Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)
- Ketjun aloittaja Nyytikki
- Aloituspäivämäärä
Verenpaineen kanssa on ongelmia mutta päinvastoin kuin sinulla MaK, minulla se on liian matala ja raskaus on tilannetta pahentanut. Korkeaan verenpaineeseen voi käyttää tiettyjä verenpainelääkkeitä jos on tarve. Voihan se olla että minunkin paineet tästä nousee kun raskaus etenee....
Oi, paljon uusia mammoja, tervetuloa seuraan MaK, metsis ja Tenava ja onnea matkaan :)
Riina ja Susanna taitaa olla tositoimissa, ku ei oo mittään kuulunu
Mitäs Sinitiitulle ja Vienolla tätä nykyä kuuluu?
Täällä elo pienen kanssa menee ihan mallikkaasti. Ja näinkun sanon niin huomenna tutaa taas... :D Yöt nukutaan, päivät seurustellaan. Tyttönen viihtyy myös hyvin lattialla, joskin viime aikoina on ollut syliteltävämpi. Kuolaa taas vallan kauheasti, joten jokohan kohta tulisi alahampaille kavereita :) Pari vkoa sitten oppi ylittämään kynnyksiä ja nyt on aika pitelemätön tapaus :) Kovasti menossa kaikkialle kiellettyihin paikkoihin ja hirmu raivoominen päälle, kun ymmärtää ettei saa mennä. Isompia uhmaikiä odotellessa :) Äitiä kovasti tyttönen hokee ja halaa ihanasti. Tosin jos ei ole varuillaan niin halaus vaihtuu hiustenrepimiseksi ja kaupan päälle saa hampaat poskeen :)
Mukavia kevätpäiviä!
Riina ja Susanna taitaa olla tositoimissa, ku ei oo mittään kuulunu
Mitäs Sinitiitulle ja Vienolla tätä nykyä kuuluu?
Täällä elo pienen kanssa menee ihan mallikkaasti. Ja näinkun sanon niin huomenna tutaa taas... :D Yöt nukutaan, päivät seurustellaan. Tyttönen viihtyy myös hyvin lattialla, joskin viime aikoina on ollut syliteltävämpi. Kuolaa taas vallan kauheasti, joten jokohan kohta tulisi alahampaille kavereita :) Pari vkoa sitten oppi ylittämään kynnyksiä ja nyt on aika pitelemätön tapaus :) Kovasti menossa kaikkialle kiellettyihin paikkoihin ja hirmu raivoominen päälle, kun ymmärtää ettei saa mennä. Isompia uhmaikiä odotellessa :) Äitiä kovasti tyttönen hokee ja halaa ihanasti. Tosin jos ei ole varuillaan niin halaus vaihtuu hiustenrepimiseksi ja kaupan päälle saa hampaat poskeen :)
Mukavia kevätpäiviä!
Voi Susanna. Aivan ihania "viimeisiä" päiviä 
Ihan tuli tippa linssiin, kun mietin omaa la ja sitä jännitystä. Paitsi oli se tuskaistakin - niin fyysinen olo ja se kun ei malta enää odottaa!!! Hyvä, jos sinulla on levollinen mieli. Pian pikkuinen on sylissä... Eikö tunnu, että ihan vasta tänne meidän kanssa ensimmäistä kertaa kirjoitelit
Tuolla pieni muru nukkuu unikisu kainalossa. Ensimmäinen lentsu täällä selätetty - kova nuha ja yskä mutta onneksi ei kuumetta. Kaikki muuten mennyt mukavasti, kasvetaan, syödään, nukutaan ja liikutaan. Ensimmäinen hiustenleikkuu jo tehty, kun on niin pitkät kutrit.
Ihana kun uusia odottajia tulee mukaan, jospa jossain vaiheessa itsekin taas. Niin se mieli muuttuu - 8 kk sitten en ois tätä uskonut! Mites Sinitiitu ja Annis? Ihanalta kuulostaa Anniksen prinsessan halaukset - sitä ihanuutta odotellessa
On maailman parasta olla äiti!
Ihan tuli tippa linssiin, kun mietin omaa la ja sitä jännitystä. Paitsi oli se tuskaistakin - niin fyysinen olo ja se kun ei malta enää odottaa!!! Hyvä, jos sinulla on levollinen mieli. Pian pikkuinen on sylissä... Eikö tunnu, että ihan vasta tänne meidän kanssa ensimmäistä kertaa kirjoitelit Tuolla pieni muru nukkuu unikisu kainalossa. Ensimmäinen lentsu täällä selätetty - kova nuha ja yskä mutta onneksi ei kuumetta. Kaikki muuten mennyt mukavasti, kasvetaan, syödään, nukutaan ja liikutaan. Ensimmäinen hiustenleikkuu jo tehty, kun on niin pitkät kutrit.
Ihana kun uusia odottajia tulee mukaan, jospa jossain vaiheessa itsekin taas. Niin se mieli muuttuu - 8 kk sitten en ois tätä uskonut! Mites Sinitiitu ja Annis? Ihanalta kuulostaa Anniksen prinsessan halaukset - sitä ihanuutta odotellessa
On maailman parasta olla äiti!
Tonttumuori
Jostain jotain jo tietävä
Heippa kaikille! Ja pahoittelut, että en ole ehtinyt aikaisemmin päivittää tilannetta :) Meillä asustaa nyt jo melkein 3 kk ikäinen aivan ihana pikkupoika
Tarinaa on sen verran, että tekee nyt mieleni jakaa se teidän kanssanne :)
Marraskuun lopussa neuvolassa huomattiin, että sf-mitta ei ollut kasvanut yhtään edelliseltä käynniltä ja sain lähetteen ylimääräiseen ultraan. Viikkoja oli kasassa 37 ja risat ja päivä oli torstai. Ultrassa selvisi, että istukan virtaukset olivat muuttuneet siten, että verta virtasi päähän enemmän kuin napanuoraan, vaikka sen olisi pitänyt olla toisin päin. Vielä ei kuitenkaan ollut syytä huoleen, mutta kovin kauan tuskin enää voitaisiin antaa vauvan muhia masussa. Sain uuden ajan seuraavalle maanantaille, jolloin tarkistettaisiin tilanne. Ohjeeksi sain tarkkailla vauvan liikkeitä. Sairaalaan saisi mennä tarkistuttamaan sykkeen, jos alkaisi epäilyttää viikonlopun aikana. Niinpä kuljeskelin sitten kotidopplerin kanssa ja kuuntelin sydänääniä koko viikonlopun. Liikkeitäkin onneksi tuntui hyvin. Ja tietenkin googlettelin kaikkea tyhmää istukan toimintahäiriöistä ja kuvittelin vaikka mitä.
Maanantai koitti ja tilanne oli mennyt huonompaan suuntaan; nyt verta virtasi jo enemmän keuhkoihin. Nyt kun "vaaditut" 38 viikkoa oli lusittu, ultralääkäri ilmoitti, että tämän vauvan on syytä syntyä. Jäin suoraan osastolla, mitä oli osannut uumoillakin. Kassikin oli jo mukana. Saman päivän aikana minulle tehtiin ns. oksitosiinirasitus, jossa testataan, kestääkö vauvan syke supistuksia. Varovainen lähestyminen johtui siitä, että vauva oli arvion mukaan pieni (n. 2,5 kg) ja viikkoja vasta 38. Testi meni ihan hyvin; supistuksia tuli, mutta en edes tuntenut niitä Vauvakaan ei reagoinut mitenkään erityisesti eli käynnistystä voitaisiin jatkaa seuraavana päivänä.
Aamulla minulle laitettiin ballongi. Se on muutaman sentin läpimitaltaan oleva vesipallo, joka laajentaa kohdunsuuta mekaanisesti. Kun kohdunsuu on riittävästi laajentunut, se tulee ulos itsestään. Päivän mittaan oli menkkamaisia tuntemuksia, mutta ei sen pahempaa. Iltapäivällä ballongi tuli ulos ja sitten mentiinkin saliin, jossa puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa. Supistuksia alkoi tulla harvakseltaan eivätkä ne olleet kovin voimakkaita. Yhden vessakäynnin jälkeen vauvan syke laski liian alas ja sen jälkeen sainkin pysyä sängyssä. Tiputus lopetettiin joksikin aikaa ja seurattiin tilannetta. Koko ajan oli mahdollisuus, että joudutaan leikkaukseen enkä saanut syödä enkä juoda mitään. Vauvan syke pysyi onneksi tasaisena ja tiputusta jatkettiin. Tunnit kuluivat, kätilö vaihtui (Luojan kiitos!) ja olin aina vain 3 cm auki. Supistuksia tuli ja meni, kokeilin lämpöpakkauksia kivun lievitykseen. Ne riittivät vielä hyvin. Sitten sain lihakseen pistettävän kipulääkken, jonka jälkeen taisin vähän torkahtaa. Lääkkeen vaikutus alkoi hiipua n. 3 h jälkeen ja samoihin aikoihin tunsin muutaman vähän erilaisen supistuksen. Soitin kätiön paikalle ja hän tuumasi, "että nyt synnytetään tämä lapsi". Olin aivan ihmeissäni, sillä en olisi uskonut, että ollaan jo niin pitkällä! Ponnistus kesti vain puolisen tuntia ja pian (4.12. klo 3.50) sainkin jo pojan paitani alle Istukan irtoaminen oli työn ja tuskan takana, ja vuotouhkaakin hetken verran. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut mennä käsin irrotukseen.
Se tunne lapsen synnyttyä oli aivan sanoinkuvaamatoman ihana. Miten niin täydellinen pieni olento voi olla minusta lähtöisin... Oli ihanaa saada myös syötävää ja juotavaa pitkän paaston jälkeen.
Toivuin todella nopeasti, mutta sellainen mutka tuli vielä matkaan, että poika joutui heti syntymäpäivänsä iltana vastasyntyneiden teholle liian alhaisen verensokerin takia. En silloin tiennyt, että se on noin pienillä vauvoilla (2580 g) hyvin yleistä eikä ollenkaan vaarallista. Oli kauheaa jättää vauva ja palata yksin omalle osastolle Rutiinikokeissa löytyi myös kohonnut tulehdusarvo, ja aloitettiin antibioottikuuri. Poika oli teholla 3 vrk sokeriheittelyiden takia ja sairaalassa viivyttiin normaalia pidempään, koska antibioott kesti 5 päivää.
Hieman erikoisesta alusta huolimatta kaikki on sujunut todella hyvin. Poika syö, nukkuu ja kasvaa hyvin, maitoakin onneksi riittää omasta takaa. On aivan mahtavaa seurata, miten hän kehittyy päivä päivältä; nyt hymyjä ja ääniä tulee jo päivittäin ja käsien hallinta paranee koko ajan. Ainut hankaluus on todella voimakas autoinho. Ellei poika nuku, hän protestoi autokyytiä erittäin äänekkäästi :/ Ehkäpä sekin vielä helpottaa.
3.3. on 3 kk neuvola, jolloin saadaan tuoreet pituus- ja painolukemat. Veikkaan reilua n. 6 kiloa ja 60 cm, sillä 60 ja 62 cm vaatteet alkaa olla sopivankokoisia. (Edellisestä neuvolasta on jo 6 vkoa ja silloin painoa oli 4,7 kg ja pituutta 55 cm.) Tyyppi kasvaa ihan silmissä!
Jopas tätä juttua tulikin! Olen vain niin onnellinen, että olen saanut kokea tällaisen ilon elämässäni
Tarinaa on sen verran, että tekee nyt mieleni jakaa se teidän kanssanne :)
Marraskuun lopussa neuvolassa huomattiin, että sf-mitta ei ollut kasvanut yhtään edelliseltä käynniltä ja sain lähetteen ylimääräiseen ultraan. Viikkoja oli kasassa 37 ja risat ja päivä oli torstai. Ultrassa selvisi, että istukan virtaukset olivat muuttuneet siten, että verta virtasi päähän enemmän kuin napanuoraan, vaikka sen olisi pitänyt olla toisin päin. Vielä ei kuitenkaan ollut syytä huoleen, mutta kovin kauan tuskin enää voitaisiin antaa vauvan muhia masussa. Sain uuden ajan seuraavalle maanantaille, jolloin tarkistettaisiin tilanne. Ohjeeksi sain tarkkailla vauvan liikkeitä. Sairaalaan saisi mennä tarkistuttamaan sykkeen, jos alkaisi epäilyttää viikonlopun aikana. Niinpä kuljeskelin sitten kotidopplerin kanssa ja kuuntelin sydänääniä koko viikonlopun. Liikkeitäkin onneksi tuntui hyvin. Ja tietenkin googlettelin kaikkea tyhmää istukan toimintahäiriöistä ja kuvittelin vaikka mitä.
Maanantai koitti ja tilanne oli mennyt huonompaan suuntaan; nyt verta virtasi jo enemmän keuhkoihin. Nyt kun "vaaditut" 38 viikkoa oli lusittu, ultralääkäri ilmoitti, että tämän vauvan on syytä syntyä. Jäin suoraan osastolla, mitä oli osannut uumoillakin. Kassikin oli jo mukana. Saman päivän aikana minulle tehtiin ns. oksitosiinirasitus, jossa testataan, kestääkö vauvan syke supistuksia. Varovainen lähestyminen johtui siitä, että vauva oli arvion mukaan pieni (n. 2,5 kg) ja viikkoja vasta 38. Testi meni ihan hyvin; supistuksia tuli, mutta en edes tuntenut niitä Vauvakaan ei reagoinut mitenkään erityisesti eli käynnistystä voitaisiin jatkaa seuraavana päivänä.
Aamulla minulle laitettiin ballongi. Se on muutaman sentin läpimitaltaan oleva vesipallo, joka laajentaa kohdunsuuta mekaanisesti. Kun kohdunsuu on riittävästi laajentunut, se tulee ulos itsestään. Päivän mittaan oli menkkamaisia tuntemuksia, mutta ei sen pahempaa. Iltapäivällä ballongi tuli ulos ja sitten mentiinkin saliin, jossa puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa. Supistuksia alkoi tulla harvakseltaan eivätkä ne olleet kovin voimakkaita. Yhden vessakäynnin jälkeen vauvan syke laski liian alas ja sen jälkeen sainkin pysyä sängyssä. Tiputus lopetettiin joksikin aikaa ja seurattiin tilannetta. Koko ajan oli mahdollisuus, että joudutaan leikkaukseen enkä saanut syödä enkä juoda mitään. Vauvan syke pysyi onneksi tasaisena ja tiputusta jatkettiin. Tunnit kuluivat, kätilö vaihtui (Luojan kiitos!) ja olin aina vain 3 cm auki. Supistuksia tuli ja meni, kokeilin lämpöpakkauksia kivun lievitykseen. Ne riittivät vielä hyvin. Sitten sain lihakseen pistettävän kipulääkken, jonka jälkeen taisin vähän torkahtaa. Lääkkeen vaikutus alkoi hiipua n. 3 h jälkeen ja samoihin aikoihin tunsin muutaman vähän erilaisen supistuksen. Soitin kätiön paikalle ja hän tuumasi, "että nyt synnytetään tämä lapsi". Olin aivan ihmeissäni, sillä en olisi uskonut, että ollaan jo niin pitkällä! Ponnistus kesti vain puolisen tuntia ja pian (4.12. klo 3.50) sainkin jo pojan paitani alle
Istukan irtoaminen oli työn ja tuskan takana, ja vuotouhkaakin hetken verran. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut mennä käsin irrotukseen.Se tunne lapsen synnyttyä oli aivan sanoinkuvaamatoman ihana. Miten niin täydellinen pieni olento voi olla minusta lähtöisin... Oli ihanaa saada myös syötävää ja juotavaa pitkän paaston jälkeen.
Toivuin todella nopeasti, mutta sellainen mutka tuli vielä matkaan, että poika joutui heti syntymäpäivänsä iltana vastasyntyneiden teholle liian alhaisen verensokerin takia. En silloin tiennyt, että se on noin pienillä vauvoilla (2580 g) hyvin yleistä eikä ollenkaan vaarallista. Oli kauheaa jättää vauva ja palata yksin omalle osastolle
Rutiinikokeissa löytyi myös kohonnut tulehdusarvo, ja aloitettiin antibioottikuuri. Poika oli teholla 3 vrk sokeriheittelyiden takia ja sairaalassa viivyttiin normaalia pidempään, koska antibioott kesti 5 päivää. Hieman erikoisesta alusta huolimatta kaikki on sujunut todella hyvin. Poika syö, nukkuu ja kasvaa hyvin, maitoakin onneksi riittää omasta takaa. On aivan mahtavaa seurata, miten hän kehittyy päivä päivältä; nyt hymyjä ja ääniä tulee jo päivittäin ja käsien hallinta paranee koko ajan. Ainut hankaluus on todella voimakas autoinho. Ellei poika nuku, hän protestoi autokyytiä erittäin äänekkäästi :/ Ehkäpä sekin vielä helpottaa.
3.3. on 3 kk neuvola, jolloin saadaan tuoreet pituus- ja painolukemat. Veikkaan reilua n. 6 kiloa ja 60 cm, sillä 60 ja 62 cm vaatteet alkaa olla sopivankokoisia. (Edellisestä neuvolasta on jo 6 vkoa ja silloin painoa oli 4,7 kg ja pituutta 55 cm.) Tyyppi kasvaa ihan silmissä!
Jopas tätä juttua tulikin! Olen vain niin onnellinen, että olen saanut kokea tällaisen ilon elämässäni
Tonttumuori
Jostain jotain jo tietävä
Tsemppiä vielä loppusuoralaisille! On myös kiva nähdä, että täällä on näin paljon uusia jäseniä.
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Moi kaikki!
Anteeksi, etten ole päivittänyt tilannetta, kun on ollut niin kiire tämän uuden vauva-arjen kanssa. Nytkin vaan pikainen päivitys ennenkuin pikkuinen herää päiväuniltaan. Terve poika syntyi ystävänpäivänä raskausviikoilla 40+5, 52cm ja 3900g eli iso poika jo :) . Synnytys oli kokemuksena suoraan sanottuna traumaattinen, kun kaikki ei mennyt "käsikirjoituksen mukaan", mutta siitä voin kertoa myöhemmin. Lopputulos on kuitenkin aivan täydellinen ja olen onneni kukkuloilla kaikesta väsymyksestä ja kivusta huolimatta.
Tsemppiä kaikille raskauden eri vaiheissa ja lämpimästi tervetuloa kaikille uusille!
Anteeksi, etten ole päivittänyt tilannetta, kun on ollut niin kiire tämän uuden vauva-arjen kanssa. Nytkin vaan pikainen päivitys ennenkuin pikkuinen herää päiväuniltaan. Terve poika syntyi ystävänpäivänä raskausviikoilla 40+5, 52cm ja 3900g eli iso poika jo :) . Synnytys oli kokemuksena suoraan sanottuna traumaattinen, kun kaikki ei mennyt "käsikirjoituksen mukaan", mutta siitä voin kertoa myöhemmin. Lopputulos on kuitenkin aivan täydellinen ja olen onneni kukkuloilla kaikesta väsymyksestä ja kivusta huolimatta.
Tsemppiä kaikille raskauden eri vaiheissa ja lämpimästi tervetuloa kaikille uusille!
Ihanaa kuulla Tonttumuori ja Riina että kaikki on hyvin ja pienet nyytit ovat kotona 
Meillä vihdoin rakenneultra huomenna, sen tekee poikkeuksellisesti erikoislääkäri aikaisempien vaikeuksien vuoksi. Vauva liikkuu ihan koko ajan, aika ikäviä napautuksia antaa tuonne virtsarakon tuntumaan välillä
Meillä vihdoin rakenneultra huomenna, sen tekee poikkeuksellisesti erikoislääkäri aikaisempien vaikeuksien vuoksi. Vauva liikkuu ihan koko ajan, aika ikäviä napautuksia antaa tuonne virtsarakon tuntumaan välillä
Niin huikean paljon ONNEA Riina ja Tonttumuori pienistä uusista perheenjäsenistä :) :) Upeaa! Nauttikaa kaikesta yhdessäolosta ja pitkän odotuksen ihanista palkinnoista! Onneksi sen voimin kivut ja murheetkin unohtuvat vähitellen.
Sen muistaa itsekin kuinka oli niin sekaisin kaikesta ettei tännekään tosiaan ehtinyt kirjoittelemaan moneen aikaan, mutta kyllä sitä sitten ehtii :)
Ja nyt kun pieni viipeltää täysillä joka hetki niin ei ehdi tässäkään tämän enempää vaan kohti iltapuuron keittoa on riennettävä eli palataan paremmalla ajalla..
Sen muistaa itsekin kuinka oli niin sekaisin kaikesta ettei tännekään tosiaan ehtinyt kirjoittelemaan moneen aikaan, mutta kyllä sitä sitten ehtii :)
Ja nyt kun pieni viipeltää täysillä joka hetki niin ei ehdi tässäkään tämän enempää vaan kohti iltapuuron keittoa on riennettävä eli palataan paremmalla ajalla..
Heippa!
Kevättuulet jo tuntuvat ihanasti puhaltelevan, ihan uskomatonta että tuntuu toukokuulta vaikka on maaliskuun eka.. Linnut laulavat itkuhälyttimeen ja pianhan jo ollaan oikeasti siellä keväässä ja saadaan alkaa 1v- synttärikakkuja leipomaan- vai mitä Annis ja Vieno :) Huikeeta miten aika lentää!!! Täällä ollaan oltu koko perhe sitkeässä flunssassa, mutta nyt onneksi helpottamaan päin. Äiskä on ollut jotenkin koko helmikuun tosi väsynyt mutta typsykkä painaltaa yhdeksänkuisen tohinalla :) Konttausvauhti on kova ja puita pitkin kävellään jo.. Sohvapöydästä kiinnipitäen kävellään niin lujaa että hyvä kun ite ehtii perässä kampeamaan. Eli meillä mennään tämä valveillaoloaika sellaisella 10 cm etäisyydellä toisistamme selustaa varmistaen, sillä välillä voi olla kivaa heittää molemmat kädet irti ja heiluttaa ja hups..
Lipaston laatikot ja kaapit auotaan ja varsinkin vessassa oisi kiva tutkia pidempäänkin elämyksiä..Yölläkin on ollut välillä valvomisia, etenkin siihen aikaan kun seisomaan nousu oli ihan uutta- piti seistä päivin öin :) .Muskaria käydään ja kylän äitien ja samanikäisten lasten kanssa kyläillään ja tosiaan niin ne viikot mukavasti kulkevat.
Ihanaa Annis tuo että teillä jo äitiä sanotaan :)
Nautitaan näistä lämpimistä ilmoista (kun ei meidän pienet vielä niitä pulkkakelejäkään osaa kaipailla) ja ihan kaikille hyvää oloa ja eloa :)
Kevättuulet jo tuntuvat ihanasti puhaltelevan, ihan uskomatonta että tuntuu toukokuulta vaikka on maaliskuun eka.. Linnut laulavat itkuhälyttimeen ja pianhan jo ollaan oikeasti siellä keväässä ja saadaan alkaa 1v- synttärikakkuja leipomaan- vai mitä Annis ja Vieno :) Huikeeta miten aika lentää!!! Täällä ollaan oltu koko perhe sitkeässä flunssassa, mutta nyt onneksi helpottamaan päin. Äiskä on ollut jotenkin koko helmikuun tosi väsynyt mutta typsykkä painaltaa yhdeksänkuisen tohinalla :) Konttausvauhti on kova ja puita pitkin kävellään jo.. Sohvapöydästä kiinnipitäen kävellään niin lujaa että hyvä kun ite ehtii perässä kampeamaan. Eli meillä mennään tämä valveillaoloaika sellaisella 10 cm etäisyydellä toisistamme selustaa varmistaen, sillä välillä voi olla kivaa heittää molemmat kädet irti ja heiluttaa ja hups..
Lipaston laatikot ja kaapit auotaan ja varsinkin vessassa oisi kiva tutkia pidempäänkin elämyksiä..Yölläkin on ollut välillä valvomisia, etenkin siihen aikaan kun seisomaan nousu oli ihan uutta- piti seistä päivin öin :) .Muskaria käydään ja kylän äitien ja samanikäisten lasten kanssa kyläillään ja tosiaan niin ne viikot mukavasti kulkevat.
Ihanaa Annis tuo että teillä jo äitiä sanotaan :)
Nautitaan näistä lämpimistä ilmoista (kun ei meidän pienet vielä niitä pulkkakelejäkään osaa kaipailla) ja ihan kaikille hyvää oloa ja eloa :)