K
Kalopsia
Vieras
Olen aina ollut sitä mieltä, etten tarvitse palstoja asioiden kanssa painimiseen, mutta tässä tilanteessa on nöyrryttävä ja kokeiltava irtooko apua/neuvoja/ymmärrystä.
Vaikka synnytys 03/12 takana ja ikääkin jo (omasta mielestä) vähän liikaakin, niin en osaa puhua kiertopäivistä ja muutkin termit ovat tuntemattomia.
Ensimäinen raskauteni meni täysin sumussa, muistan vain pieniä juttuja sieltä täältä, joten kun nyt melkein seitsemän vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa oikeasti yritetään, tunnustellaan ja havainnoidaan, en tiedä miten tulisi puhua, en pysty vertaamaan edelliseen raskauteen jne.
Eskarilaiseni isä on siis jo iänikuisen vanha suhde, nykyisen kanssa yhteistä taivalta takana vuoden verran ja alusta asti on lapsiasioista(kin) pystytty puhumaan. Viimeaikoina on päästy siihen pisteeseen, että kyllä, mieskin olisi valmis vauvaan. Ehkäisyä meillä ei ole missään vaiheessa ollut, ei edes kumia. Emme siis ole yrittäneet, mutta "riski" raskautumisesta on ollut molemmilla kuitenkin hyvinkin tiedossa koko ajan. Itse olen ollut valmis raskautumaan jo monta vuotta ja kolmenkympin lähestyessä ja riskitekijöiden kasvaessa olenkin ehkä jo jopa hysteerinen asian kanssa, vaikka se ei tietenkään tilannetta helpota.
Tämän hetkinen tilanteeni aiheuttaa meille (mutta kuitenkin ehkä suuremmin minulle) suurta päänvaivaa:
Edelliset kuukautiseni olivat 5.-7.11., normaalia runsaammat ja kivuliaammat. Oviksen aikoihin yhdyntöjä oli useita (seuraan kiertoa apista puhelimesta) ja oviksen jälkeen alkoivat oireet, joita ei ennen ole ollut: menkkamaiset kivut, etova olo, jatkuva nälkä ja jano, väsymys ja nyt viimeisimpänä reilun viikon ajan etovuus on voimistunut, olo on ollut outo, nälkä huutaa koko ajan, palelua on pitkin päivää lämpöjen kuitenkin liikkuessa 36 tienoilla javähän yli. Kalenterini mukaan kiertoni pituus on 26 päivää. Rintani turposivat ja kipeytyivät useiksi päiviksi päivä ennen kuin kuukautisteni olisi pitänyt alkaa (1.12.). Samoihin aikoihin alkoi myös nipistelyt, kouristelut ja vihlaisut alavatsassa, pahoinvointi vain voimistui. 3.12. aamupäivän puolella pyyhkäisin vaaleanpunaista vuotoa vessassa käynnin yhteydessä, joten laitoin varuiksi pikkuhousunsuojan. Vuosin niukasti "ei menkoilta haisevaa" vuotoa. Iltapäivällä oli ennalta varattu käynti perhesuunnitteluneuvolassa, jossa laimeasta virtsasta tehdyssä testissä ei näkynyt plussaa. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultrasi kohdun sauvalla. Oli kuulema siistinnäköinen. Kopeloinnin yhteydessä vuoto lisääntyi ja kotona "valuttelin" joitain tunteja kunnes yöksi vuoto lakkasi. Nyt aamusta asti ollut taas normaalia/ mahdollisesti hieman runsaampaa vuotoa, kipua alavatsassa, hyytymiä paperilla pyyhkiessä. Vuoto ei kuitenkaan haise samalta kuin menkkojen aikaan ja etova olo on kuitenkin edelleen läsnä vahvasti, rinnat edelleen normaalia suuremmat, eivät kuitenkaan enää kipeät.
Mieleni ei haluaisi uskoa menkkoihin/aikaiseen keskenmenoon oireiden vuoksi mutta faktat puhuvat omaa kieltään ja pistävät pään sekaisin. Tiedostan olevani herkkä uskomaan raskauteen menkoista huolimatta, ja minuun fyysisesti sattuu ajatus siitä ettei tämä (nyt) onnistunutkaan. Minulla ei ole ketään kelle voisin näistä asioista puhua ja keneltä voisin vertaistukea saada, joten otan nyt tietoisen riskin jakamalla tilanteeni palstalle. Kertokaa mitä teen väärin? Mitä tämä on? Miksi? Onko muita? Apua!
Vaikka synnytys 03/12 takana ja ikääkin jo (omasta mielestä) vähän liikaakin, niin en osaa puhua kiertopäivistä ja muutkin termit ovat tuntemattomia.
Ensimäinen raskauteni meni täysin sumussa, muistan vain pieniä juttuja sieltä täältä, joten kun nyt melkein seitsemän vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa oikeasti yritetään, tunnustellaan ja havainnoidaan, en tiedä miten tulisi puhua, en pysty vertaamaan edelliseen raskauteen jne.
Eskarilaiseni isä on siis jo iänikuisen vanha suhde, nykyisen kanssa yhteistä taivalta takana vuoden verran ja alusta asti on lapsiasioista(kin) pystytty puhumaan. Viimeaikoina on päästy siihen pisteeseen, että kyllä, mieskin olisi valmis vauvaan. Ehkäisyä meillä ei ole missään vaiheessa ollut, ei edes kumia. Emme siis ole yrittäneet, mutta "riski" raskautumisesta on ollut molemmilla kuitenkin hyvinkin tiedossa koko ajan. Itse olen ollut valmis raskautumaan jo monta vuotta ja kolmenkympin lähestyessä ja riskitekijöiden kasvaessa olenkin ehkä jo jopa hysteerinen asian kanssa, vaikka se ei tietenkään tilannetta helpota.
Tämän hetkinen tilanteeni aiheuttaa meille (mutta kuitenkin ehkä suuremmin minulle) suurta päänvaivaa:
Edelliset kuukautiseni olivat 5.-7.11., normaalia runsaammat ja kivuliaammat. Oviksen aikoihin yhdyntöjä oli useita (seuraan kiertoa apista puhelimesta) ja oviksen jälkeen alkoivat oireet, joita ei ennen ole ollut: menkkamaiset kivut, etova olo, jatkuva nälkä ja jano, väsymys ja nyt viimeisimpänä reilun viikon ajan etovuus on voimistunut, olo on ollut outo, nälkä huutaa koko ajan, palelua on pitkin päivää lämpöjen kuitenkin liikkuessa 36 tienoilla javähän yli. Kalenterini mukaan kiertoni pituus on 26 päivää. Rintani turposivat ja kipeytyivät useiksi päiviksi päivä ennen kuin kuukautisteni olisi pitänyt alkaa (1.12.). Samoihin aikoihin alkoi myös nipistelyt, kouristelut ja vihlaisut alavatsassa, pahoinvointi vain voimistui. 3.12. aamupäivän puolella pyyhkäisin vaaleanpunaista vuotoa vessassa käynnin yhteydessä, joten laitoin varuiksi pikkuhousunsuojan. Vuosin niukasti "ei menkoilta haisevaa" vuotoa. Iltapäivällä oli ennalta varattu käynti perhesuunnitteluneuvolassa, jossa laimeasta virtsasta tehdyssä testissä ei näkynyt plussaa. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultrasi kohdun sauvalla. Oli kuulema siistinnäköinen. Kopeloinnin yhteydessä vuoto lisääntyi ja kotona "valuttelin" joitain tunteja kunnes yöksi vuoto lakkasi. Nyt aamusta asti ollut taas normaalia/ mahdollisesti hieman runsaampaa vuotoa, kipua alavatsassa, hyytymiä paperilla pyyhkiessä. Vuoto ei kuitenkaan haise samalta kuin menkkojen aikaan ja etova olo on kuitenkin edelleen läsnä vahvasti, rinnat edelleen normaalia suuremmat, eivät kuitenkaan enää kipeät.
Mieleni ei haluaisi uskoa menkkoihin/aikaiseen keskenmenoon oireiden vuoksi mutta faktat puhuvat omaa kieltään ja pistävät pään sekaisin. Tiedostan olevani herkkä uskomaan raskauteen menkoista huolimatta, ja minuun fyysisesti sattuu ajatus siitä ettei tämä (nyt) onnistunutkaan. Minulla ei ole ketään kelle voisin näistä asioista puhua ja keneltä voisin vertaistukea saada, joten otan nyt tietoisen riskin jakamalla tilanteeni palstalle. Kertokaa mitä teen väärin? Mitä tämä on? Miksi? Onko muita? Apua!
.