Kupla ja onnekas10 jaksuja sinne!
On kyl jotenki hirveen hankala olla onnellinen tästä raskaudesta (vaikka toivottu onkin), kun nää päivät menee tän etovan olon taistelua vastaan jatkuvasti.. Luulin eilen, että olo on helpottunut iltapäivällä, mutta paskanlatit, kotiin ku pääs ni sai taas maata koko ihan koomassa paikoillaan sohvalla ja pidättää oksennusta silmät kiinni. Ja näköjään tänä aamuna sama homma jatkuu :(
Anteeksi ja osanotot myös Eleanoralle, ihan hävettää, kun valitan vaan omaa oloa, kun toinen on kokenut menetyksen.. *hali*
Jotenkin tässä tilanteessa se oma napa on lähin, ja on helppo valittaa omaa tuskaista oloaan, eikä jaksa ja kykene osoittamaan sympatiaa muille :( Olen pahoillani.
Ainoa ystäväni joka tietää tästä raskaudesta (hänellä on 2 lasta), naurahti minulle, että hänellä ei ole minkäänlaista pahoinvointia ollut kummankaan kohdalla, ja hehkutti kuinka toisaalta se raskaus on ihanaa aikaa. Hmmm, itse en ole kyllä vielä asiasta löytänyt yhtään positiivista puolta, ja voisin tintata kaikkia kuonoon, jotka niin väittävät.. Tai no, ehkä se yksi posittiivinen asia on se lopputulos, mut odotusaikaa ajattelee niin..... :D Noh, mut jospas tää lähtisi käyttämään tuon koiran pissalla, ja suunnistaisi yökkäilemään sinne töihin...