Minulla ja miehelläni on ikäeroa 24 vuotta ja seurustelua on takana yli 6,5 vuotta. Kun aloimme seurustella, olin 18-vuotias ja mieheni 42-vuotias. Omasta mielestäni kuulostaa aika hurjalta ja kyllä sitä tuli pitkään pohdittua, voinko olla yhdessä noin vanhan kanssa! No, tein oikean päätöksen. Nyt odotan esikoistamme, jonka tulisi syntyä muutaman päivän sisällä ja häitä olemme suunnitelleet parin vuoden päähän.
Äitini ja kaverini suhtautuivat mieheeni ihan hyvin, kun saivat tietää seurustelustamme. He tosin olivat jo tienneet, että olen tavannut vanhempaa miestä, vaikkakin he luulivat sen olevan ihan kaveritasolla. Isälleni se oli vähän hankalampaa ja hän oli ymmärrettävästi huolissaan (kyllä itsekin olisin kauhuissani, jos lapseni alkaisi seurustella huomattavasti vanhemman kanssa). Nykyään isäni tulee todella hyvin toimeen mieheni kanssa, ja he soittelevat usein, käyvät lenkillä jne. :D
En tosin jaksa edes välittää, mitä mieltä muut ovat ikäerostamme - tosin suoraan minulle mitään negatiivista on sanottu todella vähän. Monet ovat vain hämmästyneet asiasta, sillä ovat luulleet miestäni nuoremmaksi.
Omat ajatukset ja tuntemukset merkitsevät eniten. En väitä, etteikö ikäeromme näkyisi tai ettenkö joskus murehtisi asiasta: Onko hän liian vanha isäksi? Itse haluaisin toisenkin lapsen, mutta mieheni ei välttämättä enää yli viisikymppisenä halua saada lapsia. Entäs sitten, kun mies jää eläkkeelle? Minä olen silloin vasta 40 v. Sitäkin olen välillä murehtinut, meneekö elämäni hukkaan vanhan miehen kanssa, enhän ole edes koskaan seurustellut kenenkään muun kanssa. Siitä olen kuitenkin iloinen, että miehelläni ei ole ennestään lapsia, aikaisempia avioliittoja, omaa asuntoa tms. Näiden asioiden suhteen olemme elämäntilanteiden kannalta samalla viivalla. Aiemmin erona oli se, että suhteemme alussa olin itse vasta lukiossa ja menossa opiskelemaan amk:hon, kun taas mieheni oli ollut työelämässä yli 20 vuotta. Nyt kun itsekin olen töissä, olemme tasa-arvoisemmassa asemassa keskenämme.
Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen parisuhteeseeni. Eihän sitä voi tietää, mitä ajattelen asioista esim. 5 tai 10 vuoden päästä. Niin ja sen vielä haluan sanoa, että ei ikäero määritä suhdettamme. Muut asiat merkitsevät huomattavasti enemmän: luottamus, yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat, arvostus, keskustelut, yhteinen tekeminen ja yhdessä nauraminen jne.
Meillä on pieni tytär ja nyt toinen vaavi tulossa 
