Ikä?

Uutena täällä :)

Olen 25-vuotias, mies huomattavasti vanhempi (+40). Yhdessä ollaan oltu reippaat viisi vuotta, molempien ensimmäisesta lapsesta haaveillaan. Meillä meni niin hassusti että mies olisi halunnut heti alussa lapsia ja minä sanoin ettei missään nimessä, käyn koulut ensin loppuun. Sitten vaihdoin pääainetta ja totesin, että jos käyn ensin koulut loppuun menee aika kauan kun vauva on talossa. Siinä vaiheessa mies taas oli muuttanut mieltään ja totesi, että pitäähän mun ensin opiskella. [>:]

Itse olen nyt pari vuotta haaveillut vauvasta ihan vakavissani (toivon joka kuukausi, että pillerit pettäisivät), mutta ehkäisy jätettiin vasta alkuvuodesta pois. Viimeinen niitti oli kai kun 19-vuotias siskoni ilmoitti odottavansa (vahinko)vauvaa. Tuli sellainen olo, että miksei meille tule, kun meillä on elämäntilanne niin paljon parempi ja ikääkin molemmilla enemmän. Mieskin taisi tajuta, että hänhän on kohta "vanha" ja olisi aika saada jälkeläisiä. Sisaren pieni enkeli syntyi kuukausi sitten ja on se niin herttainen että. Kelpaisi minullekin. Tässä juuri mietin, että hakisiko kaupasta raskaustestin, kun vähän on sellaisia tuntemuksia, että nyt voisi näyttää plussaa. Olisihan se kiva saada siskon pienelle punaposkelle serkku leikkikaveriksi.
 
Hei!

Itse täytän nyt 22 ja mieheni 30, ja noin kuukausi taakse päin nyt sitten päätimme vaihtaa pelkän ajatuks-leikin omasta taaperosta ihan siihen viralliseen "tulee jos on tullakseen"-toimintaan. Eli pilleri-reseptin päätyttyä jäimme harkitsemaan kannattaako sitä enää uusiakkaan ja tähänhän me nyt sitten päädyttiinkin pienen mietintä tauon jälkeen. Vähän mietitytti aluksi, kun kesällä ostimme asunnonkin joka valmistuu muutto kuntoiseksi vasta vuoden päästä joulukuussa, että mites, mites, onko raskaana olevasta/ juuri synnyttäneestä kauheasti muutto mieheksi ja kuinka vaikeaa se saattaisi pienen lapsen kanssa olla.. Mutta sitten tulimme siihen tulokseen jotta mitä sitä odottamaan, saattaahan tässä ihan hyvin se vuosikin (ja rapiat!) vierähtää ennen kuin edes testi näyttää plussaa ja onneksi on hyvä ja tiivis ystävä sekä perhe-piirit [:)]
 
Heip,

ensimmäistä kertaa asialla olemme myös me, minä juuri 28 vuotta täyttänyt ja huomenna 34 täyttävä avopuolisoni. Jätimme pillerit pois kesällä, ja uskomattoman pikatärpin kohdattua roikuin jo muutaman viikon odottajien puolella kesäkuu2010-vauvoissa, mutta kesken meni.

Kauhian paljon on ystäväpiirissä samanikäisillä vauvahaaveita ja jo syntyneitäkin. Muutama ystävä pukkasi nyytin maailmaan jo kymmenisen vuotta sitten. Itse halusin odottaa että on työhistoriaa takana ja sen kokonen kämppä ettei heti tarvi muuttaa jos vauva tai kaksi tulee. Minun vanhempani olivat vuoden 1981 trendin mukaan suhteellisen "vanhoja" esikoisen eli minun syntyessä, äiti 27 ja isä 33, ja mieheni oli "iltatähti". Yhdessä ollaan oltu vasta 4 vuotta, kihlat vaihtui elokuussa ja silloin tämä yhteinen perheestä haaveilu vahvistui. Kyllä meille saisi vauva tulla. Nyt kierron tasaantumista odotellessa voi vaikka suunnitella häitä, kun ei uusiksi yrittämään ihan vielä pääse. Mutta ainakin voimme tulla raskaaksi, se tuli tässä todistettua, ettei ikä ainakaan meillä ole este. Tsemiä kaikille kuumeilijoille!
 
Moi!
Ensimmäistä täällä yritetään kovasti mieheni kanssa.. Olemme molemmat vasta 20 vuotiaita. Yhteinen lapsi ollut haaveissa jo 10kk. nyt ootellaan menkkoja jotka on ollut reilu viikon jo myöhässä, mutta testi näyttää silti negaa. Meillä on luultavasti vielä aikaa tehdä lapsia, mutta yritys on silti jo kova. edetään kuukausi kerrallaan. Tikutellut en ole ovista, ehkä pitäisi?
 
Minä kans innostuin rekisteröitymään, lueskeltuani tätä foorumia jo pidemmän aikaa. Joten pistetäänpä ensimmäinen foorumiviesti menemään (jei!)

Minä olen 20 ja mies 27. Olemme olleet hiukan yli puoli vuotta yhdessä. Kaikki on tapahtunut suhteellisen nopeasti. Erosin edellisestä avoliitostani 1,5 vuotta sitten ja suhdetta kesti yli viisi vuotta. Mies ei ollut oikea ja lapsien tekemisestä ei edes puhuttu. Nyt tuon oiken löydyttyä hormoonini ovat alkaneet hyrrätä oikein urakalla. En pysty ajattelemaan muuta kuin vauvoja ja asiaa ei tietenkään helpota, että ystäväni ovat alkaneet lisääntyä.

Jätin e-pillerit pois, kun viime liuska loppui. Sen jälkeen olemme porskutelleet kumin kanssa ja ilman vaihtelevasti ajatuksella, että tulee jos on tullakseen. En vain pysty enää pidättelemään innostustani ja vauvakuumotteluani, joten ajattelin, että on mielekästä purkaa tunteitaan näin anonyymisti netissä.

Onnea kaikille kuumeilijoille, odottajille ja jo lapsia tehneille, kaikille tasapuolisesti!
 
Minä olen 26 ja mieheni 27, ensimmäistä "yritetään" eli saa tulla jos on tullakseen.

Oltiin sovittu että aloitettais yrittäminen ensi keväänä, mutta mies alkoi puhumaan että mitä sitä odottelemaan kun voihan olla ettei heti tärppää, ettei sitten suotta pitkitetä kun kuitenkin tiedetään että pari lasta haluttais.
 
Heips kaikki!

24 olen, ehdin kyllä täyttää 25 ennen kuin vauva ehtii ulos:) Mies on vuotta nuorempi. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta ja vuosi naimisissa. Itse olisin voinut alkaa vauvantekopuuhiin vaikka heti kun tavattiin[:D], mutta onneksi tolla ukkelilla on enemmän jäitä hatussa. Ollaan saatu omaa kotia rakenneltua ja minä koulun käytyä ja vakkarityöpaikan hommattua. Mutta SILTI oon edelleen sitä mieltä että vaikka vauva ois tullut jo aiemmin, niin ei meillä olis ollut mitään hätää. Ja jos on nuoret vanhemmat tai jos ikää on ehtinyt jo kertyä enemmän niin mitä väliä, se on tosi henkilökohtaista mikä se "oikea" aika on.

En esimerkiksi pysty kuvittelemaan joitakin itseni ikäisiä kavereita äitinä/isänä, mutta sitten taas vaikka siskoni joka täyttää 18 pystyn hyvin näkemään pärjäämässä vauvan kanssa jos niin nyt kävisi. Ja tuolla minun miehellä taas on kaksi veljeä, jotka ovat 7 ja 5-vuotiaat, anoppi teki yli nelikymppisenä. Ja ihania vilpereitä ovatkin!:)

Lykkyä tykö teille yrittäjille ja ihanaa odotusta odottajille! [:)]
 
Heippa kaikile! Täällä yksi vauvakuumeilija lisää. Olen 18 ja kihlattuni 30. Menemme nyt kesällä 2010 naimisiin. Itse olen kuumeillut jo kauemman aikaa, mutta mieheen iski ihan kamala vauvakuume tässä voi sanoa että alle viikko sitten :) noh pillerithän sitä heitettiin pois ja ei muuta kuin kokeilemaan onnea :) tästä se alkaa. 
 
Me ollaan miehen kanssa molemmat tuoreita 26:sia [:)]
Esikoinen on haaveissa, joskin miehen kanssa ollaan puhuttu että kokonainen oma jääkiekkojoukkue sieltä pitäisi aikanaan saada [:D] Sekajoukkue, tietty.

Vaikka eilen mies niin ihanasti sanoi että "toivottavasti saadaan vaan tyttöjä ja ne perii sun älykkyyden ja ulkonäön ja mun huumorintajun"... hohhoh. [8|]
 
Minä olen 22, mutta jos nyt tulisin raskaaksi, ehtisin täyttää ennen vauvan tuloa 23. Mies on saman ikäinen. Yhdessä ollaan oltu n. 4,5 vuotta ja naimisissa ollaan oltu n. 2,5 vuotta. Jätin pillerit pois vasta helmikuun alussa, joten nyt sit vaan jännäillään ja odotellaan. :)
 
Hienoa että täällä on muitakin saman ikäisiä ensimmäistä lastaan yrittäviä! Muutama "kaukaisempi" kaveri on jo ehtinyt lisääntyä, mutta samanikäiset lähipiiristä ei vielä. En ole lähipiirille puhunutkaan koko vauva"hankkeesta" mitään vielä ja ajattelinkin paljastaa vasta sitten jos tulen raskaaksi.

Olen 20v ja mieheni 24v. Raskautta ollaan yritetty jo 8kk ilman tulosta. Nyt tosin menkat myöhässä yli 2kk, mutta en ole uskaltanut testiä tehdä kun mitään tuntemuksia ei raskaudesta ole ollut...
Mulla vaan on aina ollut todella epäsäännöllinen kierto, vaikka eläessäni en pillereitä ole popsinut.
 
Täällä on vasta 19-vuotias nuori nainen ja esikoinen olisi jo kovin toiveissa. miehen kanssa oltu 3-vuotta yhdessä ja asuttu yhdessä lähes sama aika. Ehkäisyt on jätetty pois ja toivotaan että saataisiin plussaa vaikka heti ensi kuussa [:)]
 
Uutena täällä palloillen :)

Olen 21 ja mies 25v. Aloimme tapailla joulukuussa ja heti tammikuussa menkat olivat yli viikon myöhässä ja tuli puhetta et mitä jos...
Mies järkyttyi pahasti, ja vielä pahemmin kun tajusi et jos vauva tulisi, se olisi paras juttu ikinä :)
Menkat kuitenkin alkoivat, mutta tässä nyt kun olemme yhteenmuuttamassa, tuli puheeksi et jos kolmiota katsottaisiin :D
Ja samalla lopetin pillerit ja nyt annetaan vauvalle mahdollisuus :)
 
Empä muista vastanneeni! Joten, minä ja mies molemmat 29 ja ensimmäinen ollut vuoden verran hakusessa [:)]
 
Minä olen 34 ja esikoinen tulossa syksyllä. Vauvakuumetta ei ole ollut ikinä, lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta, mutta ihan onnellisia odottajia ollaan ja ihan hyvillä mielillä otetaan lasta vastaan. En ollut vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, haluanko lapsia ylipäänsä, mutta elämä päätti näin ja ihan tyytyväinen ja onnellinen olen. Mies on aina tiennyt haluavansa lapsia, joten hänelle tämä ei ole niin järisyttävän uusi asia. Molemmista tuntuu hyvältä, rauhalliselta ja harmoniselta [:)]
 
Takaisin
Top