lucky87
Päivystävä dosentti
on niin hemmetin paska fiilis kyllä että en tiedä mitä tekisin... mun vanhemmatki on pikku hiljaa alkanu tajuta että ettei oo mies ihan kunnossa, tähän asti oikeestaan ovat olleet puolueettomia ja sanoneet että vikaa on niin paljon minussakin, mutta nyt oon ollu ihan vaan hiljaa pitkälti ja nielly kaiken paskan sisälle mitä on tullu ja hyväksyny mitä on tapahtunu... oon nyt viimesen parikuukautta ollu silti v***n akka ja vaikka mitä muuta ja välillä oon niin ihana ihminen ja rakastaa, mutta itse olen sitä mieltä että jos mies ei ole valmis itse hakemaan apua itselleen eikä pysty olemaan asiallisesti ja purkamaan stressiä muuhun ja tekemään asioiden eteen jotain ettei vaikka olis niin paljon töitä niin minä lähen... se tuntuu lapsen puolesta pahalta, kun kuitenkin lapsella pitää olla isä ja äiti, mutta ei vanhempia joka räyhää kotona ja antaa esim. esimerkkiä kuinka koiria kohdellaan huonosti... hitto kun tieten tahtoen pilaa mun koirat ja tekee niistä vihasia... sitten onki piikin paikka koiralla kun lapsi alkaa kävellä ja on miehen pilaama koira joka puree lastakin. mulle tuo uros varsinki on niin tärkee otus että en toista samanlaista saa, se on minut niin monta kertaa pelastanu pahalta mieleltä... vaikka siinäkin on ärsyttävät puolensa, mutta on se silti niin minun näköinen ja oloinen koira! toinen on se mitä olen miettinyt kun ei enää mies minuun pura paskaa oloonsa niin paljon, mutta se tietää että koirat on mulle niin tärkeitä niin se pystyy satuttamaan minua koirien huonolla kohtelulla... tekis niin mieli tehdä miehestä eläinsuojelurikos ilmoitus ja lähtee pojan ja koirien kanssa, mutta se on vaan niin vaikeeta lähtee...
ei voi muuta sanoa kun että pää hajoo ja täytynee nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja varata aika pää tohtorille ja mennä sinne purkamaan paineita... sinnekkin on niin vaikee saada aikaa kun soitto aika on vaan ma,ke ja pe 10-11 välillä... aina sillon oon vielä nukkumassa... lääkitys on onneksi auttanut hyvin, ehkä vähän liianki hyvin kun oon kestänyt kaiken tuon tuosta vaan...
mutta on mulla maailman ihanin poika! se saa onneksi ajatukset muualle hetkeksi. tänäänkin nukku tuolla pihalla vaunuissa.. itku hälytin alko piipittää... sitten katoin ikkunasta niin vaunut vaan heilu.. sitten kuuluu että äää hyvin hennolla ja tyytyväisellä äänellä.. menin katsomaan niin oli niin virkeä poika ja anto äitille niin leveen hymyn!! Rakas hän on, enkä todellakaan tahdo pojalle mitään pahaa! tuntuu niin pahalle kun tahtoisin että kaikki olis hyvin ja voitas koko perhe olla onnellisia yhdessä antaa lapselle tasanen ja hyvä lapsuus kun en sitä itse ole saanut... siksi se onki niin hemmetin vaikeeta lähteä... mutta pitäneen jutella vielä noitten ammattilasiten kanssa asiasta.. tuntuu vaan tällähetkellä ettei mikään auta...
mutta tuntuu niin hyvälle tänne saada purkaa oloaan ja ajatuksiaan... nytkin kun poika on nukkumassa ja olen yksin kotona niin on niin ahdistaavaa olla täällä kun koko aika pyörii päässä vaan se sadistinen ihminen...ja illalla se tulee taas kotiin... mitähän taas tapahtuu?!
ei voi muuta sanoa kun että pää hajoo ja täytynee nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja varata aika pää tohtorille ja mennä sinne purkamaan paineita... sinnekkin on niin vaikee saada aikaa kun soitto aika on vaan ma,ke ja pe 10-11 välillä... aina sillon oon vielä nukkumassa... lääkitys on onneksi auttanut hyvin, ehkä vähän liianki hyvin kun oon kestänyt kaiken tuon tuosta vaan...
mutta on mulla maailman ihanin poika! se saa onneksi ajatukset muualle hetkeksi. tänäänkin nukku tuolla pihalla vaunuissa.. itku hälytin alko piipittää... sitten katoin ikkunasta niin vaunut vaan heilu.. sitten kuuluu että äää hyvin hennolla ja tyytyväisellä äänellä.. menin katsomaan niin oli niin virkeä poika ja anto äitille niin leveen hymyn!! Rakas hän on, enkä todellakaan tahdo pojalle mitään pahaa! tuntuu niin pahalle kun tahtoisin että kaikki olis hyvin ja voitas koko perhe olla onnellisia yhdessä antaa lapselle tasanen ja hyvä lapsuus kun en sitä itse ole saanut... siksi se onki niin hemmetin vaikeeta lähteä... mutta pitäneen jutella vielä noitten ammattilasiten kanssa asiasta.. tuntuu vaan tällähetkellä ettei mikään auta...
mutta tuntuu niin hyvälle tänne saada purkaa oloaan ja ajatuksiaan... nytkin kun poika on nukkumassa ja olen yksin kotona niin on niin ahdistaavaa olla täällä kun koko aika pyörii päässä vaan se sadistinen ihminen...ja illalla se tulee taas kotiin... mitähän taas tapahtuu?!