Helmimammojen synnytystarinat.

Kirjoittelempa minäkin tänne nyt sitten oman versioni. Synnytys oli kaiken kaikkiaan ihan onnistunut muutamia pikku yksityiskohtia lukuunottamatta. Here it goes.

16.2.

Meidän piti olla lähdössä miehen kanssa siskon työ käymään illalla, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun rupesin klo 15 tuntemaan perinteisiä alaselän menkkajomotuksia, joista oli tullut siis jo ihan jokailtainen tapa. Kello neljän aikaan tajusin, että NÄMÄHÄN ON SÄÄNNÖLLISIÄ ja rupesin kellottelemaan. Tosi pian tulivat jo parin minuuutin välein ja kestivät n. 30 s. Mies tuli kotiin viideltä ja selitin tilanteen. Mies siitä sitten vaihtoi heti vaatteet ja teki eväät, vaikka koitin sanoa, ettei tämä välttämättä tarkoita vielä mitään. Supparit kuitenkin muuttui äkkiä TOSI (hah!) kipeiksi ja minä siitä sitten n. kuuden aikaan suihkuun tunniksi. Myöhemmin siirryin sänkyyn ja "kiemurtelin", joka lievitti kipua ihan hyvin. Tässä vaiheessa supparit tuli 1-2 minuutin välein ja kesti 30 s-1 min. Pariin kertaan soitin synnärille ja sanoivat, että tulee, kun ei enää kotona kestä. N. klo 20 lähdettiin synnärille ja kivut oli kovat. Mies auttoi ja oli yllättävän rauhallinen. Synnärillä sitten paineet, kuume, pissanaäyte ja pienen odotuksen jälkeen käyrille. Sain peräruiskeen ja sitten tuli se, mitä olin pelännyt...oksennus. Siirryttiin klo 22 jälkeen saliin ja supparit oli kovat (hah!). Kätilö oli todella mukava ja kyseli, mitä kivunlievitystä olin aatellut. "KAIKKI MÖMMÖT"! Ensin aloiteltiin suihkulla ja ilokaasulla, joka mulla aiheutti vain väsymystä (?!?) ja hieman ennen puoltayötä sain epiduraalin. Kalvotkin pistivät puhki ja siinä vaiheessa rupesi vasta tajuamaan, että minähän synnytän! Tässä kohtaa ajantaju oli ihan hukassa, kun kuitenkin koko ajan tapahtui jotain.

17.2.

Epiduraali vei kivut aika hyvin, vain paineen tunne takapuolessa paljasti supparit ja pystyin jopa lepäämään. Sain myöhemmin uusinnan epiduraaliin, mutta sepä ei enää toiminutkaan halutulla tavalla ja supparit rupesi tulemaan luomuna...tässä vaiheessa olin auki n. 8 cm ja sitten alkoi se oksentaiminen. Veren sokerit oli ihan alhaalla ja kivut kovat. Sain vielä PCB:n ja pudendaalin, mutta ne eivät enää kunnolla auttaneet. Kaulaa oli vielä pieni reuna jäljellä, kun rupesi ponnistuttamaan joten sain ohjeeksi ähistä supparit läpi, joka toimi! Kohta kätilö sitten antoikin luvan ponnistaa ja kyllä helpotti. Työ oli kova ja supparit ja ponnistuskielto oli vienyt energioita, mutta jostain ammensin lisää. Kätilö pyysi miestä avuksi pitämään jalkoja ylhäällä ja mies sitten todistikin vauvan syntymää ihan aitiopaikalta ja tsemppasi todella hyvin! Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia. Neljältä vauva sitten syntyi ja kuului se ihana parkaisu. Edelleenkin oksensin todella paljon ja kävin suihkussa ennen ensi-imetystä. Siinä sitten ihmeteltiin miehen kanssa pientä ja meille tuotiin evästä. Kuudelta päästiin osastolle ja mies lähti pian nukkumaan.

Pieni repeämä tuli, poju sai 9 pistettä (yksi miinus väristä) ja napanuora, joka oli kuulemma tosi pitkä, oli 3 krt kaulan ympärillä. Ainoana miinuksena synnytyksestä jäi käteen tuo epiduraalin lisäyksen epäonnistuminen ja oma oksentaminen, joka oli todella rajua, mutta muuten +.
 

16.2.2011 (41+3)

Aamulla yliaikaiskäynti: vauvan painoarvio 3275g, kohdunkaulalla tilanne epäkypsä. Mitään syytä käynnistykselle ei vielä ollut. Jatketaan odottelua ja sovittiin käynnistys sunnuntaille 20.2, jos synnytys ei ennen sitä käynnisty.

Iltapäivällä wc-käynnin yhteydessä tuli vähän verta ja toivo mahdollisesta synnytyksen alkamisesta kasvoi jälleen…

Illan aikana ei mitään merkkejä synnytyksestä havaittavissa ja tuleva isä lähti jalkapallopeliin. Nukkumaan käydessä klo 22.55 tuli hetkellinen huono olo ja siinä samassa housuihin lirahti jotain. Ylösnoustessa lapsivettä alkoi lorista lattialle ja tuli kiire kylppäriin. Soitin miehelle (joukkueen huoltaja vastasi), että nyt olisi aika tulla kotiin ja lähteä sairaalaan. Mies soitti vielä perään ja kysyi, onko kaikki kunnossa ja ehtiikö hän käydä suihkussa. Menin itsekin suihkuun ja kasailin viimeiset tavarat sairaalakassiin. Mies tuli kotiin ja lähdettiin sairaalaan klo 23.45.

17.2.2011 (41+4)

Matkalla supistuksia tuli n. 3-5 minuutin välein. Sairaalassa oltiin klo 00.30, kätilö laittoi puoleksi tunniksi käyrille ja teki sen jälkeen sisätutkimuksen. Supistuksia tuli edelleen n. 4 minuutin välein. Kohdunsuu oli auki yhdelle sormelle ja kanavaa reilusti jäljellä. Siirryttiin kuitenkin osaston rauhallisen tilanteen vuoksi synnytyssaliin. Sain kipuun kauratyynyn, Oxynorm 10mg ja Panadol 1g, niiden avulla sain nukuttua kohtalaisesti.

Aamulla heräiltiin 6.30 ja supistuksia tuli harvemmin ja ne olivat heikompia. Saimme aamupalaa ja siitä tuli huono olo. Klo 10 tehtiin sisätutkimus: kohdunsuu oli 3 cm auki. Sisätutkimus voimisti supistuksia selvästi. Päivän aikana kävimme kävelemässä ympäri sairaalaa ja aina liikkeessä supistukset voimistuivat ja tihenivät, mutta saliin palattaessa ne hiipuivat. Iltapäivällä otin kipulääkettä (Panadol 1g) ja kävin päiväunille. Klo 14.30 kohdunsuu oli 3,5 cm auki.

Supistusten epäsäännöllisyyden vuoksi sain oksitosiinitipan 16.30 ja samalla ilokaasun kivunlievitykseksi. Mies kävi kaupungilla syömässä. Tipan avulla supistukset voimistuivat ja tihenivät. Ilokaasu ja siihen keskittyminen auttoivat hetkeksi.  Klo 18.30 kohdunsuun tilanne oli edennyt vain hiukan (4 cm), tippaa nostettiin ja laitettiin epiduraali.

Epiduraali vei kaiken kivun mennessään ja supistukset tuntuivat ainoastaan paineena.  Klo 19.15 jälleen sisätutkimus: 5-6 cm auki ja taas nostettiin tippaa. Yhdeksän jälkeen kivut alkoivat palata, joten epiduraalia laitettiin toinen annos.

Heti epiduraalin lisäämisen jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat heiketä aina supistuksen jälkeen. Puoli tuntia edellisen tutkimuksen jälkeen olin 9 cm auki ja sydänäänien laskut olivat pahentuneet niin, että lääkäri pyydettiin paikalle. Minua käänneltiin kyljeltä toiselle, polvilleen, selälleen, mutta sydänäänet eivät parantuneet. Tässä vaiheessa olin jo varma, että sektio on edessä. Lääkäri kuitenkin teki vielä sisätutkimuksen ja totesi, että paikat olivat valmiina ponnistamiseen. Vauva kuitenkin oli avonaisessa tarjonnassa (kasvot häpyluuhun päin) ja tämän ajateltiin vaikeuttavan ponnistamista.

Sain luvan alkaa ponnistaa ja jouduinkin epiduraalin vuoksi kokeilemaan vatsasta, että koska supistuksia tulee. Kahdella supistuksella ponnistin pään näkyville ja samalla vauva kääntyi oikeaan raivotarjontaan. Lääkäri leikkasi välilihan ja asetti imukupin vauvan päähän. Kahdella seuraavalla supistuksella lääkäri auttoi vauvaa ulos ja lopulta tyttö putkahtikin maailmaan klo 22.02. Tyttö parkaisi heti synnyttyään ja oli muutenkin hyväkuntoinen, sydänäänien laskut eivät olleet vaikuttaneet hänen vointiinsa mitenkään, pisteet 9-9.

Sain tytön heti paitani sisään ja siinä makoiltiin sen aikaa, että kätilö sai ommeltua paikat. Epparin lisäksi tuli pari nirhaumaa. Ensi-imetys onnistui salissa.

Synnytyksen kesto 6h 10min (5h 55min, 7min, 8min)

 
Jos yrittäis kirjotella omanki tarinan tänne :)

11.2 aamuyöllä heräsin 00.30 siihen, että jotain lirahti housuihin, oletin olevan valkovuotoa. Nousin vessaan ja huomasin että siellä lirahtelee lisää. Määrät eivät olleet mitään hirmuisia, korkeintaan teelusikkallisia. Ajattelin varmuudeksi soittaa synnärille ja kysyä voisiko olla lapsivettä. Sieltä neuvottiin tarkkailemaan aamuun tuleeko vuotoa lisää. Yön aikana lorahteli enemmän ja vähemmän ja tiesin että lapsivesi oli kyseessä! Aamulla mieheni herättyä kerroin hänelle että tänään taidetaan lähteä synnyttämään. Soitin uudestaan synnärille ja sieltä pyydettiin tulemaan viimeistään puoleen päivään mennessä ellei sitä ennen ilmene kipuja. Mies lähti aamupäiväksi töihin ja minä jäin pakkailemaan sairaalakassin valmiiksi. Nukuttua en saanut kun jännitti niin paljon!
klo12.40 saavuimme synnytyssairaalaan, jossa siirryimme vastaanottohuoneeseen. Katsottiin kohdunsuun tilanne, joka oli vielä erittäin epäkypsä (lähes kiinni ja kanavaa jäljellä) ja varmistettiin että kyseessä lapsivesien lorahtelu. Kätilö totesi, että tänne jäätte, selvästi lapsivettä. En ollut tuntenut vieläkään yhtään supistusta. Minut laitettiin käyrille puoleksi tunniksi ja otettiin tulehdusarvot, koska vesien menosta yli 12h.
klo13.30 pääsin käyrältä ja siirryimme tarkkailuhuoneeseen odottelemaan supistuksia alkavaksi. Kätilö sanoi, että tämä päivä odotellaan josko käynnistyisi itsestään. Seuraavana aamuna käynnistetään jos mitään ei tapahdu. Miehen kanssa kulutettiin aikaamme, käytiin kävelemässä, kahvilla, katottiin telkkaa.. Päivän aikana ei yhden yhtä supistusta. Tulehdusarvoja tarkistettiin säännöllisesti ja käyrällä oltiin useemman kerran päivän mittaan.
Menimme nukkumaan klo22 jälkeen kun viimeiset tulehdusarvot oli otettu.

12.2
Yön aikana tulivat ensimmäiset supistukset. Eivät olleet säännöllisiä eivätkä kovin kipeitä.
klo7.30 minut laitettiin taas käyrille.
klo8.10 kätilö tulee lääkärin kanssa tarkistamaan kohdunsuun tilanteen, jossa ei hirmusesti ollut edistytty joten ensimmäinen käynnistystabletti laitetaan kohdnsuulle. Tunnin jouduin vielä makoilemaan aloillani, jotta tabletti kerkee imeytymään. Aamupäivä taas kulutettiin aikaa ja odoteltiin, supistukset rupesivat pikku hiljaa voimistumaan. Jouduin taas käyrille klo10.45 jonka jälkeen lääkäri tuli tarkistamaan kohdunsuun. Tällä kertaa oltiin edistytty eikä uutta tablettia tarvinnut laittaa. Supistukset voimistuivat entisestään ja itsellä rupesi jo olemaan hankala olla niiden aikana.
n.klo12.30 olin auki 3cm. Kivut olivat niin kovat, että kävin oksentamassa. En saanut ruokaa alas, vaikka olin syönyt ainoastaan aamupalan. Istuin keinutuoliin johon mies toi selän taakse lämpimän kauratyynyn. Kätilö tuli laittamaan tipan ja antibioottia jottei vauva saisi tulehduksia. Synnytyssaleissa oli hieman ruuhkaa, joten jouduttiin hetki odottamaan.
Kello taisi olla 13 kun pääsimme saliin. Yritin aluksi ilokaasua, mutten osannut sitä ottaa joten kätilö tilasi epiduraalin. 13.30 minulle tultiin laittamaan puudutetta. Selkärankani oli niin tiivis että puudutteen laitto oli hieman hankalaa. Jouduttii kahteen eri kohtaan kokeilemaan ennenkuin laitto onnistui. Tietysti neula jäi jumiin selkärankaani ja sitä lääkäri yritti vääntää irti. Puudutteen laitto sattui, muttei niin paljoa että olisi traumat jääny. Olin 4cm auki siinä vaiheessa. Oksitoonitippa laitettiin myös. Epiduraali vei kaikki kivut mennessään ja oloni oli ihanan rento, supistukset tuntuivat pienenä paineen tunteena. Sainkin pari tuntia levättyä ennen kuin puudutuksen teho rupesi lakkaamaan. Klo16 laitettiin lisäannos puudutetta ja olin siinä vaiheessa auki melkein 6cm. Lisäannoksen jälkeen minulle tuli vapinaa, mikä kuulemma johtui lääkkeistä. Koin supistukset koventuneena paineena. Klo17 tunsin lievää ponnistuksen tarvetta, olin melkein 9cm auki. Kätilö ohjasi minua ähkäisemään ponnistuksen yliPonnistuksen tarve lisääntyi nopeasti enkä meinannut enää kyetä pidättelemään. Kutsuin kätilön paikalle klo17.10 hän tarkisti tilanteen ja olin jo lähes kokonaan auki. Vauva oli laskeutunut hyvin. Klo17.15 kätilö pyysi avustajat paikalle ja pääsin ponnistamaan kunnolla. En ollut syönyt mitään enkä oikeastaan juonutkaan, joten suu oli ihan kuiva. Yritin kiskoa happea ja ponnistaa. Tilanteentaju hieman pimeni ponnistaessa, keskityin ainoastaan siihen että saisin tarpeeksi happea keuhkoihin. En kunnolla edes tajunnut että myös lääkäri saapui paikalle. Minulle sanottiin, ettei kannata välittää mitä he tekevät vaan keskittyä ponnistamaan. Ja tein työtä käskettyä. Tunsin kyllä kuinka sakset kävivät välilihalla, mutta se ei tehnyt kipeää.
Klo17.30 syntyi tyttömme emoticon Mies leikkasi napanuoran ja pienen puhdistuksen jälkeen tyttö laitettiin paitani sisään. Hän oli siinä hetken, jonka jälkeen mies pääsi kylvettämään hänet. Minulle kerrottiin, että vauvan sydänäänet olivat laskeneet ponnistaessa ja koska olin sen verran ahdas niin jouduttiin leikkaamaan väliliha ja avustamaan imukupilla. Sydänäänet olivat laskeneet koska napanuora oli vauvan reiden ympärillä ja sen verran lyhyt että oli kiristänyt. Isi sai tyttömme syliinsä ja minua ruvettiin kursimaan kokoon. Pääsin sen jälkeen suihkuun ja saimme kahvia ja leipää.


 
Kukkamaarian synnytyskertomus:

13.2 Lähdemme liikehälytykseen Tayssiin, koska sikiön liikeet ovat olleet heikkoja ja harvassa. Käyrällä kuitenkin liikkeet näkyvät hyvin ja syke hyvä. Lääkärin tutkimuksessa huomattiin, että lapsivettä on todella vähän, mutta ei aihetta vielä käynnistykseen. Kokoarvio 4300g-4500g, mutta mutta minun lanti todettiin hyvän kokoiseksi. Viikko 40+5

17.2. Yliaikaiskontrolli Tayssissa. Sikiöllä kaikki ok, mutta lapsivettä vielä vähemmän. Kokoarvio 4500g. Minun paineet hieman kohonneet helmikuun alusta saakka, ei kuitenkaan vielä hälyttävän korkealla. Kanavaa jäljellä 3cm ja sormelle auki. Sikiön koko, paineiden nousu, lapsiveden vähyys ja aikaisempi liikehälytys ovat yhdessa riittäviä perusteita kohdunkaulan kypsytteyyn pääsemiseen. Viikko 41+2

18.2. Klo.8.30 Tayssin 4a osastolle. Aluksi minut laitetaan käyrälle ja teen NIS-testin. Sikiö kestää hyvin supistukset, joten voin aloittaa tablettien syömisen. Saan perjantain aikana kaikki kolme 1/4 tablettia, mutta vaikutus on täysi nolla. Ei supistuksia, pieniä nippailuja. Samanlaista kuin ennenkin. Viikko 41+3

19.2 Limatulppa irtoaa. Aamukäyrällä näkyy tasaiseti supistuksia, en kuitenkaan tunne niistä juuri yhtäkään. Saan kuitenkin päivn ensimmäisen puolikkaan tabletin. Ei vaikutusta. Saan toisen ja vielä kolmannenkin puolikkaan päivän aikana ja illalla alkaa tuntua voimakkaampia ja säännöllisempiä supistuksia. Puolen yön aikaan olotila alkaa ollajo tukala, minut laitetaan käyrälle ja kovia supistuksia tulee tiheään tahtiin. Minulle tehdään sisätutkimus, kohdunkaulaa jälkellä noin sentti ja sormelle auki. Tuloksena kipupiikke persuuksiin ja nukkumaan. Piikki vie supistukset mennessän ja nukun aamuun asti kuin tukki :) Viikko 40+4

20.2. Aamukäyrällä näkyy taas useita supistuksia, mutta en niitä juuri tunne. Saan ensimmäisen tabletinpalasen kohdun suulle. Nyt alkaa jo vähitellen tehota. Supistuksia tulee sännöllisen epäsäännöllisesti. Päivän aikana en saa enää enempää tablettejä, koska supistuksia tulee. Kohdunkaulaa jäljellä silti vielä sentti ja sormelle auki. Illalla kymmenen aikaan alkaa supistukset tulla tosi kipeinä ja säännöllisesti, noin 5-9 minuutin välein. Suihkuttelen ja geelipusseja kipuihin. saan taa kipupiikin persuuksiin ja nukun noin tunnin. Koko yön heräilen epäsäännöllisiin supistuksiin, väillä nukun puoli tuntia ja välillä istun tunnin suihkussa. Viikko 40+5

21.2. Syön normisti aamupalan, edelleen tosi epäsäännöllisesti supistelee. Noin ysin pintaan supistukset alkavat olla tuskaisen kipeitä ja säännöllisiä. Taas käyrälle. Yhtäkkiä huomaan kovan supistuksen aikana, että koneesta kuuluu rauhallisempi syke. Olen kaiken lisäksi kiinni "vanhanaikaisessa koneessa" eli käyrä ei näy kätilöiden toimistossa. Soitan kelloa ja ihmettelen, että taitaa olla nyt oma syke, joka koneesta kuuluu. Kätilä yrittää etsiä sikiön sykettä, mutta ei löydä. Komentaa minut kontilleen ja paikalle hälytetään lisää porukkaa. Onneksi syke kuitenkin löytyy ja on voimakas. Minut vaihtetaan nykyaikaiseen koneeseen ja syke kuuluu hyvänä. Kohta taas kova supistus ja sykkeet katoavat taas. Kontille ja porukkaa paikalle, nyt myös lääkäri. Sykkeet löytyvät ja lääkäri epäilee, ett napanuora jää helkellisesti puristuksiin supistuksen aikana. Ei paniikkia, mutta siirretään synnytyssaliin oksitosiinitipalle. Kohdunkaula kadonnut ja sormelle auki.

SYNNYTYS:

Synnytyssaliin siirryn noin 10.00 aikoihin. Soitan miehelleni ja hän saapuu myös paikalle. Tippa suoneen ja käyrälle kiinni. Sikiönm sykkeet ovat hyvät ja pysyvät tasaisena myös supistusten aikana. Alussa oksitosiinia laitetaan 15ml/h, mutta annosta nostellaan koko ajan, sillä alapäässä ei meinaa tapahtua mitään. Liikun sen verran kuin tippa kädessä pystyn, supistukset ovat taas melko epäsäännöllisia, mutta kovia. Pian tarvinkin ilokaasua. Kalvot puhkaistaan noin klo 12.00 ja sikiön päähän laitetaan sykeantura. Samalla laitetaan "supistuskäyrä" suoraan vaginaan.

Noin 14.00 aikoihin supistukset alkavat olla tuskaa ja pyydän epiduraalin. Olen auki vasta 4cm.. Oksitosiinitippa todellakin aiheuttaa voimakkaammat supistukset, ainakin itsestä siltä tuntuu. Lääkäreillä on kiireinen päivä, joten saan epiduraalin vasta puolen tunnin päästä. Ensimmäinen yritys epäonnistuu, ei poista kipua sitten yhtään. Piikki ei mennyt kunnolla paikoilleen ja saan kohdunkaulan puudutteen. Se poistaa hetkeksi suurimmat kivut ja saan kerättyä voimia.

Noin neljän pintaan kivut ovat taas todella kovat ja saan uuden epiduraalin.Piikki laitetaan uudestaan ja nyt olo helpottuu. Nukahdan tunniksi :) Kun herään, oloni on kuumeinen. Kuume ja tulehdusarvot mitataan. Kuume 38 astetta ja tulehdusarvot noin 50, kahta antibioottia laitetaan suoraan suoneen. Olotila melko sekava, en juuri muista itse mitään. Ilokaasua otan suurimpiin kipuihin.

Noin puoli seitsemän saan lisäannoksen epiduraalia ja olotila taas helpottuu. Sitä ennen ponnistuksen tunne oli todella kova, mutta olin auki vasta noin 8 senttiä. Puudutuksen jälkeen saan taas hieman levättyä ja kerättyä voimia. Halu ponnistaa nouseen noin yhdeksän aikoinhin ja olen silloin lähes auki, pienet nipukat jäljellä. Oksitosiinia menee tässä vaiheessa mieheni mukaan noin 130ml/h. Meneen pieni hetki, kunnes saan luvan aloittaa harjoitusponnistukset. Ja silloin iskee paha olo, yökin vähän väliä, ponnistan aina kun pystyn ja puristan miestäni kuin viimeistä päivää :) Vähän yli puoli kymmenen saan luvan aloittaa "kunnon ponnistukset". Supistukset tuntuvat heikosti ja vain niiden alkamisen tunnen. Pusken ja ähisen ja pusken. Mieheni puskee ja ähisee ja puskee :) Ja samalla tukee minua jaloista. Väliliha leikataan ja taas pusken niin, että päässä soi :) 21.48 ulos pullahtaa maailman ihananin poikavauva. Saan hänet heti paitani alle rinnalle ja samalla kätilöt tutkivat alapäätäni. Olotila on mahtava, mutta todella sekava väsymyksestä ja kuumeesta. Poika viedään punnituksen ja mittaukseen, kokoa löytyi 4370g ja 51cm :) Potra poika :D

Tässä vaiheessa kätilö huolestuu alapääni tilanteesta ja kutssuu paikalle lääkärin. Hän toteaa, että nyt on paikallaan mennä leikkaussaliin tikattavaksi, sillä pitää tikkailla hieman enemmän. Menee hetki, sillä henkilöstöä pitää hälyttää kotoa paikanpäälle. Leikkaussalissa saan spinaalipuudutuksen ja torkahdankin leikkauspöydälle hetkeksi. Diagnoosina on kolmannen asteen repeämä eli välilihan lisäksi osa peräaukon sulkijalihaksesta on myös revenyt. (noin 2/3 sulkujalihaksesta) Tikkeja tuli noin 50.

Noin 00.00 olen taas synnytyssalissa ja näen poikani ja mieheni taas. Isä hellittelee pikkuistamme ja oli jo syöttänyt ensimmäiset ruuat pullosta. Olo on sekava, mutta mahtava! Nyt meille annetaan aikaa tutustua yhdessä pieneen ihmeeseemme ja saamme olla rauhassa hetken aikaa. Kipu on unohtunut. Olo on vain rauhallinen ja onnellinen.

Yhden aikoihin siirrymme osastolle ja joudumme hyvästelemään isän aamuun asti. Pieni mies tuhisee vieressäni ja uni tulee onnellinen hymy kasvoilla :)  

Edelleenkin istuminen on vaikeaa ja rajoitettua. Kaikki paikat toimivat kuitenkin hyvin ja lantionpohjalihasten treenaaminen on alkanut. Sulkijalihaskin toimii suhteellisen hyvin, treeniä toki parantuminen vaatii. Pitkiä aikoja en saa istua vieläkään, mutta pikkuhiljaa. Kotona tuhisee nyt reilun viikon ikäinen ihanuus :) Häntä katsoessa ja hoitaessa unohtuu kaikki kivut. Synnytyksestäkään ei jäänyt minkäänlaisia traumoja vaikka kaikki ei mennyt ihan niin ok. Mieheni kanssa nautimme pojastamme ja toisistamme :)

Tulipas pitkä tarina :D
 
Kirjotan nyt tänne lyhkäsesti meidän tarinan miten nyt päästä muistan ennenku pikkunen heräilee syömään <3

23.2.2011 heräsin kymmenenaikoihin kipuihin, ei ollut pahoja mutta huomasin hetkeen päästä että aika säännöllisiä olivatkin... ennen tätä mulla ei supistukset ollu ollenkaa olleet kipeitä paitsi tiistaina mutta silloin niin harvaseltaan tuli... soitin sitten puolenpäivän aikoihin synnärille ja käskivät ottaa panadolia ja suihkussa käydä jos voin ja jatkaa kellottamista... nämä toimeenpiteet autto huimasti ja supistuksetki lakkasivat hetkeksi kokonaan mutta jatkuivat myöhemmin... noin kuuden aikaa soittelin synnärille uudestaan kun  supistukset tuli noin 3-6 minuutin välein ja olivat jotenki kipeitä... pyysitvät sit tulemaan näytille vaarmuuden vuoksi... puol kasin aikaa laittoivat käyrille ja puol ysiltä tekivät sisätutkimuksen jonka mukaan olin 3cm auki ja totesivat että jään sinne :)
suihkussa kävin ja en nyt aikaa muista millon ilokaasusta tuli hyvä kaveri... oksensin ja kivut vaan paheni... kahentoista aikaa pyysin kovempia mömmöjä ja spinaali puudutuksen sain ja lääkäri laitto valmiiksi myös epidruaali systeemit, kalvot puhkaistiin samalla kun piti pikkuselle laittaa päähän se antura homma...spinaali helpotti hyvin ja sain hetken nukuttuakkin ja mies sai kans patjan huoneeseen että pääsi huiliin... joskus puol kahen aikaan alko spinaalin vaikutus loppumaan ja otin taas ilokaasun avuksi... pyysin että saisin jotain muutakin ja kätilö teki uuden tutkimuksen ja totes että ei enää kerkee oot 10 cm auki... alko pelottaa ko ilokaasu ainoo toive enää... kätilö laitto pudendaalipuudutuksen joka helpotti oloa onneksi ja kahen aikaa tuli se ihana kakkahätä tunne...harjotus ponnistukisa sain alottaa ja oikea ponnistus vaihe alkoi kl 02.20... mies piti mun jalasta ja puristin hänen kättä todella lujaa aina kun supistus tuli,  inisin kuulemma siinä etten pysty, sattuu liikaa, en halua enää jatkaa... väliliha jouduttiin leikkaamaan ja to 24.2.2011 kl 02.35 edessäni oli maaliman ihanin 9 pisteen peikko poika <3 on kyl hassuu miten vartti voi tuntua ikuisuudelta... heh

poika nostettiin mun rinnalle ja kätilö alko korjailemaan mua...miehen kanssa siinä ihmeteltiin pikkusta... hetkenpäästä toinen kätilö huomasi ettei pojalla taida hengitus onnistua kunnolla ja otta sitten miehen kanna pikkusen hoitopöydälle missä yritti letkulla puhdistaa hengitystie... tämä ei silti toiminut niin poika vietiin lääkärin luo... jossa sitten aloitettiin ylipainejoito ja nielusta ja mahalaukusta imettiin siitkeetä limaa... pikkunen siirettiin lasten osastolle... päästiin miehen kanssa sinne vielä moikkaamaan ja sit pääsin osastolle nukkumaan viiden aikaan... aamulla 9 aikaan tuli hoitaja kertomaan että saan pojan luokseni 11 aikaan...senjälkeen vasta nukahdin <3

Mun mielestä synnytys meni hienosti ja ei jäännyt pahoja fiiliksiä ollenkaa... kotiuduttiin lauantai iltana hyvissä fiiliksissä...

peikkopoika oli syntyessään 4070g ja 53cm <3

 
Tässä mun synnytystarinaa.

14.2 Menen illalla päivystykseen korkeiden paineiden vuoksi, vauvan voinnissa kaikki hyvin mutta paineet lääkityksen nostosta huolimatta niin korkealla että ottavat osastolle. Siirryn osastolle 11, jossa on vuodelevossa ja käynnistystä odottavia äitejä.

15.2 Aamulla lääkäri sanoo,että aletaan synnytystä käynnistämään. Paikat epäkypsät, joten aloitellaan kypsytys. Lääkkeen oton jälkeen muutamia supistuksia, jotka eivät piirry kuitenkaan käyrille. Saan 3 tabl. päivän aikana ja mitään ei tunnu tapahtuvan.

16.2 Lääkäri tutkii paikat ja edistystä on kuitenkin tapahtunut, paikat pehmentynyt ja muutaman cm auki. Lääkeannosta nostetaan, eilen meni 3x50mg ja tänään menee 2x100mg ja 1x50mg. Olen innoissani ja odottavaisella mielellä. Ensimmäiset 2 tablettia eivät juuri voimista supistuksia, lääkkeen oton jälkeen tulee supistuksia mutta edelleenkään käyrä ei piirrä. Viimeinen tabletti tuodaan 8 aikaan illalla ja kyselen jo,että mitä jos ei ala mitään tapahtumaan, laittavatko kotiin. Puoli tuntia lääkkeen oton jälkeen alkaa tapahtua. Supistukset alkavat tulla 2-5min välein ja voimistuvat koko ajan. Limatulppaa ropisee vessan käynnin yhteydessä ja meinaa tulla huono olo. Supistukset tekee kipeää ja ajattelen sen olevan menoa nyt. Saan kipupiikin ja käyn kuumassa suihkussa. Suihkun jälkeen kätilö tarkistaa tilanteen, paikat edelleen samalla mallilla vaikka kivuliaasti supistanut jo monta tuntia. Synnytyssalissa kuitenkin tilaa, joten saan peräruiskeen ja siirryn synnytysaliin.

Salissa saan lämpötyynyt ja opiskelija hieroo selkää supistusten aikana. Miestä en vielä soita, synnytys etenee niin hitaasti. Paikat ei meinaa aueta, vaikka supistukset tekevät oikeasti kipeää ja en missään asennossa saa niihin helpotusta.

17.2 Yö menee tuskallisen hitaasti, supistukset tulee koko yön 2 min välein mutta paikat aukeavat vain sentin verran koko yön aikana. 5 aikaan aamulla alan olla todella väsynyt ja kipeä, olen vasta 4cm auki mutta saan kuitenkin jo epiduraalin. Tässä vaiheessa soitan miehen paikalle. Supistukset hiipuvat ja niitä tehostetaan tipalla. Vauvan syke hidastuu supistusten aikana, joten lääkäri tulee puhkaisemaan kalvot, jotta vauvan päähän saadaan laitettua pinni jolla voidaan seurata vauvan sykettä paremmin. Lapsivettä ei tule, joten se on ilmeisesti mennyt suihkussa ed.iltana, en vain ole sitä huomannut. Epiduraalin jälkeen syön ja laitan miehen vielä töihin, hitaasti etenee ja onnistun torkahtamaan. Nukahtaessa paikat 6cm auki. Herään paineen tunteeseen ja kätilö tarkistaa tilanteen, paikat auennu täysin auki tunnin aikana ja saan alkaa ponnistamaan. Kiireellä soitan miehelle, että lähtee tulemaan paikalle. Vaikka koko yön olen tuskaillut sitä miten hitaasti homma etenee, tuntuu että nyt menee liian vauhdilla. Nukahtaminen auttoi selvästi, kropan rentoutuessa paikatkin aukeni..

Mies tulee paikalle aamupäivällä klo 11.55 ja alamme yhdessä ponnistamaan. Epiduraalista huolimatta tunnen supistukset ja osaan ponnistaa oikeaan aikaan. 12.20 pikkuinen neiti syntyy, mitoilla 49cm ja 3332g. Vain viimeiset supistukset tekevät kipeää tai vauvan tulo se taitaa tuntua. Tyttö nostetaan rinnalleni ja mies leikkaa napanuoran. Pikkuinen huutelee reippaasti ja taidetaan molemmat miehen kanssa itkeä. Mies lähtee kätilön kanssa vauvan pesuun ja sillä välin toinen kätilö kursii 2 tikkiä, tämän jälkeen käyn pikaisessa suihkussa. Olo on aika heikko.

Saamme kahvit ja leivät, syömme ja ihastelemme pikkuneitiä. Tunnin päästä siirryn vauvan kanssa synnyttäneiden osastolle ja mies lähtee kotiin, illalla tulee sitten takaisin vierailuaikaan.

Pissaaminen ei tahdo onnistua illalla ja minut joudutaan katetroimaan uudestaan, pissaa rakossa 1,5 litraa ja lääkäri toteaa,ettei sitä määrää olisi saanutkaan ulos omin avuin. Seuraavana päivänä pissaaminen luonnistuu aivan normaalisti ja täytyy vain olla onnellinen miten hyvin kaikki meni ja synnytyksestä jäi hyvä mieli. Kätilöt olivat ihania ja suureksi avuksi. Synnytyksen kesto 1.vaihe 15h 2.vaihe 20min 3. vaihe10min

...

Sairaalajakso pidentyi vauvan keltaisuuden vuoksi, 2krt käytiin valossakin ja kotiuduttiin viimein 25.2. Nyt opetellaan sitten uutta arkea ihanan tuhisijan kanssa :)
 
Jos sitä tännekin jotain rustais kun hiukkaakaan muistaa vielä...

15.2 tiistaina heräilin siinä puolen päivän aikaan, selkää ja lantiota jomotteli.
Kello oli varmaan jotain luokkaa 12.30 kun tajusin että muahan supistaa, ilmottelin miehelle kouluun että lähtis tulemaan kotio, ei kiire mutta en tahdo yksinkään olla. Soittelin siinä äidilleni ja ilmottelin että alko jotain tapahtua. Ja kohta alkoikin, supistukset alkoi nopeasti tulla tosi kipeinä ja kauheella vauhdilla.

13.00 jälkeen mies oli kotona ja siinä vaiheessa oon ollut jo kipeenä vessassa istumassa, supistuksien kesto aina noin puol minuuttia ja tauko saman verran, eli tosi vauhdilla tulivat. En saanut hengähtää missään välissä ja aloin olla jo tosi kipeä.

n.13.20 Soittelin sitten synnärille, puolet puhelusta tosin olin hiljaa kun ei voinut supistaessa puhua, sen verran tuntui. Sanoivat että tuu kun et enää kestä olla.

n. 13.45 oli pakko lähteä jo synnärille, olin sen verran kipeä etten uskonut enää pystyväni istumaan autossa ja halusin lähteä näytille tarkistaakseni että vauvalla on kaikki ok. Supistellessa kun en huomannut liikkeitä ollenkaan kun ei ollut oikein taukoja missä niitä tuntea.

14.10 ollaan oltu synnärillä, siellä käyrille. Käyrillä ei suppareita näkyny juurikaan koska aina sellasen tullessa jouduin menemään niin kaksinkerroin ettei ne piirtynyt siihen. Kätilö kyseli siinä sitten kaikkea ja käyrien jälkeen totesi että katotaampa kohdunsuun tilanne.
Muistan vaan että oon hokenu koko ajan häpeissäni että oompas mää kipuherkkä kun tän enempää en jaksa. Ite en uskonut että olis ollu tapahtunu mitään ja kätilöstäkin huomas että se epäili samaa. No, hän katto tilanteen ja olinkin 3cm auki ja kaula hävinnyt kokonaan.
Siirryttiin siitä sitten saliin, en ehtinyt kellekään edes ilmoitella mitään.

Salissa ooteltiin sitten epiduraalia ja sain ilokaasutella sen aikaa. En huomannut sen niinkään auttavan kipuun, mutta helpotti kun oli jotain mihin keskittyä. Ja pää siitä sekaisin meni :D
Totesin kätilöllekin että ekaa kertaa moneen kuukauteen ihan kuin kännissä olisi :D
Siinä sitten roikuin ilokaasussa kiinni.

Epiduraalia tultiin laittamaan ja olin siinä vaiheessa 5cm auki. Puhkastiin kalvot samassa myös. Epiduraalin laitto ei tuntunut missään, tosin oon tottunut neuloilla tökkimisiin ja olin sen verran kipeäkin siinä jo.Epiduraali ei tuonut taivasta, mutta helpotti kyllä. Kauaa se ei ehtinyt vaikuttaa kun alkoikin jo ponnistuttaa.

Siitä sitten harjoiteltiin ponnistamista ensin hetki ja sitten parilla (ehkä 4 ponnistusta?) kunnon ponnistuksella poika tuli ulos kello 16.59
 Ponnistin nämä jalat telineillä minkä totesin hyvin toimivaksi asennoksi kyllä. Harjoittelin kyljelläni itse jalasta kiinni pitäen, mikä vei omia voimia kyllä.

Välilihaa ei leikattu ja tuli toisen asteen repeämiä jotka sitten tikattiin siinä.
Poika sai 9 pisteet, piste meni väristä. Hän käväisi myös keskoskaapissa hengittelemässä koska hengitteli vähän hassun kuuloisesti. Mutta palautui nopeasti takaisin.
Istukka oli täydellinen ja tuli pikkasen painamalla muistaakseni 12min kuluttua.
On muuten ruman näkönen mötikkä se :D Istukan paino 600g, verta menetin 300ml.

Kaiken kaikkiaan erittäin mahtava kokemus.
Ei yhtään niin paha kuin olin pelännyt, kätilökin kehui että mut on luotu tohon hommaan kun noin rivakasti ja helpostikin kävi. Olin ennen ihan varma että huutaisin kuin syötävä ja panikoisin,mutta omaksi ja miehenkin yllätykseksi olin ihan rauhallinen koko synnytyksen ja hiljaa. Mitä nyt ähisin hiukan, mutta tosiaan, ei huutoa tai muita. Jäi kyllä sellainen olo että ton vois tehdä uusiksikin, kovempi mulla tuo raskausaika oli.

Kaiken kaikkiaanhan ekasta supistuksesta alle 5h pojan syntymään, sairaalassa oltiin alle 3h :D Paikat aukesi 3cm -> 10cm alle 1,5h. Eli ripeää toimintaa jollen sanoisi, ensisynnyttäjä kuitenkin olen ja äitini ja siskoni normaalisynnyttäjiä. Sitten taas isoäitini ja tätini on syöksyjä, tosin mulle sanottiin ettei sen pitäis vaikuttaa ;D

 
Tässäpä minun/meidän synnytystarina:

2.3 keskiviikkona supisteli koko päivän säännöllisen epäsäännöllisesti. Sitten illalla supparit muuttuivat säännöllisiksi. Ja klo 0245 kun oltiin menossa nukkumaan miehen kanssa, lorahti aimo annos lapsivettä vuoteeseen jota sitten tihkuikin aika lailla. Soitto hospitaaliin, jossa kehotti olemaan kotosalla vielä siihen saakka kunnes supistukset tulevat 5 min välein.

Käpristelin ja kipristelin kuuman jyväpussin kanssa ja suihkun kera, sitten 0620 lähettiin sairaalaan. Kätilö sanoi että olin auki 2-3cm, ja antoi ilokaasua. Jossakin vaiheessa tuli epiduraali ja loppu avautuminen kävikin tosi nopeasti. Klo 1500 minulla oli nyytti rinnuksilla.

Synnytys meni nopeasti ja melkeinpä kivuttomasti (ts. olin niin sekaisin lääkkeistä) ja ei, ei jäänyt mitään kauhuskenaarioita, ettenkö voisi tehdä tuota ikinä uudestaan. :)

 

6.3. raskausviikot 41+4 aamulla klo 7 heräsin siihen, että jotain lirahti housuun. No, totesin että limatulppa oli lähtenyt. Olin ihan innoissani, YES nyt alkaa tapahtumaan. Seuraavana päivänä olisi ollut yliaikaiskontrolli ja toivoin kovasti, että vauva ennen sitä tulisi luonnollisesti ulos ettei tarvitsisi käynnistää. Siinä sitten pitkin päivää lirahteli lapsivettä. Vaihdoin sidettä varmaan kuusi kertaa ja olin ihan varma että tänään se syntyy. No, supistuksia ei kuitenkaan kuulunut ja soitin sitten kahden aikoihin päivällä äitipolille ja kerroin tilanteen. Käskivät tulla klo 19 sairaalaan vaikkei supistuksia olisikaan, jotta saan antibiootin mahdollisen tulehdusriskin takia. No, siinä kolmen aikaan aloin tuntemaan jotain supistuksen kaltaisia. (Ihme kuinka sen voi unohtaa miltä ne tuntuvat). Aloin kellottamaan suppareita ja yllätyksekseni niitä tulikin suht tiheään. Viiden jälkeen alkoi tulla 5-7 välein, mutta eivät olleet kovin kivuliaita. Klo 18.25 juuri kun olimme lähdössä sairaalaan, meni isompi satsi lapsivettä. Sairaalassa oltiin klo 19 ja tutkimushuoneessa todettiin että olen 3cm auki. Olin käyrillä puolisen tuntia, sitten sain peräruiskeen, jonka jälkeen alkoi supistukset voimistua, mutta ei vielä kovin pahoja. Kätilö vielä kysyi että luuletko että vauva nyt syntyy vai lähdetkö vielä kotiin. Sanoin, että kyllä syntyy. No, siinä sitten sairaalan kamppeet päälle ja odotettiin pääsyä synnytyssaliin. Samantien kun pääsin saliin klo 20.20 supitukset voimistuivat niin pahoiksi etten tiennyt missä asennossa olisin ollut. Supistus vaan kesti ja kesti... ja silloin jo mielessäni ajattelin, että no niin se niistä kivunlievityksistä. Kätilö oli lähtenyt huoneesta täyttämään jotain papereita ja sanoin miehelle että nyt soita sitä kelloa, tarviin jotain ja äkkiä. Kätilö tuli paikalle ja tutki kohdunsuun joka oli 6cm auki. Hän sanoi että ainut mikä enää ennättää on kohdunkaulanpuudute ja hän tilasi sen. Mutta kuinka ollakaan kun lääkäri saapui sitä antamaan olin jo ponnistamassa. Ponnistusvaihe kesti melkein 50 minuuttia ja oli kyllä tuskaista. Sitten kun lapsen pää oli melkein ulkona huomattiin että napanuora on kaulan ympärillä. Joten en saanut enää ponnistaa vaikka kuinka olisi ponnistuttanut. Lopulta napanuora saatiin pois ja sain ponnistaa loputkin vauvasta pihalle. Klo oli tällöin 21.29. Aluksi vauva oli veltto ja sininen, mutta virkosi nopeasti ja sain hänet rinnalle. Sitten olo helpottikin kummasti. Istukka tuli todella vähällä vaivalla ulos ja pieni repeämä tuli johon laitettiin 2 tikkiä. 

Kaiken kaikkiaan oli hyvä kokemus näin jälkikäteen ajateltuna. Toki siinä kivun hetkellä olisi toivonut jotain helpotusta, mutta vauvan kannalta parempi että luomuna mentiin. Kätilöt olivat ihania ja tällä kertaa olin täysillä mukana synnytyksessä, enkä missään lääketokkurassa niin kuin edellisellä kerralla. Toipuminen on myös ollut aivan eri luokkaa kun ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Myös vuodeosatolla sain hyvää palvelua. Joten kaikki meni juuri niin kuin pitikin ja nyt meillä on ihana tytär, joka muuten on kuin ilmetty siskonsa!

 
Mun tarina on luettavissa täällä:

http://adalmis.vuodatus.net/blog/2848682/-me-sinut-tehtiin-mutta-sina-meidat-loit/
 
Tästä lähtee huumori täyteinen synnytys kertomukseni :D

Kovia supistukisa alkoi tulemaan jo tammikuun vikalla viikolla, ja ne oli kovin kellokortitettuja (aina iltaisin siinä kymmenen hujakoilla) mutta niitä tuli n. tunnin verran yhteensä epäsäännöllisesti.

Lauantai 05.02.2011
 
Oltiin anoppilassa syömässä ja siellä alkoi kauheen kivuliaat supistelut. Ihan tuli melkein itku.............. mutta sitten ne loppui kun seinään.

Sunnutai 06.02.2011

Synttärikahvittelut anoppilassa.
Vitsailtiin että lapsi syntyy huomenna (07.02) koska onhan minulla syntymäpäivä, siksi se antaa moisia supistuksia.. ja jälleen sama homma... tajuttomat supistukset alkoi ja loppui kun seinään. (veikkauksia tuli että rinsessa syntyy 9.pv koska sillon on anopin nimpparit)

Maanantai 07.02.2011

HBD 4 ME !
Supistukset tänään olikin jo kovempaa sorttia illasta. Kävelin ympäri olohuonetta ja välillä istuin ja sama homma, supistuksia kesti ilta kymmenestä aamu puoli kahteen.Olivat epäsäännöllisiä mutta kivuliaita.

Tiistai 08.09.2011

Tiistai-iltana oli jo supistukset täysin toista luokkaa. Kävelin ympäri olohuonetta hokien (en niinkään hiljaa) suomalaisia lausahduskia ;D Supistelut alkoivat olemaan suht säännöllisiä mutta en viitsinyt ukkoa herättää vaan tokasin masuasukille " Eiköhän äitin kiusaaminen jo riitä, tämä yönä heität lapsivedet niin päästään suukottaa sua, eksjeah!" Ja menin sitten sänkyyn ja aloin nukkumaan onnellisena :)

Ti-ke 08.02-09.02

Heräsin klo 04.10 siihen että jotain lorahti housuun. Tökkäsin ukkoa että " hei, multa tuli jotain housuun!!! " hetken aikaa ukko siinä oli ja kysyi " voitko katsoa ettet vaan pissinyt housuun?" Minä fiksuna, pöppöröisenä vielä, otin alushousuista kiinni tarkoituksena ottaa ne pois ja tarkistaa (?) :D Kunnes samassa humahti suurempi satsi sänkyyyn. Karjasin ukolle " NYT MENI MUUTEN VEDET! *onnenkyyneleitä ja lievää paniikkia* tajuten että nyt se on menoa ! Ukko säpsähti ylös, laitto valot päälle ja tokas "Ei nähtävästi ollukkaa pissaa!" :D Siinä sitten soitin Sairaalaan ja siellä kätilö sanoi että " jos tuutte sairaalalle klo 15 niin katsotaan tilanne"
No, noustessani sängystä, lorahti lapsivettä jossa sekoittuneena verta. Soitin uudestaan ja nyt kätilö pyysi että saavuttaisiin mahdollisimman piakkoin sairaalaan.

Meidän kirjattiin sisään 05.20. Supistuksia ei vaan näkynyt. Patistin ukon töihin vielä aamupäiväksi. Siellä sitä sitten maattiin tauhakseen kunnes klo 07.30 alkoi supistella ja klo 0900 ne oli jo säännöllisiä. Otin kauratyynyn helpottamaan supistuksista tulleita kipuaaltoja. Noo, ukko se lampsi sisälle sitten siinä vartin vaille 11 ja lähettiin hakemaan lounasta. Kuinkas arvatakkaan, supistukset koveni ja kätilö tuli tarkastamaan tilannetta, 4cm auki ja eikun synnytyssliin ! (Kalasoppa jäi syömättä)
Synnytssalissa otin heti ilokaasua ja johan sitä vitsiä tuli ! :D Naureskeltiin ja juteltiin niitä näitä ja mamma se lauleskeli "jänis istui maassa" aina supistuksen ollessa voimakkain :D :D 1,5h ilokaasun voimin, sitten tuli epiduraali. Se vasta helpotti :) Ukon kanssa siinä joutessa pähkäiltiin että minkäs näkönen möttiäinen sieltä tulla tupsahtaisi ! :) Ekan epiduraalin jälkeen kun puutuneisuus lakkasi, nousin vessaan ja pöntöltä noustessa: OHHOH ! Hälytysnappia kätilöille että nyt se tulee ! (ehdin saamaan toisenkin annoksen ennenkun äityi kovemmiksi) SITTEN...Ponnistustarve oli suuri ! Alettiin siinä ponnistelemaan miten supistuksia tuli ja meni, laiska kun kohtuni on, oli mukana vaan ekalla työnnöllä, kaksi seuraavaa työnsin omin voimin. Aina supistusten välissä heitettiin huulta kätilön ja apu-poika-Pekan (joku harjottelija) kanssa :DD Hitto että niitä nauratti :D Ei kestä päivänvaloa mitä kaikkea vitsinmurjua lensi:D Jossain kohtaa kätilö kysyi joska haluaisin kokeilla, pää oli jo melkein ulkona, totta mooses kokeilin ! :)

 Ponnistuvaihe alkoi klo 16.15 ja tyttömme syntyi klo 16.50 mitoin 3650g ja 50cm <3
Voi sitä ilon tunnnetta ja rakkautta <3 <3

Rakkautemme syntyi nyrkki poskella ja mammalle tuli 9 tikkiä sisälle ja 2 ulos :)
 
Näitä on niin ihana lukia, melkeen tippa linssissä luen täällä :D Taitaa pukata jonkinsortin vauvakuumetta. :D
Aattelin oman esikoisen synnytystarinan kirjoittaa tänne nyt kun on aikaa jos joku näitä vielä lukee jne. :)

Eli menimme 25.2.2011 oyssiin yliaikaiskontrolliin, viikkoja kasassa 41+4.
Siinä otettiin käyrää ja muutamia supistuksia piirtyi, ja lääkäri teki minulle sisätutkimuksen, olin auki 1cm ja reunaa taisi olla saman verran jälellä.
Päätti että ei tarvi mennä enää viikonlopuksi kotiin, vaan aletaan käynnistelemään.
Aluksi ajatus pelotti hirveästi, oli tosi outoa pistää ne sairaalakamppeet päälle jne..
No pääsin huoneeseeni jossa oli tosi mukava nainen myös käynnistyksessä.
Sain ensimmäisen puolikkaan cytoteciä noin 13.00. Sitten otettiin taas käyrää ja muutama hullu supistus piirtyi. Sitten viiden aikaa toinen puolikas cytotecia joka teki sen verran tehtäväänsä että limatulppa irtosi. Enempää eivät sinä iltana enää antaneet cytotecia, vaan jäätiin odottelemaan yötä ja aamua.
Yö meni hyvin, sain tosi hyvin nukuttua, mutta supistuksia ei tullut enää.
Sitten lauantaiaamuna kävin aamupalalla, suihkussa jne.
Sisätutkimus tehtiin aamupäivällä ja olin 1,5cm auki ja kaulaa vielä vähän jälellä.
Lääkäri päätti että seuraavaksi kokeillaan kokonaista cytotecia.
Sitten taas käyrää, johon piirtyikin hieman enemmän suppareita kun edellispäivänä.
Viiden aikaan sain taas cytotecia, nyt taasen puolikkaan ettei mene liian rajuksi jos jotakin alkaa tapahtumaan.
No siitä 2 tuntia eteenpäin niin helvettti oli irti :D En osannut pahimmissa painajaisissakaan kuvitella miltä ne oikeat kunnon supistukset tuntuvat!
Itkin kivusta ja pääsin just ja just käveltyä vastapäiseen huoneseen missä hoitaja teki sisätutkimuksen,sama tilanne kuin päivällä.
Hän pisti siinä kipupiikin mun persukseen, joka rentoutti tosi hyvin!
Sen jälkeen sain peräruiskeen ja asiat toimitettua :D Sitten kerättiinkin jo tavarat ja lähdettiin pyörätuolin kera synnytysosastolle, soittoa miehelle jne.
Pääsin pötköttämään sängylle ja mies tuli melkein heti osastolle.
Noin klo 21 niin tuntui *poks* ja vedet meni. Olipa muuten erikoisen tuntoista :D
Siitä alkoi sitten tooooosi kipeät supistukset, kätilö ehdotti ilokaasua ja kokeilinkin mutta maistu ja haisi niin pahalle ettei siitä ollut mitään apua.
No hetki meni ja taisin olla 3cm auki, niin rukouksiini vastattiin ja minulle tultiin laittamaan epiduraali!
Sen laitto oli aika helppoa ,pystyin melko hyvin olemaan paikoillani.
Ja kun se alkoi vaikuttamaan niin kaikki kivut hävisi, ainoastaan pieni paineentunne jäi.
Noin. klo 00 kohdunsuu oli suunnilleen 5cm auki, ja mulla nousi kuume :( Oli tosi tuskaista kun paineen tunne on niin kova ja palelee ja kaikkea muuta mahdollista. Sain onneks kahta erinlaista antibioottia suoneen, jotka helpottivat oloa hiukan.
Klo 4 kohdunsuu oli edelleen 5cm auki joten lääkärin käskystä aloitettiin oksitosiini vauhdittamaan tilannetta. Melkein heti sen jälkeen painatus oli tosi kovaa!
No sitten klo 5.40 kohdunsuu olikin 8cm auki,joten pidettiin taukoa oksitosiinista.
Sain pcb-puudutteen kuuden aikaa joka auttoi hieman enimpään paineen tunteeseen.
Vähän ajan kuluttua aloitettiin oksitosiini taas uudestaan.
Paineentunne oli hirveää  ja mies nyrkeillä hieroi mun alaselkää ja välillä pakaroita, joka auttoi tosi hyvin :D
Noin kello 7.30 laitettiin aqua-rakkulat jotka auttoi myös tosi hyvin!
Siitä puolituntia niin olin täysin auki ja sain ruveta kyljellään ponnistelemaan.
Klo 8.55 aloitettiin aktiivinen ponnistusvaihe puoli-istuvassa asennossa, sukista vedin kaikin voimin ja tuntui välillä että verisuoni katkeaa päästä kun ponnistin niin maan perkeleeesti! :D Sitten klo 9.16 syntyi ihana tyttömme napanuora kerran kaulan ympärillä ja vasen nyrkki poskella, mitoin 4015g, 52cm ja 36,7cm. <3 Pisteet 8 9 9. Tyttö meni noin tunnin ajaksi happikaappiin seurantaan jonka jälkeen pääsi äitin viereen ja alkoi heti topakasti imemään :)
Mulle ei tullut tikattavaa tms. Mutta hieman synnytyksen jälkeen tunsin että nyt jotain lorahti.. Kätilö tuli tutkimaan mua ja painelemaan mahasta niin yhteeensä 1900ml tuli ihanasti verta ja verihyytymiä.. :(
Siitä sitten siirryimme synnyttäneiden osastolle, ja isi lähti kotiin nukkumaan joksikin aikaa. Oltiin siinä valvottu kumpainenkin aika paljon!
Kaikki lopulta hyvin, hieman heikko olo vaan meinasi olla kun niin paljon verta menetin mutta muuten kaikki ok.Sitä ihmettelin kun hemoglobiini laski johonki 80 niin ei tiputettu verta minulle. Mutta rautatabletit aloitettiin, ja niitä söin pari viikkoa jonka jälkeen hemoglobiini oli taas normaali.
2.3 keskiviikko aamupäivällä pääsimme sitten kotiin <3

Synnytys siis kesti
1vaihe: 13.55
2vaihe: 21min
3vaihe: 10min
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top