Heinäkuu
- Ketjun aloittaja Tanku
- Aloituspäivämäärä
Tanku
Vauhtiin päässyt keskustelija
kiitoksia mayday onnitteluista on surullisen hiljaiseksi kyllä vetänyt
tää foorumi täällä kun itelläkin tuloo kuitenkin nyt taas oltua täälä
paljon kun kuulun tuonne marrasmasuihin :)
pitää vissiin yrittää jotakin tännekin laittaa että jos tänne vielä joku eksyis jutusteleen :)
pitää vissiin yrittää jotakin tännekin laittaa että jos tänne vielä joku eksyis jutusteleen :)
Jimima
Oman äänensä löytänyt
Kiva nähdä jotain liikettä täällä. :) Itse käyn suht säännöllisesti täällä katsomassa, josko olisi jotain uutta, mutta kaikki tuntuu siirtyneen sinne FB-ryhmään. En ole sitten saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään itse. Itse asiassa en ole varma olenko kirjoittanut juuri mitään viime syyskuun jälkeen. Mutta tässä siis vähän päivitystä.
Meille syntyi siis ihana poika viime syyskuussa, eli ikää on nyt vähän päälle 10 kk. Hän on ollut alusta alkaen helppo vauva, tyytyväinen ilopilleri melkein koko ajan, eli helpolla on päästy. Meillä on alusta alkaen herätty kerran tai korkeintaan kaksi yössä syömään ja edelleenkin poika herää kerran yössä syömään, yleensä siinä 4-5:n maissa. Tämä ei minua oikeastaan haittaa, sillä hän syö aika "tehokkaasti" ja nukahtaa sitten heti uudestaan, joten en näe tällä hetkellä vielä mitään syytä yrittää lopettaa nuo yösyömiset. Meidän poika nukkuu sitten aamulla noin klo 9 asti, joskus jopa pidempään ja joskus saattaa heräillä "jo" 8.30, mutta makoilee yleensä tyytyväisenä ja juttelee itsekseen, jollen itse jaksa nousta ihan heti. Meillä nukutaan edelleen perhepedissä. Ekat 4 viikkoa yritimme pitää poikaa omassa korisängyssä mun sängyn vieressä, mutta hän ei oikein tuntunut viihtyvän siinä, joten yhä useammin otimme hänet meidän väliin nukkumaan, kunnes lopulta luovutimme ja päätimme, että hän saa nukkua aina meidän välissä (tai siis nyt kun on pieni ;). Jossain vaiheessa olisi tarkoitus roudata pinnasänky tuolta pojan huoneesta meidän makkariin, ettei tule liian raju muutos kerralla (enkä mäkään oikein taida kestää ajatusta että hän olisi yksin tuolla toisessa huoneessa), sillä kyllähän pojan on jossain vaiheessa siirryttävä taas omaan sänkyyn.
Poikamme on ollut terve, pari pientä flunssaa, josta eka johti lievään korvatulehdukseen, sairasti talvella, mutta muuten ei mitään. Kiinteitä alettiin maistella noin 5-kuisena ja vaikka poika aluksi hieman vierasti sekä perunaa, porkkanaa että itse lusikkaa, jolla niitä yritettiin syöttää (vaikka on koko ajan saanut D-tipat lusikalla), niin homma lähti muutaman päivän kokeilun jälkeen hyvin käyntiin ja hän pitää nyt kaikesta ruoasta, mitä on tähän mennessä tarjoiltu. Kaurapuuro hedelmäsoseen kanssa taitaa olla herkkua, mutta myös "oikeat" ruoat ovat mieleen. Me emme ole ainakaan vielä lähteneet tuohon sormiruokailuun, vaan soseita on syötetty. Maissinaksuja, leipää, riisikakkuja ja sen sellaista hän tykkää kyllä syödä itse ja tarkoitus on antaa muutakin, että pääsee kokeilemaan itse syömistä. Imetän edelleen, vaikka määrät ovat kyllä vähentyneet kiinteiden ruokien myötä. Nyt on viikon pari ollut sellainen kausi, että hän tykkää purra mua (ja sitten heti leveä hymy perään), joten päivällä imetys on melkein jäänyt, ainakin silloin kun hän on pirteä ja "leikkisällä" tuulella. Aamuisin, iltaisin ja öisin imetän, mutta päivällä välillä pumppaan maitoa ja tarjoan jollain keinolla. Tuttipulloa hän nykyään vain pureskelee, vaikka pienempänä joi paljon tuttipullosta, sekä pumpattua rintamaitoa että korviketta, eikä nokkamukikaan oikein käy, sillä hän vain leikkii. Yritän antaa maitoa joko lasista tai jos siitä tulee vain sotkua, joskus ihan lusikalla. Välillä pelkään, ettei hän saa tarpeeksi nestettä, kun tuo juominen on päivällä vähän niin ja näin, mutta vaipat kastuvat ihan niin kuin pitää ja neuvolan mukaan se on merkki että hän saa riittävästi nestettä, joten kai siihen on luotettava. Yritän nyt joka päivä juottaa vettä nokkamukista, jospa hän alkaisi juomaan kunnolla siitä. Lasista kyllä tykkää juoda, mutta se on välillä aika sotkuista puuhaa.
Meillä enimmäkseen ryömitään vielä, vähän konttaa, mutta tuntuu mielummin edelleen ryömivän. Kauheeta vauhtia menee ja nyt ei enää oikein voi jättää mihinkään ilman valvontaa, sillä poika on vikkelä ja lähtee koko ajan kaikkiin kiellettyihin paikkoihin. Sähköjohdot ja kukkaruukut kiinnostavat erityisesti ja digiboksin asetukset pistetään napeista uusiksi harva se päivä. Myös kengät eteisessä ovat mieleen. :D Että kyllä tässä riittää vahtimista.
Itse olen hoitovapaalla ainakin tämän vuoden loppuun. Olen viihtynyt tosi hyvin kotona pojan kanssa eikä ole mitään hinkua takaisin töihin. Saattaa hyvin olla, että olenkin hoitovapaalla, kunnes poitsu on 2-vuotias. Lisäksi toiveissa on pikkukakkonen, joten voihan olla että hoitovapaa vaihtuu jossain vaiheessa taas äitiyslomaksi, jos hyvin käy. Vielä ei varsinaisesti olla alettu yrittää, mutta varmaan pikkuhiljaa.
Tankulle onnittelut, teillä näyttää olevan jo pikkukakkonen kovaa vauhtia tulossa!
Meille syntyi siis ihana poika viime syyskuussa, eli ikää on nyt vähän päälle 10 kk. Hän on ollut alusta alkaen helppo vauva, tyytyväinen ilopilleri melkein koko ajan, eli helpolla on päästy. Meillä on alusta alkaen herätty kerran tai korkeintaan kaksi yössä syömään ja edelleenkin poika herää kerran yössä syömään, yleensä siinä 4-5:n maissa. Tämä ei minua oikeastaan haittaa, sillä hän syö aika "tehokkaasti" ja nukahtaa sitten heti uudestaan, joten en näe tällä hetkellä vielä mitään syytä yrittää lopettaa nuo yösyömiset. Meidän poika nukkuu sitten aamulla noin klo 9 asti, joskus jopa pidempään ja joskus saattaa heräillä "jo" 8.30, mutta makoilee yleensä tyytyväisenä ja juttelee itsekseen, jollen itse jaksa nousta ihan heti. Meillä nukutaan edelleen perhepedissä. Ekat 4 viikkoa yritimme pitää poikaa omassa korisängyssä mun sängyn vieressä, mutta hän ei oikein tuntunut viihtyvän siinä, joten yhä useammin otimme hänet meidän väliin nukkumaan, kunnes lopulta luovutimme ja päätimme, että hän saa nukkua aina meidän välissä (tai siis nyt kun on pieni ;). Jossain vaiheessa olisi tarkoitus roudata pinnasänky tuolta pojan huoneesta meidän makkariin, ettei tule liian raju muutos kerralla (enkä mäkään oikein taida kestää ajatusta että hän olisi yksin tuolla toisessa huoneessa), sillä kyllähän pojan on jossain vaiheessa siirryttävä taas omaan sänkyyn.
Poikamme on ollut terve, pari pientä flunssaa, josta eka johti lievään korvatulehdukseen, sairasti talvella, mutta muuten ei mitään. Kiinteitä alettiin maistella noin 5-kuisena ja vaikka poika aluksi hieman vierasti sekä perunaa, porkkanaa että itse lusikkaa, jolla niitä yritettiin syöttää (vaikka on koko ajan saanut D-tipat lusikalla), niin homma lähti muutaman päivän kokeilun jälkeen hyvin käyntiin ja hän pitää nyt kaikesta ruoasta, mitä on tähän mennessä tarjoiltu. Kaurapuuro hedelmäsoseen kanssa taitaa olla herkkua, mutta myös "oikeat" ruoat ovat mieleen. Me emme ole ainakaan vielä lähteneet tuohon sormiruokailuun, vaan soseita on syötetty. Maissinaksuja, leipää, riisikakkuja ja sen sellaista hän tykkää kyllä syödä itse ja tarkoitus on antaa muutakin, että pääsee kokeilemaan itse syömistä. Imetän edelleen, vaikka määrät ovat kyllä vähentyneet kiinteiden ruokien myötä. Nyt on viikon pari ollut sellainen kausi, että hän tykkää purra mua (ja sitten heti leveä hymy perään), joten päivällä imetys on melkein jäänyt, ainakin silloin kun hän on pirteä ja "leikkisällä" tuulella. Aamuisin, iltaisin ja öisin imetän, mutta päivällä välillä pumppaan maitoa ja tarjoan jollain keinolla. Tuttipulloa hän nykyään vain pureskelee, vaikka pienempänä joi paljon tuttipullosta, sekä pumpattua rintamaitoa että korviketta, eikä nokkamukikaan oikein käy, sillä hän vain leikkii. Yritän antaa maitoa joko lasista tai jos siitä tulee vain sotkua, joskus ihan lusikalla. Välillä pelkään, ettei hän saa tarpeeksi nestettä, kun tuo juominen on päivällä vähän niin ja näin, mutta vaipat kastuvat ihan niin kuin pitää ja neuvolan mukaan se on merkki että hän saa riittävästi nestettä, joten kai siihen on luotettava. Yritän nyt joka päivä juottaa vettä nokkamukista, jospa hän alkaisi juomaan kunnolla siitä. Lasista kyllä tykkää juoda, mutta se on välillä aika sotkuista puuhaa.
Meillä enimmäkseen ryömitään vielä, vähän konttaa, mutta tuntuu mielummin edelleen ryömivän. Kauheeta vauhtia menee ja nyt ei enää oikein voi jättää mihinkään ilman valvontaa, sillä poika on vikkelä ja lähtee koko ajan kaikkiin kiellettyihin paikkoihin. Sähköjohdot ja kukkaruukut kiinnostavat erityisesti ja digiboksin asetukset pistetään napeista uusiksi harva se päivä. Myös kengät eteisessä ovat mieleen. :D Että kyllä tässä riittää vahtimista.
Itse olen hoitovapaalla ainakin tämän vuoden loppuun. Olen viihtynyt tosi hyvin kotona pojan kanssa eikä ole mitään hinkua takaisin töihin. Saattaa hyvin olla, että olenkin hoitovapaalla, kunnes poitsu on 2-vuotias. Lisäksi toiveissa on pikkukakkonen, joten voihan olla että hoitovapaa vaihtuu jossain vaiheessa taas äitiyslomaksi, jos hyvin käy. Vielä ei varsinaisesti olla alettu yrittää, mutta varmaan pikkuhiljaa.
Tankulle onnittelut, teillä näyttää olevan jo pikkukakkonen kovaa vauhtia tulossa!
Tanku
Vauhtiin päässyt keskustelija
kiitokset onnittelusta :)
joo La olis 6.11 ei ny tuu tenaville isoa ikäeroa mutta se oli niinkun ajatuskin että pienellä välillä muksut... kolmaskin vielä tehdään mutta siihen aateltiin ottaa isompiväli :D
meillä on konttailtu ny jo reilun kuukauden ja likalla on ikää sen 10kk ja tukea vasten kävellään ihan ongelmitta jotta ensiaskeleita odotellessa :) synttärit alkaa olemaan jo kovasti pohdinnassa ja kyllä mä muumi teemaan oon päätyny nyt sitten....
joo La olis 6.11 ei ny tuu tenaville isoa ikäeroa mutta se oli niinkun ajatuskin että pienellä välillä muksut... kolmaskin vielä tehdään mutta siihen aateltiin ottaa isompiväli :D
meillä on konttailtu ny jo reilun kuukauden ja likalla on ikää sen 10kk ja tukea vasten kävellään ihan ongelmitta jotta ensiaskeleita odotellessa :) synttärit alkaa olemaan jo kovasti pohdinnassa ja kyllä mä muumi teemaan oon päätyny nyt sitten....