Huhtikuisten synnytyskertomukset

Tässä taas yksi positiivinen kokemus kaikille pelkääjille:)

Aamulla huomasin verensekaista limavuotoa vessassakäynnin yhteydessä. Samaa limaa erittyi päivän mittaan kokoajan vähän, mutta muita oireita ei ollut. Iltapäivällä rupes vähän menkkajomottelemaan, mutten kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Jossain vaiheessa tajusin jomotusten tulevan säännöllisemmin ja kovempina. Otin Panadolin. Se ei kuitenkaan auttanut vaan jomotukset rupesivat muuttumaan supistuksiksi.

Tässä vaiheessa aloin tajuta ottaa asian vakavammin ja kutsuin esikoiselle hoitajan paikalle ja varoitin miestä, että saattaa olla synnytyshommia edessä tänään. Mies oli juuri ajamassa työmatkalta kotia kohti tunnin ajomatkan päässä, eikä lapsenhoitajakaan ollut ihan kulman takana heti tulossa. Jäin odottamaan miestä ja lapsenhoitajaa paikalle. Supistukset tihenivät ja muuttuivat todella kivuliaiksi vajaassa tunnissa. Oli todella hankala pakata sairaalakassia supistusten välissä kun vuoden ikäinen taapero roikkui toisessa jalassa huomionhakuisesti kitisten:eek: Mitään ei ollu pakattu valmiiksi, koska en odottanut vauvan syntyvän vielä, olihan "vasta" RV 38+3 (esikoinen syntyi RV 40+6).

Kun mies ja lapsenhoitaja saapuivat autoilla pihaan lähdettiinkin lennosta synnärille. Supistuksia tuli parin minuutin välein ja ne todella tekivät kipeää. Sairaalaan ei onneksi ole matkaa kun vartti, mutta matka tuntui ikuisuudelta. Synnärin odotushuoneessa koko päivän tiputellut limatulppa kokonaisuudessaan hulahti pöksyihin (yök). Synnärillä meidät ohjattiin suoraan saliin ja kohdunkaula oli 7cm auki. Otin ilokaasua ensihätään kunnes sain pikaisen spinaalipuudutteen, joka teki tehtävänsä välittömästi. En tuntenut enää kipua, en supistuksia, enkä ponnistamisentarvetta. Kalvot puhkaistiin ja synnytys eteni. Paikat olivat täysin auki alle tunnissa.

Aloitin ponnistamaan hieman arvaten milloin on supistus meneillään. Ponnistusvaihe teki kipeää, mutta kesti vain 12min. Pieni tyttö saapui maailmaan sukkelasti ja melko helpolla työllä. Paino 2710g, pituus 47cm. Sain pienen repeämän, johon tuli kaksi pinnallista tikkiä.

Synnytyksen kokonaiskesto oli 3h 42min ja se laskettiin alkaneeksi siitä hetkestä kun koin supistusten tulevan säännöllisesti. Ei jäänyt traumoja vaikka "vähän" kirpaisikin. Tyttö ja äitee voi hyvin, tissiä on syöty ahkerasti ja välit nukuttu.
 
Meidän synnytyskertomus... :)

Maanantaina 4.4 mentiin yhdeksäksi Taysin äitipolille. Odotettiin lääkäriä 10:30 asti. Mukava erikoistuva lääkäri teki elämäni kauheimman sisätutkimuksen. Siinä jo meinasi itku päästä. Tarkoituksena saada synnytys käyntiin lääkkeettömästi, ymmärrän sen, mutta silti sattui ihan älyttömästi.

Supistuksia tuli niin että otin panadolia mutta valitettavasti ne myös laantuivat hieman. Toinen sisätutkimus tehtiin yhden jälkeen (taas ihan hirveä) ja sitten supistukset napakoituivat ja tiivistyivät. Mies auttoi urhoollisesti lämpöpussin kanssa mutta osa supistuksista oli niin kovia että itku tuli.

Kolmelta päästiin synnytyssaliin, kalvot puhkaistiin ja hirveät supparit alkoi. Sain kyllä melkein heti epiduraalin joten siinä sitten odoteltiin kolmisen tuntia. Sitten... ihana ponnistuksen tarve! Sain lisää epiduraalia ja samalla oksitosiinia supistusten lissämiseksi. Taas odoteltiin...

Paine alapäässä kasvoi niin että itku pääsi kun en saanut lupaa ponnistaa. Kätilö tutki ja huomasi ettei enää mene kauan, pää on jo "huulilla". Vielä hän teki jonkun jutun (en muista minkä) ja sitten sain ponnistaa. Kuusi minuuttia ja tyttö syntyi!

Istukan syntymässä meni sitten kauemmin, reilu tunti. Leikkaussalikin jo varattiin. En itse edes ymmärtänyt pelätä kun sain pitää tyttöä rinnalla. Kolme eri kätilöä kävi painelemassa mahaa ja sain piikkejä useamman sekä kaasua mutta istukka ei vaan irronnut. Loppujen lopuksi kätilö kertoi että nyt vauva lähtee isän kanssa pesulle ja hän vielä paineelee, seuraava osoite on leikkausali. Plop vaan kuului ja istukka lähti. Selvittiin siis sillä!

Kahden maissa yöllä päästiin osastolle. Kävelin sinne omin jaloin vaikka pyötätuolia koittivat tyrkyttää.

Kaiken kaikkiaan synnytys meni hyvin ja vitsailin miehelle että jos tultais vuoden päästä uudestaan :wink Pelkäsin etukäteen että taas ponnistusvaihe kestäisi tunnin ja että paikat repeäisi mutta ponnistus tosiaan kuusi minuuttia ja yksi tikki tuli.

Tyttö on todella söpö ja kiitollisia ollaan.
 
Mulla oli laskettu päivä tosi levoton. Aamulla ensimmäiseksi vessassa huomasin, et oli tullu limatulppaa aika klöntti. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään verinen, vaan ihan kirkasta. Edellisenä päivänä oli jo tullut pari hulahdusta, ja vuoto oli muuttunut tosi vetiseksi. En kuitenkaan ajatellut näiden vievän mihinkään, supistuksia kun ei ollut lainkaan havaittavissa ollut muutamaan päivään. Otin ensimmäisen ja viimeisen masukuvan n. Klo 16.. En malttanut torkahtaa päivällä, vaikka olisi ollut hyvin aikaa. Mulle tuli pakonomainen järjestelyntarve aamupäivästä ja kävin vaatekaapit ja nuorimmaisen lelulaatikot läpi. Pakkasin kirjaston kirjat kassiin palautusta varten ja uusin pari lainaa valmiiksi. Lähdin viemään vanhinta tytärtä bussille (bussi lähti 17.30), kun hän lähtisi taas viikoksi koulun asuntolaan. Sanoin häntä jättäessäni, et pitää puhelinta lähellä, musta tuntuu, ettei tämä vauva odota enään kovin pitkään. Tyttö lupasi vastata puhelimeen heti, jotta tulee sitten nuorempien kanssa kotiin.
Pääsin kotiin ja vietettiin kaikki lapset ja me aikuiset kutittelu- ja halailutuokiota meidän sängyssä. Kikattelua ja mukavaa yhdessäoloa. Se loppui sitten n klo 19. siihen, et mulla tuli megasupistus. Se kesti varmaankin lähemmäs viis minuuttia, ja oli tosi kipeä. Siitä sitten jatkuivat epäsäännöllisinä, mutta synnytyssupistuksiksi tunnistettavina. Soitin tyttären lähtemään takaisin kotiin ja mies soitti anopin paikalle. Mä olin kuitenkin hiukan epävarma, kun välit ei oikein muuttunut säännöllisiksi, vaan tuli ja meni 1-7minuutin välein. Päätin kuitenkin, et lähdetään ajamaan, laittakoon sit takas kotiin. Lähdettiin n. yhdeksän aikaan, jolloin supistuksetkin alkoi tulla kuuden minuutin välein, eli muuttuivat säännöllisiksi.
Matkan aikana (70km) väli lyheni 3 minuuttiin. Saavuttiin TYKSin, kohdunsuu auki 3-4cm. Kello läheni puolta yhtätoista. Mentiin synnytyshuoneeseen ja odoteltiin. Kahdentoista aikaan mä aloin olla totaalisen puhki, olinhan ollut ylhäällä jo aamuseitsemästä ja touhunnut ihan koko päivän. Alkoi voimat todenteolla ehtyä. Ja tulipahan huomattua, kuinka väsymys vaikuttaa kivunsietokykyynkin. Kahdessa edellisessä synnytyksessä on menty luomuna, mut nyt oli pakko turvautua kohdunkaulapuudutteeseen, jotta sais hiukan levättyä. Lisäksi minulla tippui antibiootti, koska strepto oli positiivinen. Tippa rajoitti liikkumista alussa. Sain kohdunkaulapuudutteen hiukan yhden jälkeen, jonka ansiosta pystyin hetken aikaa torkkumaan. Kolmelta olin 9cm auki ja päätettiin, että puhkaistaan kalvot.
Siinä hetki odoteltiin, että ponnistamisentarve tulisi ja kun sitten aloin ponnistaa, niin kokonaiset neljä kertaa piti työntää, aikaa meni 7 minuuttia ja tyttö solahti maailmaan 4.4. klo 3.27, raskausviikolla 40+1.
Tyttö tuntui niin tosi pieneltä, joten oli aika yllätys, kun vaaka lopulta näytti lukemat 3845g. Jos olisi sen normaalin pari viikkoo menny yli, ni olis ollu jo aika reippaan kokoinen tytteli :)
Istukan irtoamisessa kestikin sitten liki puoli tuntia ja irtosi vasta, kun tyttö alkoi rintaa imemään. Lapsivettä oli muuten todella hurjasti, kätilökin tuumasi, et tyttö tuli kuin vesiliukumäestä!
Ei ommeltavaa, kaikki muutenkin hyvin, mut sairaalaan sitten tosiaan jäätiin tarkkailtavaks sen strepton takia, mut 5.4. aamupäivästä päästiin jo kotiin.

Ps. Sinällänsä hauskoja yksityiskohtia liittyy tähän päivämäärään 4.4., että kahden vanhemman tytön ikäero on päivälleen sama, 1v 2kk ja 12pvää, kun mitä nyt tuli kahden nuorimman ikäeroksi. Lisäksi olemme aikoinaan miettineet nimiä myöskin pojalle (jota me emme ole saaneet), ja meidän pojasta olisi tullut Ukko, ja Ukon päivä on 4.4.!
 
Alla huono kuvaus maailman helpoimmasta synnytyksestä pienenä pelkojen poistajana synnytystä pelkääville :)

Meidän synnytys eteni sutjakkaasti. Torstaina 7.4 illalla tyhjeni vatsa todella tehokkaasti, muita tuntemuksia ei vilä tässä kohtaa ollut ja mietinkin vielä että josko menen perjantaina vielä luennolle :) perjantai aamuna kasilta sitten vein esikoisen päiväkotiin ja itse painelin neuvolaan, ei mitään tuntemuksia vielä ja sovittiinkin viikon päähän uusi aika. Kymmenen aikaan sitten rupesi tulemaan heikkoja selkäsuppareita (esikoisen synnytys alko vastaavanlaisilla slkäsuppareilla), väli n. 20min. Kipu selässä oli sen verran kevyttä kuitenkin että aattelin että voi mennä vielä pitkään ennenkuin nyytti on ulkona. Mies riensi kuitenkin täpinöissään töistä kotiin kahden kieppeillä ja anoppi hälytettiin esikoisesta huolehtimaan. Siinä sitten kotona miehen kanssa ihmeteltiin kun ei ne supistukset voimistunu kauheasti mihinkään.. Neljän jälkeen mies käski kuitenkin soittaa sairaalaan että josko voitaisiin tulla näytille (oli kuullut kauhutarinoita nopeista toisista synnytyksista ja pelkäsi että lapsi syntyy eteiseen). No kättärillä, naistenklinikalla ja jorvissa oli sulut päällä ja käskivät meidät hyvinkäälle. Päätin että ei lähdetä vielä kun supistusten väli oli n.15 min ja kipu oli vielä ihan siedettävä, muutama oikeasti paha supistus oli vaan ollut. Kuuden aikaan sitten mies sai puhuttua mut ympäri että mennään käymään, seiskalta oltiin sairaalalla. Matkan aikana tuli vaan 2 heikkoa supistusta ja olin aivan 100-varma että meidät käännytetään vielä takasin kotiin mutta sairaalassa todettiinkin että olin 5cm auki :D siitä sitten synnytyssaliin ja ilokaasua pahimpiin supistuksiin, mitkä oli kuitenkin melko mietoja. Ysiltä meni vedet, ja siinä tuli pari ihan kovaa supistusta. Edellinen tuli vesien menon jälkeen tosi vauhdilla niin lykkäsivät alakertaan jonkun paikallis puudutuksen varmuuden vuoksi jos lääkäri ei kerkeäisi laittamaan spinaalia ajoissa. Spinaalin jälkeen kivut katosi ihan kokonaan, 21.55 otettiin vielä ilokaasu-selfieitä miehen kanssa naureskellen. Sitten yhtäkkiä rupesi ponnistuttamaan ja tasan kello 22.00 oli tyttö syntynyt. Ponnistusvaihe kehsti naurettavan 1min=yksi ponnistus xD tikkejä ei tullut, pientä nirhaumaa häppäreissä mutta muutten kaikki sujui kuin täydellisesti.. Esikoisen synnytys oli myös helpompi kuin olin kuvitellut, mutta tämän tapauksen kohdalla mentiin jo laittoman helpolla. Nyt vain nauttimaan tytön tylleröstä, hän tuoksuu niin ihanalle!:Heartred

Paljon onnea kaikille koitokseen vielä menijöille ja kaikille sen jo kokeneille!:)
 
^ Wau! Kuulostaa mahtavalle! Onnittelut Aurora_ helposta synnytyksestä ja ihanasta nyytistä! Haluisin kyllä itekin jo nuuhkutella vauveliinia!
 
Vaaleanpunaista lapsivettä lirahti pikkuhousuihin viikko sitten lauantai-iltana kymmenen aikaan ja soitin synnytysvastaanottoon. Pyydettiin tulemaan aamulla näytille, jos ei ennen tarvi tulla joko supistusten tai lapsiveden värin tai oman kuumeen takia. Supisteli jo silloin ja tihenevästi yötä kohti. Vähän nukuin sillon alkuyöstä supistusten välillä. Kahden aikaan soitettiin anopille, että voisko tulla meille esikoisen seuraksi. Oli vaikea arvioida koska lähteä, kun piti miettiä, että mummi ehtii paikalle ja kun usein sanotaan että toiset jne lapset tulee nopeammin kuin esikoiset. Hiukan kauemminkin olisi siis voitu ehkä kotona olla, mutta ehkä parempi oli ottaa varman päälle. Kolmen jälkeen oltiin sairaalalla. Olin käyrillä ja 3cm auki. Vielä ei siis saliin, mutta kätilö sanoi, että kyllä tälle reissulle jäät ja haluanko vaihtaa jo sairaalan vaatteet päälle. Vaihdoin vaatteita, sain lämpöpakkauksen avuksi supistuksiin ja käytiin miehen kanssa kävelemässä sairaalan autioita käytäviä noin tunnin verran. Sen jälkeen ei enää lämpötyyny auttanut tarpeeksi ja menin sanomaan. Olin 4-5 cm auki ja pääsin saliin n. 5:15. Tullessa sairaalaan oli supistellut n. 5 min välein, mutta ne laantui n. 10 min välisiksi ja salissa oli jonkinlainen vaihe, jolloin tuntui ettei mitään tapahdu, mutta silti sattuu jo tosi paljon. Alkuun auttoi ilokaasu+tens-laite mutta kun supistukset koveni, en oikein pystynyt olemaan rentona, jolloin avautuminen ois helpottunut. Kyselin jo puudutteistakin, mutta harvakseltaan tulevien supistusten takia ei suositeltu, ettei ne entisestään lopahtaisi. Päätin kätilön ehdotuksesta mennä suihkuun ja ennen kuin kerkesin sinne, holahti lapsivettä kunnolla kylppärin lattialle. Hetken olin suihkussa jumppapallon päällä, mutta vedenmenon jälkeen supistukset alkoi tulla tosi voimakkaana ja varmaan minuutin välein. Takaisin sänkyyn ja melkein auki. Mietittiin kohdunkaulan puudutetta, mutta siinä kohtaa kun lääkäri tuli sitä laittamaan, ei kaulaa ollut enää ollenkaan näkyvissä ja minuakin ponnistutti. Tyttö syntyi siis ilman puudutteita 5 min ponnistuksen jälkeen klo 8.27 sunnuntaiaamuna tasan 40+0 ja noin 20 minuuttia sen jälkeen kun vedet kunnolla menivät. (Olemme olleet iloisia ettei odotettu varsinaiseen vesien menoon asti kotona: sairaalaan ei siinä ajassa olisi ehditty!) Vauva oli aluksi vähän sininen eikä itkenyt ihan heti. Ei siinä kauan kestänyt, mutta sen aikaa kuitenkin, että itsekin ehti miettiä, että miksi ei itke, mutta ei silti vielä kuitenkaan kunnolla hätääntyäkään. Synnytyskertomuksesta, jonka luin kotiuduttuani, selvisi, että napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille ja siinä syy molempiin. Syntymämitat olivat sen 3780g ja 49,5cm, py tais olla 35cm. Jälkeisissä meni 13 min ja tulivat melko helposti, mutta tikkaamisessa meni jonkin aikaa eikä puudute täysin kattanut tikattavaa aluetta, niin että se välillä pisti ikävästi. Tikkausaika tuntui tosi pitkältä, kun koko ajan odotti, että saisi jo mennä kyljelleen ja alkaa ensi-imetyksen.
 
Laskettu aika tuli ja meni, eikä mitään oireita mihinkään suuntaan pl väsymys ja tiellä oleva vatsa.
40+5 aamuyöstä tunsin ensimmäisen kerran pienen kipusupistuksen kolmen aikaan mutta torkahtelin niiden välillä vielä tunniksi. Neljältä heräsin voimakkaampiin kipuihin ja aloin huvikseni kellottaa - yllätykseksi ne tulivat 5minuutin välein tai tiheämmin. Puoli viideltä herätin miehen hakemaan paracetamolia mulle - jos vaikka auttaisi. Ei auttanut, eli ehkä oli tosi kyseessä. Kokeilin suihkua, joka vähän helpotti olotilaa...Mutta koska toinen lapsi oli tulossa ja supparit jatkuivat tiheinä soitin synnärille, josta kerrottin "tervetuloa". Äkkiä esikoiselle hoitaja ja sitten lähdettiin sairaalaan.

Sairaalassa pääsin pian käyrille (n klo 6), todettiin että oli 3cm auki, mutta koska kivuliaat supparit jatkuivat - ja tiheinä - minut passitettiin synnytyssaliin. Ilokaasu ei tuo mitään iloa minulle, onneksi epiduraali toi lupaaman olotilan. Epiä sain muutaman kerran -ja kalvot puhkaistiin - ja siinä välissä ehdin sitten aina sopivasti aueta enemmän ja enemmän. Viimeisen kerran sain epiduraalia kun olin arviolta auki 8cm - ja mikä luksus - se vei kivun pois muttei paineen tunnetta. Vähän ennen klo 13 tuli ponnistuksen tarve ja kätilö antoi luvan ponnistaa. Pari eri asentoa kokeiltiin ja kylkiasento oli tällä kertaa paras. Vähän yhden jälkeen syntyi pieni lapsi avotarjonnassa (paperien mukaan ponnistus vaihe kesti 8minuuttia). Ei kipua, vain hyvät ponnistamisen tunteet (kokemus myös toisenlaisesta tilasta). Lapsivesi oli vihreää, mutta vauva ei ollut vetänyt sitä keuhkoihinsa, eli ei mitään siihen liittyvää komplikaatiota. Vauva pääsi heti rinnalle, pisteet 9 ja 10.
Mulla ei lähtenyt istukka syntymään, niin jouduin sitten nukutukseen jossa istukka poistettiin ja vauva pääsi isin syliin siksi ajaksi. Oli muuten tosi kiire päästä heräämöstä pois vauvan luo. Onneksi henkilökunta kertoi, että kaikki on ok lapsella ja isällä, kun heräsin.
Kaiken kaikkiaan positiivinen synnytys ja nyt ihana nyytti tuhisemassa vieressä.
 
Tässä ois ensisynnyttäjän tarinaa.
viikko lasketun ajan jälkeen sunnuntai iltana, siinä puoli 11 maissa alkoi säännölliset suht kivuttomat supistukset, voimistui koko ajan ja väliä oli heti 5-6min. Pari tuntia siinä kärvistelin ja mietin pitäskö lähteä, sairaalaan oli kuitenkin tunnin matka. No herättelin äitin että nyt vois ruveta tekemään lähtöä ja onneks lähettiin, oli jo tuskaa istua autossa ja väli oli enää 4min. Sairaalassa oltiin yöllä siinä kahden maissa ja olin pari senttiä auki ja lapsivedet meni. Osastolle yöksi ja kipulääkettä + unilääkettä. Ei auttanu, valvoin koko yön kun supisteli kipeästi ja siinä kuuden maissa pyysin uuden kipupiikin, ei mitään vaikutusta ja 8 sanoin etten kestä enää. :grin 4cm auki ja saliin. Kokeilin ilokaasua, en tykännyt ja jossain vaiheessa siirryin kuumaan suihkuun, supistukset voimistui ihan törkeenä. Rupes olemaan älyttömän kivuliasta ja tuntui jo että tästä en selviä. :grin Ajantaju vähän hukassa, mutta siinä puolenpäivän maissa sain epiduraalin, (olinkohan 6cm auki) ja taivas aukeni, kivut hävis ja supistukset hiipui :shifty: kohta laittoivatkin tippaan että suppareita rupeis tulemaan ja tulihan niitä, Kipeitä mutta tuntui vain alapäässä ja peräpuolella. :p
Sattui aivan julmetusti ja olinkin jo täysin auki, rupes ilokaasu maistumaan kun rupes hieman jännittämään. :hilarious: Eipä se enää kipuja vienyt mutta autto mua pysymään järjissään.
Sit ponnistettiin ja jossain vaiheessa olin aivan varma että tuo jättipää ei tuu ulos tuolta, tuntui ikuisuudelta mutta ei kestänyt kuin 15minuuttia pusertaa pikku neiti ulos.
Oli kyllä maailman upein tunne kun hän pullahti ulos, ei voi ees kuvailla. Kaikki kivut ja huolet katos samantien eikä voinut kun itkeä onnesta.

Täysien pisteiden neiti syntyi siis tasan viikko sitten, 18.4, vähän yli viiden iltapäivällä/illalla. Painoa 3630g ja pituutta 49cm.
Synnytyksen kesto oli kaiken kaikkiaan lähemmäs 19h ja sain vain kaksi pikkasta tikkiä. :p
 
En osaa sanoa oliko tämä nyt hitain synnytykseni vai nopein:) ekan kerran supistukset alkoi siis laskettuna päivänä aamuyöstä klo 4. jälkeen. Kuuntelin niitä 4h, kun päätin että näyttäydyn synnärillä, ettei tule kiirettä niinkuin viimeksi. No sielläpä ne loppu, eivätkä alkaneet uudestaan kunnolla vaikka ramppasin rappusia ja muuta. Tultiin sitten päivällä vähän ennen klo 17 kotiin. Suppareita tuli taas välillä jollakin tavalla. Sitten ne alkoi voimistumaan ja tihenemään kunnolla klo 23-24. Päätettiin miehen kanssa että lähdetään taas käymään näytillä siellä 100 km päässä synnärillä. Lähdettiin joskus yhden jälkeen yöllä. Ja matka oli hirveä, jäätävät supistukset ja niiden aikana paineen tunne. Kilometri ennen sairaalaa poksahti lapsivedet ja ajattelin heti että vooooi eiiiiiiii!!! Kun tiesin että nyt tulee olemaan tuskaista. Ja niinhän se oli kun en omin jaloin päässyt saliin asti vaan pihaan meidän kanssa yhtaikaa tulleet ampparipojat anto sängyn ja joku päivystyksestä lähti kuskaamaan kiireellä. Käytävällä alkoi jo ponnistuttaa ennen kuin pääsin saliinkaan... Kätilö vei multa housut jalasta, kokeili ja sanoi että täällä sitä ollaan jo tulossa. Sanoin kätilölle, että mulle on kahdella edellisellä kerralla pitänyt tehdä eppari, mutta kätilö tuumi että katsotaan tarvitaanko nyt. No eipä leikannut :happy: 3 tikkiä laittoi nirhaumiin. Ponnistusvaihe kesti n. 2 min.
Eli menin ilman mitään kivunlievitystä, en edes ilokaasua saanut. Ajattelin kyllä jo että tästä ei selviä hengissä. Tuskaa oli, mutta selvisin. Virallisesti synnytys merkittiin 3h mittaiseksi.
 
Joo, tosikon synnytys oli kans nopea, 20 min salissa kun synty, mutta tämä oli todellakin vielä nopeampi. Taidan olla ainut jolla meni näin täpärästi sairaalaan ehtiminen, ainakin niistä ketkä on ilmoittanut synnytyksestään. Olihan se kyllä kokemus, kun on hirmu kivut ja pelkää vielä joutuvansa synnyttämään tien päällä mies vain apuna... Mutta onneksi kerkesin saliin asti ja olen ihan tyytyväinen kätilöön ja synnytykseen :happy:
 
Jos viimein mäkin ehtisin kirjoitella tänne ensikertalaisen kokemukset, jos nyt ei enää välttämättä monelle huhtikuiselle, niin ehkä iloksi tuleville synnyttäjille :)
Tosiaan ekakertalainen olin, ja ekaa kertaa koko raskaudessa kipeät supistukset alkoi viikko sitten la-su välisenä yönä. Tätä ennen oli ollut vaan kivuttomia kovenemisia. Mitään sen kummempia ennakoivia tuntemuksia ei ollut, mutta ilmeisesti limatulppaa irtosi tasaisesti muutamaa päivää aiemmin kun vuoto muuttui selvästi rusehtavammaksi. Missään kohtaa ei kuitenkaan tullut mitään selvää klönttiä. Sunnuntai-aamun aikana supistuksia tuli jo vajaa pari tuntia säännöllisesti n. 7min välein, mutta tämän jälkeen muuttuivat epäsäännöllisiksi ja väli piteni. Päivä puuhattiin vielä ihan normaaliin tapaan. Illalla n. 4 aikaan supistukset muuttuivat taas säännöllisiksi ja kuudelta soitin synnärille ekan kerran. Kyselivät perusjutut ja käskivät odotella rauhassa kotona kunnes on epämukava olla. Odoteltiin 11 saakka, mutta loppu raskaudesta vaivanneesta ummetuksesta johtuen tässä kohtaa alkoi olla todella ikävä paineen tunne jokaisen supistuksen aikana, ja soittelin uudelleen että voidaanko jo tulla.
Lupa saatiin, ja sisään tsekattaessa olin n. 3 cm auki. Sain suolihuuhtelun mikä auttoi tuohon paineen tunteeseen. Sinnittelin n. kolmeen saakka yöllä tenssien (sähköimpulsseja antavat läpät selässä, joiden voimakkuutta saa itse säätää) ja lämpöpussin kanssa, mutta tässä vaiheessa väsymys alkoi todella painaa ja supistukset muuttua sietämättömäksi. Sain epiduraalin ja se vei täydellisesti kivun. Supistukset tuntu enää pienenä paineena alapäässä. Torkuin pari tuntia, ja viideltä tsekattiin tilanteeksi 5cm auki. Kätilö ehdotti vahvistusannosta puudutetta, mutta halusin kokeilla jonkin aikaa vielä aiempien voimalla, koska tuntui että näin tilanne etenisi ehkä nopeammin. Jossain kohtaa alkoi näyttää, että supistukset laantuvat kokonaan, joten laitettiin tippa voimistamaan. Jumppapallolla pompotellen ja ilokaasua hengitellen sinnittelin seiskaan asti, mutta siinä kohtaa kipu alkoi olla taas sietämätön ja pyysin kätilön paikalle tsekkaamaan tilanteen. Oletuksena oli että laitetaan vielä tehoste epiduraalia, mutta sisätutkimuksen kohdalla alkoikin yllättäen tuntua jo todellinen ponnistamisen tarve ja kätilö totesikin lopun kärvistelyn olleen sen arvoista ja paikkojen olevan täysin auki :D Mun mielestä itse ponnistusvaihe sattui huomattavasti vähemmän kuin supistukset, vaikka mentiin pelkän ilokaasun voimalla. Pelkäsin etukäteen suunnattomasti repeämiä, mutta kätilö ohjas todella hienosti ponnistus ja lepovaiheet, ja selvisin lopulta kokonaan ilman tikkejä. Ei siis tarvinnut myöskään leikata. Jossain kohtaa usko meinasi loppua, kun itsestä tuntui että vauvaa ei millään saada ulos asti, mutta lopulta ponnistusvaihe kestä vaan 17min. Niinkuin joku edellä totesi, se hetki kun vauva oikeasti oli ulkona oli todella helpottava, ja kyyneleet valuen kuunneltiin pienen ihmisen ensi kiljaisuja. Istukan irrottelu tuntui todella epämukavalta, koska paikat olivat luonnollisesti hellänä, mutta onneksi se tuli ulos lähes huomaamatta joustavuuden takia.
Tämän jälkeen iski suunnaton helpotus. Vaikka vauva oli jo rinnalla, oli päällimmäinen ajatus vielä tässäkin kohtaa että sai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, mutta nyt jo viikon jälkeen aika on haalistanut kipumuistot niin, että vaikea enää edes muistaa miltä ne supistukset tuntu! Käsittämätöntä. Mutta ei silti, luulen että alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tää yks ja ainut ihana pieni poika riittää meille :) Nyt sit tutustutaan ja opetellaan uusia juttuja päivä kerrallaan... :Heartred
 
Jos sitä itsekin kertoisi vähän synnytyksestä :)
Eli 16.4 illalla kello 20 aikaa alkoi menkkamaiset supistukset jotka voimistu tunnin sisään niin et päätettii sairaalaa lähtee, kotona mies laitto muovipussii kuumia pyyhkeitä joilla pärjäsin. Kotiin oisin vielä jäänyt mutta esikoinen tullu 3h vesien menosta niin takaraivos oli tunne et poitsuki tulee nopeesti.
No sairaalalle päästyä naureskelin minua vastaanottavalle kätilölle et tulin synnyttämään, hän ohjasi meidät tarkkailuhuoneeseen, anto vaatteet ja kysyi et ponnistuttaako, onneks muisti kysyä :D koska olin ainakin 6 senttiä auki hänen tarkastukses. Kysyttiin et mitä kivunlievityksiä olin miettiny ja vastasin et ilokaasu ja aquarakkulat, eli lääkkeetön.
No siitä sit suoraa saliin, meni ehkä just 10min ku seuraavan kerran sanoin et ponnistuttaa ja kätilö totes et 9 senttiä auki, kanavanreunaa lipare jäljel. no siinä sit odoteltiin hetki ja olin täysin auki ja ilokaasua vetelin hieman. Hyvin kestin joka supistuksen ja en halunnu enää edes aquarakkuloita koska oltiin jo niin pitkälle päästy. No sitten sain luvan ponnistaa, josta alkoiki mielenkiintoinen tie.
Ponnistusvaihe kesti 1h 3min, jonka aikana oon nauranu, laittanu hiuksiani, itkeny etten jaksa enää, pyytäny imukuppia ja vannonu etten enää ikinä halua vauvaa, purru miestä käteen, jota itsekin säikähdin jälkikäteen koska jäi hienot jäljet :sad001 Vastaanottava kätilö tuli jossain vaiheessa huoneeseen ja laitto cytotec murun ikeneen koska mun ponnistuksista huolimatta mitään ei tapahtunu, sit aukes aivan uusi tie, sitten jokainen ponnistus tuntu et se tulee ihan oikeasti mun tahdonvoimalla, 3 ponnistusta/supistus, ja niin poika syntyi 23.33.
Jälkeisvaihe oli tuskaa, istukka ei irronnu, mua runnottiin ja valuin 1,5l verta, vartin jälkeen istukka irtos ja sit alkoiki tutkiminen ja todettiin et ei repeämiä eikä muutakaa, edelleen verta tuli. Sit mua vielä runnottiin, jossain vaihees käskin miehen ottaa vauvan mun rinnalta pois, koska mua sattu se runnominen. Olin aivan varma et ne menee sängystä läpi.Ja olin valmis synnyttää heti uudestaa ennemmin ku mua runnottaisiin. No vuoto tyrehty, luojan kiitos. Siitä sit suihkuu ovi auki koska menetin paljon verta, olo oli mainioin :D Mitä kätilöt ihmetteli.
Seuraavana päivänä labrat ja hb 81 ja olo edelleen mitä mainioin.
Osastol sit sain aamuin illoin rautatabut. Nyt vasta arvo 103.
Nyt 2,5viikkoa kaiken jälkeen alan täysin nauttia äitiydestä, olen ollut aivan kunnos mutta kohtuun oli jäänyt istukkaa (vaikka piti olla täydellinen :O) niin kotiutuspäivänä (19.4)minut ultrattiin jossa todettiin tuo löydös, ja mä jouduin ottaa 4 cytoteccia ja kotiin 5pvn kuuri 3 tabua päiväs supistavaa lääkettä, no kaiken tämän jälkeen viime tiistaina 3.5 olin kaavinnassa koska kohtu ei ollut tyhjä vaan palautunut täysin mut 3,5cm istukan pala. Nyt on olo sellanen et kaikki hyvin vaikka epäilen vieläki että siellä kohdussa ois jotain. Kaiken sen kipujen jälkeen nyt voin vain hymyillä :)
ELI synnytksen kokonaiskesto 3h 48min ja poika painoi 3290g ja pituutta oli 50cm ja pään ympärys 35,5cm
 
Muokattu viimeksi:
Tässäpä ensisynnyttäjän tarinaa. Eli menin kolmatta kertaa käymään vauvan kasvukontrollissa äitipolilla 2.5. Vauva arvioitiin n.4kg ja mulla oli verenpaineet hieman koholla niin suostuvat käynnistämään.

Sain ensimmäisen zytotecin 2.5 joskus klo 11 jälkeen aamupäivällä. Klo 13 mulla olikin jo sitten säännöllisiä menkkakipumaisia supistuksia n.10min välein. Tilanne ei juuri edennyt sinä päivänä, mutta säännölliset supistukset eivät loppuneet missään vaiheessa. Illalla olin edelleen vain 2cm auki tosin kohdunkaula oli jo kokonaan hävinnyt, sain yöksi kipupiikin (oxanest), joka ei toiminut ollenkaan, joten valvoin suppareiden kanssa koko yön.

Seuraavana aamuna 3.5 lääkäri teki alatutkimuksen ja totesi minun olevan 4cm auki. Päästiin synnytyssaliin. Pärjäsin kipujen kanssa edelleen melko hyvin, liikkeellä olo, amme ja lämpöpakkaukset riittivät kivunlievitykseksi. Taas tilanne ei oikein lähtenyt etenemään, joten multa puhkastiin kalvot n.klo 17. Parin tunnin päästä alkoi tapahtua.

Klo 19 jälkeen aloin olla jo tosi kipeä ja supistusten väli oli 2-3min. Pyysin epiduraalia klo 20.30, kun olin n.6cm auki. Lääkäri tuli nopeasti, mutta vajaan puolen tunnin kuluttua huomasimme ettei puudutus onnistunut. Siinä kohtaa olin 8cm auki, supistusten väli alle minuutti ja olin satavarma että kuolen. No en kuollut vaan sain spinaalin, jonka jälkeen olotila taivaallinen. Kaikki kipu hävisi, pääsin ponnistamaan tämän jälkeen melko pian. Ponnistin tytön maailmaan hymyillen 3.5 klo 23.07, ponnistusvaiheen kesto 17min. Kokonaiskesto 17h 45min. Istukkakin tuli täydellisenä ilman kommervenkkejä pihalle noin vartti tytön jälkeen.

Synnytyksen jälkeen olo kuin junan alle jääneellä, särki kyllä jokaikistä lihasta mitä kropasta löytyy. Olo alkoi normalisoitua parissa päivässä. Tikkejäkin sain vain 3kpl välilihaan. Kotiuduttiin 6.5 hyvävointisina. :)
 
Liityin tänne foorumille vasta joku aika sitten, mutta voisin kertoa oman synnytystarinani.

La oli lauantaina 16.4, tuolloin alkoi supistukset, jotka olivat epäsäännällisen säännöllisiä ja vaihtelevan kivuliaita. "Pahimmillaan" väliä oli 5min ja olin kaksinkerroin, mutta aina, kun aloin ajattelemaan lähtöä osastolle niin supistukset laantuivat ja harvenivat. Seuraava yö meni supistusten parissa ja nukuin niiden välissä pieniä pätkiä.
Sunnuntaina oli suht rauhallinen päivä, lenkkeilin ja pesin saunan :) Iltaa kohden supistukset taas alkoivat ja seuraava yö olikin jo todella tukala, joten soitin synnärille ja pyysivät käymään.
Synnärillä tsekkaus, synnytys ei kivuliaista supistuksista ollut käynnissä, mutta jäin osastolle nukkumaan kipulääkkeen voimin. Maanantaina palasin kotiin.
Kotona ollessa supistukset kuitenkin jatkuivat ympäri vuorokauden välillä 5min -30min välein ... otin panadolia, kävin kuumassa suihkussa, istuin jumppapallolla ja nukuin 20min pätkiä. Ajoittain olivat "helppoja". Kuitenkaan mitään muuta ei tapahtunut.

En halunnut mennä turhaan synnärille joten sinnittelin torstaihin saakka, kunnes olin valvomisesta aivan loppu. Soitto synnärille, pyysivät käymään ja jäin tarkkailuun. Supistukset jatkui, yöt nukuin kipupiikin voimin noin pari tuntia. Lauantaina homma ei edelleenkään edennyt, joten tiputettiin 6h oksitoonia, joka sai supistukset tehostumaan, mutta avautumista ei tapahtunut. La-su yöksi sain supistuksia ehkäisevää lääkettä ja kipulääkettä.
Sunnuntaina aloitettiin uudestaan oksitoonin tiputus heti aamusta. Puolen päivän aikaan meni lapsivesi ja iltapäivällä saliin, sen jälkeen, kun supistukset olivat jo niin voimakkaita etten pysynyt suihkussa jaloillani. Olin tuolloin 4cm auki. Salissa otin ilokaasua ja istuskelin jumppapallolla. Nämä auttoivat kipuun, mutta säännölliset ja tiheät supistukset eivät avautumista edistäneet.
Illalla sain epiduraalin, koska aloin itse väsyä ja lihakset jo kramppas kovista supistuksista. Tästä oli hetken helpotus. Epiä tiputettiin maksimimäärä ja lopulta sitä ei voitu enempää antaa....tuolloin taisi olla maanantai aamuyö, jolloin olin 8-9cm auki. Maanantaina klo 8 aikaan olin täysin auki, teki mieli ponnistaa, mutta olin aivan loppu ja jokainen lihas kramppas. Turvauduin myös aqua rakkuloihin, sain hierontaa, lämpötyynyjä ja käytin ilokaasua j<a kokeilin monia eri asentoja. Tässä vaiheessa tärisin kivusta, krampeista ja väsymyksestä. Eikä homma edennyt. Oma ajantajuni hävisi, mutta noin klo 11 saapui lääkäri, joka tarkasti tilanteen ja päädyttiin kokeilemaan imukuppia. Ei onnistunut, jonka jälkeen tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta.

Esikoispoikani syntyi sektiolla 24h vesien menon jälkeen 41+2 vkolla, pituutta 54cm ja painoa 4620g.

Raskausaikani oli helppo, pientä pahoinvointia lukuunottamatta. Lihoin 20kg vaikka liikuin reippahasti, tosin ruokahaluni oli valtava. Tosin nyt jo alan olla lähtöpainossani. Lapsi oli koko neuvola tarkastuksissa keskellä käyriä, viimeisin sf mitta oli 32cm. Raskausajan diabetes testiä ei tehty, koska sille ei ollut tarvetta. Minä sekä sisarukseni ollaan oltu isoja syntyessämme, mutta olemme normi kokoisia näin aikuisena.

Tälläinen kokemus täällä, ei jäänyt traumoja, paitsi muutaman kätilön ja lääkärin toiminta oli epäasiallista.
 
Tässä toisen lapseni synnytyskertomus. Laskettu aika oli 28.4. ja hän syntyi 5.5. rv 41+0.

Ke 4.5. meillä oli äitipolille aika klo 10.45. Lääkäri tutki paikat, ei edistystä viikon takaiseen. Kalvojen pyörittelyä, jonka jälkeen kahdelle sormelle auki. Sain uuden ajan perjantaille.

Lähdettiin sairaalasta puolilta päivin. Jäätiin kaupungille lounaalle ja kaupoille pyörimään odottelemaan sisätutkimuksen vaikutusta.

Klo 14.40 huomasin muutaman kipeän supistuksen tulleen ja aloin kellottamaan. Välit 10 min. Jatkettiin shoppailua.

Klo 19 mentiin näytille synnärille. Kätilö teki jäätävän sisätutkimuksen. Olin 4 cm auki ja pääsin saliin suoraan. Tilaa oli, joten sain valita ammesalin.
Mies lähti vielä käymään punttisalilla, koska tilanne oli niin rauhallinen.
Mut laitettiin käyrille ja antibioottitippaan ja sen jälkeen menin ammeeseen. Supistukset edelleen 10 min välein, välillä tiuhempaan.

To 5.5.
Klo 00:30 Supistuksia 8 min välein ja olivat jo kipeitä, sain oxanestin.

Klo 2:15 Supistukset taas kipeitä, pyysin lisää lievitystä. Olin edelleen 4 cm auki. Laitettiin kohdunkaulan puudute ja otin ilokaasun käyttöön.

Klo 3:20 Pyysin epiduraalia, supistusten aikana alkoi tuntua painontunnetta. Nyt olin 5-6 cm auki. Epiduraali laitettiin pian ja auttoi nopeasti.

Klo 4-5:30 ihmeteltiin vauvan sydänäänten laskua supistusten aikana. Kalvot puhkaistiin. Musta otettiin verikokeet mahdollista sektiota ajatellen. Vaihtelin kyljeltä toiselle ja lääkäri kävi laittamassa pinnin vauvan päähän. Olin 5-6 cm auki. Alkoi tulla taas kipeitä supistuksia. Meinasin sinnitellä ilokaasulla, mutta pyysin supistusten kipeytyessä kerta kerralta lisää epiduraalia.

Klo 5:40 Toinen annos epiduraalia. Kätilö kertoo, että klo 7 vaihtuu aamuvuoro. Miehen kanssa naureskellaan, ai että eikö muka synny ennen sitä (ei todellakaan tällä tahdilla). Jännitin vähän, että minkälaisen kätilön saan ponnistusvaiheeseen, sillä yövuorolainen oli tosi asiallinen ja mukava.

Klo 6:15 Hälytin kätilön paikalle, että nyt tuntuu tosi kovaa painetta supistusten aikana, alkaa olla tosi vaikea pidätellä. Katsotaan tilanne ja olen täysin auki. Ei ehdi enää laittaa pudendaalipuudutetta.
Sain luvan alkaa kylkiasennossa "ähkäillä" eli antaa periksi ponnistustarpeelle, jotta vauva laskeutuu.

Klo 6:25 Laitetaan oksitosiinia supistusten voimistamiseksi ja käännyn puoli-istuvaan asentoon ponnistamaan. Tunnen joka työnnöllä, kuinka vauva tulee ulospäin ja supistukset ja ponnistamisentarve tuntuvat ja auttavat tällä kertaa todella hyvin. Tällä kertaa välilihan venyttäminenkään ei tunnu karsealta. Pian pää on ulkona. Napanuora kaulan ympärillä, otetaan pois ja viimeinen työntö ja poika on pihalla.

Klo 6:37 Syntyi 10 pisteen poika. Nyt jaksoin heti kurkkia vauvaa ja seurata toimenpiteitä. Viimeksi makasin puolikuolleena silmät kiinni pedillä kun napanuoraa leikattiin.
Sain pojan rinnalle ja hän tissitteli tunnin ennen pesulle menoa. Isä hoiti pesut ja otti pojan vielä ihokontaktiin kahvien ajaksi.
Mulla ei paikattavaa tälläkään kertaa.

En itkenyt tälläkään kertaa, vaikka nyt ensikohtaaminen olikin tunnepitoisempi kuin viimeksi, jolloin päällimmäinen tunne oli hämmennys. Ehkä voitonriemu oli päällimmäinen olotila, niin hyvä fiilis jäi koko synnytyksestä. :)
 
Kirjotan mäki nyt ku vielä jotain muistan..
Elikkäs perjantaina aamusta limatulppa lähti, illalla epäsäännolliset supistukset mitkä jatku lauantai päivään saakka. Kivuliaat ja säännölliset alko tulee n.16 aikaa lauantaina jolloin soitin synnärille ja sanoivat et tule tänne vaan..
Supparit alko taas vähä muuttuu epäsäännöllisemmiks mut sit ku tehtiin alatutkimus nii siitä vasta kunnon supistukset alkoikin.
Olin tässä vaiheessa auki reilu kahdelle sormelle.
Supistukset muuttui kokoajan kipeemmiksi ja niitä tuli useemmin. Kätilö vaihtui ja uusi tuli kokeilemaan tilanteen ja edelleen sama! Reilu kahdelle sormelle..
Supista tuli kokoajan kivuliaammat ja niitä tuntui tulevan ihan parin minuutin välein... itkin sängyllä ku teki niin kipeetä, mies kävi kauratyynyy lämmittää ja painoi mun alaselkään se auttoi vähän...

muutaman tunnin kuluttua vaihtui taas kätilö ja tultii ottaa käyrää.. muistan vaan et oli mahdoton pysyy paikallaan ku kivut oli niin kovia.
Kokeiltii taas kohdunsuu ja sama vieläki.. aloin jo olee ihan toivoton et kaikki tää kipu eikä mitää muutosta missään.
Mulle laitettiin joku piikki pakaraan siis lieventää kai kipuja ja rentouttamaan. Se autto ja otin rennosti kaikki supistusten välit.
Meni taas 1-2 tuntia kun soitin kelloa pyytääkseni lisää sitä lääkettä pakaraan ja hoitaja kokeili kohdunsuun ja 3 vai 4 senttii auki ja sit saliin!

Oli kiva huomaa et kyllä tää homma sittenki etenee.
Salissa kätilö ohjeisti mua ottaa ilokaasua mut mä en saanu siitä mitää irti...enemmän mua autto sellane hengittely ja ku siihen piti keskittyä. Kivut oli tuolloin tosi sietämättömiä ja kätilä pyysi saliin lääkärin laittamaan mulle epiduraalin.

Lääkäri oli vanha mies joka oli hyvin töykeä.. huusi mulle kokoajan että pitää pyöristää selkää sittenku yritin niin alko huutaa et en saa liikkua.. oli ihan kauhee se lääkäri, kätilökin välillä puuttui ku puhutteli mua niim töykeesti. Itkukin pääsi ku se vaan huusi mulle ja mua sattu ihan hirveesti ja yritin ja yritin pyöristää selkää mut en vaan onnistunut siinä sen mielestä. Oli kamala epätoivon hetki ja pahamieli... onneks se sit vihdoin sai sen laitettuu ja lähti menee. Siis se autto heti! Kalvot puhkaistiin muistaakseni tässä vaiheessa. Kätilö lähti ja sano että menköö nukkuu hetkeksi ja soittakaa kelloo sitku alkaa "kakattaa" mies nukahti heti. Epiduraali vei niin ihanasti ne kivut pois et olisin itekki voinu nukahtaa, mut päätin että sen ajan vaan makaan paikallaan ja tsemppaan itseeni tulevaan..

soitin kelloa kun alkoi kovemmin ja kovemmin ponnistuttamaan, kätilö tuli ja sano että oon 9cm auki ja sano ettei vauva ole vielä laskeutunut ja sano et pitäö mennä lattialle jalat auki seisoo ja ponnistaa. Mä en tykönny olla sinnee jalat ei jotenki kantanu kunnolla ja n.5 min kuluttuu pyysin päästä takasin sänkyyn. Sitten alko ponnistuttamaa kovasti ja aloin ponnistamaan. Kätilö oli ihana ja tsemppas mua kovasti.. meni 50min kun sain tytön ulos. Katoin jalkojen väliin ja siellä se oli ihana pieni rakkaus. Mies kävi leikkaa napanuoran ja sitte neiti nostettiin mun rinnalle oltiin siinä varmaan puolituntia kun mua paikattiin...
Sit ne passitti suihkuun ja kapaloivat tytön. Kun tulin suihkusta meinasin pökertyy lattialle.. istuin hetkeks sängylle kun kätilö paukkas paikalle ja sano et jos toiveissa perhehuone nii pitää juosta ku yksi enää jäljellä, kerättiin kamat ja lähettiin sitte sinne tekemään lähempää tuttavuutta ♡
Anteeks kirjotusvirheet! Jouduin kirjottaa yhel kädellä ku neiti täs sylis nukkumas :D
Ainiin siis sairaalaan lähettiin lauantaita klo 17 aikaan ja tyttö syntyi 06.50
En muista kellon aikoja muuten ja olis se lappu mistä katsoo mut ties missä se näis muuttolaatkois on :D
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top