Iltaa!
Täällä taas kyyneliin asti liikuttunut hääkuumeilija, kun katselin Meidät häät -ohjelmaa. Meillä ei siis oo häitä suunnitelmissakaan, kun mies tahtoo pienet juhlat maistraatissa ja MUN häät tullaan varmasti tanssimaan isosti kirkkohäinä. Eli hiljasta pitää sillä rintamalla ;) (tosin shh, paljastan teille mun aprillipilani, jonka nyt sit laitoin feisbuukkiin kuitenkin tällain aprillipäivän viimeisen tunnin kunniaks; statuspäivityksessä vihjaileva viesti hyvän lahjalistasysteemin etsinnästä... Katotaan meneekö kukaan retkuun!) Mutta siis joo... jostain syystä taas tällainen herkempi päivä. Päivälläkin kun oltiin kahvilla mammojen kanssa, niin meidän Joona otti Terhituulin Pihlaa kädestä, ja me molemmat äidit siinä vieressä seurattiin kyynelsilmin ja lopulta päädyttiin älyttömään naurunremakkaan. Foolat mamit! <3 (Pihla on kyllä niin syötävän söpö, et kyllä se meidän Joonalle kelpais! :P)
Ja sitten... mulla taas alko menkat ja ilmeisesti ei oo mun hemoglobiinit vielä palannut minnekään kovin hyville tasoille (jälkitarkastuspäivänä mitattiin 116, normaali ennen raskautta oli 155-160, ja raskausaikanakin alimmillaan 135. Synnytyksen jälkeinen 88 oli kyllä sellanen pohjanoteeraus, että kai siitä toipumisesta mene hetki, vaikka lisärautaakin oon nyt yrittänyt niiden raskausajan vitskujen ja sen uuden nestemäisen rautamehun voimin kerätä)... Ja koska menkat on entistäkin runsaammat, niin verta tuntuu valuvan ihan solkenaan, ja nyt sitten huomaa päässä humisevan! Kädet tärisee koko ajan, vaikka oon tänään yrittänyt muistaa syödä ja juoda tavallista enemmin (ja fiksummin!), mutta ei auta! :(
Hui, Iona, onneks kuitenkin virkailija tuli järkiinsä! Työtään se toki teki, mutta silti aika hurjaa.. Mä oisin varmaan ollut ihan paniikissa! Ja hei, syntymätodistus?! Ei meillä oo! :O Onko se pitänyt pyytää jotenkin erikseen?
Ihanaa, että Valokin on päässyt isojen poikien kastiin ja saanut maistella uusia makuja! :)
Amppu, menköön vaan kesään, kunhan ees tänä vuonna treffattais! :) Täytyy tarkkailla Joonaa, että alkaako se syödä peukkua. Toi on kyllä sellanen tuttiritari, että itku ois kova, jos tutti joskus unohtuis reissusta! Mieluusti sitä lutkuttaa, ja unille mennessä se kyllä aina laitetaan suuhun. Usein sylkee sen kyllä jo ennen nukahtamistaan pois, eikä sitä yön aikana huutele, mutta rauhottuu hyvin jos meinaa ähinä pilata unet. Muutenkin se on sellanen rauhottumisen väline, että kotisohvalla ei tulis mitään rauhottumisesta, jos ei sais tuttia suuhun ja rättiä käteen ja naamalle vedettäväks!
Hyvä Veeti! Niin sitä pitää, eiköhän ne unet siellä omassa sängyssä ala maistua, kun alkujärkytyksestä toipuu :) Ja tekee varmasti vanhemmillekin hyvää, kun ei pieni ihan koko aika siinä kainalossa oo...
Mites muuten sintun pieni potilas? Menikö "ohi" vai kävittekö lääkärissä?
Ja sitten lopuksi tahtoisin lausua ylistäviä kiitos sanoja PAMille... (siis joo, oikeesti, sille ammattiyhdistykselle!) Koska niillä on jotain lakonuhkia ja ties mitä meininkejä, niin laittoivat nyt ylityökiellotkin päälle. Yötä varastolla painavalle miehelleni tää tarkottaa siis sitä, että se ei övereitä nyt tee! Ehti jo taas suututtaa mut, kun sanoi laittaneensa pääsiäiseks ylityölistaan nimensä, että olis mennyt taas tekemään jos ois kutsu käynyt... Johan se onkin tässä melkein kolme viikkoa tehnytkin tauotta joka yö töitä! hrrh... Ehkä meilläkin on siis nyt enemmän yhteistä aikaa, lupas toi jopa ruokaa tehdä! Ja saa olla Joonankin kanssa vähän enempi, koska mulle tosiaan alkaa tää yh-mammailu riittää!
Pojat kuorsaa makkarissa, itse vielä odottelen Nukkumattia saapuvaksi.. saattaa kyllä käydä niin, että sit ku mua alkaa nukuttaa, niin tosta klo 17 asti unia vedellyt isompi poika tietysti herää mun kömpiessä kainaloon, ja joudun yön nukkumaan yksin... Tosin se sit ainaski hoitaa Joonan syötöt, jos se tuolta herää. Taas viime yönä nukku putkeen ja heräs vasta aamulla joskus syömään (en tiiä monelta, mut kuuden jälkeen ja ennen kahdeksaa, koska mies on sen hoitanut töistä kotiin tultuaan, ennen kouluun lähtöään ja mä en oo ilmeisesti ees heränny! :D)
