Kellitys
Piirimestaruustason postaaja
Shani: Meillä neiti viihtyy kyllä kantorepussa kotonakin ihan hyvin. Joskus on parin tunnin päiväunetkin ottanut kantorepussa nukkuen. Mutta kyllähän tälläkin on välillä päivällä niitä hetkiä, ettei oikein missään asennossa malttaisi nukkua. Välillä pikkuisen maha vaivaa, kun on hotkiessaan maitoa saanut mahaa ilmaan, mutta siihen auttaa aina joko mahallaan olo tai pystyasennossa olo. Enemmän tuolla on sitä, että on niin väsynyt valvottuaan pitkään, ettei oikein osaa rauhoittua nukkumaan. Sen takia joskus sitten kestää varsin kauan, ennen kuin toisen saa rauhoitettua uneen. Mutta eipä varmaan illallakaan ole tarvinnut ennen yöunille menoa kanniskella toista kuin enintään tunnin ajan. Ja öisin ei kertaakaan ole ollut vielä mitään ongelmaa mahan eikä nukahtamisen suhteen. Nyt nähtävästi uusi rytmi löytynyt: herää n. 3.30-4 syömään ja seuraavan kerran 6.30-7. :) Ihanaa, kun saa varsin hyvin nukuttua.
Tuohon anoppiasiaan neuvoisin minäkin samaa kuin muut. Kyllä se on siulle sellainen stressin paikka jo selkeästi, että kannattaa puhua asiasta anopille. Paras on, jos pystyt itse keskustelemaan anoppisi kanssa. Siehän voit etukäteen hyvin miettiä perusteluita asiallesi, niin luulisi hänen ymmärtävän asian. Toki miehesikin voi puhua anopillesi, hänen varmaan helpompi puhua omalle äidilleen, mutta usein toinen henkilö ei muista/osaa kertoa kaikkea. Paras apu on, kun itse saa puhuttua. Tuo nimittäin kuulostaa kyllä jo todella rasittavalta. On meilläkin tämä tyttö ensimmäinen lapsenlapsi sekä äidilleni että anopille ja appiukolle, mutta ei kukaan heistä noin rasittava ole ollut. Kuulostaa jo varsin lapselliselta touhulta, eikös sitä lapsena usein vedottu siihen, että kun "se ja se kaverikin saa". :D Ja vielä tuokin, että huudattaa lasta mieluummin kuin antaa äidille ruokittavaksi. Meillä kyllä ainakin se menee toisinpäin. Jos vauva itkee nälkää, niin äitini kyllä huomauttaa, jos vauva ei heti pääse tissille. ;) Tsemppiä, Shani! Inhottava tilanne, mutta nyt siun pitää kyllä olla itsekäs, koska se on vauvallekin parasta! Ja jos miehesi nyt puhuu sitten äidilleen, niin hänhän voi sanoa, että todennäköisemmin anoppi saa jatkossa sitten vauvaa hoitaa, jos nyt antaa teille omaa tilaa ja luottaa siun arvostelukykyyn.
Meillä neiti on ollut nyt vasta isänsä hoivissa sen aikaa, kun mie oon käyny koiran kanssa lenkillä. Mutta nythän vauva kulkeekin jo vaunuissa mukana. Ja eilen oli typy äitini hoivissa sen aikaa, kun myö vaihettiin renkaita. ;) Ei noin pientä vielä pidemmäksi aikaa viitsi toisen hoitoon jättää, mutta kyllä nuo isovanhemmat on saaneet neitiä pidellä ja muutkin välillä.
Riinaa: Eiköhän teilläkin kohta aleta hymyillä ja haastella. :) Vauvat kehittyy kukin niin omaan tahtiinsa. Kaverini juuri kertoi, että hänen toinen tyttönsä oli jättänyt konttausvaiheen kokonaan väliin, ei siis koskaan kontannut, vaan alkoi suoraan harjoitella seisomista. Mistä sitä tietää, jos vaikka teidän poika alkaisi sitten yhtäkkiä kamalan höpöttämisen ja hymyilyn ja vielä vaikka nauraisikin ääneen samaan syssyyn. ;)
Tuohon anoppiasiaan neuvoisin minäkin samaa kuin muut. Kyllä se on siulle sellainen stressin paikka jo selkeästi, että kannattaa puhua asiasta anopille. Paras on, jos pystyt itse keskustelemaan anoppisi kanssa. Siehän voit etukäteen hyvin miettiä perusteluita asiallesi, niin luulisi hänen ymmärtävän asian. Toki miehesikin voi puhua anopillesi, hänen varmaan helpompi puhua omalle äidilleen, mutta usein toinen henkilö ei muista/osaa kertoa kaikkea. Paras apu on, kun itse saa puhuttua. Tuo nimittäin kuulostaa kyllä jo todella rasittavalta. On meilläkin tämä tyttö ensimmäinen lapsenlapsi sekä äidilleni että anopille ja appiukolle, mutta ei kukaan heistä noin rasittava ole ollut. Kuulostaa jo varsin lapselliselta touhulta, eikös sitä lapsena usein vedottu siihen, että kun "se ja se kaverikin saa". :D Ja vielä tuokin, että huudattaa lasta mieluummin kuin antaa äidille ruokittavaksi. Meillä kyllä ainakin se menee toisinpäin. Jos vauva itkee nälkää, niin äitini kyllä huomauttaa, jos vauva ei heti pääse tissille. ;) Tsemppiä, Shani! Inhottava tilanne, mutta nyt siun pitää kyllä olla itsekäs, koska se on vauvallekin parasta! Ja jos miehesi nyt puhuu sitten äidilleen, niin hänhän voi sanoa, että todennäköisemmin anoppi saa jatkossa sitten vauvaa hoitaa, jos nyt antaa teille omaa tilaa ja luottaa siun arvostelukykyyn.
Meillä neiti on ollut nyt vasta isänsä hoivissa sen aikaa, kun mie oon käyny koiran kanssa lenkillä. Mutta nythän vauva kulkeekin jo vaunuissa mukana. Ja eilen oli typy äitini hoivissa sen aikaa, kun myö vaihettiin renkaita. ;) Ei noin pientä vielä pidemmäksi aikaa viitsi toisen hoitoon jättää, mutta kyllä nuo isovanhemmat on saaneet neitiä pidellä ja muutkin välillä.
Riinaa: Eiköhän teilläkin kohta aleta hymyillä ja haastella. :) Vauvat kehittyy kukin niin omaan tahtiinsa. Kaverini juuri kertoi, että hänen toinen tyttönsä oli jättänyt konttausvaiheen kokonaan väliin, ei siis koskaan kontannut, vaan alkoi suoraan harjoitella seisomista. Mistä sitä tietää, jos vaikka teidän poika alkaisi sitten yhtäkkiä kamalan höpöttämisen ja hymyilyn ja vielä vaikka nauraisikin ääneen samaan syssyyn. ;)
Mutta koita jättää ne kommentit omaan arvoonsa. Kyllä ne siitä rauhoittuu ja loppuu (toivottavasti). :) Ja hei muistakaa nauttia teidän juhlista! Ne on TEIDÄN juhlat! 