Huhtikuun jutut

Han-nea, tsemppiä mahataudin keskelle! Täällä nyt tauti selätetty, mutta oli se rankka tauti. :depressed: Edelleen on mahakipua selkeästi tuon ripulin jäljiltä, mutta pelottaa silti, että entä jos ne onkin keskenmenon oireita. Sitten järki sanoo, ettei ne oo ylämahalla tai kovin lähellä kylkeä, jos ois keskenmenoon viittaavaa. Mutta välillä joku hormonihuuru vaientaa tuon järjen äänen. :oops:

Mulla on neuvola varattuna. Mun raskaus on todella monella tavoin riski raskaus ja pitää päästä hyvissä ajoin yliopistosairaalaan raskauden aikaisen hoidon suunnitteluun. Todennäköisesti nt-ultran käyn jo siellä. Eli neuvolasta tarttee lähetteen jo hyvissä ajoin.
 
Mun oireet vaihtelee ihan kauheesti, just valitin miehelle että haluun kunnon oireita:banghead:
 
Meillähän on monella samoihin aikoihin ultra. Mä varasin myös varhaisultran rv7+6 25.4, en jaksaisi odottaa. Yksityiselle menen. 3ssa ekassa raskaudessa en käynyt varhaisultrassa, 2ssa kuitenkin ekassa lääkärineuvolassa ultrattiin, mutta täällä ei neuvolassa ole ultra mahdollinen. Viimeksi keskeytyneessä raskaudessa kävin yksityisellä kätilöllä rv 6+6, sykettä ei löytynyt ja joitain päiviä myöhemmin alkoi vuoto. Silloin ultrassa käyminen tuntui kuitenkin huonoista uutisista huolimatta hyvältä, sillä kätilöillä oli aikaa keskustella asiasta kanssani ja koin saaneeni hyvää vastinetta rahalleni. Kun kävin toteamassa keskenmenon julkisella puolella viikkoa myöhemmin, keskustelu oli lyhyt ja ytimekäs: ”kaikki raskausmateriaali poistunut, uutta yritystä vaan, keskenmenot kuuluu naisten elämään, hei hei.”, pelkän tuon kohtaamisen varassa asian käsittely olisi tuntunut paljon vaikeammalta. Nyt taikauskoisesti ajattelen, että jos menen ultraan vasta 7+6, km olisi jo tapahtunut ennen sitä, jos tämä raskaus ei suju paremmin. Kuitenkin olen toiveikas tämän suhteen, en osaa keskittyä pelkäämään vaan suunnittelen jo vauvatarvikkeiden hankintaa, huonejärjestystä yms. Viimeksi ehdittiin jo auto vaihtaa isompaan (onneksi meriselitys sukulaisia ja tuttuja varten oli pätevä, joten moni ei kai arvannut oikeaa syytä), nyt jos onnistuisi isoja hankintoja lykkäämään, kunnes raskaus vähän pidemmällä!
 
Cami_85 Tsemppiä opiskelupohdintoihin. Onnistuiskohan sun ilmoittautua läsnäolevaksi pelkästään syksyksi? Vaikka tosiaan voihan ne kurssit silti kesken jäädä, mutta raskaus ja synnytys on kyllä pätevä syy siihen, eikä siitä pitäisi mitään sanktioita tulla. Mulla on itellä se tilanne, että aloin odottaa esikoista juuri kun valmistuin edelliseen ammattiini, ja nyt taas mulla on gradun palautus tiedossa kahden viikon päästä :joyful:
 
Täällä ei selätettykään mahatautia, taas juostu yö vessassa. Alkaa loppua huumori, kun koko viikon oon käytännössä sairastanut. Kun ehtii olla kokonainen terve vuorokausi niin jo vaan taas alkaa. En tiiä tekeekö tää raskaus herkemmäksi ku muu perhe pääsi taudista suosiolla eroon...

Mun tekis mieli tehä vielä digitesti, se josta viikot näkyis. On jotenki tosi epäileväinen olo, kun tein jo rv 3+2 ihan selkeän plussan, että voiko se olla enää edes voimassa näin 2 viikkoa myöhemmin. :laughing002 Oon päättänyt että en tee, kun keskenmenoissaki sain sen näyttämään vielä sen 3+ viikot, niin eihän se nyt oikeasti varmista mitään tulevasta. Kertoo vaan tämänhetkisestä tilanteesta. Pitää vaan luottaa, että kun vuotoja ei ole, niin kaikki on ok. Muut oireet on jääneet mahataudin alle, niin se kai se pelottaa... :nailbiting: (Tosin edellisetkin on olleet lähes oireettomia alkuraskaudessa.)

Jokos te muut ootte kertoneet perheenlisäyksestä lähipiirille? Minä en uskalla kertoa. Mietin, että uskaltaiskohan äitienpäivänä... Silloin taitas olla reilu 10 viikkoa.
 
Iines-19, No onpa sitkeässä tuo tauti siellä. Ehkä raskaus tosiaan vaikuttaa... Toivottavasti alkaa jo pian helpottaa!

Eihän ne testit tosiaan mitään takaa, mutta ite tein viikkonäytöllisen digitestin eilen ja toinen odottaa ensi viikkoa. Esikoisesta tein aikoinaan vain yhden testin, mutta nyt on jotenkin tarve testata enemmänkin :rolleyes: Nämä ensimmäiset viikot on kyllä pitkiä. Jonkinlainen pelko on koko ajan takaraivossa, vaikka eihän se suuremmille viikoille pääseminenkään vielä mitään lupaa...

Mä oon kertonut vasta yhdelle ystävälleni. Vanhemmilleni ja sisaruksilleni ajattelin kertoa nt-ultran jälkeen, kuten viimeksikin.
 
Varailin perhe-arteen varhaisultran 27.4 kun on 7+0, jännittää se ihan sikana. Edellisellä kerralla sieltä ei löytynyt ketään ja jouduin tyhjennykseen ja sen jälkeen vielä kaavintaan. En halua kokea samaa uuestaan.
Mä kerroin parille kaverille, jotka ties myös tosta tuulimunaraskaudesta, musta on ihanaa kun on ihimisiä jolle puhua, jos asiat ei pääty hyvin.

Miten, olikos kuinka monennet lapset tulossa kenellekin?
Täällä esikoinen ja kävi onnellisesti niin, että joulukuussa sain vakipaikan, valmistuin viime keväänä terveydenhoitajaksi :happy:
 
Koirankarva, Onnea vakipaikasta :) Täällä on toinen lapsi tulossa, ja sain kans elämäni ekan vakipaikan pari kuukautta sitten (valmistun nyt keväällä). Edellisessä ammatissa tein monta vuotta pätkätöitä.
 
Meillä neljäs tulossa. Oon alanvaihtaja, ja nyt teen sijaisuuksia uudella alalla. Olin vakkarina edellisessä työssäni yli 10v... Ja mietin nyt olenko hullu, kun ois mahdollisuus vakkarityöhön ens keväänä, mutta nyt se juna meni, kun joudun jäämään pois. Mutta täytyy luottaa, että asiat menee niin kuin on tarkoitettu.
 
Täällä ei selätettykään mahatautia, taas juostu yö vessassa. Alkaa loppua huumori, kun koko viikon oon käytännössä sairastanut. Kun ehtii olla kokonainen terve vuorokausi niin jo vaan taas alkaa. En tiiä tekeekö tää raskaus herkemmäksi ku muu perhe pääsi taudista suosiolla eroon...

Mun tekis mieli tehä vielä digitesti, se josta viikot näkyis. On jotenki tosi epäileväinen olo, kun tein jo rv 3+2 ihan selkeän plussan, että voiko se olla enää edes voimassa näin 2 viikkoa myöhemmin. :laughing002 Oon päättänyt että en tee, kun keskenmenoissaki sain sen näyttämään vielä sen 3+ viikot, niin eihän se nyt oikeasti varmista mitään tulevasta. Kertoo vaan tämänhetkisestä tilanteesta. Pitää vaan luottaa, että kun vuotoja ei ole, niin kaikki on ok. Muut oireet on jääneet mahataudin alle, niin se kai se pelottaa... :nailbiting: (Tosin edellisetkin on olleet lähes oireettomia alkuraskaudessa.)

Jokos te muut ootte kertoneet perheenlisäyksestä lähipiirille? Minä en uskalla kertoa. Mietin, että uskaltaiskohan äitienpäivänä... Silloin taitas olla reilu 10 viikkoa.


Mahatauti on kyllä sieltä ja syvältä.
Mä en meinaa ainakaan omalle lähipiirille kertoa raskaudesta mitään.. Ehkä sitten jos/kun synnärille asti selvitään. Toki helppo pitää salassa,kun välimatkaa yli 700 kilometriä

Miehellä taas ei vanhemmat enää elossa (anoppi menehtyi tämän vuoden tammikuussa). Toki osa miehen muusta suvusta tietää..
 
Meillä neljäs tulossa. Oon alanvaihtaja, ja nyt teen sijaisuuksia uudella alalla. Olin vakkarina edellisessä työssäni yli 10v... Ja mietin nyt olenko hullu, kun ois mahdollisuus vakkarityöhön ens keväänä, mutta nyt se juna meni, kun joudun jäämään pois. Mutta täytyy luottaa, että asiat menee niin kuin on tarkoitettu.

Ei se vakkarikaan aina ole oikea ratkaisu. :) Varmasti asiat saa sujumaan muutenkin! Mulla itellä on vakkaripaikka päiväkodissa. Oon harkinnut, etten palaisi sinne enää äitiysloman jälkeen. Ajatuksena olisi palata lomalta asteittain ja tehdä lyhyitä sijaisuuksia eri paikkoihin. Mutta voihan se olla, että loman jälkeen kuitenkin se tuttu ja turvallinen vanha paikka houkuttaa.

Onks teillä muilla muuten millaiset elämäntilanteet muuten? Osalla tietysti jo ennestäänkin lapsia. Mä oon meistä kuumeillut jo pari vuotta, mutta miehellä on kestänyt lämmetä. Hän on tiennyt koko ajan haluavansa lapsia, mutta ensin on pitänyt olla omistusasunto, uusi auto, vakkarityöt, säästöjä ja myös avioliitto. :rolleyes: Enää nuo häät puuttuu, mutta niitä ollaan järkkäilty ensi kesään. Vähän pelottaa, mahdunko mun mekkoon nyt enää, kun hankin sen jo viime vuonna, mutta toivotaan, että ompelijat osaa tehdä ihmeitä. Tarkoitus oli tulla raskaaksi vasta häiden jälkeen, mutta sattuuhan noita. :D
 
Täällä vaihtui viikko 6+0 :love017
Reilun viikon päästä varhaisultra. Kuvotus jatkuu ja väsymys:sleep002 pieni nuhakin tuli riesaksi ja kasvoihin muutama näppy :) mutta.. edelleen tulee tippa kaksi silloin tällöin, tuleeko muilla mitään vuotoja, tiputtelua?

Tuosta elämäntilanteesta..Molemmilla vakkarityöt, tosin minä ollut äitiyslomalla (kuopus 10kk) mutta nyt menen pariksi kk tekemään ihan mini pätkän töihin ja mies kotona sen ajan. Sitten jään hoitovapaalle määrittämättömäksi ajaksi❤️
Lapsia meillä asustaa vuoroviikoin viisi ja toisena viikkona 3, uusioperhe. Tämä joulukuinen on meille toinen yhteinen ❤️ Ja minulle neljäs lapsi.
Meille oli jotenkin molemmille luonteva ajatus että halutaan yhteinen lapsi, sitten tuli ajatus että kaksi olisi lottovoitto ja mielellään pienellä ikäerolla. Joten jos kaikki hyvin menee, näille pienille tulee ikäeroa puolitoista vuotta❤️


Vatsataudista: se on kyllä niin syvältä! Meillä ollut kahteen otteeseen tälle vuodelle, mutta sairastunut vain 2/7. Se on niin kurja tauti!

Me ei kerrota kellekään vasta kun 12+. Toki vatsa ei varmaankaan pysy piilossa, mutta yritys hyvä :)
 
Meillä kanssa elämäntilanne tällä hetkellä muuttunut hyvin "aikuismaiseksi". Opiskelut ohi, molemmilla vakityö, asutaan rivitalossa ja meillä on koira. Olis tässä tarkotus starttailla myös talonrakennus projektia. Sormusta vaan odotan :rolleyes:
 
Mami_18,
No teillä varmasti riittää touhua tuon lapsimäärän kanssa :Heartred Meillä haaveena kaksi tai kolme lasta, mutten vielä tiedä, mikä olisi sopiva ikäero. Kai niissä kaikissa on puolensa.

Ai niin, unohdin vastata tuohon, kelle ollaan kerrottu. Mä oon töissä kertonut jo kaikille (paitsi pomolle, heh). Tämä siksi, että on nuori ihana naistyöporukka, jossa puhutaan muutenkin paljon raskauksista ja lapsista. Mulla oli viime viikolla sen verran pahoinvointia, että oli helpottavaa, kun ei tarvinnut salailla vaan pystyi rauhassa jäämään lepäämään, kunnes olo helpotti. Äidilleni haluaisin kertoa jo kovasti, mutta pelkään hänen innostuvan liikaa ja vielä kun ollaan niin epävarmoilla vesillä. Mutta toisaalta mun äidillä on itsellään ollut lukemattomia ongelmia keskenmenojen kanssa (kohdun ulkoinen, tuulimuna, kohtukuolema, alkuraskauden keskemenot jne.), että uskoisin saavani häneltä myös tukea, jos tämä menisikin kesken. Kerron silti varmaan ekan ultran jälkeen vasta.
 
Meillä tosiaan se tilanne, että minä sijaisena ja miehellä vakkarityö. Ja siis mua ei itsessään se vakipaikan menetys harmita, mutta kun se ois mun unelmatyö, jota ei oo ku yksi koko kaupungissa. (Eikä lähialueillakaan ole samanlaista työtä.) Ja se just nyt sattuu olemaan tulossa auki. Ihmeitä sattuu, luotetaan siihen. :wink

Meillä on kolme isompaa lasta tosi pienillä ikäeroilla. Esikoinen lähtee yläkouluun ja pienemmät kohta perässä. Omakotitalossa asutaan. Muutettiin isompaan pari vuotta sitten, niin mahtuu neljäskin hyvin. :happy: Ja miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo yli 17v. :Heartpink Auto pitäisi ruveta kahtelemaan, kun ei mahduta sitten enää tavan farmariin. :laughing002
 
Iines_19, Mäkin uskon, että asiat kyllä järjestyy. Eikä se vakipaikkakaan tosiaan ainoa oikea ratkaisu ole :) Mäkin vaihdoin alaa lähinnä siksi, että oli pakko saada kokeilla mihin nämä uudet opinnot kantaa. Kyllä se jännitti hypätä opiskelijaksi pienen lapsen äitinä, mutta niin vaan kaikki on järjestynyt, vaikka toki välillä on ollut vähän vaikeampaa ja omat valinnat on epäilyttäneet. Jotenkin vaan silti uskon, että kyllä ne asiat aina ennemmin tai myöhemmin järjestyy :)

Meilläkin on uusperhekuvio: mulla on siis ennestään pian 9-vuotias tyttö, ja miehelle tämä tuleva on ensimmäinen biologinen. Vaikka mies on kyllä ottanut mun tytönkin kuin omakseen (vaikka tytön oma isäkin on kuvioissa mukana) :Heartred Ollaan molemmat alanvaihtajia, mies valmistui syksyllä ja mä tosiaan nyt keväällä. Meillä on ihan auki mihin kaupunkiin asetutaan asumaan, tällä hetkellä kun ollan (opiskelija)vuokrakämpässä, ja vieläpä alueella jossa ei haluta olla yhtään pidempään kuin on pakko. Me molemmat haluttais muuttaa ihan toiselle puolelle Suomea, mutta tuo esikoisen isäkuvio aiheuttaa vähän hankaluuksia sen suhteen. Jokin kompromissi pitäis löytää tässä mielellään tämän vuoden aikana. Voin kertoa, että tässä opiskelijabiletystalossa en tosiaankaan aio asua vauvan kanssa :joyful:
 
Mua vähän kauhistuttaa työkuviot kun oon yrittäjä. Jokseenkin joudun väkisin äippälomallakin siis töissä roikkumaan jotta liike pysyy pystyssä. Pitäisi alkaa soittelemaan eläkemaksuista kun niihin ehtisi vielä vaikuttaa jotta saisi kohtuullista äippärahaa..
Me tavattiin miehen kanssa vasta viime kesänä. Hassua kuinka nopeaa asiat hänen kanssa kolahtanut ja vaikka suunnitelmissa ei ihan vielä muksu ollu, on tää enemmän kuin tervetullut. Molempien ensimmäinen ❤
 
Hm, olisko se jokin ongelma hakea vakipaikkaa raskaana? Raskauden ei pitäisi olla este eikä negatiivinen meriitti. Rohkeasti vaan jos on haaveita! Tietenkin jos työssä ei saa olla raskaana terveyden takia niin se on sitten asia erikseen. Ja ehkä myös tässä alkuvaiheessa muistuttaisin että ehditte olla uudessa työssä aika monta kuukautta ennen äippälomaa ja myös että voi mennä monta kertaa kesken ennen äippälomaa ja myös että ehtiihän sen äippäloman jälkeen olla töissä sitten ja on hyvä että on varma paikka mihin palata pitkän loman jälkeen, tai no, "loman". Eriasia jos ei halua takaisin, toisaalta silloinkin olettaisin hakijan olevan vahvemmilla työmarkkinoilla kuin työpaikattoman hakijan.
 
Meillä kanssa elämäntilanne tällä hetkellä muuttunut hyvin "aikuismaiseksi". Opiskelut ohi, molemmilla vakityö, asutaan rivitalossa ja meillä on koira. Olis tässä tarkotus starttailla myös talonrakennus projektia. Sormusta vaan odotan :rolleyes:
Annan neuvon: ostakee valmis tupa niin tiedätte millainen se on valmiina. Tai en toki tiedä onko teillä raksa-alan kokemusta normaalia enemmän?
 
Joulukuu ei kuulu monen suosikki-kuukausiin mitä tulee lasketun ajan suhteen. Mitä mieltä olette?
 
Takaisin
Top