Ihana, kamala raskaus

Torakka

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Olenkohan ihan kamala kun ajattelen näin, mutta en tykkää yhtään olla raskaana. Tää on jo kolmas kerta ja vaikka kaikki raskaudet ja niistä syntyneet lapset kvat olleet todella toivottuja en silti nauti raskaudesta. Nyt kun maha alkaa jo hiukan pullottaa (kolme lasta lyhyellä välillä ja kyllä näkyy):eek: alkaa ihmisten pakoilu. Jätän tämän kuun lopussa harrastuksenkin tauolle kun en halua että joukkue kaverit näkee mut mahan kanssa. Juoksen aina kaupassa/julkisilla paikoilla tuttuja ja entisiä työkavereita karkuun kun en halua kenenkään näkevän minua. En ole aikaisemmissa raskauksissakaan antanut ottaa musta kuvia missä maha näkyy.

Kuulostan ihan kamalalta, mutta mä en mitenkään pääse sinut raskauksien kanssa.:oops:
 
Itellä taas ihan toisinpäin :D minusta on ihana olla raskaana, ja kulkea joka paikassa maha pystyssä. Tämä on nyt toinen, ja tuntuu, että eka raskaus meni kans ihan vaaleanpunaisessa hattarassa. Mutta synnytyksen jälkeen romahtikin eri syistä ihan masennuksen puolelle :s
Molemmat suhtautumisen varmasti ihan normaalia :)
 
Noh, mä en oikeen osaa samaistua tän jo näkyvän mahakummun kanssa.
Oon aina tykänny pukeutua aika vartalonmyötäisiin vaatteisiin, paljon mekkoja & hameita yms tykkään päälleni pukea.
No nyt sit kun sen lempparimekon puet päälle, niin maha pullottaa alavatsan kohdalta ja PALJON enkä sitä kyl peilistä ihaile, saatikka ota kuvaa mitä kaveri pyytänyt jo muutamaan kertaan.
Lauantaina olis miehen työpaikan kutsujuhlat Helsingissä ja aika pahaa vaatekriisiä saanu stressata sen osalt jo parisen viikkoa.
No, en vois kuvitellakaan pukevani mtn telttaa päälleni joka kummun peittäisi, joten päädyin polviin asti olevaan vartalonmyötäiseen mustakimalteiseen mekkoon jonka lopulta kaupasta löysin. Se päällä ei tosiaan raskautta enää peitellä tai tuskinpa kukaan luulee sitä kaljamahaksikaan. :D
Ja tämä raskaus on kyllä todella toivottu, tätä se vajaa 4v yritettykin. Tiedä sit onko se pelko, ettei sujuis hyvin loppuun asti vai 9v väli viime onnistuneeseen raskauteen se juttu etten just tästä masusta niin riemuitse.
 
Mulle nää raskauden ensimmäiset kuukaudet ovat olleet joka kerta melko helppoja, mutta viimeisellä kolmanneksella onkin ollut ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Ensinnäkin henkinen puoli meinaa pettää, kun pelottaa millaisia uutisia saa miltäkin lääkäriltä äitipolilla ja toisekseen viimeisen kuukauden saan juosta siellä tutkittavana pari kertaa viikossa ja fyysinen vointi on aivan kamala.
 
Just eilen sanoin miehelleni, että onhan tämä kropan muuttuminen aika hämmentävää, kun oon aina ollut hoikka. Turvotus on vatsassa aika kaamea ja tällä hetkellä yritän keksiä mitä laitan päälle, ettei esim. töissä vielä huomattais... Kunhan vauvamaha tulee esiin eikä vain tämä turvotus, niin uskon, että oon enemmän sinut sen kanssa, kun tämän nykyisen turvotuspallon. Ja oikeastaan sitä jo odotankin, että vauvamaha näkyisi kunnolla eikä kenellekään olisi enää epäselvää mikä tilanne on.
 
Takaisin
Top