Imetyksen vaikeudet

[Pinkkihirmu]

Puran tänne mietteitä.

Surettaako muilla imetyksen (mahdollinen) epäonnistuminen?

Meidän Pikkuinen syntyi pikkukeskosena niin siinä on jo monta haastetta imetykselle. Suurin ilon aihe on, että hän voi hyvin ja on terve. Joten tuntuu vähän pöljältä itkeä imetyksen takia..

Hän saa pumpattua maitoa ja on saanut siihen sekoitettua vahviketta, mitä keskosille määrätään 3.5 kiloiseksi asti. Hienosti on sillä kasvanut ja on sikäli "täysimetetty".

Minä vaan niin kaipaan sitä kontaktia vauvani kanssa, sitä että ollaan rauhassa rinnalla. Se vaan ei meillä oikein suju mutkitta.

Ensinnäkin häntä on jo hämmennetty eri ruokintatavoilla ja tuteilla niin, että ehkä tisu ei siksi kelpaa ensimmäisenä. Nytkin häntä ruokimme pullolla ja mitä hän ei jaksa syödä, laitetaan nenämahaletkuun.

Toisekseen hän on jostain syystä niin väsynyt ja väsyy tosi nopeasti syödessä ettei hän oikein jaksa imeä rintaa. Se kun on rankkaa puuhaa.

Ne on lähinnä minun romanttiset kuvitelmat imetyksestä jotka murenee.. Kyllä olen itkeä tirauttanut moneen otteeseen kun tissi ei tunnu kelpaavan. Minä niin kaipaan sitä hellittelyhetkeä ja kontaktin luomista vauvan kanssa. :/

Vielä sinnikkäästi yritetään ehkä noin kuukauden ajan ja katsotaan mitä tapahtuu.

 

[Pinkkihirmu]

Pikkuisen oleminen rinnalla on jotenkin hirmu kaoottista!

Joskus hän tarttuu kiinni heti ja imee minkä jaksaa, ehkä korkeintaan 5-10 minuuttia.

Usein hän on niin väsynyt, ettei edes vilkaise tissiin päin.

Usein hän hamuilee, mutta sitten samalla väistelee rintaa ja pää heiluu, vaikka tissi olisi ollut jo suussa niin hän jatkaa ns. hamuilua ja se oleminen on yhtä rimpuilua! :O Vauva vääntelehtii, vetää selkää kaarelle ja turhautuu ja lopulta vaan pötköttää suu napassa eikä enää edes yritä. Joskus itkee turhautuneena. Ja minä kanssa! :,D

Suurin määrä, mitä on saanut imettyä on reilu 20 milliä. Useimmiten jää 0-10 milliin.

Kuten sanottua, kiitollinenhan minä olen että ollaan ylipäätään elossa ja terveitä. Mutta valehtelisin jos sanoisin ettei harmita ja sureta kun runnalla olo on niin vaikeaa.

Keskosuudesta johtuvaa todennäköisimmin. Mutta silti jotkut keskosetkin oppivat rinnalle. Niin siksi vielä sinnikkäästi yritetään. Aloitettiin tissitreenit jo hänen ollessa hiukan alle parikiloinen lähes 1.5kk sitten, nyt hän on täysiaikainen.

Kehitysseurannassa sanoivat, että syöminen on jostain syystä hänellä viivästynyt kun edelleen tarvitsee nenämahaletkua. Sain sen käsityksen, että tässä vaiheessa pitäisi yleensä jo sujua? :O

Hän ei jaksa syödä tarvitsemaansa maitoa vielä edes pullosta, kun aina väsy iskee kesken syömisen. Siksi hänellä on vielä tuo nenämahaletku.

Kyllä hän siitä tosin kasvaa ja vahvistuu koko ajan, toivottavasti tuo iso väsymys hänellä helpottaa.

 

[Towanda]

Mulla ei ole kokemusta keskosvauvasta, mutta ymmärrän hyvin pettymyksesi, kun imetys ei ota onnistuakseen. Luulen, että kyseessä on suorastaan alkukantainen vaisto, ei vain turhamainen tahto saada lapsi ruokittua itse. Saati romanttinen kuvitelma imetyksen ihanuudesta.

Oletteko kokeilleet imetysapulaitetta? Siitä on käsittääkseni apua monille vauvoille, jotka eivät vielä jaksa imeä kunnolla. Rintaan teipataan katetri, jota kautta vauva saa maidon vaivattomasti ja ilmeisesti vauva sitä myöten kiinnostuu rinnalla olosta.
Muistathan itsekin rentoutua imetyksen aikana, kun vauva aistii äidin jännityksen ja stressaaminen myös haittaa maidon nousua.

Imetyksen tuen sivuilta sain itse aikoinaan hyviä neuvoja, heille voi tarvittaessa ihan vaikka soittaakin.
Toivottavasti teillä lähtee imetys sujumaan vauvan vahvistumisen myötä, tahdosta se ei ainakaan ole kiinni. :)

 

[Pinkkihirmu]

Mulla ei ole kokemusta keskosvauvasta, mutta ymmärrän hyvin pettymyksesi, kun imetys ei ota onnistuakseen. Luulen, että kyseessä on suorastaan alkukantainen vaisto, ei vain turhamainen tahto saada lapsi ruokittua itse. Saati romanttinen kuvitelma imetyksen ihanuudesta.

Oletteko kokeilleet imetysapulaitetta? Siitä on käsittääkseni apua monille vauvoille, jotka eivät vielä jaksa imeä kunnolla. Rintaan teipataan katetri, jota kautta vauva saa maidon vaivattomasti ja ilmeisesti vauva sitä myöten kiinnostuu rinnalla olosta.
Muistathan itsekin rentoutua imetyksen aikana, kun vauva aistii äidin jännityksen ja stressaaminen myös haittaa maidon nousua.

Imetyksen tuen sivuilta sain itse aikoinaan hyviä neuvoja, heille voi tarvittaessa ihan vaikka soittaakin.
Toivottavasti teillä lähtee imetys sujumaan vauvan vahvistumisen myötä, tahdosta se ei ainakaan ole kiinni. :)

Tuosta imetysapulaitteesta voisi ollakin apua. Meillä on varattuna aika imetyspolille, niin siellä tutkitaan asiaa.

Sanoin neuvolassa jotenkin ihan pöljästi, kun puhuttiin tuosta imetyksestä. Jotain että "Olisihan se kätevää reissatessakin kun ei tarvitsisi pulloa, vaan voisi vaan imettää". Heh, tottahan tuokin mutta en jotenkin kehdannut sanoa että se mitä kaipaan on se läheisyys vauvan kanssa ja yhteyden luominen niin että suhde hänen kanssa vahvistuu ja tulee hyväksi. Höpsöä, etten tuota sanonut kun luonnollistahan se on. Eikä kukaan itkeä tirauttele sen vuoksi, että kätevä reissuimetys ei ehkä onnistukaan.

Kai se tarve äidilläkin imettämiseen ja siihen liittyvät voimakkaat tunteet on yhteydessä myös siihen, että jollei tuttipulloa olisi niin vauvahan kuolisi nälkään jollei imisi rintaa. Ja onhan se vauvallekin hirmu tärkeää se turvallinen läheisyys äidin kanssa. Rakentaa perusturvallisuuden tunnetta ja kiintymystä. Onhan se myös tunne, jota on vaikea ilmaista muuten kuin että vauva vaan on niin hirmuisen rakas.

Tänään tissittely onnistui paremmin kuin useimpina päivinä! Tämmöiset antaa toivoa että lähtisi vielä käyntiin edes osittain.

 

[MCecilia]

Oot jo tosi hyvin tsempannut kun saat pumpattua omaa maitoa niin hyvin :)

Täällä myös joulun alla syntynyt keskonen, tosin hieman isompi eli syntyi 2-kiloisena rv 33 lopulla. Meillä myös nenämahaletku oli käytössä kotiutumisvaiheessa, joka oli muistaakseni 35+4 viikoilla. Voin kertoa, että kaikki muuttuu kun saatte sen letkun pois! Se häiritsee syömistä etenkin rinnalta, tuttipullosta myös vaikka ei aivan niin paljon. Meillä kotiutumisvaiheessa meni 1/3 rinnalta, n. 1/3 tuttipullosta ja loput letkulla. Koska mulla tuli hyvin maitoa ja letku oli kuitenkin vähäisessä roolissa, kuntoutusohjaajamme suositteli 2 päivän kotona olon jälkeen jättämään letkun pois ja kokeilemaan,
mitä tapahtuu (eli ei loppusatseja annettukaan enää. tuossa vaiheessa sai rinnalta syötyä yleensä max. 40 ml. Tuttipullosta tosin meni yleensä kaikki). Yhdessä päivässä kävi niin, että alkoi syödä rinnalta lähes täysiä annoksia ja muutenkin ruokahalu lisääntyi tosi paljon. Letku jäi sitten sille tielle! alkoi sitten
tuolloin heti ruokailla kun täysikokoiset vauvat ja nyt perusannos on n. 75-90 ml :D

Miehen suvussa on myös keskosia ja sieltä myös sain tsemppausta sen letkun poisjättöön. Heillä pikkukeskonen (rv31 syntynyt) oli repäissyt sen kotona itse pois ja Olivat joutuneet olemaan hetken ilman sitä. Imetys oli edennyt aivan uudella tavalla tuosta eivätkä letkuilleet sitten enää. Mutta toivottavasti saatte sairaalan suunnasta tukea tuohon syömiseen ja letkusta irtautumiseen, varmaan toki tässä täytyy olla tietyt perusasiat kunnossa eli painoa jo jonkun verran ja muutenkin stabiili tila. Kannattaa jutella lääkärien kanssa tai jos teillä on kuntoutusohjaaja. Meillä alun väsymys johtui bilirubiiniarvoista, jotka saatiin silloin sairaalassa valohoidolla hyvin laskettua.

Ja kaikki keskoset eivät kai edes opi imemään, eli teillä selkeästi taito on hallussa jos on kuitenkin (pieniäkin) määriä mennyt! Meillä oli myös alusta saakka imu tosi hyvä ja sitä hoitajat ihmettelivät :D on varmasti tosi vauvakohtaista, koska eiväthän kaikki täysiaikaisetkaan välttämättä opi oikeaa otetta.

Tsemppiä imetykseen ja vaikuttaa siltä että oikeaan suuntaan ootte menossa! Näillä pikkuisilla kasvaa voimat ja energiat pikkuhiljaa, joten sieltäkin varmasti tulee lisäbuustia syöntihommiin.

 

[Hemppa87]

Minulla esikoinen 32+6 1550 g, kotiuduttiin täysimetyksellä. Pidä paljon kengurussa ja kun on virkeä niin tarjoa rintaa, mutta älä lannistu jos ei heti onnistu. Meillä imetys lähti käyntiin vasta kun jaksoi syödä ateriat kokonaan itse, lähempänä rv 36. Rintakumilla imetin ekan kuukauden, sitten sylki pois. Syöttöpunnitukset tehtiin, mutta lääkäriltä pyysin vauvantahtista ruokailua, koska ei aina ollut nälkäinen ruoka-aikoina jolloin tissikään ei maistunut. Vaatii siis nälkäviestien tunnistamista, vahvan imun ja vireystilan jotta saa hyvin syötyä rinnalta. Pumppasin vielä kotonakin, en koskaan huomannut tiheän imun kausia. Häseltämiseen suosittelen kapaloa, se rauhoittaa huitoutumista. Tahto ja luja halu imettää sekä puolison tuki ovat äärimmäisen tärkeitä.
Nyt toinen pikkukeskonen rv 28+5 ja vielä on tekemistä jotta imetykseen päästään. Nyt rv 34+ menossa eikä jaksa edes kaikkia aterioitaan vielä syödä ja välillä apneoi syödessä. Tissillä ollessa vaan tillottaa katsella minua, ei ole yhtään kiinnostunut vaikka puristaisin tippoja. Toivoa en ole vielä menettänyt, maitoakin menee luovutukseen 0,7 l per päivä jotta ei ole siitä kiinni etteikö maitoa riittäisi tai tulisi tarpeeksi.

 

[Uusperhesatu]

Heh, tottahan tuokin mutta en jotenkin kehdannut sanoa että se mitä kaipaan on se läheisyys vauvan kanssa ja yhteyden luominen niin että suhde hänen kanssa vahvistuu ja tulee hyväksi. Höpsöä, etten tuota sanonut kun luonnollistahan se on. Eikä kukaan itkeä tirauttele sen vuoksi, että kätevä reissuimetys ei ehkä onnistukaan. Ja onhan se vauvallekin hirmu tärkeää se turvallinen läheisyys äidin kanssa. Rakentaa perusturvallisuuden tunnetta ja kiintymystä.

Ymmärrän todella hyvin ahdistuksen imetysongelmista - olen itse kokenut imetyspettymyksen kolmesti, ja vieläkin ajoittain suren asiaa. MUTTA se täytyy sanoa, että hyvä ja läheinen suhde vauvaan, perusturvallisuus ja kiintymys eivät ole imetyksestä kiinni. :) Ihan yhtä paljon voit noita asioita antaa vauvalle ilman imetystäkin. Itse koin kantoliinan hyväksi keinoksi siihen - se mahdollisti vauvan pitämisen iholla lähes jatkuvasti.

Toivottavasti ongelmat ratkeavat ja imetys alkaa sujua!

 

[Pinkkihirmu]

Ymmärrän todella hyvin ahdistuksen imetysongelmista - olen itse kokenut imetyspettymyksen kolmesti, ja vieläkin ajoittain suren asiaa. MUTTA se täytyy sanoa, että hyvä ja läheinen suhde vauvaan, perusturvallisuus ja kiintymys eivät ole imetyksestä kiinni. :) Ihan yhtä paljon voit noita asioita antaa vauvalle ilman imetystäkin. Itse koin kantoliinan hyväksi keinoksi siihen - se mahdollisti vauvan pitämisen iholla lähes jatkuvasti.

Toivottavasti ongelmat ratkeavat ja imetys alkaa sujua!

Niinpä, imetys voi olla osa tuota turvallisuuden kokemusta, mutta on niin paljon muutakin.

Saatiin juuri neuvolasta kantoliina lainaksi kokeiluun ja Pikkuinen näkyy tykkäävän siitä valtavasti! Oma liina on hommattava siis! :)

Nyt meillä on tämä imetys kehittynyt sellaiseksi että useimmiten Pikkuinen hamuilee ja huolii tissin, vaikkei kauaa jaksakaan siinä olla eli ravinnon saanti jää vähäiseksi. Mutta se on silti mukava yhteinen hetki ennen pulloilua. Olen ihan iloinen jos se jääkin tällaiseksi, joka tapauksessa kaikki yhteiset hetket on todella arvokkaita joka päivä ja niistä pitää iloita!

 

[Uusperhesatu]

Niinpä, imetys voi olla osa tuota turvallisuuden kokemusta, mutta on niin paljon muutakin.

Saatiin juuri neuvolasta kantoliina lainaksi kokeiluun ja Pikkuinen näkyy tykkäävän siitä valtavasti! Oma liina on hommattava siis! :)

Nyt meillä on tämä imetys kehittynyt sellaiseksi että useimmiten Pikkuinen hamuilee ja huolii tissin, vaikkei kauaa jaksakaan siinä olla eli ravinnon saanti jää vähäiseksi. Mutta se on silti mukava yhteinen hetki ennen pulloilua. Olen ihan iloinen jos se jääkin tällaiseksi, joka tapauksessa kaikki yhteiset hetket on todella arvokkaita joka päivä ja niistä pitää iloita!

Mukava kuulla. Suosittelen ehdottomasti kantoliinaa. Helpottaa arkea ja mahdollistaa sekä vauvalle että äidille läheisyyden silloinkin, kun pitää hoitaa arkiaskareita. Ja mulle vauvan pitäminen liinassa lähellä oli suuri lohtu silloin, kun oma imetyspettymys oli vielä raskaana mielessä.

 

[elaffy]

Pienelle keskoselle ihokontakti on aina hyväksi! Lapsi vaippasillaan liinaan äidin ihoa vasten siis vain rohkeasti. :) Saatte läheisyyttä, joka toivottavasti edistää myös imetystä.

 

[Zeni]

Paljon olette jo töitä tehneet Mäkin tulin imetysapulaitetta ja imetyksen tuki ry:tä suosittelemaan. Ja oletteko kokeilleet ensin pullolla pahin nälkä pois ja sitten rinnalla vatsa täyteen? Näin vauva oppisi, että tissistä maha täyteen.
Oma keskoseni oppi rinnalle vasta lasketun ajan tienoilla rintakumin kanssa ja kumin kanssa imetin sitten ensimmäiset puoli vuotta. Kotiuduttiin aikanaan nml kanssa, viimeiset maidot letkutin rv 39+?, sitten neiti nyppäsi itse letkun pois ja alkoi vetää täysiä annoksia. Bmf:ää ei onneksi enää siinä vaiheessa mennyt ja muutkin lääkkeet saatiin annettua ruiskulla suuhun.
Onko teidän paikkakunnalla kevyt -yhdistyken vertaistapaamisia? Meillä oli joskus tälläisessä tapaamisessa ITUn imetystukiäiti auttamassa ongelmissa ja tukemassa.
Tsemppiä Onneksi korvikkeellakin kasvaa onnellisia ja terveitä lapsia, ja läheisyyttä voi vauvalle antaa kengurussa Imetyspettymyksen käsittelyyn voisi auttaa imetyksen lohtukirja (mulla ainakin auttoi). Googlella löytyy ilmaiseksi luettavaksi :)

 

[Pinkkihirmu]

Paljon olette jo töitä tehneet Mäkin tulin imetysapulaitetta ja imetyksen tuki ry:tä suosittelemaan. Ja oletteko kokeilleet ensin pullolla pahin nälkä pois ja sitten rinnalla vatsa täyteen? Näin vauva oppisi, että tissistä maha täyteen.
Oma keskoseni oppi rinnalle vasta lasketun ajan tienoilla rintakumin kanssa ja kumin kanssa imetin sitten ensimmäiset puoli vuotta. Kotiuduttiin aikanaan nml kanssa, viimeiset maidot letkutin rv 39+?, sitten neiti nyppäsi itse letkun pois ja alkoi vetää täysiä annoksia. Bmf:ää ei onneksi enää siinä vaiheessa mennyt ja muutkin lääkkeet saatiin annettua ruiskulla suuhun.
Onko teidän paikkakunnalla kevyt -yhdistyken vertaistapaamisia? Meillä oli joskus tälläisessä tapaamisessa ITUn imetystukiäiti auttamassa ongelmissa ja tukemassa.
Tsemppiä Onneksi korvikkeellakin kasvaa onnellisia ja terveitä lapsia, ja läheisyyttä voi vauvalle antaa kengurussa Imetyspettymyksen käsittelyyn voisi auttaa imetyksen lohtukirja (mulla ainakin auttoi). Googlella löytyy ilmaiseksi luettavaksi :)

Niin ollaan tehty just "väärinpäin" eli eka tissiä ja sitten pulloa, voisi kokeilla toisinkin päin mutta en ole varma, saako hän sitten imettyä tarpeeksi maitoa. :O Meillä on vielä vähän kiikunkaakun, syökö tarpeeksi päivän aikana pullostakaan ja pitääkö vielä nml turvautua. Nyt on täysiaikainen plus 2 viikkoa. Lasketaan maitomillit tarkkaan, mitä on saanut. Tavoite olisi kuulemma 600 milliä / pvä, mutta jää helpolla alle 500 milliin vaikka syötettäisiin 10 kertaa päivässä.

Hän nukkuu vielä tosi paljon ja nukahtelee sikeään uneen kesken syöntien, lisäksi vielä puklailee melko usein. Kertasyönti on yleensä 40-60 milliä, joskus hotkaisee satasen. Saa olla yhtenään maitoa tuputtamassa. Nimenomaan tuputtamassa, kun tahtoisi mieluiten vetää sikeitä!

Välillä Pikkuinen tykkää rintakumista ja välillä hämmentyy siitä ja tahtookin tissin ilman kumia. Välillä tissi hämmentää niin että turhautuminen ja itku tulee. Välillä onnistuu tuosta vaan. Nännihämmennys?

Kaipa Turun seudulla olisi Kevyen toimintaa? :) Ollaan vielä toistaiseksi vähän vauvakuplassa kotosalla niin ei ole ehtinyt/jaksanut ottaa selvää! Sieltä varmaan juuri saisi hyviä neuvoja, seuraa ja tukea.

Minä vielä pumppailen kaikki Pikkuisen maidot, se on melkoista pullonpyöritystä! Mutta olin päättänyt jo ennen raskautta, että täysimetän. Pumppailu on melkoisen sitovaa puuhaa niin kovin kauaksi ei kotoota lähdetä (paitsi pakolliset menot), vaikka saisikin pumpun mukaan niin pumppaustilaisuutta ei aina löydy. :O

Kantoliinailu on tosi mukavaa, muutenkin tykkään (ja Pikkuinen oikeastaan melkein vaatii) pitää häntä useimmiten sylissä ja unillakin massun päällä. Tuleekohan tuosta jossain vaiheessa ongelma, jos vaan massu kelpaa nukkupaikaksi..

 

[omppu15]

Teidän tarinaa pinkkihirmu sivustaseuranneena olen onnellinen että olette päässeet kotiin :)

Itselläni ei ole kokemusta keskosista, mutta refluksista kylläkin. Sitä on monella vauvalla. Jos vauva puklailee paljon niin kandee neuvolasta tms. Kysyä vinkkiä refluksiin.
Toinen mikä tuli mieleen et vaikka teidän pieni nukkuukin ilmeisesti paljon niin millon voitte alkaa siirtymään ns. Vauvan tahtiseen ruokailuun? Jos vauvalla on maha valmiiksi jo aika täynnä, niin ei sinne paljoa uutta evästä mahdu. Nämä on vaan taas näitä omia mietintöjä... ne vaan sieltä neuvolasta niin helposti sanoo et tää määrä maitoa täytyis mennä. Mut entäs jos ei mee? Tulee turhia pukluja. Mutta niinku sanoin jo tuossa niin te tunnette vanhempina oman vauvanne paremmin ku me

Ja nauti siitä kun vauva nukkuu mahan päällä tai millon missäkin :) hetken se vain on vauva

 

[Pinkkihirmu]

On muuten pelottavaa jos tulee oikein tosi iso puklu! Pari kertaa käynyt niin että puklu, tai suoraan sanottuna oksennus, tulee niin voimalla että Pikkuinen on ihan tukehtua siihen!

Tulee maito voimalla ylös suusta ja nenästä ja suunnilleen korvista eikä toinen saa henkeä. Vauvan ilme on järkyttynyt ja minä paniikissa taputan vauvan selkää käsivartta vasten kasvot alaspäin. Säikäyttää tuommoinen! Muutoin on päivittäin jos jonkinmoista pukellusta, mutta nuo manaaja-tason oksennukset säikäyttää. :O Puklaileehan vauvat normisti juu, mutta Pikkuinen ehkä vähän enemmän..

Niin ja sitten tuo lohtukirja, näin sen kirjastossa! Taidanpa ensi kerralla lainata. :,)

 

[omppu15]

Esikoisen kohdalla Mä kanssa ajattelin niin että kyllähän ne kaikki vauvat puklailee jonkun verran. Aina piti kulettaa yhtä tai jopa kahta pukluriepua mukana. Ja tissiä työntää suuhun jokaiseen inaukseen, vaikka ei olisi ollut ilmeisesti oikeasti tarvettakaan tajusin sen refluksi asian vasta kun poika oli noin parivuotias... sillon saatiin siihen hyvät vinkit ja dropit jotka helpotti paljon. Mut silti edelleen harmittaa se esikoisen puklailu. Näin kohta kuuden vuoden takaa.

Nyt mulla on sen maitoahneen esikoisen jälkeen syntyny jo kaks lasta jotka onneks ollu molemmat semmosia että syöneet vain sen minkä niitten vatsa on vetänyt, eli puklailleet esikoiseen verrattuna tosi vähän.

Mutta niinkun mainihin että mulla ei oo keskosia ollu, joten luulen et teidän on toisaalta aika hyvä noudattaa niitä ohjeita joita juuri te ootte saanu juuri teidän vauvalle

 

[Pinkkihirmu]

Teidän tarinaa pinkkihirmu sivustaseuranneena olen onnellinen että olette päässeet kotiin :)

Itselläni ei ole kokemusta keskosista, mutta refluksista kylläkin. Sitä on monella vauvalla. Jos vauva puklailee paljon niin kandee neuvolasta tms. Kysyä vinkkiä refluksiin.
Toinen mikä tuli mieleen et vaikka teidän pieni nukkuukin ilmeisesti paljon niin millon voitte alkaa siirtymään ns. Vauvan tahtiseen ruokailuun? Jos vauvalla on maha valmiiksi jo aika täynnä, niin ei sinne paljoa uutta evästä mahdu. Nämä on vaan taas näitä omia mietintöjä... ne vaan sieltä neuvolasta niin helposti sanoo et tää määrä maitoa täytyis mennä. Mut entäs jos ei mee? Tulee turhia pukluja. Mutta niinku sanoin jo tuossa niin te tunnette vanhempina oman vauvanne paremmin ku me

Ja nauti siitä kun vauva nukkuu mahan päällä tai millon missäkin :) hetken se vain on vauva

Niinpä, hetken hän vain vauva on. Sitä kaiholla jotenkin jo ajattelee, että kohta hän on jo iso tyttö.. :,) Tavallaan toivoisi että vauva pysyisi aina vauvana! On se niin ihanaa. Minä pöljä kun ajattelin raskaana ollessa että muka pinnasänkyyn sitten, pöh! Vieressä nukkuu unipesässä, kainalossa ja masunkin päällä.

Tuli mieleen kyllä tuo refluksi, että voisiko hänellä olla semmoista. Huomenna ollaan menossa neuvolaan niin otan asian esille. :) Nml on ollut myös syntymästä asti niin on kai sekin ehkä vaikuttanut tuohon yökkimiseen? Enpä osaa oikein sanoa.

 

[elaffy]

En tiedä, mikä on pikkukeskosilla rajana tuohon vauvantahtiseen imetykseen, mutta keskosilla yleensä taidetaan pitää rajana 3kg painoa.

Onhan syöttöasennot sellaisia, että maito pääsee valumaan mahaan kunnolla? Onko lääkärin kanssa ollut puhetta maidon sakeuttajista? Kuulostaa meinaan varsin hurjalle nuo teidän puklut. :/

En halua missään nimessä jyrätä täysimetystoiveesi yli, mutta itsekin tuossa samassa tilanteessa olleena ja saman asian kanssa painineena, näin jälkeenpäin voin todeta, että joskus on ihan ok vähän laskea sitä omaa rimaa. Tiedän, miten paljon se sattuu ja miten pahalta se itsestä tuntuu, mutta olet hyvä äiti, vaikka huolehtisit omasta jaksamisesta imetystavoitteessa välillä joustamalla. ♡ Tässä vaiheessa on tärkeintä, että vauva saa ravintoa tavalla tai toisella ja että hän sen seurauksena kasvaa ja kehittyy. Muistathan huolehtia siis omasta jaksamisesta myös?

Minä vedin itseni aika piippuun pumpatessani maitoa kahdelle vauvalle ja imettäessä heitä siinä sivussa, koska korvike oli jotenkin ihan hirveä mörkö minulle. Pumppaaminen on kovaa työtä! Mutta vaikka heitä pystyin täysimettämään vain 3kk, imetin osittain kumpaakin yli 14kk ja imetys loppui lasten aloitteesta. Äidinmaito on parasta ravintoa vastasyntyneelle ja etenkin keskosille, mutta mitään merkittävää etua siitä ei kuitenkaan ole pitkäaikaistutkimuksissa löydetty verrattuna korvikkeisiin. Yhtä hyvin kehittyvät myös ne keskoset, jotka eivät ole ämmää saaneet. :)

Ihanaa, miten olet jaksanut töitä tehdä imetyksen eteen. Se äidin lämpö ja yltäkylläinen rakkaus ovat suureksi avuksi läpi koko lapsen elämän! ♡

 

[Pinkkihirmu]

Esikoisen kohdalla Mä kanssa ajattelin niin että kyllähän ne kaikki vauvat puklailee jonkun verran. Aina piti kulettaa yhtä tai jopa kahta pukluriepua mukana. Ja tissiä työntää suuhun jokaiseen inaukseen, vaikka ei olisi ollut ilmeisesti oikeasti tarvettakaan tajusin sen refluksi asian vasta kun poika oli noin parivuotias... sillon saatiin siihen hyvät vinkit ja dropit jotka helpotti paljon. Mut silti edelleen harmittaa se esikoisen puklailu. Näin kohta kuuden vuoden takaa.

Nyt mulla on sen maitoahneen esikoisen jälkeen syntyny jo kaks lasta jotka onneks ollu molemmat semmosia että syöneet vain sen minkä niitten vatsa on vetänyt, eli puklailleet esikoiseen verrattuna tosi vähän.

Mutta niinkun mainihin että mulla ei oo keskosia ollu, joten luulen et teidän on toisaalta aika hyvä noudattaa niitä ohjeita joita juuri te ootte saanu juuri teidän vauvalle

Voih, ollu varmasti kurjaa kun ei ole hoksannut että refluksia oli. Mutta eipä sitä millään voi kaikkea tietää, varsinkaan esikoisen kohdalla! Niinpä minäkin nyyppäilen tämän esikoiseni kanssa ja ihmettelen. :,)

 

[Hemppa87]

Maitomäärä kuulostaa aika hurjalta. Mikäli kasvaa hyvin niin miksi laskea määriä. Röyhtäytäthän hyvin syöttöjen jälkeen? Täällä eivät edes mielellään kotiuta nenämahaletkun kanssa, meillä päästiin nyt eroon rv 35+ ja maitotavoite 320 ml vuorokaudessa omaan tahtiin syöden rinnalta ja pullosta. Käykö teillä kotona kuntoutusohjaaja tms jolta voisi kysyä neuvoja ja ohjeita? Käytännöt vissiin vaihtelee paljon alueittain, itse en kyllä neuvolan sanomisiin luottaisi kun kaikilla ei ole keskosista kokemusta. Lääkäreissä tullut yksi tosi tympeä tapaus esikoisen aikaan vastaan.

 

[Pinkkihirmu]

En tiedä, mikä on pikkukeskosilla rajana tuohon vauvantahtiseen imetykseen, mutta keskosilla yleensä taidetaan pitää rajana 3kg painoa.

Onhan syöttöasennot sellaisia, että maito pääsee valumaan mahaan kunnolla? Onko lääkärin kanssa ollut puhetta maidon sakeuttajista? Kuulostaa meinaan varsin hurjalle nuo teidän puklut. :/

En halua missään nimessä jyrätä täysimetystoiveesi yli, mutta itsekin tuossa samassa tilanteessa olleena ja saman asian kanssa painineena, näin jälkeenpäin voin todeta, että joskus on ihan ok vähän laskea sitä omaa rimaa. Tiedän, miten paljon se sattuu ja miten pahalta se itsestä tuntuu, mutta olet hyvä äiti, vaikka huolehtisit omasta jaksamisesta imetystavoitteessa välillä joustamalla. ♡ Tässä vaiheessa on tärkeintä, että vauva saa ravintoa tavalla tai toisella ja että hän sen seurauksena kasvaa ja kehittyy. Muistathan huolehtia siis omasta jaksamisesta myös?

Minä vedin itseni aika piippuun pumpatessani maitoa kahdelle vauvalle ja imettäessä heitä siinä sivussa, koska korvike oli jotenkin ihan hirveä mörkö minulle. Pumppaaminen on kovaa työtä! Mutta vaikka heitä pystyin täysimettämään vain 3kk, imetin osittain kumpaakin yli 14kk ja imetys loppui lasten aloitteesta. Äidinmaito on parasta ravintoa vastasyntyneelle ja etenkin keskosille, mutta mitään merkittävää etua siitä ei kuitenkaan ole pitkäaikaistutkimuksissa löydetty verrattuna korvikkeisiin. Yhtä hyvin kehittyvät myös ne keskoset, jotka eivät ole ämmää saaneet. :)

Ihanaa, miten olet jaksanut töitä tehdä imetyksen eteen. Se äidin lämpö ja yltäkylläinen rakkaus ovat suureksi avuksi läpi koko lapsen elämän! ♡

Syötän Pikkuista aina reippaasti pää kohollaan just kun ajattelen että se estää puklailua sitten röyhytellään siinä 30 millin rajapyykillä aina. Siltipä mokoma maito tahtoo pullahtaa ulos tuon tuosta. En kumminkaan edes yritä enää tuputtaa sairaalantahtisesti sataa milliä kerralla, vaan nyt mennään sillä tyylillä että pienempiä eriä ja useammin ja jos Pikkuinen ilmoittaa kitinällä tai muuten että nälkä on. Hän on nyt kuukauden aikana oppinut hienosti ilmoittelemaan välillä itsekin kurnivasta massusta. :)

Onhan tuo pumppailu melkoinen ahvääri tiskeineen! :,D Ja varsinkin alussa oli huolta maidon vähenemisestä heti jos tulee reissu jonnekin (monta kertaa viikossa muutama tunti asioilla sairaalassa jne) ja jää maitohommat välistä. Nyt on kumminkin hyvä Bellababyn tuplapumppu, toimii! Siinä on ajastinkin niin tietää lopettaa siinä 10 minuutin kohdalla viimeistään. :D

Saa nähdä miten kauan pumppua jaksaa. Aika itsepintasesti sitä käytän, vaikka helpottaisihan tuo korvike elämää monin tavoin. Itsellekin korvike on mörökölli. Etenkin öisin tuntuu raskaalta touhuta pumpun kanssa, mutta vielä näillä mennään. Kuutisen kertaa päivässä maitohommat ja päälle imetykset.

Kahden vauvan kanssa onkin jo vielä monin verroin työläämpää! Keskolassa oli monia kaksosten vanhempia ja ihmettelin että mitenkähän he jaksavat, varsinkin jos vauvoilla on eri paino ja eri ruokailurytmi. Eihän siinä tule minkäänmoista taukoa!