Imetyksen lopetus ennen 6kk ikää - kokemuksia?

CityÄippä

Vasta-alkaja

Netti näyttää olevan pullollaan tän aiheen keskusteluja menneiltä vuosilta, mutta pakko nostaa tää taas esille. Täysimetin lastani 2kk ja nyt ollaan oltu osittaisimetyksellä kuukausi - lisämaidon avulla on kummankin mielenterveys paremmalla tolalla kun ei ole iltaisin enää nälkäraivareita. Mutta kun oon nähnyt miten kovin tyytyväiseksi lapsi tulee saatuaan mahan täydeltä maitoa helposti pullosta, on alkanut tuntua entistä houkuttelevammalta siirtyä kokonaan lisämaitoon. Ja erityisesti tähän vaikuttaa itsekkäät syyt jotka sit tietty syyllistää mua :( Siihen haen nyt vertaistukea - josko joku muukin olis päätynyt samaan ratkaisuun?

Tässä siis mun "itsekkäitä" syitä imetyksen lopettamiseen, ei tärkeysjärjestyksessä:

  • vasen rinta tuottaa maitoa paljon paremmin kuin oikea ja kauhulla katson peilistä kuinka rinnoista alkaa päivä päivältä tulla enemmän eripariset.
  • imetys varsinkin iltaisin on stressaavaa kun maitoa ei meinaa tulla ja vauva itkee nälkäänsä
  • on stressaavaa kun ei tiedä milloin vauva on saanut tarpeeksi maitoa ja milloin ei - monesti tulee varmuuden vuoksi lämmitettyä maitopullo, jota sitten ei aina kuitenkaan tarvita, ja silloin kun sitä ei oo lämmittänyt niin silloin tietty tarvittais
  • olis kiva saada tuntea olo täysin normaaliksi ja naiselliseksi ja pitää esimerkiksi seksikkäitä alusvaatteita ilman liivinsuojia :)
  • olis kiva käydä juoksulenkillä aamuisin. Nyt rinnat on niin täynnä maitoa ettei tule kuuloonkaan
  • olis kiva syödä ja juoda mitä huvittaa
  • vierailut sujuisi ongelmitta jos ei tarvitsisi aina stressata onnistuuko imetys vieraassa paikassa
  • olisi kiva vihdoin saada kunnon päivärytmi kun voisi olla varma, että vauva saa tarpeeksi ruokaa tiettyyn kellonaikaan. Nyt herää milloin sattuu päiväuniltaan nälkäisenä
  • En oo saanut maidon pumppausta toimimaan miljoonasta yrityksestä huolimatta joten olo on hyvin tuskainen, jos vauva on ollut illalla hoidossa pari tuntia ja nukahtanut jo yöunille ja seuraava syöttö on vasta aamulla.

Tässä siis näitä nyt ekaksi mieleen tulevia juttuja. Imetyksen terveydelliset hyödyt on kyllä tiedossa, joten en kaipaa niistä muistuttamista. Ajattelin tässä nyt 4 kk ikään mennessä pikkuhiljaa lopetella imetyksiä - riippuen siitä miten maitoa riittää...

onko muilla vastaavia kokemuksia / suunnitelmia imetyksen lopettamisesta ennen 6kk ikää? Olis kiva kuulla positiivisia tarinoita, kun jotenkin tuntuu et tähän imetykseen on kovat paineet - siitä aina muitutetaan neuvolassa ja muualla tyyliin "sähän varmaan imetät kuus kuukautta"... 

 
Minä kerron minun tarinan asiasta. tyttäreni syntyi elokuun lopussa. Imetys lähti loistavasti käyntiin, vaikka alussa rinnat olivatkin kipeänä. Tyttö imi hienosti ja yhteinen imetyshetki oli ihanaa. Kun tyttö oli 2,5 kk vanha, aivan yhtääkkiä neiti päättikin ettei enää tissiä syö vaikka pullosta ei ollut oppinutkaan syömään. Yritin KAIKKENI että neiti söisi taas tissistä... Yritin pesimistä, kävelin samaan aikaan kun imetin yms... Ei toiminut, paitsi öisin ja syö toistaiseksi vieläkin öisin tissistä. Masennuin asiasta, koin olevani huono äiti, koska olin kuvitellut syöttäväni lastani vuoden verran imettäen. Mutta kun muu ei auttanut, oli annettava ruoka pullosta.
Muutenkin meidän tyttö vaikutti koko ajan tyytymättömältä ja kasvu ei lähtenyt käyntiin hirveällä vauhdilla. Nyt olen tullut siihen tulokseen etten kiusaa itseäni tai lastani tällä imetyksellä! kunhan lapsi on tyytyväinen, kasvaa hyvin. Otin paineita, koska joka paikassa toitotetaan imetyksen tärkeyttä (niinhän se onkin). Jos vain voisin, imettäisin, mutta ei voi, niin mennään tällä meiningillä. ja pakko kyllä myöntää, että elämä on helpompaa kun ruuan antaa pullosta, niin hirveältä kun se kuulostaakin :D Tee niinkuin itse parhaaksi koet! tsemiii! :)
 

Älä huoli, meillä imetystä kesti tasan viikko. Sen jälkeen luovutin. Tällä hetkellä pumppaan sen minkä ulos saan ja loput annetaan korviketta. Tissiä ei siis ole imetty ensimmäisen viikon jälkeen. Syyt lopettamiseen olivat sekä itsekkäitä että vauvan hyvinvointia ajattelevia. Maitoa ei tule tarpeeksi ja vauva oli koko ajan itkuinen ja nälkäinen. Päivät meni imemistä yrittäessä ja huutaessa nälkää. Lisäksi vauva ei oppinut imemään vaan järsi ikenillä nänninpäät verille ja sen jälkeen ei enää maistunut ollenkaan, kun veren maku tuli ilmeisesti läpi. Siinä se itsekäs syy lopettamiseen; aivan tautisen kipeät rinnat ja nännit ja ne imetyshetket, kun molemmat itkettiin kipua ja nälkää...

Tällä hetkellä pumppaan sen minkä ulos saan ja loput eli suurin osa annetaan korvikkeena. Todennäköisesti viikon päästä kun tulee kuukausi täyteen, lopetan pumppaamisenkin, koska vasemmasta rinnasta maitoa ei tule enää kuin ehkä 10 ml, oikeasta 40 ml kerralla. Korvikkeella vauva on kuitenkin tyytyväinen ja kasvaa hyvin. Jopa neuvolassa kannustettiin jatkamaan näin, kun asiasta keskusteltiin. Imetys on hieno asia, mutta jos se aiheuttaa stressiä äidille, heijastuu stressi myös vauvaan (ja maidon määrään). Kyllä korvikkeellakin kasvatetaan ihan hyviä ihmisiä, itsekin olen korvikelapsi eikä nyt mitään suurempia ongelmia tai vikoja ole :)

 
Mä imetin tasan tarkkaan sairaalassa ja ekana iltana kotona. Tyttö ei imenyt kunnolla vaan lähinnä lipitti. Sitten olikin jo niin kova nälkä että huusi ja sit siitä ei mitään tullukkaan. Eikun pullo suuhun ja oli heti kaikki tyytyväisiä. Pumppasin omaa maitoa tytölle kaks viikkoa ja joka toinen kerta saikin sitä ja joka toinen korviketta. Oli huojentavaa antaa pullosta koska näki sen määrän. Hetken oli huono omatunto että luovutti niin helpolla mutta siitä pääsin äkkiä yli kun ajattelin että mulle on tärkeämpää sekä lapsen että itseni hyvinvointi. Jos ei seuraavallakaan kerralla meinaa onnistua niin luovutan yhtä helposti. Mun mielestä lapselle rintamaitoa tärkeämpää on hyvinvoiva äiti
 
Minä jaksoin imetystä sen melkein 2 kk, ihme ja kumma. 

Ongelmat alkoivat jo laitoksella ollessa. Vauva ei saanut millään oikeaa imuotetta, 3 päivää yritin ja sitten löysin avun rintakumista jonka avulla saatiin maito nousuun. Maitoa nousi sitten 3 päivää sen jälkeen oikein kunnolla, yhteensä joku 60 ml vaikka vauvan tarve oli vaan noin 20-30 ml.

Kuitenkin pojan maidontarve kasvoi TODELLA äkkiä, jo parin viikon jälkeen siirryttiin lähemmäs 100 ml. Huomasin sit ettei maitoo enää riitäkkään samalla lailla, samat max. 60 milliä sieltä vieläkin tuli. Yritin valehtelematta kaikkia konsteja että saisin maidon riittämään, join monta litraa nestettä päivässä, annoin vauvan olla rinnalla todella usen (tämä johti siihen ettei maito lisääntynyt, rinnat vaan täyttyi nopeammin) sain jopa sellaista nenäsumutetta mikä irrottaisi maitoa paremmin. Mikään ei auttanut että maitoa olisi tullut enemmän. Nyt poika melkein 2kk ja muutama päivä sitten lopetin osittainimetyksenkin kokonaan.

Halusin ja tykkäsin imettää, mutta pelottaa jo valmiiksi etteikö tulevaisuudessakaan se onnistu :/
 
Aluksi pitaa mainita, etta asun ulkomaill,a joten siksi suomen aakkosten viimeisin kirjainta tulee uupumaan.

Vaikka kenellekkaan en naita ongelmia toivoisi, taytyy kylla sanoa, etta mukava kuulla vastaavia kokemuksia. Meilla ei imetys koskaan lahtenyt kunnolla kayntiin. Poika syntyi sektiolla, jostain syysta minua jemmattiin heraamossa kolmisen tuntia, ennen kuin paasin huoneeseen ja imetysta yrittamaan. Maitoa ei tullut kunnolla kun vasta neljantena paivana ja sokeriarvoja tarkkaillut lastenlaakari maarasi korvikkeet kayttoon jo ihan alussa.

Itse luulisin, etta poika vaan tottui siihen tuttipulloon ja ei malta yrittaa imea rintaa. Joskus han saa oikean otteen hetkeksi, mutta pian (max 5 min) antaa periksi.Ja sitten tyontaa itseaan ihan pois rinnalta. Ja hirveat raivarit paalla kunnes pullon saa. Pari viikkoa oikeasti yritin saada imetyksen toimimaan, mutta sitten vaan jotenkin meni liian raskaaksi, kun joka ikinen syotto oli sellaista tappelua ja huutamista. Ja tuntui, etta ihan kaikki oli jatkuvasti jauhamassa siita imetyksesta. Kerran jopa kaupan kassa kysyi, etta imetatko?!! Oli minulla jos jonkinlaista tukihenkiloa imetysklubilta auttamassakin, mutta ei se homma vaan toiminut. Ahdisti ihan helkutisti. 

Onneksi mulla oli pumppu kotona valmiina odottamassa. Talla hetkella pumppaan 500 ml paivassa ja loput korviketta. Meidan pikku ahmatti syo sellaiset 800 ml. Mutta sen maidontuoton nostaminen ja yllapitaminen on tosi vaikeeta pumppaillen. Pumpata pitaisi 8 kertaa paivassa jne. (No mina vain neljasti.) Aikaa siihen menee ihan pirusti ja monesti ajattelen, etta tamankin ajan voisi jarkevammin kayttaa... Joten talla hetkella on tavoite jaksaa talla tavoin kunnes poika on 2kk ja sitten vahentaa ehka kahteen pumppauskertaan paivassa tms. voi olla etta maito vahenee jo aiemminkin. 

Olen paljon tata rintamaito asiaa aikani kuluksi (HEH) pohdiskellut ja tutkiskellut ja tullut omalta osaltani siihen pisteeseen, etta en halua kokea huonoa omaatuntoa enaan. Jos toisen lapsen viela saan yritan taas parhaani ja viela enemman heti alussa, mutta taman pikku miehen kanssa yrittamiset on ohi. 

Tunnen monia korvikkeella kasvaneita ihmisia ja ihan hyvin heilla nayttaa menevan joten eipa se korvike nyt ihan niin saatanallista ole kun joitakin fanaatikkoja kuunnellen saataisi luulla ;-)



 
Ensin: mä en olis siitä ottanut mitään stressiä jos imetys ei olisi onnistunut/maito ei olisi riittänyt. Se on asia, jolle ei mitään voi vaikka kuinka kaikenmaailman kikkoja kokeilisi.

Mutta mun ongelma liittyy kyllä tähän, mutta vähän erilailla. Baby on nyt siis jo yli 6kk, oli täysimetyksellä tähän asti (no 4kk iässä aloiteltiin maistelemaan soseita) ja olen nyt lopetellut imetystä, imetän enää aamuisin ja iltaisin ja kohta tästäkin pitäisi luopua. Kävin viikko sitten vaavin kanssa sairaalalla ottamassa mitat (koska meillä 6kk-"neuvolaa" ei ole ja tahdoin ne tietää) ja kerroin hoitajalle että lopettelen imetystä. Tämä muuttui vähän nyrpeäksi ja alkoi luettelemaan kaikkia imetyksen hyviä puolia ja jotenkin tuntui siltä kuin olisi vähän moralisoinut että lopetan imetyksen "itsekkäistä" syistä enkä ajattele vauvan parasta. Lääkärini on mulle kertonut että mun ihottuma (mulla on neurodermatiitti, joka on nyt ollut aivan järkyttävä) muuttuu paremmaksi imetyksen lopetuksen myötä, koska vauva ei varasta kaikkia hyviä aineita maidon mukana vaan myös ihoni saa niitä. Tämä hoitsu kuitenkin sanoi siihenkin että ei pidä paikkaansa, mutta mä uskon kyllä mieluummin lääkäriä. Jäi jotenkin vähän huono mieli, ja kun kerroin tästä miehelle hänkin oli vähän "ehkä sun pitäis sit kuitenkin vielä imettää".

Kun maitoa riittäisi mutta näistä itsekkäistä syistä lopetan imetyksen "JO" puolen vuoden kohdalla, olenko teidän, jotka ette niin pitkään pystyneet imettämään, mielestä kovin itsekästä? Pikkujäbällä on jo kaksi hammastakin ja se muuten sattuu kun se niillä kirveillä iskee kiinni ja jotenkin kammoan taaperoimetystä.
 
No minulla oli alunperin tarkoitus imettaa VAIN se 6kk, vaikkei edes sekaan sitten onnistunutkaan. En alunperin kokenut sita mitenkaan itsekkaaksi suunnitelmaksi, mutta varmaan olisi nama "aitiyshormoonit" yms. saanut sen silta tuntumaan, kun joskus jopa suihkussa kayminen on tuntunut itsekkaalta :D

Kylla minakin enemmin sita laakaria uskoisin, vaikkakin laakareitakin on monenlaisia. Oman KOKEMUKSEN mukaan monet imetysINTOILIJAT vetavat perusteluja joskus aika mutu tuntumalla. Tutkimuksien mukaan sita ja tata... Arvaa mita, tutkimuksiakin on monenlaisia ja niistakin voi vetaa jos jonkinlaisia johtopaatoksia. Siis en todellakaan kiista sita, etta aidinmaito varmasti on sinansa parasta ravintoa vauvalle, mutta en nyt ihan usko sen olevan niin ylivoimaista korvikkeeseen nahden, kun joitakin tahoja kuunnellen voisi luulla.

Itsekkyys ja siita syyllistaminen ja etenkin omatoiminen syyllistyminen... Itsekkyys tuntuu nyt olevan niin tapetilla, joka ikiseen lapsenhoitoon liittyvassa asiassa! Jonkin verran itsekkyytta kuitenkin tarvitaan. Loppujen lopuksi me olemme itsekkin ihmisia. Monet tuntuvat ajattelevan niin, etta mita vaikeammaksi aitina olemisen itselleen tekee, niin sita parempi aiti on. Eipa se nyt ihan noinkaan taida menna...
 
Meillä imetystä kesti vain vaivaiset 4 päivää! Itse olin aika maassa sen jälkeen, kun ei sujunut niin miten piti. Mutta oikeastaan aika turha huoli, meiän 11kk tyttö on ainaki selvinny hyvin korvikemaidolla ja vieläpä ilman sairauksia. Tokihan se rintamaito on aina parempaa, mutta korvikemaitokin on nykyään jo hyvää, kun siitä yritetään jatkuvasti tehdä enempi ja enempi rintamaidon veroista. Mut tää on kuitenki aika turha stressi äideillä. Joskus ei vaan onnistu/oo se oma juttu, ei sen kummempaa.
 
Tämä muuttui vähän nyrpeäksi ja alkoi luettelemaan kaikkia imetyksen hyviä puolia ja jotenkin tuntui siltä kuin olisi vähän moralisoinut että lopetan imetyksen "itsekkäistä" syistä enkä ajattele vauvan parasta. Lääkärini on mulle kertonut että mun ihottuma (mulla on neurodermatiitti, joka on nyt ollut aivan järkyttävä) muuttuu paremmaksi imetyksen lopetuksen myötä, koska vauva ei varasta kaikkia hyviä aineita maidon mukana vaan myös ihoni saa niitä. Tämä hoitsu kuitenkin sanoi siihenkin että ei pidä paikkaansa, mutta mä uskon kyllä mieluummin lääkäriä. Jäi jotenkin vähän huono mieli, ja kun kerroin tästä miehelle hänkin oli vähän "ehkä sun pitäis sit kuitenkin vielä imettää".

Sano sille hoitsulle, että haista kukkanen ja saman voit sanoa miehellisikin! Mun mielestä on aivan mahtavaa, että olet noinkin pitkään imettänyt, jos vielä itse ns. kärsit siitä huonolla iholla! Meidän 1 viikon imetetty ja loput ajat korviketta saanut tyttö on nyt jo yli 1 vuotias ja mitään "traumoja" ei ole tästä imetyksen puutteesta saanut. Ihan oikeasti niitä ravintoaineita saa muustakin kuin äidin tissimaidosta ja 6 kk vauva tarvitsee ravinteita jo aika paljon. Kiinteiden opettelun yhteydessä on ihan loistava hetki alkaa opetella esim. nokkamukille, johon laittaa korviketta juomaksi. Meidänkin pullovauva alkoi suurinpiirtein puoli vuotiaana saada syöttötuolissa nokkamukin eteensä ja harjoiteltiin vähitellen siitä juomaan.

Mulla kaikaa päässä eräs lause, jonka luin kirjasta Kuinka kasvattaa Bebe. Siinä amerikkalainen äiti kasvattaa lapsia Ranskassa ja siellä nainen on ennenkaikkea NAINEN ja sitä katsotaan jopa pahalla, jos nainen hukkaa oman itsensä lapsensa vuoksi. Lapset viedään hoitoon jopa 3 kk iässä ja osaa naisista käy siellä imettämässä, osa saa saman tien vain korviketta. Muistaakseni siinä vielä sanottiin jotain, että jos 6 kk vauvaa imettää Ranskassa niin sitä pidetään jopa outona lapseen ripustautumisena (kyllä, nimenomaan niin päin että äiti ripustautuu lapseen, ei lapsi äitiin). Että näin ne tavat ja ohjeet vaihtelee maittain :)
 
Noissa tilanteissa miehet on usein ihan pihalla. Meillä taas menii niin päin, että mies kokoajan puhui minua lopettamaan imetyksen yrittämisen. Hän näki miten stressasin ja hormoonien vaikutuksen alaisena itkeskelin kun ei sujunut niinkuin piti.

Jos minulla olisi ollut tuki siinä vaiheessa ja jou viisas ääni olisi sanonut että "nyt jatkat, kyllä se alkaa sujua". Niin olisin todennäköisemmin onnistunut. Neuvolasta ei oikein kans apua tullut, no en sitä kyllä hirveesti pyydellytkään kun ajattelin selviäväni itsekin. Monesti pelkkä maalaisjärkikin on paljon fiksumpaa kun neuvolan tädin suusta kuulemat neuvot.
 
Ihan sivuhuomautuksena heitän tähän, että imetys on asia joka aiheuttaa stressiä äideille ilmeisesti joka tapauksessa. Itse olen onnistunut imetyksessä, mutta keksin stressata mm. siitä missä voin imettää. Itseäni ei haitannut imettää julkisesti (eihän niitä tissejään nyt erityisemmin tarvitse esitellä, kun vaan sujauttaa vauvaa vähän paidan helman alle), mutta mietin mitä muut ajattelee. Vanhemmat sukulaiset tyyliin aina esitteli jonkun siivouskomeron, jossa "voit sitten olla rauhassa vauvan kanssa" ??? tarkottaako se sitten sitä, että en saa siinä sohvalla jutustellessa imettää vaan mun pitää mennä sinne komeroon kökkimään? Joskus vauva syö ja torkkuu tissillä, joten voin sitten käkkiä siellä itsekseni suurimman osan vierailusta :grin Lisäksi neuvola suhtautu imetykseen tyyliin "kai sä vielä imetät?" ja sitten ku lapsi täytti vuoden kysymys aseteltiinkin, että "ethän sä nyt enää imetä?" Jotenkin häpeillen piti sitten tunnustaa, että no kyllä mä vielä joo...

Joten, vaikka kukaan ei multa mitään kysynytkään :) sanoisin, että jokainen tekee juuri niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Toki tietenkin lapsen hyvinvointi etusijalla. Se saako lapsi rintamaitoa vai korviketta on aika vähäpätöinen asia, jos kuitenkin ruokaa saa. Jos imetys ei luonnistu, aiheuttaa stressiä tai äiti ei vaan halua tai pysty niin miksi sitä itseään kiusaamaan ja muiden mielipiteitä miettimään?
 
Taannoisessa Allergia -lehdessä (ilmestyi joskus viime vuoden alkupuolella) oli juttua, että 4 kk täysimetys olisi oikeasti tosi hyvä ja riittävä suositus Suomessa, ja että 6 kk suositus johtuu lähinnä siitä, että kehitysmaissa imetys on tärkeämpää kuin Suomessa, koska kehitysmaissa ei ole näin hyvää hygieniatasoa kuin meillä :) kehitysmaissahan voi olla tosi huonot mahdollisuudet saada hyviä korvikkeita ja huono pestä tuttipulloja. Tuo 6kk on siis alunperin WHO:n suositus eli maailmanlaajuinen, siksi se vaikuttaa kaikkiin maihin. eli meillä suomalaisilla on niin hyvät valmiudet ruokkia lastamme tarvittaessa myös laadukkailla korvikkeilla ja lisänä vielä gefilus tipoilla tms., että hyvällä omallatunnolla voi mun mielestä imettää "vain" sen muutaman kuukauden, jos siihen päätyy.

Tuossa allergia lehdessä oli uusin tutkimustieto, ja siinä luki että vieläkään ei olla 100% varmoja siitä, miten imetys/korvikkeet vaikuttavat lapsen terveyteen ja allergioihin. Eli asiaa ei vieläkään ole tutkittu tarpeeksi jotta tiedettäisiin oikeasti miten se menee. Toki suuntaa antavaa tietoa on, mutta lukemani perusteella lyhyestä imetyksestä ei kannata syyllistyä liikaa. :) Itse imetin "vain" 3 kk (omien, fyysisten terveydellisten syiden vuoksi), niin tuli otettua asiasta selvää. Olen silti onnellinen että sain kuitenkin tuon 3 kk imetettyä, vaikka minulla fyysisiä sairauksia onkin jotka estävät pidemmän imetyksen.
 
Muokattu viimeksi:
Itse imetin esikoista n. 1kk.
Kroppa ei tuottanut tarpeeksi maitoa uupumuksen vuoksi, joten maito ei riittänyt esikoisen tarpeisiin, kun oli aikamoinen ruokahalu. Neuvolassa ehdotti, että olisin antanut rintamaitoa ja korviketta, mutta päätin ettei energia riitä pumpun kanssa sähläämiseen.

Tuli sellainen olo, että olin heti epäonnistunut äitinä.
Syötin sitten esikoista pullolla ja pidin häntä samanlaisissa asennoissa kuin olisin imettänyt, kun ajattelin että haluan luoda samankaltaisen "siteen", joka imettäessä sanotaan tulevan :)

Nyt en tämän toisen kanssa ota mitään stressiä.
Jos ei imetys onnistu niin sitten ei ja jos tuntuu etten jaksa imettää niin sitten lopetan.
Olen kuitenkin ajatellut, että pari kuukautta imettäisin ja pikkuhiljaa siirtyisin korvikkeisiin ja kiinteitä siinä 4kk ikäisenä.

Ja eikä todellakaan näy mitään merkkejä siitä, että äidinmaidon puuttuminen olisi jotenkin terveydellisesti tai älyllisesti vaikuttanut esikoiseen.
Päinvastoin, jos tuttujen ja ystävien lapsiin vertaan, kun moni on jatkuvasti milloin missäkin korvakivussa, flunssassa tai poskiontelotulehduksessa. Omalla lapsellani, kun ei ole oikein mitään tämän 6 vuoden aikana..:rolleyes:
 
Takaisin
Top