Hullut tempaukset

[puikula]

Ajattelin ensin kirjoittaa tämän tuonne taitojen puolelle mutta taitaa tämä otsikko olla sopivampi.
Elikä olimme eilen kellarissamme biljardiluolassa katselemassa televisiota, pelaamassa korttia ja sitä biljardia. Poika "ajoi rallia" (lue juoksi hulluna) biljardipöydän ympäri ja me lätkimme keskittyneesti korttia. Jossain vaiheessa havahduin kun oli hiljaista. Poika oli kiivennyt biljardipöydälle! Ei siinä mitään mutta eihän siellä ollut vieressä mitään mitä olisi voinut käyttää rappusena. Kun sydän pamppaillen hyppäsin pystyyn mennäkseni ottamaan hänet alas, tuli meidän apina tyylikkäästi ja hallitusti pöydältä alas. Ja hurrasi ja kehui itseään valtavasti.
Lapsi on ensimmäinen (ja viimeiseksi tätä menoa jää) enkä oikein ole sisäistänyt kuinka niin pieni ja lyhyt tappi pääsee kiipeämään niin ihmeellisiin paikkoihin.
Mieheni katseli episodia tyynen rauhallisesti ja totesi että oli hänkin kova kiipeilemään. Ai kaks vuotiaana.
Mulla on jo oikeasti pari harmaata hiusta ennestään mutta tätä menoa olen pian muodikkaasti kokonaan harmaapäinen..
Olkaa kilttejä ja sanokaa että tämä on ihan normaalia ja kaikki juuri kaksi täyttäneet tekevät näin...

 

[Antonia]

Mun äiti on ainakin sanonut, että olin jo alle kaksvuotiaana kova kiipeilemään. Kiipesin sohvan selkänojalle tai kirjahyllyyn seisomaan ja kun komennettiin alas niin hymyilin vaan muutamalla hampaallani leveästi ja vilkutin. Kaksvuotiaana mulla oli kuitenkin jo lähes kaikki hampaat, eli pakko olla ollut jo lähempänä vuoden kuin kahden ikää. En tosin itse muista . Meillä poika kiipeilee myös kovasti, mutta onneksi ei pöydille tai muihin liian korkeisiin paikkoihin. Eikä ole vielä tajunnut karata pinnasängystään, ei edes yritä. Meillä kun nukkumaanmeneminen on vastasyntyneestä asti ollut tylsää, niin pinnis on vielä pakollinen.

 

[herne]

Meillä poika on innostunut "putoamaan", eli kiipeää jonnekin, huutaa sitten että hän putoaa (omalla kielellään, mutta asia ei jää epäselväksi) ja heittäytyy alas. Yleensä siis kiipeää vaikka sohvan selkänojalle ja heittäytyy siitä pehmeälle sohvalle, mutta mä saan harmaita hiuksia, kun tiedän, että aina se pudotus ei mene ihan maaliin...

 

[Brummelisa]

Poju tykkää nykyään hyppiä sängyllä ja yrittää tehdä kuperkeikkoja ja kaikkea muuta kyöhnäystä. Hirveä vahtiminen, kun koko ajan näyttää siltä, että kohta sattuu... ikkunalaudalla seisoskelisi myös mielellään...

Päiväkodissa tekee myös kaikkea tosissaan typerää ymmärtämättömyyttään ja rajoja testatakseen. Heittää muiden päälle hiekkaa, käy tökkimässä ( feisbuukissa käsittääkseni ok? ) käy päälle makaamaan ym. typerää. Koiraa härnää heti, kun silmä välttää ja on riehakkaalla tuulella (aina siis).

Kai se joskus ihmiseksi kasvaa? !

 

[Brummelisa]

Ja varsinainen tempaus oli se, kun poika sammutti kirjastossa lainausautomaatin! Pöydän alla oli joku päävirtanappi ja tämä kaveri painoi sitä, kun oli siinä silmien tasalla sopivasti. Olipa kiva selitellä kirjastovirkailijalle onneksi ei tullut mitään sen suurempaa vahinkoa...

 

[Murmeliini90]

Tyttö on äärimmäisen viehättynyt vedestä, ja suurin osa tempauksista liittyy siihen.. On se sit tiskialtaassa, kylpyammeessa, juomalasissa... Yleensä sitä siirretään/kaadetaan paikasta A paikkaan B, tai viedään mitä tahansa pesulle.. Nuket, pehmolelut, äitin puhelin...

Tässä yksi esimerkki..

 

[Antonia]

Meillä tehdään kanssa tota sohvan käsinojalta heittäytymistä. Ja vedestä tykätään myös. Käsiä pestessä poika välillä laittaa kätensä hanaan kiinni, jolloin vesi roiskuu ympäriinsä. Hirveän hauskaa pojan mielestä, äidin mielestä ei niinkään.

 

[Littlered]

Yks jos toinenkin asia tassa ketjussa kuulostaa ikavakseni hyvinkin tutulta.
Yleensa nama pojan hullut tempaukset ovat jotain huomionhakua. Ihan tahallaan kiipea sohvalle tai poydalle ja alkaa siina hytkyyn ja heiluun. Vanhempien kauhistunut kieltoraivoreaktio on kuin joku tavoite, jolle vain nauretaan.

Onneksi poika ei osaa avata viela pyoreita ovenkahvoja, joten vessan, makkarit ja keittion oven voi aina sulkea... Kunnes ne jaavat epahuomiossa auki. Poika on polttanut katensa 1-vuotiaana kuumaan uuninritilaan. Nyt on sitten aina aukaisemassa keittion laatikoita, jos vain sinne paasee. Kerran laittoi mikroaaltouunin paalle, jotain 20 minuutille! Onneksi huomasin asian heti.
Ja kerran oli rapeltanyt mikron asetukset jollekin ihmeen jaahdytykselle ja ma kiroilin, kun en saanut ruokaa lampiamaan. Suunnittelin jopa uuden mikron ostamista ja itkin rahanmenoa, kunnes huomasin asian oikean laidan.

Ulko-ovi meilla pitaa aina olla sisalta lukittuna, kun ollaan kotona. Silla poika on nyt jo useamman kerran avannut oven ja lahtenyt juoksemaan kaytavalle. On karannut seka minulta etta miehelta. Miesrukka ei ollut kerran edes ajoissa huomannut tilannetta vaan vasta jonkin ajan kuluttua huomannut, etta ulko-ovi on raollaan ja tyyppi kadonnut. Poika oli mennyt rappusia ylos ylempaan kerrokseen ja hillunut siella kaytavalla. Pelkat sukat jalassa siita ei lahde edes metelia.
Ja kerran poika karkasi kaytavalle, ma juoksin peraan ilman avaimia ja ilmavirta vetaisi meidan kotioven kiinni. Ja ulkopuolelta sita ei saa auki ilman avainta, vaikkei sita olisikaan erikseen avaimella lukittu.
Onneksi mies oli kotona silloin. Jos ei olisi ollut niin olisimme olleet aikamoisessa nesteessa: ilman kenkia, ulkovaatteita, kannykkaa tai avaimia. Tulee kylmanvareet pelkasta ajatuksestakin. Toisaalta ma muistan kylla ulkoa miehen puhelinnumeron ja varmaan joku kiltti naapuri olisi auttanut ja lainannut puhelintaan, mutta mies ei valttamatta pysty toissaan vastaamaan puhelimeensa. Hyi mika ajatuskin! Huh!

 

[Salme]

Meillä kiivetään sohvalle ja sohvapöydälle ja se on meille vain semmoinen "kappas, kiipesit sinne! :) " Isovanhemmat esimerkiksi katsovat kauhean varuillaan, ettei vain tipahda mutta neiti on ainakin toistaiseksi ollut hyvin varovainen kikkailija. Uunia neiti käy katsomassa mutta luukku on sen verran lämmin ettei sitä kauheasti koske, ei kuitenkaan polttavan kuumaksi onneksi kuumene.

 

[puikula]

Meillä uusin villitys on heittää kuperkeikkaa. Missä vaan milloin vaan. Esim sohvan käsinojalta sohvalle. Eilen oli heittämässä keikkaa selkänojalta eteenpäin.. Eihän se sohva olisi riittänyt. Tulipahan neuvoteltua asiasta jäbän kanssa pitkään..
Jostain syystä saa myös pakettiautoni oven auki. Kiipeää kyytiin ja kappas tässähän on vaihdekeppi. Laittaa vapaalle ja oi kuinka hauskaa, auto lähtee liukumaan hiljakseen hyvin loivaan alamäkeen. Olen muutaman sydän kurkussa juoksun jälkeen oppinut laittamaan käsijarrun päälle ja joskus jopa ovet ihan lukkoon asti..

 

[herne]

Me ollaan laitettu aika moneen asunnon sisällä olevaan oveen hakanen, riittävän ylös ettei poika pääse edes tuolin avulla avaamaan. Ja takapihan puoleinen ovi on aina lukossa. Välillä lukitukset kuitenkin unohtuvat ja pari kertaa poika on onnistunut päästämään yhden meidän koirista aitaamattomalle pihalle (tietysti sen ainoan, joka ei välttämättä käskystä tule luokse). Näen kauhukuvia siitä, että joku päivä olen asunnon ulkopuolella kuistilla päästämässä koiraa ulos (se samainen koira viihtyy narun päässä ulkona) ja poika lukitsee mut ulkopuolelle, kun räplää ovea. Tai lähtee omille teilleen ovesta Vessan oven lukitseminen sisäpuolelta on jo ihan tuttu juttu, ei tunnu missään

Ai niin, meillä asuu myös vesipeto. Tähän aikaan vuodesta vaan vähän haastavaa, kun toinen haluaa rannalle ja veteen ihan joka paikassa, missä vettä näkee - ja minä roikun haalarin selkämyksessä, ettei toinen pomppaa ihan mihin jokeen tahansa.

 

[Salme]

Täytyy sanoa, että näitä lukiessa olen kyllä ihan iloinen, että meillä on varsin varovainen tyttö. Sitähän ei kyllä tiedä millainen vipeltäjä poikasesta tulee..

 

[Kyumin]

Mut on lukittu tässä uudessa asunnossa kerran ulos, meillä nimittäin takaovessa syystä x varmuusketju.. :D Aika nopsaa löysi vara-avain tiensä ulos, en halua enää toista kertaa yrittää ronkkia tikulla ketjua irti, vähän hätä meinas tulla varsinki ku mies on viikot töissä vähintään 100km päässä, sieltä ei noin vaan tullakkaan avaamaan ovea

 

[Brummelisa]

Meillähän poju on ollut aina hyvin äänekäs. Kaupassa yleensä huutaa kärryssä ensin että "nyt ollaan ääs-marketissa!". Sitten kun tavaraa aletaan laittaa kärryyn, niin poju kuuluttaa kaikki tuotteet tyyliin "täältä tulee banaaneja" "täältä tulee leipää" ja siis ihan reippaan kuuluvalla äänellä, että ei jää epäselväksi lähistöllä oleville mitä meille ostetaan. Varmasti lähitulevaisuudessa noloja hetkiä odotettavissa, kun poju alkaa kailottaa jotain mitä ei tarvitsisi...

Yritän suhtautua neutraalisti pojun huuteluun ettei ainakaan innostu enempää möykkäämään

 

[Littlered]

^Apua Brummelisa! Ma olen vain lukenut netista hassuja juttuja lapsista, jotka kailottavat kaupassa "isille kaljaa" tai "lihava nainen" tms. Mutta en ole edes ajatellut, etta se ois omalla kohdalla joskus ajankohtaista.
Meilla poika kailottaa kaupassa "kaka, kaka, kakakaka!" Tunnen jo jonkinlaista noloutta siita vaikka ei varmaan pitaisi.
Kuitenkin pahempia kailotuksia on varmasti viela luvassa, kun toinen oppii paremmin puhumaan...

 

[puikula]

Meidän lyhyt mies keksi eilen tosi hyvän idean kun halusi kellariin pelaamaan. Oli sitten ottanut kukkasen nätisti pois pylväänsä päältä ja hilannut tämän rappuseksi alakerran kaiteen viereen. Onneksi mulla sattui olemaan näköyhteys pyykkejä laittaessani kyseiseen kohtaan.. Siinä sitten itku kurkussa ja sydän pamppaillen selitin kuinka paljon sattuu jos kiipeää kaiteen yli ja putoaa 3 m betoniportaisiin.
Meidän kukkaset asustelevat nykyään lattialla saamatta valoa ilman pylväitään. Kuolkoon.

 

[Littlered]

Hui mika kokemus puikulalla! Meilla ei edes ole kukkia, ei ne kuitenkaan saisi olla rauhassa.
Nyt poika on jatkanut mopohulluuttaan. Nosti mopon sohvapoydalle, itse mopon selkaan ja ohjaimista kiinni, ja eiku keulimaan!
En tajua, mista se on senkin oppinut. Eturpyora nousee ilmaan niin korkeelle, etta tyyppi itse tipahtaa persiilleen. Oli lahelta piti tilanne, ettei se lentanyt selalleen lattialle sielta korkeuksista. Auts.
Hauskaa on myos hakata etupyoraa voimalla lattiaan, josta aiheutuu aivan kamala melu.

 

[puikula]

Sympatiat sinne littlered, meillä keulitaan kanssa potkumönkijällä, onneksi ei pöydällä.. Meinasi kyllä kesällä vetää sen kanssa terassilta alas kun en ole nähnyt tarpeelliseksi sinne kaiteita laittaa. Ei kyllä kertaakaan tippunut ole, mönkijällä tai ilman.
Ja joo ei meilläkään kohta kukkia ole, kuolevat valonpuutteeseen. Poika joskus niitä piteli mutta meni jakeluun ettei saa koskea. Nytkään ei kukkaan koskenut, ruukkuun vain kuulema..

 

[Murmeliini90]

Pikkuisen 'hmm' tilanne päivähoidossa (mummolassa).
Lapsella on siellä kaksi semmoista 5 cm korkeeta nukkee, joita se kutsuu mun ja mieheni toisillemme antamilla lempinimillä (se huutelee meitäkin välillä niillä.)
Ne aina puuhaa kaikkee, menee nukkuun, herää, juo kahvia..
Sit yks pv hain likkaa kotiin, niin mummo kertoi, että tänään koko päivän "isi pelaa ja äiti itkee." Ja välillä "äiti huutaa/komentaa".

Pientä köhimistä. Sen tiedän, että mies viettää suuren osan vapaa-ajastaan tietokoneen/pelikonsolin äärellä, ja jos pitää arvata, mitä se tekee, niin pelaa..

Mut äiti itkee? Välillä pitää komentaa, mutta neiti itse on se, joka huutaa.

Mietin, että jos ois joku lapsipsykologi ollut, joka erittelee lapsen kotioloja leikkien välityksellä, voisi tulla vähän kyselyitä. Onneksi oli vain mummo, jolla oli huumorintajua. Silti jäi vähän kaivelemaan..

On tuolla muitakin juttuja ollut, ja aina paranee, mitä enemmän sanavarasto kasvaa. Auts.

 

[Latteäiti]

Näin epäpätevänä keittiöpsykologina arvelisin, että jos on nähnyt sun itkevän kerran, niin se on jäänyt mieleen koska aikuiset itkevät harvemmin? Ja on ehkä jäänyt miettimään pienessä päässään miksi äiti itki ja käsitellyt sen leikin kautta?

Mulla on ehkä huono huumorintaju, mutta arvelin kyllä ihan muuta, mitä isä ja äiti -nuket voisivat tehdä.