Huhtikuu ´12 - melkein kesä!

Hellou!

Valo onkin ottanut sitten ihan kunnolla "kierroksia", kun on alkanut ihan pyörryttää. Pranametri, varmasti on ollut kauhunhetket sinullakin. Meidän neiti kun saa kunnolla herneen nenään, niin huuletkin alkaa sinertää, kun rääkyminen kunnolla alkaa. No, onneksi sen tietää, niin ei tarvitse joka kerta olla ihan paniikissa.

Meillä on pienen miehen kanssa tiedossa tänään "kosioreissu". Entinen opiskelu- ja työkaverini sai tytön kaksi päivää meidän jälkeen ja satuttiin yhtä aikaa osastolle, viereisiin peteihin. :-) Mennään tänään morjestamaan mammaa ja tytsyä.

Kävin muuten eilen juttelemassa pomoni kanssa töihin menosta ja lopputulos on, että olen nyt kaikessa rauhassa lomalla mammaloman loppuun. Huh, jotenkin helpotti, kun oli jo vähän sellainen fiilis, että ei ehkä ihan vielä tekisi mieli lähteä töihin. Pinjahan oli sen reilu 5 kk kun minä palasin töihin... Ja mikä parasta - mulla on koko kesä vapaata!!! :-)
 
Moi!

Mies tekee nyt vuorostaan ulkohommia... tytön kanssa. Mulla kiehuu pottukattila ja oma pää. Sain sitten siinä halkopinolla huhkiessa kunnon lenssun itelleni ja olen lähestulkoon vuodelevossa! (peeeseeestä.)

Onnea Hennasin pitkältä kuulostavale äippälomalle! Kyllä sinä ja eritoten lapsesi olette sen koko kesän ansainneet! KERRAN ELÄMÄSSÄ!!!!


PÄIVÄN POHDINTA
Tää naisen elämä on kummallista! Ajtelkaa, että periaatteessa sitä on aina etukoikeutettu! Etuoikeutettu, jos voi olla lasten kanssa kotona! Ja etuoikeutettu, jos on työpaikka, jossa sinua kaivataan ja tarvitaan mahdollisimman pian! Ja kaikki asiat riippuu aina niin paljon katsojan näkökulmasta?!??! Kunhan sen sisäisen rauhan löytäisi aina siinä tilenteessa, missä itse kulloinkin on! Että huomaisi nauttia ja asettua!... Mies näitä ajatuksiani sivusi aamulla, kun avasi pöytäksesksutelun aiheesta "mitä jos.. minusta olisikin tullut jotain muuta kuin...."

pranksen kauhun hetket ja lopulta naurun hetket! huh! Että sitä voi rauhallinen ja kilttikin joskus hermostua! Tiedän tunteen : ) ja juurikin noin, että happi loppuu ja pyörryttää! KAikki tunteen pelissä ja hiukan ylipursuavaa draamaa! Voi pikkuista!

Mä tässä koitan Venlaa kovasti kouluttaa, että ei toisaankaa tarvi aina karjua ja huutaa niitä pyyntöjään. aamulla sanoin sille, että Muisteleppa, miten äitillä on aina kivoja juttuja. että koita pyytää nätisti ja rauhottua, että ihan varmasti saat ite laittaa sokeria teehen...että jutellaan mukavia ja kuunnellaa radiota ja katsellaan samalla lintuja, että sillätavalla NAUTITAAN aamiaisesta. No, siinäpä se koitti tiukasti keskittyä kauniisti pyytämään. Aivan ääni vapisi. Raukka!

Tuolle ipanalle näyttäsisi tosiaan menenvän parhaiten asiat jakoon, kun ne itse malttaa rauhassa ja yksinkertaisesti selittää. Pelkkä ÄLÄ OTA, mitä isänsä koittaa, saa aikaan vaan järkyttävän kapinoinni.... mutta se onkin heidän välinen juttunsa. saa mies polo opetella ihan itse oikean tavan keskustella ainokaisen tyttärensä kanssa :)

ok. pitäsköhän sitä loihtia jotakin muutakin pöytään, kuin keitettyjä perunoita.... Kello käy miljoonaa ja tässä alkaa olla nälkäkin.
 
Maarinen, juuri noita samoja asioita mietin tässä yksi päivä. Minulla on yhtä aikaa stressi siitä, että pitäisi mennä töihin ja siitä, että en haluaisi vielä mennä töihin,. Miten hullua! Jokin yltiötunnollisen työntekijän syndrooma varmaan. Miksi sitä ei voi vain keskittyä elämään hetkessä ja nauttia sellaisesta etuudesta kuin äippäloma. Tämä nykynaisen elämä on oikeasti aika kamalaa! Päähän on istutettu ajatuksia, joita alitajuisesti noudattaa. Minusta, työriippuvaisesta, normaali äitiysloma tuntuu ihan kaaaaaaaamalan pitkältä. Jokin päässä vain toitottaa, että "johan sinä olet ollut lomalla ja nyt pitää mennä töihin". Onneksi joku muu sanoi, että nyt pidät lomaa ja katsotaan sitten elokuussa. ;-)

Huh, helpotti! :-)
 
Moikka ja hyvää alkavaa viikkoa!

Meillä noustaan auringon kanssa samaan aikaan nykyään. Tänään on jännä päivä. Jos keli suosii, pääsee Valo tutustumaan uuteen polkupyöräänsä päiväunien jälkeen! Poikanen on odottanut omaa pyörää kuin kuuta nousevaa, eikä tiedä että kellarissa se odottaa. Löysin käytettynä tori.fi:stä.

Uhmaa jälleen. Huudon kera. Ääni taitaa olla Valolle luontaisin keino ilmaista harmitus. Eilinen aamu oli ihan kamala, pakko sanoa näin. Valo heräsi 5.15 ja aloitti saman tien kapinoinnin. Minä siinä koitan rauhassa supattaa, että kello on vielä melkein yö, ollaan hiljaa. Ei ollut. Kiljui ja huusi. Yritin nukuttaa uudelleen kömpimällä kippuralle viereen, mutta tuloksetta. Moni asia sai aamulla kiljumaan ja voi että tuo koittaa pomottaa! Huh! Kun pidimme eilisen erityisen tarkkaa käytöskoulua, tuntui se rauhoittavan Valoa. Ehkä viikon verran Ökö on kiljahdellut unissaankin, että jotain se nyt läpi käy ja saman ajan koitellut rajojaan erityisen hanakasti. Illalla olikin suloista suukottelua ja sylittelyä.
Kasvaminen on rankkaa puuhaa!

Päivällä lisää :)
 
Moi.. ei kun Hei! ; )

Oihhhh... Mitä minä saankaan lukea! ?!? Valon herätys viideltä aamulla... Meillä oli sitten aivan päinvastainen aamu! Mies läksi puol kasi sahaushommiin kylälle. Lähti niin ääneti, ettei edes aamukahvia ollut keittänyt!

Minä heräsin itse yhdeksältä. Pupelisin rauhassa oman aamiaiseni ja touhusin pyykkejä yms yms... sitten tuossa kymmen korvilla menin supisemaan tyttären korvaan, että olisi meillä uusi päivä tässä! Se ponnahtaa tukka solmulla pystyyn ja alkaa laulamaan unenpöpperössä että .. yksi lensi pois.... Niin niin ihanaa!

Toivottavasti ei tuo lapsi ole tulossa kipeäksi. mun oma pikaflunssa meni sillä kahden päivä makoilulla ohi... Olinkin kyllä aivan raato. Saatoin allekiroitaa Ampun sanat, että on niin väsynyt, että jaksa ruokaa pureskella!

Nyt pitäs koittaa tuonne ulos aurinkoon nokkaansa laittaa.. Jos sitä vähän pihahommia. Eilen jo haravoitiin etupiha siistiksi. Nyt vois nuita isännän hujallaan lojuvia autonrenkaita pinoilla... Mikähän siinäkin on, että kun kerrostalossa asuttiin, niin ei sillä (mies) ollut tuommosta intoa kaiken autoromuhärpätyksen perään. täällä maalla, piha on vuodessa täyttynyt ihan kummallisilla kamppeilla... jotka ei mun mielestä ole mitään ympärisön kaunistuksia. hitto! ja siis, koitan nyt salaa rajata tätä tonttia niin, että etu-ja yläpiha on MUN ja yksi nurkka pihasta saa olla isännän leikkikenttä. piste! : ) ja moottoriöljykanisterin ei törötä portailla, kerta autotallikin on olemassa....  : )



 
... hahah.. olihan tuo ihan topakka vuodatus, tuo minun "aamuinen"!

Tässä on tovi ooteltava makkarakeiton kypsymistä. Nälkä raatelee sisuksia ja nestehukkakin taisi iskeä ; ) Niin innolla tytön kanssa pihalla puuhasteltiin! Ja saatiin jopa näkyvää jälkeä aikaiseksi! Kyllä maalla on mukavaa!

Ihana seurata ton Venlan leikkejä. Se tällää vauvanukkeja vierensä kiikkutuoliin ja selittää niille, kuinka me olemme nähneet ulkona perhosia ja muurhaisia. Ja kuinka hän sai haavan sormeensa ilman hanskoja... ja kuinka lammikoissa on harmaata vettä!

JA Praniksen innoittamana koitettiin mekin kolmipyöräisellä eteenpäin. Siinä hommassa vaaditaan lähes yhtä pitkää pinnaa, kuin hiihtämisessä. Hemmetti kun tuo ohjaa ihan holtittomasti.... Ite koitin sillä taka-aisalla antaa vauhtia ja yhtä mutkille mentiin kuin naapurin isäntä viime jussina...

Ja näin. Makkarasoppa tuoksuu valmiilta. Lopetan tämän yksinäisen rupatteluni tälläkertaa tähän....  Tulkaahan tytöt takaisin?!??!
 
No voiiiii.... Ompas täällä kamalan hiljaista? Pyyhkäisikö se pääsiäisen kevät tuuli  tämän uinuvan palstan aivan hiljaiseksi?

AAAAAAAAAAVEMAISTA!




 
Moi, hei ja terve!

Mukavan kuuloisia kevätpuuhia Maarisen tontilla :) Ja että oikein aurinkoakin! Täällä on tullut pari päivää vaakasuoraan räntää ja eilisen kauppareissun jälkeen totesin että tänään ollaan vaan sisällä. Ei houkuta tuollainen kevät ollenkaan. Polkupyöräänsä Valo ei ole vielä edes nähnyt juuri tuon sään takia. Odotamme parempaa ilmaa, ettei heti tarvitse lopettaa vilun iskiessä vanhempiin. Ehkä huomenna. Tuota ohjausta itsekin mietin, että kuinkahan käy...

Valo on alkanut jutella ihan kuten Venla, tosin kertoo nallelleen että nyt katsotaan pikkukakkosta tai että pitää mennä nukkumaan. Iso leijonakin välillä muka huutaa sängystä ja sitä pitää raijata pitkin poikin ja sille kertoilla juttuja. On myös kiva, kun Valolla alkaa olla asioita, joista me emme tiedä mitään. Kerhossa koettuja ja kuultuja. Yhtälailla maanantain kerhon jälkeen täti sanoi, että Valo on tänään puhunut paljon. Nielaisin ja jäin miettimään että mitä se on sanonut. Kotona kun teksti on välillä tulkinnan varaista. Huumori kukkii, kun Ökö kiherrellen hokee: mamma kaivaa peppua! Tämä siksi, että Valoa on kielletty niin tekemästä. Isistä hokee " Abba pissaa lattialle"! ja ihan samasta syystä :D Myös ihan omiaan, keksittyjä juttuja Valo pläjäyttelee, mikä on aivan ihanaa.
Sanojen taivutusta poika selvästi treenaa myös ja siitä saisi ihan oman postauksen jo.

Sämpylät on leivottu aamupäivän ratoksi ja iltapäiväksi pitäisi keksiä jotain toimintaa, jos edelleen tulee räntää. Ei vaan viitsi lähteä kastelemaan itseään.

Näin tänään :)
 
Moikka!

Meillä on taas tänään vuorostaan satanut vettä, räntää ja lunta. Lunta tuli useaan otteeseen sellaisissa kuuroissa, että ei paljon eteensä nähnyt. Onneksi ehdittiin tehdä kauppareissu ennen lumisadetta.

Meilläkin on tytöllä harjoitteluvuorossa nuo sanojen taivutukset. Yksikin päivä toi minulle kaksi pyyhettä ja kokeillen sanoi "pyyhet". Sanoin sitten, että "pyyhkeet" - oikein artikuloiden - ja tyttö toisti sanan ja oikein makusteli sitä suussaan. Hauskaa huomata, että halu oppia on kyllä melkoisen sisäsyntyistä. :-)

Pieni mies taas harjoittelee liikkumista - ryömii parin neliön alalla ja nousee jo käsinojaan. Ja siskon tekemiset on niiiiin kiinnostavia. ;-)

Huomenna saan taas mammaseuraa ja lapset leikkiseuraa, kun serkkuni tulee lapsineen. Suunnitelmissa leikkipuiston valloitus. ;-)
 
moi

ihania maarisen ulkopuuhailut, harmi ku meillä on edelleen suurin osa pihasta lumen vallassa, muutama päivä sitten onneks meidän pihatie ja katukin suli. tietty lapset on kurapaikkoja löytäneet ja haalarit on kamalassa kunnossa, ei vaan huvita talvihaalarien päälle väkisin vääntää kurahousuja. on vielä sen verran kylmää ollu ja kun nuo lumessakin istuvat, jos tästä nyt lämpenisi niin sais pestä talvihaalarit ja laittaa pois... Asutaan tosiaan täällä tampereen lähellä ja tuntuu silti olevan niin iso ero teihin muihin :D Roosa on ollut innoissaan kun sai siskonsa vanhan polkupyörän, tavallisen 12 tuumasen. osas heti ohjata nätisti ja oppi heti polkemaanki lyhyen matkaa kerrallaan. mutta kätevä tuo työntötanko perässä, ei sitä heti uskalla irti päästää ku ei voi luottaa osaako heti jarruttaa kuitenkaan. Itsehän lapsena opin itekseni ajamaan pyörällä ilman opettamisia ja suoraan ilman apupyöriä, saa nähdä jos Roosakin homman nopeasti hallitsee. Oonalle tämä on ollu vaikeeta, hän on nyt 4,5v ja edelleen tarvii työntöapua vaikka on vaan ihan loivaa ylämäkeä eikä tasasellakaan pääse ite liikkeelle, alamäen vaan menee sujuvasti. hänkin on saanut 2-vuotiaasta pyöräilyä opetella mutt talvi aina hidastaa kovasti oppimista ku tulee niin pitkä tauko. Oona kyllä oppi myöhään käveleen ja on häntä käytetty fysioterapeutilla muutaman kerran, on vähän jäljessä motorisesta kehityksestä. Mua vaan silti yks päivä melkein hävetti ku yks tuttu puhui vuotta nuoremmasta likasta josko kokeilis ilman apupyöriä ajaan yms ja ei meinannu heti ymmärtää ku puhuin meidän oonasta ett hän ei osaa appareidenkaan kanssa vielä itekseen ajella :/

Roosalla oli uhman kanssa helpompaa jonku aikaa mutt nyt hän on monta viikkoa kiukutellu ruokapöydässä, meinaa lähes joka kerta jättää lämpösen ruuan syömättä. ei meinais maistaakaan, hokee vaan en minä tykkää vaikka ois ruokaa mikä ennen ollut herkkua. sitt rupeen laulamaan jotain niin sillä varjolla saan ujutettua likan suuhun ruokaa että edes maistaa mitä se on. sitten saattaa syödä muutaman haarukallisen, Roosahan ei lusikkaa enää halua käyttää. ja rupee jumpitteleen ja huutaan vaikka minä syön itse samalla rauhassa ja isosisko myös, viikonloppusin ku isikin on lounaspöydässä syömässä ei auta silti yhtään.  pyytäis leipää mutta sanon ettei saa ku ruoka pitää syödä. Hyvin vähän on syönyt silti, lopuksi kyllä saanut hedelmäsoseen jälkkäriksi jos edes on maistanut ruokaa. sitt taas päivällisellä vielä pahempi, sillo ei tulis ruokapöytään ollenkaan vaikka klo 16 ja viimeks syöty lounas ehkä 12.30 vaikka sillonki niin vähän syönyt. Yleensä päivällistä ei mene juuri yhtään, en jaksa enää siinä vaiheessa taistella kovasti, annan sitt reilun kokosen palan ruisleipää ett jotain menis sentäs. Leivän saattaa syödä ja jälkkäriks sillo lapset saanu yleensä palan suklaata tai suolakeksin. mutt jälkkäriä ei saa jos ei edes ruisleipää syö. Maitoa Roosa kyllä juo joka ruualla hyvin mutt en anna ku vajaan mukin ettei sillä täytä mahaa ja eka en ota koko maitomukia pöytään. aamu ja iltapalan taas hän syö hyvin yleensä, en ymmärrä miks lämpösillä ruuilla pitää nii kauheet taistelut olla :( tämä huonosti syöminen tehnyt usein ummetustakin, ikävää kattella ku välillä vääntää hirmu kovaa kakkaa ja itkeskelee samalla. mutt onneks se nyt vähän helpottanu ku keksin tuon ruisleivän antaa päivällisellä, aamulla onneks syö kaurapuuroa suosiolla. Roosaa ei myöskään saa juurikaan syöttää mutta se oiski kiva ku söis reippasti ite, ennen hän niin tekikin että kun sai ruuan eteensä heti söi itse melkein kaikki, mikä ihme nyt sitt tullu... oonalla kyllä tais olla samaa joskus pari vuotiaana mutt lopulta meni ohi, muistan vaan ett se kyllä kesti kauan. mutt hän ei kyllä itse olis syönyt vaa odotti aina syöttämistä.

Itsellä ollut nyt kovasti vaivoja raskauden takia, särkyjä selässä ja jaloissa, välillä muuallakin, ja tietty väsymys edelleen kova. on kyllä melkosen mummo olo ulkona kun lasten kanssa oon niin vaikka on tukivyö ja tukisukat ei meinas jaksaa yhtään kävellä tai mitään siellä tehdä, onneks noi sentäs osaa keskenään siellä touhuta. ainut vaan ku haluaisivat pyöräillä sitä en yksin kauaa jaksa, pari kertaa käydän kadun päässä, hankalaa ku Roosaa pitää työntötankosta kiinni ja lisäks välillä yrittää tuupata Oonalle vauhtia ja sitt ne tuleekin liian lähekkäin toisiaan. Toivottavasti helpottais roosalla nuo ruokailutilanteet ku muuten ei onneks mitään isompia ongelmia ole uhman kanssa. Hän on myös oppinut kuivaksi, en muista koska viimeks ois vaipassa jotain ollu, harvoin yöllä vaan. vaippaa en kyll ole pitänytkään hänellä enää ku öisin, kylässä ja kauppareissuilla ja siltikin yleensä on vaippa tyhjä. muuten on pikkuhousut, oppi onneks niitä pitämään eikä enää luule että niihin voisi pissata huoletta niinku vaippaan, ennenku oli vaan pitkät housut ilman mitään alla tuon takia :D
 
Takulle voimia arjen touhuihin ja ihan siihen olemiseenkin :) Vaipattomuutta kyllä ihastelen, meillä ei tule vielä mieleenkään olla ilman. Valo kyllä hilluisi pippeli paljaana, mutta sitten lorottaa pitkin lattiaa ja ihan tarkoituksella. Tuo lasten vertailu tuntuu varmaan harmilliselta, kun itse tiedät, että mistä on kyse. Kukin oppii aikanaan eri asiat. Syömisessä meillä tuntuu olevan vähän samaa. Leipää menisi kyllä. Iltapuuro on korvattu ruisleivällä ja avokadolla. Olenkin tuumannut, että pääasia että jostain kuitua saa. Lämmin ruoka menee  vaihdellen. Jostain syystä ruokailu taitaa olla se kiva tilanne koitella tahtojaan.. Kyllä ne hengissä pysyy, kunhan jotain suuhunsa laittavat :)

Hennasille mukavaa puistopäivää, toivottavasti keli suosii. Me toivomme että viikonloppuna olisi edes yksi poutainen päivä, että pääsisimme tivoliin ihmettelemään. sateessa se ei houkuta. Niin se pikkupoikakin oppii jo kaikenlaista. Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, että menisi hiukan kehityksessä siskoaan nopeammin, kun on esimerkki edessä ja kaikki ihanat leikit ja lelut?

Minä se tempaisin tänään 9 km:n lenkin osin juosten ja olen niiiiiin tyytyväinen itseeni :)
 
NMoi!

jipii jihaa! "huiulihei", niinkuin Venla sanoo... HUIULIHEI! täällähän te taas ootte!  Taas voi todeta että kyllä nämä sananikkarit on ihania! "mamma kaivaa peppua.." ja "abba pissii lattialle.." Itellä meinasi olla aamun perhekerhossa itku-häpeä ja nauru sekaisin... onneks kukaan ei (ehkä) huomannut. Venla pierasta täräytti ja kommentoi perään, että paska haisee... Meillä vissiin viljellään aika holtitonta huulenheittoa! Onneks toisaan kukaan ei kerenny hoksata, muuten siitä olisikin syntynyt hirveä julkinen röhötys ja hulabaloo. Neito, kun nykyään osoittaa valloittavia kansanvillitsemisen kykyjä. Keneenkähän tullut????

NYT otetaan meilläkin sitten viimeistään kunolla mittaa sanan mahdista. Eilen justiin oikeen piti penskalle korottaen kivahtaa että tuu nyt justiinsa, tällä siunamalla pöytään! sitte se laahustaa naama myrtyssä keittiöön... (että pistää vihaksi välillä sen vastaan kahnoittelu)
Pukemistaistelu taitaa olla jo loppuun käyty asia, niin nyt tuo pöytään siirtyminen. JA siellä tietysti nuo Takun mainitsemat syömisestä kieltäytymiset ja oikkuilut. EILEN  hän kyllä yllätti ja söi kolme lautasta lihasoppaa, mutta siinä se olikin. Tänään samaa vanhaa närppimistä. Praniksen sanoin lohduttaudun, että kyllä se hengissä pysyy kunhan ees jotain suuhunsa laittaa. Sillontällön. Tarjonta on kuitenkin säännöllistä!

VERATILUT lasten kesken oppimisiessa on niin harmillisia. Ja se että yhtäkkia alkaa "häpeämään" oman lapsensa osaamattomuutta. Ymmärrän, mitä Taku tarkoittaa. Mulla oli järkyttävän vaikeeta käsitellä sellaista asiaa, että esikoinen ei oppinut ÄRRÄÄÄÄÄ ennenkuin vasta toisen luokan kesälomalla, kahdeksan vanhana! Ei vaan oppinut, niiin ei. sitten se kesälomalla piiloutui mummon mattokomeroon moneksi tunniksi.. tuli sieltä hikisena ja itkuisena ja sanoi: " kuunnelkaa tätä: perrrrrkele! " Olimme kaikki ylpeitä ja leivoimme R-muotoisen suklaakakun juhlan kunniaksi!

Mitä mitä.. meneekö Pranis tivoliin!?!??! Kivaa! Minä en ole koskaan ollut! Ikinä,
itsekään! Puhuivat tänään perhekerhossa ja "iholla" sarjassa ReinojaMariakin kävivät josssain tivolissa. Pitäskö? Lähtisköhän tuo mun ukkonen, herra mörökölli, tivoliin perheensä kanssa?

YÖVAIPPA Käytättekö te, ketkä vielä yöllä vaipaa kaytätte, niin jotain erikoista YÖVAIPPAA? tuli mieleen, kun Venlalla on kanssa enää öisin vaippa ja sekin useinmiten kuiva. Mutta sitten kun on märkä, niin on totaalisen MÄRKÄ! Painava ja pahanhajuinen... itekin se aina vedet silmissä yökkäilee. Nyt on muutaman yönä ollut tytöllä niin levotonta menoa, että könynnyt meidän viereen piehtaroimaan ja sitten rauhalliseen uneen vaivuttua losottanu pissat alleen. kiva kiva... ai, mutta... heräiskö se ihan lauonnollisesti pissahätään? Ja olisikin siksi niin "levoton"??!? Miten teillä muilla? (vertaillaan, nyt sitten : )

Sannakoolle JULKINEN TUKKAPÖLLY?!?!? Nyt lopetat se työnarkkailun ja tuut meitä taviksia heippaamaan? Jooko?
Ja amppu, kotonako jo? Maistuuko, vai jäitkö kaipaamaan rentouttavaa aikuisten seuraa?


ps. mies on ollut nyt viikon tuolla kylän äijien kanssa sahuu talkoissa. Eilen se kysyi, että onko meillä ollut sitä ikävä, koska hän ikävöi meitä!!! No, minä täräytän,että alkaahan tässä tämä yksipuolinen kaksivuotiaan kanssa keskustelu käymään raskaaksi. Hitto! Se kysyy, että eikö mulla sitten ikävä ole? On tietysti, mutta ihanaa tämä oma, arkinen "rauha".  Mutta sitten illalla oli ikävä, kun tuo ukkonen jäi vissiin loukkaantuneena yksin telkkarin ääreen ja minä palelin siinä omassa rauhassa itseni uneen...

nyt kahvia ja tuoretta (eilen leivottua) pullaa!

ps. kiva kun tulitte koloistanne takaisin! ; )

 
Iltaa!

Maarinen, aijjai. Noh, olen kyllä sitten julkiset kurmotukset ansainnut, kerran poissaololla loistanut. MUTTA mulla on hyvä syy; töissä vetänyt ihan tukkaputkella ja Joona elää taas/edelleen tätä vaihetta, että uni vie vasta 22/23 aikaan... aivan järkyttävää! Mulla ei oo hetkeen ollut omaa aikaa, eikä aikaa tulla tänne teitä tervehtimäänkään :( Tää kun ei toimi mun huonolla kännykällä (paitsi lukeminen onnistuu jotenkuten), eli en oo silläkään päässyt teitä tervehtimään.

Joona on nyt oppinut näitä kohteliaisuusjuttuja Se vastaa lähes kaikkeen "emmä kiitos". Voi miten raivostuttavaa onkaan komentaa lasta nukkumaan, kun vastaukseksi saa vain heleän "emmä tiitos". AAAAARGH! Pranis sen hyvin sanoi; kasvaminen tosiaan on rankkaa puuhaa!

Muitakin edistysaskelia meillä on! Ette ikinä arvaa! POTTA!! Joona on vihdoin edes vähän kiinnostunut potasta! Muutamat pissat sinne on jopa jo saatu! JEEEEEEE!!! (ja sivulauseessa vilpittömät ilot ja onnittelut teille palstamuksuille, jotka ovat jo kuiviksi oppineet! Huippua!) Mä toivon ja luotan, että nyt kun tuo oppii tonne pottaan tekemään enempi ja pyytämäänkin potalle pääsyä (joskin hätää se ei vielä tunnista, eli vahingossa saattaa saalista tulla), niin ehkä tääkin homma vetästään rytinällä ja pian tuo istuu potalla kuin vanha tekijä.

Pranametri, tuo "tajuttomaksi huutaminen" taitaa olla sellainen taipumus, että se saattaa yllättää useamminkin. Kurjaa ja varmasti pelästyttävää vanhemmille! Mutta onneksi sinänsä "harmiton" juttu.

Hennas hyvä nauttii siitä äitiysvapaastaan ja kahdesta kullannupustaan siellä nyt vaan ihan rauhassa :) Töitä ehtii taasen tehdä myöhemminkin, mutta ne lapset on pieniä vaan kerran. Hyväähän tuossa on, että se työpaikka siellä on ja sinne paluun saa tehdä just silloin, kun itsestä siltä tuntuu! Mites on, jääkö nämä kaksi pientä teillä lapsiluvun summaksi vai vieläkö ois aatoksissa kolmatta?

Miten meni Valon pyöräreissu? Meidän pitäis varmaan se "oikea" pyörä hankkia. Viime kesältähän on se kolmipyörä, mutta se on vähän hankala, kun ne polkimet on siellä eturenkaan akselissa... ei oikein napannut. Tosin täytyy varmaan käydä eka jossain kokeilemassa, että innostaako pyörähommat Joonaa vai ei. Jos tälle kesää ostaa pyörän, joka ei sitten kiinnostakaan, niin pienihän se varmaan ens vuonna on?

Onko muuten teillä lapsilla tullut jo jotain inhokkiruokia? Kaikkiruokainen-Joona ei oikein tykkää hernekeitosta... hoidosta tällaista raporttia jo kuulin, joten päätin, että nyt aletaan tässä huushollissa syödä sitä useammin. Eilen sitten torstain kunniaksi tyhjensin säilykepönikän kattilaan ja heitin vedet päälle - lahjontana oli jälkiruoaksi pannukakkua ihan hillon ja kermavaahdon kanssa. Puol lautasellista tuo suostui pitkinnaamoin syömään, se riitti mulle. Pääasia, että edes vähän maistelee ja makustelee! En halua siitä samanlaista nirsoa kuin itse oon, se ihan oikeesti hankaloittaa elämää aika tavalla...

Sellaista tänne tupaan. Paljon muiskuja kaikille! Huomenna minä karkaan leffaan esikoiskummityttöni kanssa. Mennään katsomaan Titanic! Hauskaa, että oon itse ollut alakouluikäinen silloin, kun se oli ensimmäistä kertaa teatterissa. Ja nyt sitten neiti 11v pyysi kummia mukaansa :)
 
Moi

Jee, Joonalle ja potalle ja kärsivälliselle Sanna-äidille! Eikös se niin mennyt että kaikki aikanaan ja ihan varmasti istuu kohta tyytyväisenä ja sitten ihastellaan tuotoksia :D Joonahan on  varsin kohtelias, kun nätisti kieltäytyy ;D Valon vastaava on "ei tarvii". Voi ei tuota nukkumaanmenoaikaa. Miten jaksat itse, kun eihän sitä omaa aikaa tosiaan jää ollenkaan enää illasta? Jaksaako Joona herätä silti aamulla sopivaan aikaan?

Tuntuu ruokaronklailut kuuluvan näiden kullannuppujemme elämään, kun täällä lueskelee meidän äitien tuskailuja asian suhteen. Valon inhokkeja tuntuu olevan tällä hetkellä pinaattiletut, joita syö vain sen verran että vähän nälkä taittuu. Paljon tuntuu vaihtelevan. Joku aika sitten ei peruna mennyt ja nyt söisi vain ne keitetyt perunat, jos niitä on tarjolla. Kalaa tuo ei oikein suostu syömään kuin puikkoina, mutta se lienee aika tavallista. Salaattia, siis ihan sitä vihreää itsään, ei Valo myöskään suuhunsa laita, mutta kurkku ja porkkana menee raakana kuitenkin, kun palastelee. Etenkin porkkana, kun kerran pikku kakkosessakin sitä syötiin, olikos se Maltti ja Valtti ja niiden pomo... nyt maistuu porkkana. Jos en jo ole tätä tännä postannut, niin nyt tulee. Makaronilaatikkohan se yksi lemppariruuista on nykyään, tai makaroni muodossa kuin muodossa. Tällainen keskustelu meillä kerran käytiin:
Minä: Tuutko syömään.
Ökö: En.
M: Eikö oo nälkä jo?
Ö: Ei.
M: Otatko makaronilaatikkoa?
Ö: Joo!!! (ja juoksee pöydän ääreen)


Polkupyörän koosta vinkkaan sen verran, että tämä 12 tuumainen, joka Valolle ostettiin, oli palvellut kaksi vuotta edellisellä ipanalla. Uskon, että näin menee meilläkin. Sen verran tuntui olevan nostovaraa satulassa ja ohjaustangossa, että vielä olivat ääriasennossaan aivan liian korkealla. Vieläkin polkupyörää on pidetty piilossa omasta mukavuudenhalusta. Kelit on olleet niin huonot, että vaikka Ökö innoissaan pyöräänsä varmasti tutustuisi, ei meistä kumpikaan viitsi palella ja kastua, joten odottaa päivää aurinkoista se tutustuminen.

Kyllä, Maarinen, ihan oikeaan pieneen tivoliin pääsemme huomenna. Nyt niitä alkaa tulla talven jäljiltä kaupunkeihin, pitäkää silmällä kiertueaikatauluja. Netistä löytyy! Ehdota vaan Mörököllillekin ;D
Haahhhaa, Venla! Ja onpa lohdullista kuulla, että muuallakin lapsi kuulee vähemmän tarpeellisia lausahduksia. Valon kuulen usein sanovan iltapesulle mennessä, että " pestään naama, pestään peese, pestään hammaat". Ja se on sitten isi, joka iltatoimet hoitaa!
Ja ihana tuo lapsesi, joka harjoitteli oikein kunnon ärräsanan. Voin kuvitella, miten tuskallista se on, kun kirjainta saa niin kauan odottaa. Koulumaailmassa se vielä korostuu, kun siitä kirjaimesta tehdään iso numero :/
Kuinkas muuten rouvan laihdutukselle on käynyt? Ihan varovasti vaan kysäisen..

No nyt tuli niin pitkä tarina, että jaksaakohan kukaan lukea. Tänään on saunaa, ovelle kuskattua pizzaa ja jätskiä päälle. Lokoisaa viikonloppua!

 
Minä täällä taas hei!

Kiitos Pranametri huolehdinnasta! Voisinpa sanoa, että jaksan ja pärjään, kun sitä omaa aikaa on... ööö, no on sitä, ruokapuoltuntinen keskellä työpäivää ;) Ja aamulla puol tuntia sängystä ylösnousun ja ovesta ulosjuoksun välissä. Että sen verran lepposta... useina päivinä mä oon ollut valmis unille jo ennen Joonaa :( Surku, mutta näillä nyt mennään. Senpä takia en tännekään oo niin usein joutanut, kun töissäkin saanut lentää. Joona kyllä jaksaa aamulla nousta, sen unen tarve on selkeesti pienentynyt. Useimmiten herää samaan aikaan ku mun kello soi, eli seitsemältä, mutta jos on oikein myöhäiseks venähtänyt yöunille asettuminen, niin on saanut nukkua pidempään. Meillä isi siis vie ipanan klo 10 aamulla hoitoon, eli kunhan on 8.30 jälkeen hereillä, niin ehtivät kiireettä perille. Jos aamulla pakottais lapsen ylös sillon seiskalta viimestään, niin illalla varmaan uni tulis paremmin? Mutta toisaalta se aamu klo 6->Joonan herääminen on sitä miehen omaa aikaa... noh, katsotaan miten tämä tästä nyt asettuu, pääasia että kukin perheessä saa riittävästi unta, ruokaa ja rakkautta, muulla ei kaiketi ole niin suurta merkitystä :)

Ja kiitos pyöränkoko-vinkistä! Täytyy lähteä katselemaan! Tänään täällä Espoon leveysasteilla mittari kipusi lähelle 20c auringossa ja se aurinko niin suloisesti tosiaan hellikin! Kaivettiin tuo edellisessä viestissä mainitsemani kolmipyöräinen nyt vielä kellarista ulos ja laitettiin (pieni, prkl!!) kypäräkin päähän. Hieman oli haastavaa, selkeesti liian pieni se ipanalle oli ;)
Muutakin pientä löytyi taas - olin löytänyt jo joskus vuos sitten (vai ylikin?) kirppikseltä sellasen 98 kokoisen vk-haalarin, tälle kesällehän sen piti olla täydellinen. Vaan kuinkas kävikään... survomalla sain Joonan siihen tungettua, mutta pienihän se oli. Ääh ja puuh! Nyt pitää sitten vielä metsästää uus välikausihaalarikin! Toisaaltahan mä rakastan tätä lapsenvaateostostelua, mutta en tällain kauheessa kiireessä! Haluan aina jotain tietynlaista, mutta nyt joudun todennäköisesti vaan ottamaan ekan vähääkään hyväksyttävissä olevan ja that's it! Murr!

MUOKS!

Höh. Unohdin kokonaan hihitellä ääneen Valon ja äiskän makaronilaatikkokeskusteluille ja huokailla tivoliin pääsylle! Ihanaa!
 
Tivolissa oli kivaa! Niin kivaa, ettei Valo meinannut saada sanaa suustaan pitkään aikaan. Kolmessa vekottimessa pääsi käymään, joista yhteen meni ihan yksin. Vielä kun aamulla polkupyöräkin oli vihdoin kaivettu esiin, oli päivä jo melkein liian jännittävä. Pyöräily kun on vakavasti otettava asia ja opetteluunkin menee energiaa. Pari kertaa korttelin ympäri Valo pääsi pääosin työnnettynä, mutta oli miehen kanssa kahdestaan kurvaillessa jo alkanut vähän hoksata mitä tapahtuu, jos polkee tai jarruttaa. Työntöaisa on hankittava ja pian. Aikuisen selkä ei kestä sitä kumarassa köpöttelyä määräänsä enempää.
 Jännän päivän päätteeksi tulikin purkautumisitkut ja yön Valo nukkui todella onnellisen sikeästi vingahtaen vain välillä unissaan. Mahtavan aurinkoinen päivä olikin!

Sannan haalariharmi on arkipäivää varmaan monelle. Meillä on paljon vaatteita kellarissa odottamassa ja tuntuu, että pitäisikö taas käydä penkomassa, vaikka mielestäni otin sieltä kaikki sataan senttiin asti jo tänne kaappiin. Lohduttaudu sillä, että toivon mukaan Joonan ei tarvitse pukeutua siihen minkä löydätkin, kovin kauaa. Kevät vaihtuu toivottavasti pian kesäksi ja silloin on jo taas (toivottavasti) muiden vaatteiden vuoro.
Eihän tuo nukkumisrytmi taida haitata teillä kuin aikuisia. Joona saanee riittävät unet kun kerran jaksaa kukkua iltamyöhään, eikä aamulla tarvitse kukonlaulun aikaan olla heräämässä. Jokaisessa kodissa mennään niillä rytmeillä mitä tarvitaan. Tai mitkä lapsella nyt vaan on. Meill on toisinpäin. Valo menee kahdeksalta nukkumaan ja normaalisti herää kuuden paikkeilla. Tänään meni, juhuu, jopa puoli seitsemään!

Nyt on minun omaa aikaani, kun mies lähti kauppaan ja Valo on vielä tunnin kerhossa. Aamu oli sen suhteen ikävä, että mies sai herätä Valon huutoon, kun tämä kinusi minulta jotain. Ärsyttävää.  Miehellä menee siitä ainakin aamupäivä ihan persiilleen ja tunnelma tuppaa olemaan sen mukainen.
Maarisen tavoin harmittaa vietävästi moneen asiaan poikkiteloin suhtautuva pikkumukula, jonka toki on tahtoaan harjoiteltava. Ihan sama kuinka kivoja juttuja lapselle keksii tai mitä tekee. Kun se on sillä päällä, ei vaan voi mitään muuta kuin odottaa että tuuli vaihtaa suuntaa ja hoitaa pakolliset toimet siinä ohessa. Tuntuu että Valon joka toinen sana on EI. Se vastustaa sellaistakin mistä tykkää, kun väärään aikaan asiasta mainitsee :D Onhan se huvittavaakin, kun malttaisi itse olla hermostumatta.

Tänään päivä toivonmukaan jatkuu paremmin kuin alkoi. Kerhoon Ökö jäi mielellään kertoilemaan eilisen iloisista jutuista. Ja minä pääsen pitkälle lenkille! Hip hei!
 
Moiks!

Vautsi vau Valon tivolireissulle! Ja pyöräilyharjoituksille. Me mietittiin, että ostaako tytölle pyörä tänä kesänä ja yksi sopiva malli löydettiinkin jo. Siis sellainen, jossa jalat olisi yltäneet polkimille asti. Älyttömän isoja eroja merkkien välillä, vaikka kaikki ois samaa tuumakokoa. Päädyttiin nyt ainakin toistaiseksi sellaiseen ratkaisuun, että ostetaan se pyörä vasta ensi kesänä. Anoppi on kyllä mankunut, että hän haluaisi ostaa tytölle pyörän. ;-)

Sannalle moikat ja toivottavasti jaksat painaa töissä. Kiirus tuntuu olevan niin töissä kuin kotona. Uramamma. :-) Ja tuohon kysymykseen meidän lapsiluvusta voin vain todeta, että mieshän haluaisi heti uuden vauvan, mutta mulla on nyt kyllä ihan tarpeeksi tekemistä näiden kahdenkin kanssa. Luulen, että jos tähdet ovat suotuisassa asennossa vielä myöhemmin, niin kyllä meille vielä mahtuisi. ;-)

Ulkohaalarin kanssa meillä kävi samalla tavalla kuin teillä - jäi pieneksi! Meillä jäi pieneksi myös haalarihousut, joten nyt tytöllä on takki, mutta ei housuja. Olisin tilannut haalarin eräästä putiikista, mutta olivat sieltä loppu. Enkä todellakaan aio lähteä kauppoja kiertämään, kun monessa paikassa kokoja ei ole tai sitten on vain se yksi ja ainoa värivaihtoehto. Luotankin tuohon Pranametrin toteamaan kesän pikaisesta tulosta. Tule kesä tule! ;-)

 
Iltaa!

Hei mä oon jo taas täällä! Ootte niin ihania, ettei voi pysyä poissa ;) Ei vaan, karkasin Joonalta, kun se piti mua lähinnä pomppulinnana... nyt on tainnut uni voittaa, vihdoin :)

Kurjaa, että teilläkin hennas on jouduttu toteamaan hankitut haalarit pieniksi! Miten nää mussukat ovatkaan nyt yhtäkkiä kasvaneet ihan hullun lailla? Kauhistuin lisäksi eilen illalla, kun Joona oli lähdössä käymään isänsä kanssa vielä pikapiipahduksella mummolassa ja laitoin kaapista uuden tuulitakin sille päälle. Kokolappu kertoi sen olevan neljävuotiaalle, eli vastaavan 104-kokoa. Ja ketunreidet, Joonan nostaessa käsiä vilkkui napa ja hihansuut oli puolvälissä käsivartta. Löydänköhän mä mitään sopivaa tuolta kaapista? :D (housuja pitäis olla. Jos ne vielä sopii... Joona on töppöjalka, joten 92 kokoiset ulkoiluhousut pitäis vielä olla ihan ookoo, ainakin ne oli syksyllä niin superisot.)
Surffasitko hennas nettiputiikkeja? Oliko missään jo alennettuna tän kevään valikoimat? Pakko saada joko tilaus ihan parin päivän sisään tai vaihtoehtoisesti ehtiä kaupoille, kyllä se kesä sieltä tulee ja PIAN tuleekin! :) (tosin mä elättelen toivoa, että nyt hankittava vk-haalari kävis vielä syksylläkin ;))

"Uramamma", hah, ei tällä alalla :) Mutta kyllä mä huomaan olevani niin paljon iloisempi ja enempi oma itseni, kun saan käydä töissä päivittäin. Toki sitä suurella haikeudella ajattelee noita kotiäitiyspäiviä, kun ei ollut pakko ottaa työvuoroja, vaan ehti puuhailla yhtä ja toista. Ja nähdä mammakavereitakin! Mutta on tää vaan niin paljon enempi mun juttu. Nyt on rahatkin ajokorttia varten kerätty ja pian pääsen haastamaan aivojani vielä vähän lisää autokoulussa!

Valon tivolireissu kuulosti kyllä aivan todella ihanalta! Pitäisköhän se startata Linnanmäki-kausikin jo pian? Viikonloppunahan tuo näytti auenneen, vielä ei kaiketi ois jonoja... tosin Lintsillä käydessä kuuluu olla oikeesti kesä. Tai sitten keskitalvi... ja eipä noihin lastenlaitteisiin koskaan niin paljon sitä jonoa ole.

Tänä kesänä juhlitaan muuten isosti! Ei valitettavasti meidän häitä, mutta kolmet perhepiirin pyöreät. Miehen 30v, mun iskän 50v ja anopin 60v. Oisko teillä lahjavinkkejä?
Mies ei halua juhlia, mutta ajattelin, että josko sitä kuitenkin... miehen ystävä, Joonan kummisetä, täyttää myös kesällä 30v, joten vähän kummirouvan kanssa puheltiin yhteistä hotelli + ravintolareissua. Mun isälle haluisin jotain pysyvää, mutta myös elämyslahjat on olleet yhtenä vaihtoehtona... löysin kivannäköisen sukeltajan messinkikypärää esittävän pöytäkellon, mutta se oli aika surkean pieni, eli ei ehkä ihan sen satasen arvoinen, mitä sillä hintaa oli... jotain sukellukseen tai mereen liittyvää, hinnaltaan n. 100-200e varmaankin, kun mun siskon ja veljen kanssa yhdessä hankitaan. Anopille pohdin jotain kaunista puutarhaveistosta tai hemmottelulahjakorttia?

 
Sanna, meillä taas menee niin päin, että tytöllä on pitkät koivet kokoisekseen ja housut pitää olla 98 cm lahjepituudeltaan, mutta leveyssuunnassa menisi vielä 80 cm. Takeissa menee 92 cm ja T2H:n takki taitaa olla jopa 80 cm.

Surffasin joitain nettikauppoja ja muutamassa oli välikausihaalareita alennettu. Ja pääasiassa yksittäisiä kappaleita - eli yksi koko tai väri. Meilläkin haalari saa olla kooltaan sellainen, että menee sitten syksynkin. Tosin anoppi lupasi jo ostaa haalarin tytölle - sellaisen kuin haluan - joten en tiedä pitäisikö jättää sitten anopin hankittavaksi. Pojalle on onneksi haalareita odottamassa, kun tuli silloin tytölle hankittua aika m-o-n-t-a ja kaiken värisiä. ;-)
 
Hei vaan sateenharmaasta Hämeestä! Selasin tuota paikallisäätä ja iltiksen sivuja... jep. Kevät kai kesää kohti kääntyy, koska iltapäivällä pitäisi taas olla LÄMMINTÄ JA AURINKOISTA! Maa alkaa ihanasti vihertää ja siitepölyt leijailee.

Nokka valuu räkää ja silmät turvoksissa, Venlalla. Herää epäilys, että onko sillä allergia, vai flunssa!?! Toivottavasti jälkimmäinen. viimeyönä oksenteli limaa kaikkien tyynyille... yök ja unilelkuille ja yöpaidanhioille.... YÖK! Kiva tuolla unihämärässä, puolitokkurassa luutuilla räkäklimppejä. Keittiön mattokin meni sitten lopulta pyyykkiin, kun kerta yskäisyllä roiskahti puolet aamiaisesta kintuille. yök.

Ite olin viikonloppuna harrastamassa työntekoa. Eivät saanu ketään levynpyöritykseen, niin minä tyttö tempaisin tukan hiuslakalla syrjään ja tanssitin kansaa puolille öin. pöh. Ja täytyy todeta, että yötyöt ei tälle äidille enää maistu. Kaks päivää menny toipumiseen! Ja kerta nyt näistä työasioista aloin puhumaan... niiin olempa hiukan hyvilläni! Sain niin mielenkiintoisen suunnitteluprojektin, että oikeesti melkeen jännittää! Toive on, että siitä saattaisi poikia sitten lisää hommia tulevaisuudessa. Let siiiii... omia, oman alan töitä!

_____________________________

JUHLAKESÄ JA Sanna! AI NIIIN , ja julkinen anteeksipyyntö, eihän sitä saa mitään tukkapöllyjä antaa! voi hyvänen aika! anteeksi ihan hirveästi! Hienoa, että viihdyt töissä ja saat tehdä töitä ja lapsi viihtyy hoidossa... hernekeitosta huolimatta ; ) Ja hienoa, että kerkesit sitten tännekin kirjailemaan! 

Nuo muksujen vaatteet tuntuvat kyllä olevan jotain käsittämätöntä massaa! Meillä, minä käännyin turvallisen kirpputorin antiin ja ostaa päsäytin KAHDELLA EUROLLA Venlalle tänän parin kuun ajaksi pihahaalarin. Vissiin se on nyt sellainen VÄLIKAUSI HAALARI!
Viimesyksynä ostetut vermeet on auttamatta liian pieniä. Saappaissa oli sentään kasvunvaraa. Mutta tytölle nyt onkin mukava ostella AINA uutta... Joku soma MEKKOTAKKI olisi vielä tärkeää saada kauppareissuille hienostelu vaatteeksi. Muutenkin tuon garderoobi (hahha) pitäsi taas tarkistaa, että natsais hiukan paremmin koot ja värit.

PERHEKERHOSSA meillä tällä viikolla olisi "naamiaiset" ja nyyttärit! jiiiihiii.. Venla haluaa olla pikkuinen intiaanityttö. Mitähän se siten pikku päässään on ajatellut? Toivottavasti meillä on yhteinen näky.. muuten seuraaa HIRVEÄ kitinä! Ajattelin tehdä sille PELKÄN PÄÄHINEEN vapusta jääneistä sulista.


Sannan miehelle voisn suositella lahjakorttia johonkin hyvään tatuointi-liikkeeseen tai hauska lävistys tai makee hopeasormus. Hopean teettaminen ei maksa maltaita, jos tiedät tarkkaan koon. Voit itse ideoida korun ja teettää.. sitte sinne joku henkilökohtainen kaiverrus... jonkin biisin c-osa... vitsi tai rakkauden tunnustus! Paitsi rakkauden tunnustuksen voisi jättää sille tietylle päivälle. Ehkä.
ANOPILLE hemmottelu-lahjakortti tai pukeutumisneuvojan tyyli-tunti jollakin kempparin lahjakortilla, vois olla ihana! Tyyliin "hurja muodonmuutos"..
VIISKYMPPISELLE, nuorelle, iskälle jotain siltä maailman kuuluisimmlata julkkissukeltajalta, maailmanmeriltä, Jacques Costeau (?)... eikös siltä ole tullut kirjaa ja dvd-sarjaa???  Kravittineulaan räpylät ja maski...

ok. ok. Musta tuntuu, että mä meen ompelukoneen äääreen seuraavaksi!


 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top