Ikäerot ja sisarusten suhtautuminen

Me kerrotaan varmaan varhaisultran (ylihuomenna) jälkeen (jos kaikki siellä hyvin) tai viimeistään np-ultran jälkeen lapsille. Enemmän jännitän varmaan esikoistytön (7v) reaktiota, koska on jo sen verran iso, että ymmärtää. Toinen lapsi (kohta 3v poika) ei varmaan oikein tajua koko asiaa. Luulen että vauvan syntyessä pienempi on kuitenkin mustasukkaisempi, koska on tottunut olemaan se meidän "vauva", kun taas isompi on jo kerran käynyt läpi tämän ja tietää mitä on tulossa. Ikäeroa isompaan tulisi 8v ja pienempään n. 3,5v :happy:
 
Oon halinut meidän marraskuu -17 syntynyttä poikaa ja kertonut että hänestä tulee isoveli! En usko hänen ymmärtävän vielä mitään. ikäeroa tulee n. 2v 2kk varmaan allekin tuon.
 
Minulla ja miehelläni ei ole mitään aikomusta kertoa 4-vuotiaalle esikoiselle odotuksesta ennen kuin saamme varmistuksen, että rakenneultrassa on kaikki hyvin. Eikä kyllä ehkä vielä silloinkaan, jos ei maha ole niin selkeä, että lapsi alkaa kyselemään.

Ihmettelen suuresti eikö teillä ole tarvetta suojella lapsianne mahdollisilta pettymyksiltä vai eikö teillä ole kokemusta näistä ikävistä tapahtumista, jolloin ette ehkä osaa edes ajatella asiaa tältä kannalta? Itse kokenut kaksi keskenmenoa viikoilla 10-12, enkä todellakaan halua tieten tahtoen pienelle ihmiselle aiheuttaa surua menetetystä sisaresta, jos vain mitenkään voin lastani asiassa suojella.
 
Elämään kuuluvat pettymykset ja murheet, eivätkä nämä tämän vauvan asiat ole pienelle ihmiselle vielä välttämättä niin konkreettisia kuin meille aikuisille. Toki ratkaisuihin vaikuttavat omat kokemukset, eiköhän aina? Kuten myös luonne ja tapa maailmaa katsoa. Ei ole täällä kokemusta keskenmenosta, mutta tuskin silti toimisin toisin kertomisen suhteen, ellen kenties sitten, jos keskenmenoja olisi useita. Lasten on paljon helpompi ymmärtää, miksi äidillä on koko ajan väsynyt ja huono olo, kun saa sanoa oikean syyn. Minä tietysti sitten aikuisena lohdutan lasta, jos hän kokee asian pettymyksenä, mutta ainakin meidän pojille pikkusisarus on vielä vauvansiemen mahassa, kummallisen näköinen hirviö, joka ei tavallaan ole vielä oikeasti olemassa. Muutenkin heidän suhtautumisensa menetykseen on vielä aika kevyehkö, koska elämässä ei ole vielä tullut suuria suruja vastaan.

Sitten jos menisi kesken, en kertoisi lapsille sitä kovin dramaattisesti, toteaisin vaan asian. Olen itse asiassa suunnitellut sanatkin sitä tilannetta varten, sekä pohtinut omaa asennoitumistani.

Eiköhän jokainen täällä tunne perheensä ja lapsensa, sekä itsensä, niin hyvin, että osaa tehdä oikein hyvät ja itselleen sopivat ratkaisut. Eri perheille sopivat erilaiset käytännöt, sehän on selvää.
 
Samaa olin sanomassa, kuin Sointu-Helmiina, että jokainen varmaan tuntee omat lapsensa sen verran hyvin, että osaa arvioida milloin ja miten asiasta on hyvä kertoa. Mä koen, että myös lapsen ikä vaikuttaa asiaan paljon. Olen myös samaa mieltä (kokemuksen kautta), että etenkään pienet lapset eivät osaa ajatella sitä kohdussa kasvavaa sikiötä vielä samalla tavalla konkreettisesti kuin aikuiset.

Eihän sekään takaa mitään, vaikka rakenneultrassa kaikki näyttäisi olevan hyvin. Sikiö voi kuolla kohtuun vaikka juuri laskettuna aikana, eikä syytä aina edes saada selville. Tai vauva voi kuolla vaikkapa synnytyksen yhteydessä tai juuri sen jälkeen. Tietenkin riskit tietyllä tapaa pienenevät sen mukaan mitä pidemmälle päästään, mutta eihän elämässä mikään ole varmaa. Surullisetkin asiat kuuluvat elämään.

Eikä niitä lapsia valitettavasti voi suojella kaikelta.
 
Meillä kerrotaan lapsille niskaturvokeultran jälkeen raskaudesta. Siinä vaiheessa on jo pakko, koska teini voisi jo osata laskea yks plus yks ja suuttua, kun hänelle ei kerrota. Lisäksi olen sitä mieltä, että vanhempien suru se vasta huolettaakin lapsia, jos eivät tiedä syytä suruun.

Kokemusta on kahdesta keskenmenosta rv 8+0 ja rv 9+0. Meillä ei myöskään ole takeita, että raskaus myöskään myöhemmin päätyy onnellisesti, mutta se on sitten sen ajan murhe. Lapset ovat selvinneet mm. isovanhempien kuolemasta, miksi ei siis mahdollisesta "näkymättömissä olevan" vauvan menetyksestä. Mutta kuten joku jo yllä kirjoitti, jokainen tuntee lapsensa ja tietää mikä heille on paras tapa ja aika kertoa vauvasta.
 
Me ollaan kerrottu jo lapsille hyvissä ajoin. Mun vointi on sen verran heikko alussa tän väsymyksen vuoksi, että haluan sanoa syyn, miksi äiti ei jaksa tavalliseen tapaan. Ensin kerrottiin esikoiselle (05), vähän myöhemmin toiseksi vanhimmalle (06). Eka ultran jälkeen paljastettiin tieto kolmelle nuorimmalle (08, 11, 14).

Meillä tulee nuorimmille ikäeroa vähän vajaa 6 vuotta. Esikoinen täyttää pian vauvan syntymän jälkeen 15v. Viisi vanhinta ovat syntyneet 9 vuoden aikana, joten tämä tuleva on vähän iltatähden asemassa muihin sisaruksiin verrattuna. Aika itekseen saa kuopus kasvaa, jos ei lisää lapsia sitten saada pian.
 
Ja on kokemusta kolmesta keskenmenosta, mutta en koe tehtäväkseni suojella lapsia pettymyksiltä. Melkeen päinvastoin. Se on vain elämää.
 
Kyfi5090830 sanoi:
Minulla ja miehelläni ei ole mitään aikomusta kertoa 4-vuotiaalle esikoiselle odotuksesta ennen kuin saamme varmistuksen, että rakenneultrassa on kaikki hyvin. Eikä kyllä ehkä vielä silloinkaan, jos ei maha ole niin selkeä, että lapsi alkaa kyselemään.

Ihmettelen suuresti eikö teillä ole tarvetta suojella lapsianne mahdollisilta pettymyksiltä vai eikö teillä ole kokemusta näistä ikävistä tapahtumista, jolloin ette ehkä osaa edes ajatella asiaa tältä kannalta? Itse kokenut kaksi keskenmenoa viikoilla 10-12, enkä todellakaan halua tieten tahtoen pienelle ihmiselle aiheuttaa surua menetetystä sisaresta, jos vain mitenkään voin lastani asiassa suojella.
Click to expand...
Me kerrottiin lapsille/nuorille varhaisultraan jälkeen, voin niin huonosti etten pystynyt istumaan ruokapöydässä muiden kanssa yhtä aikaa. Kerrottiin myös edellisessä raskaudessa joka oli kohdun ulkoinen ja ainakin meillä lapset osasivat suhtautua asiaan ja heidän kanssaan oli helppo keskustella siitä kuinka vauva kasvoi väärässä paikassa. Mielestäni on myöskin reilua kertoa lapsille missä mennään ja ollaan rehellisiä puolin jos toisin. Uskon että jokainen meistä kasvattaa lapsensa parhaan kykynsä mukaan ja suojelee heitä tarpeelliseksi katso ilmaan tavoillan
 
Meillä tulee lapsille ikäeroa hieman vajaa kaksi vuotta. Esikoinen on syntynyt viime vuoden maaliskuussa ja tämä toinen syntyy joulun tienoilla, jos tulee syliin asti ihan aikataulussa.

Hieman olen esikoiselle höpöttänyt tulevasta sisaruksesta, mutta eihän hän sitä vielä ymmärrä. :joyful:
 
Olen pyöritellyt jo pari viikkoa sitä miten lapselle (3v 8kk) kertoo raskaudesta. Olen raahannut kirjastosta sen seitsemän kirjaa aiheesta mutta tuntuu vaan niin vaikeelle kertominen. Muuten mulla ei ole ollut vaikeuksia kertoa (ja esim naapuritkin jo tietää. Hups) Neuvola täti sanoi että viimeistään ultran (27.5) jälkeen voisi kertoa kun mulla on näitä oloja.

Pelkään vaan että lapsi alkaa syyttämään sisarustaan siitä että mä olen niin huono vointinen ja väsynyt että en pysty samaan tapaan leikkimään.

Mä olen itse äitini ainoa lapsi ja elänyt ilman sisaruksia ja en ole joutunut jakamaan huomiota lapsena joten nyt näissä hormoni höyryssä poden syyllisyyttä tilanteesta.
 
Ei se haittaa, vaikka lapsi sisarustaan syyttelisikin. Se unohtuu sitten vauvan tultua, ja onhan niihin sisaruskateustunteisiin toisaalta hyvä tottua jo nyt. Jos lapsi sulle ääneen vauvaa syyttää, niin aina vaan selität, että vauvan kasvattelu on täyttä työtä, ei se vaavi sitä tahallaan tee. :grin

Jos itse suhtaudut uutiseen rauhallisesti ja iloisesti, saattaa kaikki sujua ilman suurempia kommelluksia. Puhutte sitten tarvittaessa lisää, jos jotain negatiivisia tunteita nousee. Niillekin on lupa, kyllä niistä yli päästään.

Meillä lapset (5- ja 7-vuotiaat pojat) ovat innoissaan, kun joka viikko näytän sovelluksesta, miltä vauva nyt näyttää. "Nyt se ei enää näytä niin paljon alienilta, mutta vielä kyllä kummalliselta."
 
Muokattu viimeksi:
En kestä :Heartred Melkein itkin eilen yöllä, kun otin meidän heränneen 1-vuotiaan viereen nukkumaan ja hän hivuttautuikin mun mahaa vasten (mitä ei ole koskaan tehnyt) ja hiplasi ja silitteli mun mahaa, kunnes nukahti uudestaan unille. Tiedostan, ettei noin pieni vaan voi vielä ymmärtää, mistä kyse mutta hän oli vaan niin suloinen. Ihan kuin olisi toivotellut hyvää yötä tulevalle sisarukselleen.
 
Sointu-Helmiina sanoi:
Ei se haittaa, vaikka lapsi sisarustaan syyttelisikin. Se unohtuu sitten vauvan tultua, ja onhan niihin sisaruskateustunteisiin toisaalta hyvä tottua jo nyt. Jos lapsi sulle ääneen vauvaa syyttää, niin aina vaan selität, että vauvan kasvattelu on täyttä työtä, ei se vaavi sitä tahallaan tee. :grin

Jos itse suhtaudut uutiseen rauhallisesti ja iloisesti, saattaa kaikki sujua ilman suurempia kommelluksia. Puhutte sitten tarvittaessa lisää, jos jotain negatiivisia tunteita nousee. Niillekin on lupa, kyllä niistä yli päästään.

Meillä lapset (5- ja 7-vuotiaat pojat) ovat innoissaan, kun joka viikko näytän sovelluksesta, miltä vauva nyt näyttää. "Nyt se ei enää näytä niin paljon alienilta, mutta vielä kyllä kummalliselta."
Click to expand...

Hyvin kirjoitettu. Rauhotuin. Illalla kerrotaan.
 
Uutinen sai riemastuneen vastaanoton. Esikoinen kertoi että vauvat ei osaa kävellä ja sitten näytti miten aikoo opettaa konttausta ja ryömintää. Kävi isän sylissä varmistamassa että haluaahan se sitten leikkiä minun kanssa. "Minusta tulee sitten jouluna aikuinen!" Ja tämän julistuksen jälkeen hän jatkoi leikkejään ihan muina murmeleina.

Vielä vältyttiin kysymystulvalta. Se on varmasti kyllä edessä vielä.
 
Mimosa-82 sanoi:
Uutinen sai riemastuneen vastaanoton. Esikoinen kertoi että vauvat ei osaa kävellä ja sitten näytti miten aikoo opettaa konttausta ja ryömintää. Kävi isän sylissä varmistamassa että haluaahan se sitten leikkiä minun kanssa. "Minusta tulee sitten jouluna aikuinen!" Ja tämän julistuksen jälkeen hän jatkoi leikkejään ihan muina murmeleina.

Vielä vältyttiin kysymystulvalta. Se on varmasti kyllä edessä vielä.
Click to expand...

Ihana reaktio todellakin :Heartpink Ottaa heti isosisaruksen roolin tosissaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top