tyttö oli viikon ikäinen. Saatiin aika onneksi nopeasti, kun itse soitin lastenvalvojalle maanantaina. En odottanut siis mitään kutsua.

Mun miesystävä on nyt sitten virallisesti meidän prinsessan isä, ja huoltaja yhdessä mun kanssa. Mitään erillistä tapaamissopimusta ei laadittu, vaan sovitaan siitä keskenämme. Nythän mies on ollutkin meillä koko ajan tytön syntymän jälkeen, ja pari viikkoa ennenkin sitä. Ja mun puolesta saa ollakin kuinka paljon haluaa. Teetin sille avaimen tänne meidän uuteen kotiin ja hommasin autopaikan.

Sitten asiat kyllä mutkistuu, kun sen lapset palaa kesäloman vietosta äidiltään, kun se joutuu taas pyörittämään omaa arkeaan lastensa kanssa joka toinen viikko. Tai no nyt kesäloman aikana ne kyllä mahtuu kaikki täällä meilläkin olemaan, mutta kun koulut alkaa, niin eivät varmaan sitten pysty enää niin paljoa olla. Mutta ehkä ne asiat alkaa sujua omalla painollaan, kun aika menee eteenpäin.
 
Niin joo, tämäkin asia pitäisi hoitaa..
Viimeksi meille tuli kutsu tunnustukseen, mutta silloin asuttiin Vantaalla ja nyt asutaan muualla päin Suomea, että pitäisi selvittää, miten täällä on ollut tapana asia hoitaa. Tällä viikolla on neuvola niin ehkäpä siellä osaavat kertoa :)

Meillä on jo yksi lapsi ja yhteishuoltajuus, asutaan koko perhe yhdessä ja ollaan miehen kansa kihloissa, joten uskon ettei tule olemaan mitään ihmeellistä :)
 
Meillä sossuvirkailija suorastaan pahoitteli että tällaisella aataminaikaisella asialla joudutaan juoksuttamaan :) Jokuseen lankettiin nimikirjoitukset ja homma oli siinä.

Sent from my SM-T310 using Vau Foorumi mobile app
 
meillä on kaikki lapset syntyneet eri paikkakunnilla ja joka kerta on tullu kutsu kotiin. ite on vaan tarvinnu muistaa raahautua paikalle. ja tämä on ollut aina hyvissä ajoin ennen ristiäisiä
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top