Helmien ensimmäinen joulu(kuu)!

Voi kurja mikä rintalakko. :sad001 Hyvä että meni kuitenkin noinkin nopeasti ohi! Eräs kaveri pumppasi maitoa kevyen 2kk rintalakon ajan! :O Ja vauva vielä palasi siis rinnalle. :O Aika sitkeä sissi!


Olin jo vannonut itselle, että ar-ultraan ei mennä, kun neuvola ei sitä enää tarjoa. Kuitenkin viimeyönä löysin itseni aikaa varaamasta ja tänään mennään. Saanpahan sitten mielenrauhan!

En tiedä mikä meillä oli viimeyönä, mutta se oli kamalaa! Neiti vaan kitisi ja känisi koko yön! Puolen yön jälkeen nukkui pisimmillään kai 30min pätkän! Ja sitten 8.00 tikkana ylös ja yhtä hymyä. o_O


Toivottavasti blauellakin nyt sitten jäi rintalakkoilu tuohon kertaan! Ja toivottavasti saat ensiyönä nukuttua! :) (poika myös!)
 
Oi, miten jännittävää ReginaVeritas. Pääset tänään ensimmäistä kertaa tutustumaan pieneen ihmisalkuun :Heartred

Toivotaan tosiaan, että Blaueblummen rintalakko oli joku ohimenevä juttu. Joskushan vauvalla saattaa olla kurkku niin kipeä, ettei pysty nielemään, vaikka haluaisikin. Mutta teidän tapauksessa ei varmastikaan ollut kyse siitä, koska maito jo maistui. Hyvä niin :)

Meillä ReginaVeritas oli hirveetä huutoa öisin lähes 1,5 kk. Mikään ei oikein meinannut auttaa: ei syli, ei maito, ei vieressä oleminen. Neiti vain kirkui päättömänä. Se ei kuitenkaan mielestäni ollut mitään kipuitkua. Särkylääkekään ei auttanut. Hampaita ei ole vielä yhden yhtä, joten tuskin tekee tuollaisella huudolla niitä näin kauan. Nyt on alkanut onneksi jo vähän helpottamaan. Ehkä kyseessä on ollut vain jonkinmoinen eroahdistusvaihe. Päivisin meilläkin on oltu todella hyväntuulisia.
 
Miten monta hammasta helmivauvoilla nyt on? Meiltä löytyy neljä ylhäältä ja kolme alhaalta. Meillä oli viime viikolla kans kolmena peräkkäisenä yönä sellaista, että nukahdettiin ihan ok, sit herättiin kahen kolmen aikaan yöllä ja kitistiin kaksi tuntia ennen kuin taas uudelleen nukahdettiin. En tiedä olisko itkenut poskihampaiden tuloa, ne kun niin pullottaa ikenissä...vai olisko tuosta lapsosesta tulossa kuuhullu kuten äitinsä ja vaarinsa?! :wink
 
oho, ei siis ollakaan ainoat jotka on viime aikoina valvoneet.

viimeeks kun tarkastin niin pojalla oli hampaita 6.

lääkäri kertoi että pojalla on koliikki. minä kun luulin että se koliikki on alle puoli vuotiaiden juttu..

juu Onneli, ei taida nielemisessä olla ongelma, poika söi illalla normaalisti, annoin kurkkua että sais vähän nestettä ja mustikoita jos ois maha ollut kovalla
 
täälläki jänskätään Reginan ekaa ultraa :) ilmeisesti laskettu aikakin paikantuu sen myötä? vastahan sitä jännitettiin ekaa neuvolaa itsekin..
 
Eääh... Onpas ollut rankkoja öitä monilla. :sad001 Itsellä nyt juuri pää tuntuu hyvin pehmeältä viime yön jäljiltä. :/

Laskettu aika siirtyi kahdella viikolla eteenpäin! 3.8. näillä näkymin. Vielähän se voi vaihtua np-ultrassa sitten. :)
 
Eihän muuten Dangelista oo kuulunu vähään aikaan mitään? Vai onko mulla mennyt vaan ohi?
 
Oih, mäkin haluun jo toisen vauvan :Heartred

Akselilla on nyt vielä 8 hammasta ja tekee ainakin ylös kulmureita, kun tuntuvat jo ikenen läpi ja pullottavat mukavasti.. Yöt on olleet sen mukaisia, mutta melko pienillä kähinöillä selvitty mikäli vertaa siihen kun oli tossa muutama viikko takasin korvatulehdus :/

Akseli nykyään konttaa lujaa, kävelee reippaasti tukea vasten, muutaman kerran seisonut ilman tukea hetken, kävelykärry on ihan huikea sillä mentäis ja lujaa :D koiran kanssa ollaan ruvettu leikkimään, eli hakee koiran lelun vie sen koiran eteen ja istuu heiluttamaan sitä kuonon edessä samalla höpöttäen :D yleensä koira sitten varovasti riuhtoo sitä pojalta :Heartred on noi eläimet vaan niin ymmärtäväisiä.

Voimia sinne muille levottomiin öihin, meillä on vaan levottomat ruokailut, kun ei tahdo taas karkeet maistuu, söis käsin vaan muruja ja leipää ja naksuja.. ja ruuan tarvis ol ihan sosetta, taitaa johtua hampaista ehkäpä? :)
 
Neidillä on hampaita neljä. Nyt näyttää ikenien ronklaamisen perusteella siltä, että uusia voisi olla ylös tulossa.



Pikkunöösä sanoi:
Eihän muuten Dangelista oo kuulunu vähään aikaan mitään? Vai onko mulla mennyt vaan ohi?
Click to expand...

Katselin, että Dangel on kirjottanut foorumille viimeksi 13.9.! :O Onkohan kaikki kunnossa? :oops:

Dangel! Jos et jaksa kirjoittaa, mutta käyt lukemassa, tykkää vaikka jonkun kommentista, niin tiedetään onko kaikki ok? :Heartbigred


* siis vaikka tähän kommenttiin yläpeukku = kaikki ok ja alapeukku = huolia
 
Täällä on kaksi hammasta. Molemmat vierekkäin alhaalla.

Neiti on täällä kipeenä. Sunnuntai maanantai yöstä lähtien ollut kuumetta. Vajaan kuukauden oltiinkin terveitä. Viimeksi korvatulehdus ja vauvarokko. Nyt käytin sit tiistaina lääkärissä tarkastamassa nuo korvat. Mul oli aika ens maanantaiseksi, mut onneksi korvat olivat ainakin terveet. Et ihan Virustauti. Eikös sit tänään sit molemmat muksut kuumeessa. Neiti heti aamusta 38,5 ja poika 37,5.( mitat kainalosta). Illalla viimeiset mittaukset neiti 37,5 ja poika 38,6. Toisella laski päivän mittaan ja toisella nousi. Enkä antanut koko päivään mitään särkylääkettä. Paitsi nyt kun menivät nukkumaan. Toivottavasti parantaisivat molemmat viikonlopuksi. Jos viel huomenna ollaan yhtä kipeenä niin sit vien kyl lääkäriin perjantaina.
 
minäkin oon pistänyt merkille että Dangel ei ole kirjoitellut. mietin vaan että ehkä hänellä on niin paljon kiirettä ja menoa muuten ettei jaksa päivitellä. eikös se ole melko yleistä että tällaset foorumit ja palstat on iso osa arkea raskauden ajan, mutta useimmilla jää pois sitten vauva- ja taaperoaikana? ois tietty kiva kuulla miten siellä menee, mutta ymmärrän senkin jos haluaa jo "irrottautua"

Onnellinen, paranemisia nyt sinne teille. minäkin tuossa huokaisin taas helpotuksesta kun pojan mysteeri-itkut alkoi helpottamaan. sitä ei koskaan muista olla kiitollinen terveydestä ennen kuin on kipeänä, lapsi tai itse, niin itsestäänselvyys se on.

mullakin on vähän kummallisia tuntemuksia, en nyt tiiä vauvakuumeesta mutta jotenkin pää prosessoi tätä kaikkea mitä on tapahtunut tässä parin vuoden aikana. joku ehkä tulkitsisi mun kohdalla tätä haikeutta vauva-ajan loppumisesta jo vauvakuumeena, mutta en tiedä onko mulla oikeastaan koskaan ollut SE vauvakuume

kaksi vuotta sitten tulin vahingossa raskaaksi, mutta oltiin heti molemmat sitä mieltä että pidetään vauva. tai mies oli sitten kun viimein alkoi uskoa että tosiaan oon raskaana. "eikö teillä naisilla mee nuo kuukautiset vähän miten sattuu" ehkä hänen entisillään on mennyt, mutta minä olen eri maata

se raskaus meni kuitenkin kesken ja surin aivan kamalasti. mulla jäi päälle ns tyhjän sylin syndrooma. halusin kuitenkin että mun viisaudenhampaat poistetaan ennen kuin yritetään yhtään mitään, kun ne oli jatkuvasti tulehtuneena ja luin jostain että ns. hiljaisilla tulehduksilla esim. ientulehduksilla voi olla yhteys keskenmenoihin. se joulu oli muutenkin raskas, vanhan koulukaveriin itsemurha sattui aivan samoina päivinä kun sain kuulla kantavani kuollutta vauvanalkua. ajattelin että lähtivät yhtä matkaa, ja painin kovien syyllisyydentunteiden kanssa, vaikka todellisuudessa en olisi voinut estää kumpaakaan. tai ainakin on pakko ajatella niin. siitäkin kuitenkin selvittiin

viisaudenhampaat poistettiin maalis-huhtikuussa ja seuraavana vuonna eräänä helmikuisena aamuna mulla oli pieni vihainen nyytti sylissä :grin
 
niin ja Mmaljo, meillekin on sattunut lempeä, joskin vähän hölmö koira, joka ainakin yrittää varoa poikaa, kömpelö kun on, eikä ole kertaakaan ärähtänyt vaikka pieni viikari repii ja viuhtoo minkä ehtii. jos poika huutaa surkeana niin koira kattoo mua syyttävästi :D
 
Paranemisia Onnellisen porukalle!

Meillä ei ole vielä yhtään hammasta ja neiti ensi viikolla jo 11 kk. Eli taidetaan olla viimeiset hampaattomat tässä porukassa :D Jouluksi kuitenkin odotellaan...sen verran on jo ikenien läpi valkeutta näkyvissä. Tulee sitten yhtä aikaa valkoisen joulun kanssa.

Ihanaa, että täällä on kuumeilijoita ja pari jo uudella kiekalla. Mä voin nyt rehellisesti todeta, että en kuumeile enää yhtään. Mutta mulla onkin jo aika monta kuumetta takana :D Alan tuntemaan itseni jo vanhaksi... Mitä enemmän näen noita isompien poikien touhuja, sitä suuremmalla kauhulla odotan tulevaa. Miten siitä selviänkään? Onneksi isommat ovat jo yläkoululaisia, kun toinen satsi aloittaa koulunkäynnin. Mulla on yllättävän paljon hommaa noiden poikien koulunkäynnin vahtaamisen kanssa, kun eivät luontaisesti ole mitään innokkaita lukijoita tai läksyjen tekijöitä. Ensi syksystä tulee varmasti jännä, kun saavat itsekseen lähteä kouluun ja tulla kotiin. Pojathan sitä jo tietenkin odottaa, ettei äiti ole koko ajan kyttäämässä heidän tekemisiään :)
 
Paranemisia Onnellisen porukalle!

Meillä ei ole vielä yhtään hammasta ja neiti ensi viikolla jo 11 kk. Eli taidetaan olla viimeiset hampaattomat tässä porukassa :D Jouluksi kuitenkin odotellaan...sen verran on jo ikenien läpi valkeutta näkyvissä. Tulee sitten yhtä aikaa valkoisen joulun kanssa.

Ihanaa, että täällä on kuumeilijoita ja pari jo uudella kiekalla. Mä voin nyt rehellisesti todeta, että en kuumeile enää yhtään. Mutta mulla onkin jo aika monta kuumetta takana :D Alan tuntemaan itseni jo vanhaksi... Mitä enemmän näen noita isompien poikien touhuja, sitä suuremmalla kauhulla odotan tulevaa. Miten siitä selviänkään? Onneksi isommat ovat jo yläkoululaisia, kun toinen satsi aloittaa koulunkäynnin. Mulla on yllättävän paljon hommaa noiden poikien koulunkäynnin vahtaamisen kanssa, kun eivät luontaisesti ole mitään innokkaita lukijoita tai läksyjen tekijöitä. Ensi syksystä tulee varmasti jännä, kun saavat itsekseen lähteä kouluun ja tulla kotiin. Pojathan sitä jo tietenkin odottaa, ettei äiti ole koko ajan kyttäämässä heidän tekemisiään :)
 
Heipä hei!
Aikaa on mennyt viimeisestä kirjoituksesta, taikka siitä kun olen käynyt lukemassa mitään.. Olen ollut aivan uuvuksissa ja elämä tuntunut jotenkin kamalan hektiseltä.
Meillä kuitenkin kaikki hyvin, ei siis mitään suuria suruja jne.. Juho reipastuu päivä päivältä ja tänään juuri laitettiin lähipiirille kutsua 1-vee synttäreille!! Kamalaa kun aika mennyt niin nopeaan. Itselläni on jotenkin kovasti pyörinyt mielessä koko raskausaika ja tämä vauva vuosi.. Nyt kai uuvahdan tai jotain, mielessä ne pyörii kovasti.. Koko raskausaikakin kun oli melko rankkaa ja vauva-arki Juhon kanssa ei ole helppoa ollut, sillä Juho on ollut aikamoisen vaativa vauva, silent refluksi kun vaivannut.. Vieläkin lääkitys on siihen päällä. Juho heräilee yössä 2-5 kertaa edelleen, eli ei ihme että väsynyt olen. Lisäksi kaikessa tässä on kovaa luopumista myös, kun meidän lapset oli tässä, lisää ei uskalla tehdä.. Jotenkin hirveä paikka itselleni, kun valinnan mahdollisuus viety.. Kuitenkin olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen kahdesta terveestä, ihanasta, rakkaasta pojastani..
Tämä vuosi meni aivan liian nopeaan, nyt olen vuosilomalla, 7. Tammikuuta on töihin meno edessä. Mies jää lomalle joulusta ja tammikuun on isyyslomalla. Pojat aloittaa hoidon helmikuun alusta. Juhon piti päästä perhepäivähoitoon ja ihana hoitaja oli tiedossa, mutta sitten hän irtisanoutui, joten juhokin joutuu päiväkotiin ja se on mulle kamalan kova paikka..
Tässä välillä olen kovasti Juhon liikkumisesta ollut huolissani, kun ikätoverit ovat kontanneet ja ryömineet pitkään. Juho alkoi ryömimään vasta 10 kuukautisena. Sitten hän keksi pepullaan liikkumisen, niinpä Juho liikkuu pepullaan hilaten :D neuvolassakin vakuutettiin että Juhon kehityksessä ei ole mitään häikkää, vaan on tosi jäntevä mies. Juho kun ei vaan mahallaan ole halunnut ollut tuon refluksin takia. Herra haluaisi vain seistä ja kävellä. Seisoo välillä itsekseen ilman tukea huomaamattaan :) tukea vasten nousee ylös aina välillä ja koko ajan treenaa sitä. Taaperokärryllä otetaan muutamia askeleita, herra vaan kun meinaa päästää irti ja lähteä vaan kävelemään :D yleisesti Juho aurinkoinen poika, äidin perään tosin kyllä kovasti. Jos olen paikalla, kitistään heti äidille, mutta ilman äitiä ei ole mitään ongelmia :D välillä vähän vierastetaan miehiä varsinkin. Juho osaa keikistellä ja esiintyä kovasti. Kellot on ihan maailman paras juttu! Onneksi mummilassa on kaksi vanhaa seinäkelloa ja niitä ihmetellään kovasti. Juho leikkii jo isoveikan perässä, esim. Lentää lentokoneella ja pärisee. Ihana kun pojilla on jo vähän yhteistä leikkiä..

Meillä töissä työala muuttaa väistötiloihin, nyt joulukuussa toiset pakkaa tavaroita ja tammikuussa aletaan sitten laittamaan paikkoja kuntoon. Itseäkin vähän stressaa tuo muutto ja jne. Kun en osaa olla huolehtimatta asiasta, toiset kun joutuu puurtamaan. Itse menen torstaiksi pakkaamaan omat tavarat ja auttamaan.

Mies piti kaksi ja puoli viikkoa marraskuussa lomaa ja käytiin koko perhe ruotsin risteilyllä. Kovasti innoissaan olivat lapset, varsinkin tuo 3-vuotias :) Juho pelkäsi pallomereä, uskalsi olla, jos minä istuin meressä, hän seisoi sylissäni ja piti yhtä palloa kädessään :D

Tässä tuntuu että on ollut niin monta rautaa tulessa, ei ole vaan jaksanut kaikkea tehdä. Sori kun olen ollut hiljaa. Ja tuntuipa mukavalta huomata, että teidän mielessä olen ollut :Heartred
 
Olipa kiva lukea kuulumisiasi Dangel :) Ja voin sanoa, etten yhtään ihmettele uuvahtamistasi. Kahden pienen lapsen hoitamisessa ja kasvattamisessa on aika kova homma. Ja varsinkin jos on takana rankka raskausaika ja vauvalla mainitsemasi refluksitauti. Mun raskaudet meni älyttömän helposti ja lapsetkin ovat olleet suhteellisen helppoja, mutta silti on ollut välillä tosi rankkaa. Eli kaikki sympatiat sinulle. Töihin lähtö on varmasti oma juttunsa ja lasten hoitoon laittaminen vielä isompi. Kyllä ne pienet siellä päiväkodissakin kuitenkin hyvin hoidetaan, usko pois :) Meillä on sama edessä ensi syksynä, mutta itse olen kyllä pitkän harkinnan jälkeen valinnut ihan tietoisesti päiväkodin. Jaksamisia arkeesi Dangel - ja mahtavaa, että miehesi on pystynyt olla vähän lomalla teidän kanssa.
 
Mukava kuulla Dangelista! :) Harmi, että teillä on tuota refluksia, mutta hienoa miten lapset tuollaisista huolimatta osaavat nauttia täysillä elämästä. :love2

Meillä ollaan luovutettu noiden öiden kanssa niin, että jos poika ei nukahda sänkyynsä uudestaan, hän nukkuu loppuyön meidän välissä. En jaksa oikein pomppia ylhäällä. Vaikka poika kitisisikin, niin maatessa voi olla osittain puolihorroksessa samalla kun rauhoittelee. Tosin seurauksena on usein se, että meidät naamat miehen kanssa on litistyneitä, potkittuja ja raavittuja. :grin Annoin siinä samalla tissiäkin sitten usein, mutta siitä seurasi semmoinen, ettei mikään vaippa enää pidä, ja sitten meillä on lakanat melkein aina pissassa. :confused: Viime yönä päätin sitten, että jos oppisi tuossa meidän välissämme nukkuessa vähentämään tissiä pois, kun se ei ole yhtä paha kuin yksin omassa sängyssä. Pitääkin lukea se linkki perhepedin unikoulusta, minkä ReginaVeritas joskus linkitti.

Mua kauhistuttaa ajatus siitä, miten lähellä töihin meno jo kohta on. Päivä päivältä haluan yhä vähemmän mennä töihin. Tuntuu, että menettää niin paljon pojan kasvusta, kun joutuu niin suuren osan päivästä viettämään töissä. :sad001 Toivon todella, että löytäisin jonkin hyvän osa-aikaisen paikan. Luulen, että tullaan silläkin tavalla toimeen kyllä, ja samalla voi olla pojan kanssa enemmän.
 
Heippa! Kiva kuulla Dangel sinusta pitkästä aikaa. Älä turhaan murehdi, poika varmasti vielä ehtii juosta sua karkuun monenmonta kertaa. Kukin lapsi oppii ja kehittyy sitten, kun on siihen valmis. Tuosta päiväkodista, mä en oikein osaa perustella miksi, mut pidän sitä jotenkin mukavampana paikkana kuitenkin kuin perhepäivähoitoa. Meillä poika menee maaliskuun alussa myös päiväkotiin ja siis nimenomaan halusin hänet päiväkotiin. Panda, meillä kans meinaa tuo yöunille nukahtaminen olla melkosta taistelua. Itteä täs saa kyllä syyttää, kun oon hänet opettanut siihen, että saa nukahtaa mun viereen. Iltatissille meillä ei siis oo nukahdettu enää muutamaan kuukauteen vaan herra haluaa hipelöidä mun hiuksia, välillä kipeesti kiskoenkin. Oon sen hälle suonut, kun on aika nopeesti siihen kuitenkin nukahtanut. Tai no, nopeesti ja nopeesti, 20-45 min siinä yleensä menee. Sit on siirretty hänet omaan sänkyyn, kun ollaan menossa nukkumaan. Nyt on parina yönä sit laitettu omaan sänkyyn heti iltatissin jälkeen, ja mä oon pitäny kädestä häntä pinnojen välistä. Ei vaan meinaa rauhottua millään siltikään. Ja miten ilmiömäinen kyky hällä on aistia, kun poistun huoneesta. Mielestäni hän on jo unessa ja sitten muutama minuutti huoneesta poistumisen jälkeen alkaa kitinä ja itku. Joka ei lopu ennen kun menee, ottaa syliin ja rauhottelee. Ja taas uudestaan sänkyyn. Ja sama toistuu, tänäänkin ainakin 1,5h. Meillä onneksi nukutaan aamukuuteen seittemään omassa sängyssä, mut sit mäkin otan hänet tissin kautta meidän väliin, kun siihen vielä nukahtaa (omaan sänkyyn ei, tai äiti on niin väsynyt tuossa vaiheessa aamua ettei jaksa nukuttaa enää omaan sänkyyn) ja nukutaan sit vielä puoli kymmeneen tai jopa kymmeneen. Pitäs saada tätä omaa nukkumaanmenoakin aikaistettua ainaki parilla tunnilla. Poika syö iltapuuronsa vasta ysin puoli kymmenen maissa ja nukahtaa yleensä kymmenen puoli yhentoista aikaan (aika usein vasta yhentoista jälkeenkin), niin ei ite ehdi kyllä sänkyyn vielä pariin tuntiin siitä...
Millon sä Panda meet töihin? Mä meen 9.2 (mies on helmikuun isä-kuukaudella).
Mua ei joulututa oikeen yhtään vielä. Vaikka oltiin eilen lapsiperheiden joulukirkossakin. Lahjat oon ostanut (paria lukuunottamatta) ja osaa jo paketoinukkin, mut silti...no on täs muutama päivä vielä aikaa kerätä joulufiilistä. Eikö se sieltä tuu...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top