Imetys

Rosalina

Foorumin legenda
Kesäkuunmammat 2015
Muutan tän topicin imetys-ketjuksi, ettei mee topic hukkaan. :P

Mitä ajattelette imetyksestä? Aiotko imettää? Avointa keskustelua! :)

Mulle imetys on tärkeä juttu, lähtökohtaisesti haluaisin ainakin vuoden imettää, täysimetystä 6kk. Esikoista ehdin imettää vain 8kk, kun uusi raskaus sai maidontulon tyrehtymään. Kakkosta imetin vuoden. Toivotaan, että onnistuu taas. :Heartred
 
Muokattu viimeksi:
Aion kyllä imettää. Toivottavasti olis helpompaa toisen kanssa. Ekan kanssa ei oikein sitä hommaa kyl hanskannut täydellisesti. En kyl korvikettakaan pelkää ja myös tuttipullo opetetaan. Imetystä tavoitteena 6kk, josta täysimetystä 4kk. Maksimiaika itelle vuos. Sit loppuu.

Ekaa siis imetin 6kk, kiinteät alotettiin 4kk iässä (ja nyt 7kk iässä ne alkaa vasta jotenkin upota).
 
Mie oon eräänlainen imetysaktivisti :D Mulle henkkoht tärkeä asia, esikoista 1v 10 kk imetän edelleen ja toivon imettäväni vielä pitkään :)
 
Aion imettää, pidän tärkeänä asiana, katselen sitten h-hetkellä kauanko meinaan imetellä. Jos kaikki hyvin menee (pääasiassa siis pään kanssa) niin pyrin tuon linjan suunnille että 6kk täys ja 1v asti muuten. Ja se on varma että pullot otetaan rintamaitoa varten käyttöön kanssa niin mieskin pääsee mukaan.

Se on myös varma (ellei kolmosia tai enempiä tule) että jonkun pullon verran meinaan sairaalallekkin luovuttaa (paitsi jos tän lähisairaalan maitotilanne olisi niin hyvä etteivät tarvitse, mitä kylläkin epäilen). Onko muilla ajatusta luovuttamisesta?
 
Haluaisin kans kovasti, että imetys onnistuisi. Pelottaa vaan, kun oon joskus nuorempana (10 vuotta sitten) ottanu nännilävistyksen. Ei siinä mitään korua oo ollu enää moneen vuoteen, mutta onhan se jonkunlaisen arven tuohon nänniin jättäny. En tiedä oonko pilannu sillä maitotiehyeet :sad001
 
Varmaan olisin luovuttanut, jos se kävisi helposti. Mun lähisairaalaan on 50km ja sit voisin viedä maitoa tohon 15km päähän terveysasemalle, josta se menis sit taksilla...Eli en luovuta. Jos kotoa haettas, ni sit voisin.

Imetystä pidän kans tärkeänä, mut en niin tärkeänä, et yöunet sen takia menettäisin. Eli pulloa, jos ei onnistu.
 
Esikoista imetin vuoden, mutta täysimetystä ei montaakasn viikkoa. Nyt toiveissa on, että oma maito riittäisi eikä tarvitse ottaa korvikkeita rinnalle. Sen näkee sitten miten käy. Toista olen ajatellut imettää yli vuoden, koska esikoisen kanssakin olisin vielä halunnut jatkaa. Paluu työelämään ja rikkonaiset yöt sai kuitenkin lopettamaan.
 
Mulla epäonnistui imetys esikoisen kanssa, kun meillä oli muutenkin tosi hankala alku. Nyt aion tehdä kaikkeni, että imetys onnistuu. Omasta kokemuksesta tiedän, että jos antaa vuorotellen rintaa ja pulloa niin hyvin helposti se pullo vie voiton :/ alku on hankalaa, mutta nyt kun sen tiedän niin en anna periksi. :p
 
Minä olen aina toivonut, että voisin imettää ja se onnistuisi. Sen näkee sitten, kun on noiden kaksosten kanssa niin kovin monta muuttuvaa tekijää pelissä mukana.. luovuttaminen olisi hienoa, jos siihen kelpaan ja muuten on mahdollista. :)
 
Esikoisen kanssa ei onnistunut, mutta mun asennekin oli se että imettäminen ei oo mun juttu. Täysimetin viikon, jonka jälkeen käskettiin aloittaa lisämaito. Pojan paino vain putosi vaikka oli rinnalla ihan koko ajan. Viiden viikon jälkeen lopetin kokonaan imettämisen ja siirryin korvikemammaksi. Tämän seuraavan kanssa en todellakaan aio stressata, kokeilen miten lähtee käyntiin, mutta en suostu ottamaan huonoa omaatuntoa sen takia että juotan vauvalle korviketta.
 
Mulla oli esikoisen kans alku hankalaa ja maitoa riitti vain 2kk. Monta tekijää oli mitkä vaikutti ja stressi asiaa kohden. Nyt tiedän että vauva kasvaa myös korvike maidolla ja tän toisen kanssa lähtökohta ihan eri. En ite oo mikään pitkän ajan imettäjä mut josko nyt onnistuis 4-6kk niin oisin tyytyväinen. Aika sit näyttää miten menee, turha sitä on etukäteen miettiä.
 
Mä luovutin maitoa kakkosen kans kuukauden päivät. Katsotaan miten menee tällä kertaa. Voi olla, ettei resurssit riitä, kun on kolme alle 4-vuotiasta. :P
 
Itse toivon pystyväni imettämään. Toivon että minimissä ainakin 6kk mutta vuosi on tavoite.

Olin ihan ällikällä lyöty neuvolassa kun neuvolatäti kysyi hieman outoon sävyyn aionko imettää? Olin vain totta kai! Luonnollinen asia minun mielestäni!
 
Esikoista imetin 5vk ja alusta asti oli pullo kaverina kun ei sokerit tahtonu pysyä ylhäällä. :) olisin halunnut imettää pidempäänki mutta neiti ei suostunut imemään enää kun iski aivan helvetillinen rintatulehdus ettei edes pumpulla irronnut lähes tulkoon mitään. Lopussa kun tarjosi tissiä niin käänsi päänsä vaan pois. Toki nyt toivon että menis paremmin mutta en ota nyt ressiä asiasta kun viimeksi tunsin olevani huono äiti kun lapsi ei suostu imemään tissiä.
 
Mie en ennen esikoista ollu mitenkään erityisen imetysmyönteinen, tai en ehkä aatellu asiasta mitään. Imetän jos imetän jne. Sitte kävikin niin että sain tommosen tissitakiaisen, aivot meni off-tilaan ja niin mie sit vaan imetin... ja olin pelkkä tissi. Jälkikäteen ajateltuna olin oikein potentiaalinen tyyppi jolta maito vaan mystisesti muka loppuu, kun vauva roikkuu rinnalla koko ajan, mut jotenkin sitä koko ajan niitä pulloja ja korviketta vältteli kun muksu kuitenki kasvo ja voi hyvin. Kyllä meillä niitäkin kului varsinki alkuaikoina kun en osannu imettää muutoin ku kylkiasennossa, mutta harvakseltaan. Pääsääntöisesti olin sohvaan liimattuna ekat kuukaudet. Eka muistan ajatelleeni että jos nyt puolisen vuotta imettäis, sitte aika kului ja aattelin että no vuotiaaksi mut sit kyllä loppuu että ei kyllä enää ku osaa ite pyytää. Trallalai.. no, vuosi meni ja kuukaudet kulu. Tässä ollaan ja toivon kovasti ettei esikoinen vielä lopettais ja saatais kokeilla tandemimetystä. Elättelen toiveita että se helpottais myös mahdollisen mustasukkaisuuden kanssa :)

Uskon että yks syy, miks esikoisen kanssa imetys onnistui ja jatkuu edelleen, on se etten ottanu mitään stressiä. Siis päivä kerrallaan sumussa, ja siinä vaiheessa kun äitiryhmän muut alko kyllästyä imettämiseen, se alko olla meillä niin helppoa että tuli jatkettua. Tällä kierroksella jännittää se, ku nyt (pitkästä) lapsentahtisesta imetyksestä on tullu mulle tosi tärkeä juttu, että jos alkaa vaikeudet jo ihan sen takia, että on niin suuret odotukset. No, aika näyttää.

*jonna*
, myös yhdestä rinnasta imettäminen on mahdollista, jos sulla on ollu lävistys vaan toisessa? Mun tuttava on täysimettäny vaan toisesta tissistä ja hyvin on mukula kasvanu, siis uskomattoman pullukka vauva. Onkohan se nyt jotain 5kk, että tosiaan yhdelläkin voi onnistua.
 
Niin ja sitä pulloa suosittelen ottamaan kaveriksi, jos on esim. sattuu saamaan sellaisen lääkityksen, ettei voi imettää. Sit onkin kusi sukassa, kun vauva ei pulloa huolikaan. Mulla itelläni esim. migreenin yks kohtauslääke on 24h ei imetystä. Ja voihan sitä muitakin lääkityksiä tulla sairauden tms. takia.

Meillä imetykset oli alusta asti maks 10 min ja that's it. Ja alko sit kieltäytyä ja sit se pikku hiljaa väheni ja loppu ku yösyötöt loppu. Tissiä ei oikein voi tunkeakaan suuhun mitenkään.
 
Mulla alkoi esikoisen kanssa imetys tosi hyvin, mutta parin kuukauden iässä alko hirveät rintaraivarit. Niiden kanssa sit tappelin millon mitekin päin ja saatoin esimerkiksi imettää samalla kävellen ja vauvaa hytkyttäen, koska se oli jossain vaiheessa ainoa tapa millä hän suostui rintaa syömään. 4 kk iässä tyttö sit vaan kieltäytyi rinnasta ja minä totesin, että kun pitkin päivää saatoin tapella tunninkin kerrallaan, että sain sen edes hörppäämään tissistä, että nyt on varmaan parempi lopettaa. Pitkään myös keplottelin niin, että annoin alkuun pullosta ja sit vaivihkaa vaihdoin tissin tilalle, mutta aina sekään ei onnistunut.

Nyt toivoisin että imetys onnistuisi paremmin. Esikoinen on niin temperamenttinen ja omatahtoinen että uskoisin silläkin olleen vaikutusta, mutta mulle tuli myös yllätyksenä kaikki ongelmat mitä imetykseen voi liittyä. Vaikka mulla nousi heti maito hyvin ja alkuun tosiaan sujui imetys aivan loistavasti, niin lopulta hirveän tappelun ja ongelmien myötä siirryttiin kokonaan korvikkeeseen.
 
Mä imetin ekaa 6kk ja toista 8kk asti. Kummankin kanssa kaikki meni muuten hyvin, mutta mulla oli selkä jatkuvasti tosi kipeä, En vaan osannut löytää sopivaa asentoa/olla rentona imettäessä :/ Myöskin julkisella paikalla imettäminen oli mulle iso kynnys, joten melko kotikeskeistä elämää. Toisen kohdalla oli vielä kurjaa, kun ei huolinut tuttipulloja ollenkaan, niin siinähän olit sitten pelkkänä tissinä, eikä päässyt mieskään paljon osallistumaan. Toki oli kyllä kätevää esim. öisin, kun ei pulloja tarvinnut lämmitellä. Kuitenkin nyt kolmannen kanssa meinaan heti alusta koittaa tarjota myös pulloa, niin on sitten mahdollista miehenkin olla vauvan kanssa välillä kahdestaan :)
 
Takaisin
Top