Moi ja hyvää arkea pääsiäisen jälkeen!
Luin ihanat pääsiäisjutut ja kovin herttaista ja viihtyisää on joka puolella ollut. Meidän pääsiäinen meni minun äitini tullessa pariksi yöksi kylään. Valo sai suklaamunia ja kävi kuten Venlalle, alkoi parin päivän päästä tökkiä. Nyt maistuisi taas! Mies vielä potee vähän korvaansa, mutta alkaa olla tauti sairastettu tältä erää meidän perheessä. Johan sitä riittikin.
Kävin eilen oikein pitkällä lenkillä yksin. Kysyin ukolta arviota lenkin pituudesta etukäteen, kun en ole sitä ennen tallannut. Noin 6 km oli ar vio, joka meni puolella metsään! Alkutaipaleella jo katsoin, kun järven ranta kaartui aika kauas, mutta päätin, että enää en käänny takaisin ja pistin tossua toisen eteen. Ihan 12 kilometrin taipaleelle en olisi lähtenyt jos olisin lähteissä tiennyt, mutta tulipa käveltyä ja tiedän, etten ihan rapakunnossa olekaan :)
Aprillipilat jäi ihan kokonaan, harmi. Ensi vuodeksi sainkin monta hyvää vinkkiä korvan taakse laitettavaksi, kiitos niistä :)
Ampulle virkeitä tuulahduksia, kohta on taas virtaa vaikka muille jakaa, usko pois!
Maarisen koti tuntuu Peppi Pitkätossun talolta, vaikkakin paljon suuremmalla väellä varustettuna. Ihana kerrassaan<3 Touhua, ääntä, tunnelmaa, tuoksuja, värejä, leikkejä, olemista.
Nuunulle terveiset, ihana kutsumanimi itsestään Joonalla. Onko muuten käytössä? Pulu kyllä muistetaan, sanohan Sanna terkut!
Käytöstavat on kyllä selvästi paikkakunta tai maakuntakohtaisia ja ihan selvästi maaseudulla omaa luokkaansa. Jopa rasitukseen asti, voisin sanoa kokemuksella. Ymmärrän, että vuosikymmeniä kylällä asuneet ovat tottuneet, jaahan, nyt tuli katkos, palataan!
Äitini, josta olen monesti puhunut, kävi tosiaan meillä ja pari päivää on aivan riittävästi. Tulee huono omatunto siitä, että yhdessä oleminen on vähän nihkeää. Olemme niin erilaisia. Yritän kovasti pitää juttua yllä ja väistellä joitain aiheita. Äitini "tietää" kaiken. Ihan typeriä tilanteita tulee kun ihminen on vaan täysin ymmärtämätön. Tuntuu, että lapsuudesta asti on ihan samat ajatukset äidistä: odotan häneltä jotain, mihin hän ei vaan kykene ja mihin hänestä ei ole. Jollain lailla surullista, koska silloin yhdessä oleminen jää pinnalliseksi
Ja hygienia sitten. Esimerkki: tulimme kirppikseltä ja äitini penkoi ostoksiaan. Siitä suoraan törmäsi keittiöön suolaamaan raakana syötävää kalaa. Pesemättä käsiään. Suolattuaan kalan jättää pöydälle talouspaperit johon on pyyhkinyt ehkä kätensä, laittaa kalan jääkaappiin ja tulee lukemaan kesken jäänyttä kirjaa. Pesemättä käsiään ja kalalle haisten. Aargh! Olenko minä yliherkkä, vai äitini kummallinen? Sanokaa te, itse olen jo joillekin asioille niin allerginen, että ne mielessäni paisuvat ihan toisiin sfääreihin. Jo kesällä huomautin nätisti siitä, että tuoreena syötävät on pestävä, koska kaupasta tulevat ja koitin ääriesimerkein valaista asiaa. Itselläni on nuoruudesta elintarvikealan peruskoulutus leipurin lisäksi ja jotain sentään ymmärrään mikrobiologiasta.
Mysteeriksi jäi, pesikö äiti käsiään vessasta tullessaan tai käyttikö käsidesiä... en halua edes ajatella. En ottanut äitiä avuksi keittiöön...
No mutta, Valo tykkää mummusta ja saa tykätäkin. Mummuna äitini on ok.
Minä olen opiskellut omaehtoisesti espanjan kieltä lomareissua silmällä pitäen ja opiskelu on kivaa!
Hasta luego!
