Näin istukan synnytyksen jälkeen. Olihan se ihan mielenkiintoista, kun en ollut ajatellut miltä se oikeasti näyttää. Aika nopeasti kyllä vilauttivat enkä siitä hirveästi muista, oli sen verran mehut poissa siinä vaiheessa
Olen kummallakin kerralla sanonut, että älkää näyttäkö ja äkkiä pois. Olen nähnyt istukan, mutta en omaani. Tiedän kuinka karmean näköinen se on ja ajattelen, että jos näen omani, en enää halua tulla raskaaksi
En nähnyt istukkaa eikä niin väliksikään. Ehkä jos sitä kätilö haluaa vilauttaa en pois käskisi viemään, mutta tuskin tulen pyytämäänkään että saisin nähdä sen.
Ekalla kerralla oikein pyysin että näytäs tarkemmin kun sitä vilauttivat. Ihan mielenkiintoista mutta eipä siinä paljoa katsomista ole. Tokalla kerralla oli jo nähty mutta kai sitä vilkaisin että jaa tuollainen tällä kertaa. Möykky mikä möykky.
Ensimmäinen synnytys meni kiireelliseen sektioon, jossa en ehtinyt mitään istukoita ajatella eikä kukaan mitään aiheesta kysynytkään. Tämä toinen oli alatiesynnytys ja kätilön kysyessä aiheesta vilkaisin mielelläni miltä se näyttää, mieskin katsoi. Samaltahan se näytti kuin televisio-ohjelmissakin, mutta minusta istukassa ei ole mitään ällöä, vaan suhtaudun siihen mielenkiinnolla kuten kaikkiin muihinkin raskauteen ja synnytykseen liittyviin asioihin.
Kätilö kysyi, että saako näyttää istukan ja saihan hän näyttää. Totesin kätilölle vaan, että onpa se pieni ihan normaalin kokoinen oli, mutta jostain syystä oletin sen olevan isompi
Minä halusin nähdä ja sainkin. Kätilö siinä sitä roikotti jalkopäässä. Ihan mielenkiintoista. Kuulemma todella mallikelpoinen, varsinkin kun itse ponnistin sen ehjänä ulos (otan itselleni tästä täyden kunnian ).
Minä olen tutkinut istukkaani kahden ekan lapseni syntymän jälkeen ja aion tutkia sitä myös tämän elokuisen synnytyksen yhteydessä.
Mun mielestä on upeaa että nainen voi kehittää itselleen uuden elimen joka sitten "kuolee" pois kun sitä ei tarvita.