Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)

Itsellä on raskaus vielä niin alussa 9+0 ja kamalasti ei mitään oireita ole ollut. Vähän ällöttää välillä ja mahaa juilii, mut muuten tosi rauhakseen saanu olla. Jopa siinä määrin, että välillä miettii, et olenko mää nyt raskaana vai ei?! Että pääsisikö sitä seuraavaan ultraan et näkis mitä sille maha-asukille oikein kuuluu?? Huh.. Mies ei ole vielä oikein mitenkään mukana tässä tunteiden vuoristoradassa, mutta taitaa tää alkuraskaus olla äidin omaa aikaa kun ei se vielä ulospäin näy millään tapaa.. Hänellekin ensimmäinen muksu tulossa. Eipä tuo oikein tahdo ymmärtää miks mää yhtenä hetkenä äksyilen ja toisena kerjään huomioo kainalossa :/
 
Muokattu viimeksi:
Helou, mitäs tämän ketjun tyypeille kuuluu? Toukokuisissa 2015 keskustelu käy vilkkaana, mutta täällä on näemmä ollut hiljaisempaa. Itsellä vko 18 menossa, neuvolalääkäri ylihuomenna. Rakenneultra on jouluaatonaattona, mielenkiintoinen aika, heh.
 
Kovin vähäisiä oireita vieläkin on, helpolla olen päässyt. Viikolla 33 mennään. Kyllähän sitä jonkinlaista herkistymistä on huomannut, mutta en ole ollut erityisen ärtyisä tai normaalia sävyisämpi. Jossain vaiheessa näin unia siitä, että synnytys oli ollut ihan helppo (aivot manipuloi luottamaan tulevaan?) ja toki nyt on viimeinen viikko ollut enemmän supistuksia.
Toistaiseksi pitää kuitenkin sanoa, ettei pelkkä ikä näköjään vaikuta raskauden ajan oireisiin, osa raskauksista on helpompia ja toiset haastavampia.
 
Taitaa keskustelut olla enempi tuolla ryhmissä.
Täällä kans ollut aika helppoa, nyt on 30. viikko täyttymässä. Vanha issiasvaiva on herännyt raskaudesta kyllä mutta muuten on kaikki on enemmän tai vähemmän itseaiheutettua...
Vink: jos tekee hulluna vatsalihasliikkeitä ym. kärrynpyöriä 24+ viikoilla, saattaa ruveta supistelemaan, paljon! Ja syökää ruokanne pieninä annoksia ja usein yhden mätön sijaan, siitä tulee vaan ähky (ja närästys) :)

Mehän voidaan ajatella, että vanhempana on helpompaa, eihän niitä raskausarpiakaan pitäisi tulla niin helposti ikääntyneille :wink
 
Musta tuntuu, että vatsanahka on iän myötä jo sen verran veltostumista, ettei ainakaan vielä ole arpia :p

Muutaman juoksuaskeleen otin koiralenkillä puolipakosta, ja se tuntui kyllä alapäässä, mutta taitais olla ihme jos näillä viikoilla ei tuntuis. Nukun vieläkin puolittain vatsallani + kyljellä + selälläni. Saa nähdä, milloin nukkumisesta tulee tuskaa, varmaan piakkoin.
 
Mulla kans muuten vieläkin noi samat nukkuma-asennot. Jotain on kuitenkin muuttunut, koska aika usein herään kyljeltäni mikä ei ole ollut yleistä ennen raskautta. Mut edelleenkin herään myös selältäni. Toivottavasti jatkuukin yhtä helppona ainakin yhtä pitkään kuin sullakin, KoBe.

Mulla reippaasta kävelystä alkaa painaa mahaa, mutta mä luulen ton pennun valuvan sinne alas venyttämään nahkaa, koska (kivuttomaksi) supistukseksi se on aika epäsymmetrinen. Tai voihan epäsymmetrisiäkin supistuksia olla, minä en tiedä :)
 
Joo, välillä tuntuu myös että kiristys vatsassa on vain vauvan keho painamassa kohtua alas (tai jonnekin muualle). Mutta harvoin koko kohtu on kiristynyt, pääsääntöisesti on alhaalta. Ja se tuntuu hiukan erilaiselta, joskaan ei paljon. Portaissa tuntuu voimakkaampana kuin tasamaalla.

Moni muu tunsi kunnon liikkeitä jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa, itsellä ne oli pitkään hentoja. Sama juttu supistuksissa, toiset on raportoineet niitäkin jo pitkään. Joskus viikolla 23 taisi sulkapallon jälkeen jotain pieniä tuntemuksia olla.

Tää poika on hereillä kun olen makuulla. Toivottavasti ei vaadi nukkumiseensa jatkuvaa liikettä syntymän jälkeen. Siinä tapauksessa hankin sähköisen sitterin, jonka saa makuuasentoon, oli se sitten paheksuttavaa tai ei.
 
Kiva kuulla teistä muista yli kolmevitosista taas. :) Joo, ei se varmaan yksi yhteen mene, että ikä > olisi suoraan enemmän vaivoja. Me ollaan kaikki niin erilaisia. Yks frendi, joka sai kolmannen lapsen, sanoi, että kolmas raskaus nyt tämänikäisenä oli hankalampi kuin vähän reilu parikymppisenä kaksi edellistä. Mutta itsellä ei ainakaan ole ollut mitenkään erityisen hankalaa. Tietenkään ei ole vertailukohtaa, kun odotan esikoista.
Sen huomaa, että työnteko on tosi hankalaa, jos on yhtään valvonut yöllä pidempään. Ennen raskautta palautui valvomisesta nopeammin. Mutta väsymys on kai raskausoire sinänsä, en tiedä liittyykö ikään mitenkään.
 
Joo, on raskausoire ja mulla ainakin jatkunut koko syksyn kesäloman jälkeen. Kesälomalla sitä ei huomannut kun pystyi ottamaan päikkärit aina, kun huvitti. Nyt on rankempaa, kun me on tosiaan kesästä asti herätty viideltä vessaan ja yleensä en saa nukahdettua uudestaan ennen kellon soittoa. Pitää koittaa pyytää puolipäiväsaikkua, että ehtii ottaa päkät ennen töihin menoa :wink
 
Päivää. Raskaus jatkuu. Yksi ultra takana, viikot 9+4. Nyt maanantaina np ultra edessä ja viikot olisi 13+1 mikäli edeltävään ultraan on uskominen. En edelleenkään iloitse tästä raskaudesta. Inhoan kaikkia oireita, tissit niin saakutin kipeät ettei lenkille voi edes mennä jos vähänkään tuulee (toppingit ei auta), pää hajoaa, kun ei pysty urheilemaan eikä ratsastamaan johtuen ihan vain siitä, että noi edellä mainitut tissit plus megalomaaninen väsymys joka pakottaa nukahtamaan jo työpäivän jälkeen. Parisuhdetta kiristää mun jatkuva itsesäälissä ja kiukussa vellominen, masentaa jatkuvasti. Yksi sun toinen tuntuu iloitsevan raskaudesta mun puolesta. Jotkut röyhkeimmät jopa suunnittelevat elämääni puolestani, kuten mieheni, muutama kaverini ja jotkut sukulaiset ja kyllä. Pidän sitä röyhkeänä, tähän asti elämäni on ollut minun omani. Jopa harrastuksiini yritetään puuttua. Itse olen melko suoraan sanonut mitä mieltä tästä kaikesta olen. Eli ei..edelleenkään en tunne oloani seesteiseksi, en kroppaa omakseni :sad001 No toivottavasti kaikki muut miljoona ihmistä on oikeassa ja kasvan äitiyteen raskauden myötä :/ . Pääpiirteittäin olen ollut oireeton muutoin (tissejä ja väsymystä lukuunottamatta), mutta vee käyrä on koholla 24/7.
 
Sekin ärsyttää, että kun ensin ihmiset kysyvät vointia, kun vastaat suoraan, niin vastaukseksi saat iloista pirteää "No mutta se kuuluu asiaan, ihan normaalia, mullakin oli, mutta se meni ohi, sä tuut niin rakastumaan sun vauvaas" joopa joo. Kaipa mä siihen rakastun, mutta en tähän raskauteen. Todellakaan. Mä en halua, että mun vointeja kysellään, haluan olla rauhassa, omassa tilassa, itsekseni, ilman sitä lässyttävää äänensävyä, mitä ympärillä kuulee. No joo, tämmöinen purkaus tällä kertaa.
Vastapainoksi voisin kait sanoa, että olen alkanut jutella vatsalleni. Siitä on tullut mun terapiapallo :/ Huvittavinta oli, että räjähdin miehelle, mutta pyysin anteeksi kiukuspäissäni autoa ajaessa mahaltani joten en kai mä tunteetonkaan ole.
 
Tsemppiä Aniia. Oot ilmeisesti päättänyt pitää terapiapallos.
Mä suunnittelin tekeväni sellaisen paidan, missä on iso keskisormi keskellä mahaa, kyselijöille. Jäi tekemättä, kun selvisin tänne +30 viikoille asti ilman sen isompaa hulabaloota, mutta ehkä sun pitäs?

Tepsu onnea sun raskaudelles! Sen lisäksi, että tää on jännittävää ja vähän pelottavaakin, musta tää on myös mielenkiintoista :)
 
Kiitos ja samoin sinulle :) Veit sanat suustani, kaiken sen muun lisäksi mielenkiintoista. En ole vielä kertonut kuin kolmelle lähimmälle ystävälle, mietin että josko äidille jouluna.
 
Tervetuloa Kultakutri ja Hecu! Täällä on vähän hiljaista ja omakin aktiivisuuteni keskittyy lähinnä tisseihin ja kakkaan :)
 
Miten voitte? Mulla ei oo muuta kuin tää järjetön tunteiden ailahtelevaisuus. Ihan ahdistaa kun kaikki on niin hirveen tunteellista koko ajan ja ajatukset menee laidasta laitaan
 
Kaikinpuolin oli helppoa, mut sitten rupesi töissä supistelemaan eli nyt kotona synnytykseen asti ihan sen varoilta ettei tuu ennenaikaisesti.. Levossa olo ok. Vähän tylsiähän nää päivät on.. Ehkä sitä on vähän liiankin säikky kaikesta kun ei oo kokemusta aikaisemmin..
 
Takaisin
Top