Imetys
- Ketjun aloittaja Ahven
- Aloituspäivämäärä
Mullaki on taas toiveissa imetys. Esikoista imetin vuoden verran eikä ollut ongelmia. Toivottavasti sujuu yhtä hyvin tälläkin kertaa. Viimeksi sain odottaa kolme vuorokautta synnytyksen jälkeen ennen kuin maito nousi. Voi niitä epätoivon hetkiä ensisynnyttäjänä, kun maito ei vain noussut ja tunsin itseni epäonnistujaksi. Nyt toisella kerralla on viisaampi ja luottaa enemmän omaan kehoonsa.
Mä kans toivon, että imetys onnistuu. Esikoisen kanssa olin varma, että epäonnistuisi, koska lähipiirissä ei ollut ainuttakaan henkilöä, joka ois siinä onnistunut (aika karua juu).
No, maito nousi viidentenä päivänä ja oli muuten pitkä aika nälkäisen lapsen kanssa ilman unta (ei nukkunut kun oli vissiin niin nälkäinen eikä multa tullut siis kun pari tippaa.) Sitten kun asiaa stressasi niin maitoa nousi vielä vähemmän
mielialat vaikuttaa maidontuotantoon todella paljon, mikä oli mulle ihan uutta!
Tällä kertaa tiedän, että maidon nousuun voi mennä aikaa ja olo muutenkin varmempi. Pullokin tulee oleen kuvioissa, omaa pumpattua siitä sitten myöhemmin, etten ihan mökkihöperry. Esikoista imetin lapsentahtisesti ja hän ois ollu tissillä välillä useemman tunninkin ja vähintään parin kolmen tunnin välein. Suihkutissinä/ensikertalaisena en kokenut hyväksi imettää missään muualla kun kotona (tarvin myös rintakumin ja imetystyynyn). Ja nuo välithän lasketaan sillai, että jos lapsi syö 4 tunnin välein ja kerralla vaik 2 tuntia, niin se aika kun sun tississä ei olla kiinni on 2 tuntia. Eli syömisen alottamisesta mulle tuli ainakin ihan järkytyksenä kuin paljon/usein vaavit syö kun alkuun viihty rinnalla vielä useemmin niin oikeesti tuli kiire, että ruokataukojen välissä ehti vessaan/syödä/suihkuun nukkumisesta nyt puhumattakaan. Pisin yhtäjaksoinen tissitön tauko sairaalassa tais kestää koko viiden päivän aikana 1,5 tuntia. Mutta toki, sitten kun imetys alkaa onnistua ja luonnistua niin on se niin paljon korviketta helpompi ja etenkin halvempi vaihtoehto! Mutta kannattaa varautua takapakkiin, rintaraivareihin, oman pinnan kiristymiseen ja ongelmiin. Yleensä sinnikkyys kuitenkin palkitaan ja itse oisin halunnut jonkun tsemppaan mua enempi ja sanoon, että kyllä se siitä lähtee, vaikka ei heti tuntuiskaan siltä.
No, maito nousi viidentenä päivänä ja oli muuten pitkä aika nälkäisen lapsen kanssa ilman unta (ei nukkunut kun oli vissiin niin nälkäinen eikä multa tullut siis kun pari tippaa.) Sitten kun asiaa stressasi niin maitoa nousi vielä vähemmän
mielialat vaikuttaa maidontuotantoon todella paljon, mikä oli mulle ihan uutta! Tällä kertaa tiedän, että maidon nousuun voi mennä aikaa ja olo muutenkin varmempi. Pullokin tulee oleen kuvioissa, omaa pumpattua siitä sitten myöhemmin, etten ihan mökkihöperry. Esikoista imetin lapsentahtisesti ja hän ois ollu tissillä välillä useemman tunninkin ja vähintään parin kolmen tunnin välein. Suihkutissinä/ensikertalaisena en kokenut hyväksi imettää missään muualla kun kotona (tarvin myös rintakumin ja imetystyynyn). Ja nuo välithän lasketaan sillai, että jos lapsi syö 4 tunnin välein ja kerralla vaik 2 tuntia, niin se aika kun sun tississä ei olla kiinni on 2 tuntia. Eli syömisen alottamisesta
mulle tuli ainakin ihan järkytyksenä kuin paljon/usein vaavit syö kun alkuun viihty rinnalla vielä useemmin niin oikeesti tuli kiire, että ruokataukojen välissä ehti vessaan/syödä/suihkuun nukkumisesta nyt puhumattakaan. Pisin yhtäjaksoinen tissitön tauko sairaalassa tais kestää koko viiden päivän aikana 1,5 tuntia. Mutta toki, sitten kun imetys alkaa onnistua ja luonnistua niin on se niin paljon korviketta helpompi ja etenkin halvempi vaihtoehto! Mutta kannattaa varautua takapakkiin, rintaraivareihin, oman pinnan kiristymiseen ja ongelmiin. Yleensä sinnikkyys kuitenkin palkitaan ja itse oisin halunnut jonkun tsemppaan mua enempi ja sanoon, että kyllä se siitä lähtee, vaikka ei heti tuntuiskaan siltä.
Mä haluan kanssa imettää ja toivon että onnistuukin. Kahesta ekasta oon ollut kovin onnekas ja maito noussut melkeen heti ja imetys ollut mukavaa ja helppoa. Sitä odotan tästäkin 
vähän jännittää ne ekat nänni kivut ku menee nännit ihan hajalle ja imetys sattuu,mutta niistä ku pääsee ni sit ei mtn
vähän jännittää ne ekat nänni kivut ku menee nännit ihan hajalle ja imetys sattuu,mutta niistä ku pääsee ni sit ei mtn 
Tuo maidonnousu on varmaan se yleisin paniikinaihe, siitä pitäis ehdottomasti jakaa tietoa sairaalassakin enemmän. En usko että vauva kovin nälkää näkee nousua odotellessa, ne ensimaitotipat on kuitenki käytännössä täyttä rasvaa, ja se vauvan mahalaukku ei kasva siitä rypäleen kokosesta ennen kun sinne laitetaan enempää tavaraa. Ja kestiköhän siinä keskimääräisesti se 3vrk eli ei yleensäkkään tapahdu heti. Onhan se alkuun työlästä kun vauva on iholla ja rinnalla 24/7 mutta se on vaan hänen tehtävänsä jotta se maito nousee. Vauvalla on myös omat pahoinvointinsa ja lapsiveden yökkäilynsä ensi päivinä joten ei se runsas maito välttämättä heti menis alaskaan. Tuon mahalaukun kasvamisen vuoksi just harmittaa että meillekkin on hyvää tarkoittavat hoitajat herkästi tarjonnu lisämaitoa "jos vaikka haluat ite levätä hetken".
Näin ensikertalaisena ei edes ole osannut ajatella kuinka vaikeaa imetys voi olla. Huhhhuh! Todella toivon, että imetys onnistuu ilman sen suurempia ongelmia. Mulla on tihkunut "maitoa" jo tosi monta kuukautta. Rintsikoissa pakko pitää suojia. Eihän ne määrät tietenkään isoja ole, mut sillai et kunnon tahrat jää ilman. Toivottavasti tää nyt enteilis hyvää maidontuotantoa 
Haluan imettää ja uskon sen onnistuvan.
Molemmat kaksi aikaisempaa lasta on ollut täysimetyksellä 6kk ikään asti ja esikoisen imetys loppu siinä vuoden iässä ja toisen 15-16kk iässä.
Tiedän, että pari päivää menee ennenkuin maito nousee mutta sen jälkeen sitä riittää. Tosin esikoisen kohdalla sain pumpattua valtavat määrät myös maitoa ja hän sai omaa maitoa myös pullosta. Toisen kohdalla en saanut maitoa juuri pumpattua yhtään ja toinen ei huolinut edes pulloa, joten hänen kanssaan olinkin sitten aika kiinni maidon suhteen :)
Molemmat kaksi aikaisempaa lasta on ollut täysimetyksellä 6kk ikään asti ja esikoisen imetys loppu siinä vuoden iässä ja toisen 15-16kk iässä.
Tiedän, että pari päivää menee ennenkuin maito nousee mutta sen jälkeen sitä riittää. Tosin esikoisen kohdalla sain pumpattua valtavat määrät myös maitoa ja hän sai omaa maitoa myös pullosta. Toisen kohdalla en saanut maitoa juuri pumpattua yhtään ja toinen ei huolinut edes pulloa, joten hänen kanssaan olinkin sitten aika kiinni maidon suhteen :)
Ensikertalaiset, ei kannata stressata imetyksestä. On vain hyvä olla tietoinen että maito ei välttämättä nouse heti ja toisaalta vaikka paita ei olekaan märkä niin vauva saattaa saada tarvitsemansa, tississä kun ei mitta-asteikkoa ole. Kipu laantuu viikossa parissa, nännivoidetta kannattaa käyttää ja imettää lapsentahtisesti - tiheän imun kaudet eivät kestä ikuisesti. Sitten jos tuntuu vaikealta tai herää kysymyksiä niin matalalla kynnyksellä pyytämään apua osastolta/neuvolasta/imetyksen tuki ry:n sivulta tms. Kyllä se onnistuu!
Ja jos ei onnistu, niin et ole yhtään huonompi äiti, kaikilla ei vain maito nouse eikä kaikki halua/voi imettää muista syistä. Ei taaperoista saati aikuisista voi enää kertoa kuka on kasvanut tissimaidolla, kuka korvikkeella. :)
Ja jos ei onnistu, niin et ole yhtään huonompi äiti, kaikilla ei vain maito nouse eikä kaikki halua/voi imettää muista syistä. Ei taaperoista saati aikuisista voi enää kertoa kuka on kasvanut tissimaidolla, kuka korvikkeella. :)
Mie oon ajatellu että imetän, ja haluan imettää, saa nähdä kuinka ensikertalaiselta sujuu kun on sen aika. :) Stressiä en ajatellut ottaa, onnistuu jos on onnistuakseen, vaikka ei voi tietää kuinka sitä sitten siinä tilanteessa itse reagoi, jos maitoa ei vain tule. Tuttipulloakin ajattelin kyllä jossain vaiheessa, että itsekin päässee liikkeelle välillä ilman vauvvaa. :)
Suosittelen lukemaan imetyksestä jo ennen vauvaa, mä luulin et se vauva vaan tissiin kiinni ja siinä joku 15min ja all good. Korkealta tipuin. Hän oli aina noin tunnin kerralla imemässä ja sitten nukkui kaks tuntia ja taas tunti rinnalla. Olin tosi väsynyt ja turvauduttiin korvikkeeseen. Vauva alkoi nukkumaan paremmin kun sai korviketta ja hylkäs tissin siinä 7 viikkoisena, koska pullosta oli helpompi ja nopeampi juoda. Nyt aion tehdä kaiken paremmin kun on enemmän tietoa, korvikkeet jätän kauppaan tällä kertaa. Pullo tulee jossain välissä mukaan kuvioihin että pääsen pelaamaan mutta toivottavasti ei pariin kuukauteen.
Imetys ei sinänsä ole vaikeaa kun on etukäteen tietoinen eri vaiheista ja siitä mikä kuuluu asiaan, eli tässä kyllä tiedon hankkminen etukäteen on kultaa. Sitten kun se lähtee sujumaan, tapahtuu kyllä melkoisella automaatiolla :) kun täällä jaetaan kokemuksia nyt, tehdään se sitä varten että kaikki osais sitten hormonihuuruissa muistella että aa, näinkin voi olla. Kaikki ongelmathan ei koske kaikkia ja jokainen imetys hyvin yksilöllinen. Täällä kun tulee kaikki mahdolliset ongelmatilanteet esiin voi homma kuulostaa työläältä ja vaikealta, mutta sitä se harvoin on ainakaan ekan viikon jälkeen.
Ja sellanen vinkki vielä, että kantsii pyytää sairaalassa ohjausta imetysasentoihin tai katsoa youtubesta tms. Itselle oli aluksi vaikee löytää sopivia asentoja, ainakaan mitenkään muuten kun makuullaan. Nyt ei liene sitä ongelmaa.
Lisäksi mun nännit oli ns sisäänpäin kääntyneet eli vauva ei ekaan 4kk pystynyt ottaan niistä kiinni ilman rintakumia (nyt mun nännit on ihan eri näköset eli luulisin imetyksen poistaneen tän ongelman?)eli ei kannata arastella sitä rintakuminkaan käyttöä. Itsellä oli tosi paha mieli pitkään sen käyttämisestä kun se suurinpiirtein demonisoitiin sairaalassa ja neuvolassa. Yksi sairaanhoitaja sanoi mulle, että luultavasti imetys ei edes ilman sitä onnistuisi, että turha siitä mielipahaa on tuntea ja lapsi saa tarpeeksi ruokaa eli kaikki on hyvin.
Ja tosiaan tarkoituksena ei siis oo pelotella muita vaan ihan vaan kertoa, että monia ongelmii voi tulla, mutta moniin niistä oikeesti löytyy kyllä ratkaisu. Ja siitä lisämaidosta. Mun vaavi olis sitä ihan oikeesti tarvinnut jo paljon aiemmin, sai niitä sokerien laskusta johtuvia tärinäkohtauksia, minä tyhmä luulin, että se paleli kun oli talvi. Lopulta lisämaitoa alettiin antaakin kun sokerit ja paino laski niin alas, nutta tää huomattiin siis vasta potilashotellin puolella... Eli ei se lisämaitokaan välttämättä imetystä pilaa. Toki vauvoja on monenlaisia, toiset syö tissiä ja pulloo ja toisille kelpaa vain toinen niistä. Mutta toki se pullo kantsii ottaa mukaan kuvioihin vasta kun imetys jotenkin sujuu.
Lisäksi mun nännit oli ns sisäänpäin kääntyneet eli vauva ei ekaan 4kk pystynyt ottaan niistä kiinni ilman rintakumia (nyt mun nännit on ihan eri näköset eli luulisin imetyksen poistaneen tän ongelman?)eli ei kannata arastella sitä rintakuminkaan käyttöä. Itsellä oli tosi paha mieli pitkään sen käyttämisestä kun se suurinpiirtein demonisoitiin sairaalassa ja neuvolassa. Yksi sairaanhoitaja sanoi mulle, että luultavasti imetys ei edes ilman sitä onnistuisi, että turha siitä mielipahaa on tuntea ja lapsi saa tarpeeksi ruokaa eli kaikki on hyvin.
Ja tosiaan tarkoituksena ei siis oo pelotella muita vaan ihan vaan kertoa, että monia ongelmii voi tulla, mutta moniin niistä oikeesti löytyy kyllä ratkaisu. Ja siitä lisämaidosta. Mun vaavi olis sitä ihan oikeesti tarvinnut jo paljon aiemmin, sai niitä sokerien laskusta johtuvia tärinäkohtauksia, minä tyhmä luulin, että se paleli kun oli talvi. Lopulta lisämaitoa alettiin antaakin kun sokerit ja paino laski niin alas, nutta tää huomattiin siis vasta potilashotellin puolella... Eli ei se lisämaitokaan välttämättä imetystä pilaa. Toki vauvoja on monenlaisia, toiset syö tissiä ja pulloo ja toisille kelpaa vain toinen niistä. Mutta toki se pullo kantsii ottaa mukaan kuvioihin vasta kun imetys jotenkin sujuu.
Kannattaa myös muistaa, että rintaraivarit on myös ihan normaaleja. Esikoisen kohdalla olin niistä ihan ulalla ja ihmettelin miksi se vaan huutaa.. toisen kohdalla niihin osasi jo suhtautua toisenlailla. Toisen kohdalla oli myös hetki jolloin hän suostui syömään vain vasemmasta rinnasta, oikea aiheutti kauhean huudon. Mutta koska se oikeakin tissi oli saatava tyhjäksi niin onneksi huomasin, että kyse taitaa olla siitä kummalla kyljellä vauva oli. Pidin vauvan niin että asento on sama kuin vasemmasta rinnasta syödessä mutta makasikin mun oikein kainalon alla ja näin se oikeakin rinta kelpasi :) ei sitä tainnut onneks kuin viikon-kaks kestää. Mutta kannattaa siis pistää myös luovuutta peliin
Toisen kohdalla yllätyin myös ensimmäisen kahden viikon aikana tulevista jälkisupistuksista. Joka kerta kun vauva tarttui tissiin kiinni niin ensimmäiset 5minuutti maha supisti ja se oli tuskaa. Toivottavasti siltä välttyisi nyt...
Toisen kohdalla yllätyin myös ensimmäisen kahden viikon aikana tulevista jälkisupistuksista. Joka kerta kun vauva tarttui tissiin kiinni niin ensimmäiset 5minuutti maha supisti ja se oli tuskaa. Toivottavasti siltä välttyisi nyt...
Mua on näistä jälkisupistuksista varoiteltu. Ekasta ei tullut lainkaan ja nyt jännittää mitä sieltä tulee. Moni sanoo että pahenee joka lapsen myötä. Onko kokemuksia?