Hehkeä huhtikuu

Mulle on sanottu tosta ph-lääkityksestä, että sen takia ajetaan alas, koska voi aiheuttaa vauvalle jotain vierotusoireita synnytyksen jälkeen ja uudelleen lääkityksen voi aloittaa, ko imetys on loppunut/lopetettu. Liekkö tässäkin on sairaala/lääkärikohtasia eroja...?!

Outille tsemppiä huomiselle 


Mulla taas vastaavasti hikoilut alkaa sitten synnytyksen jälkeen - huh huh! Se hikoilu on jotain aivan uskomatonta! Hui-ja!

Mukavia oloja jokaiselle ja toivottavasti kuullaan kivoja vauvauutisia taas piakkoin.

 
Undelebt: Olen miettinyt synnyttäväni luomuna, jos vaan kipu ei ylly ihan hirviäksi. Ensimmäisen lapsen synnytyksessä kokeilin ilokaasua ja otin sitten myös epiduraalin, koska supistuksia jouduttiin käynnistelemään kaksi vuorokautta vesien menon jälkeen oksitosiinitipalla ja sitten ihan lopuksi aukesin seitsemän senttiä tunnissa, joten hurjaa menoa se oli. Yleensä ilmeisesti käynnistetyt synnytykset ovat hieman rajumpia kuin itsestään käynnistyneet.

Nyt, jos supistukset lähtee itsestään liikkeelle niin haluan kokeilla luomusynnytystä ja haaveena ois myös ammeessa oleskelu ja muut pehemeämmät kivunlievitysmenetelmät. Ajatukseni synnytyksen suhteen ovat varsin joustavat eli sen mukaan mennään, mikä fiilis ja tilanne on.

Täällä on myös kuuma ja yöllä herään hiestä märkänä välillä. Tsemiä ja jaksuja!
 
Kyllä tässä alkaa tosiaan jännät paikat olla. :)

Kävin tänään neuvolassa ja olikin tällä kertaa proteiinit yhdellä plussalla. Myös verenpaine oli hieman koholla (134/91 ja 128/88 saatiin kahdella eri mittauksella), joten th jo hieman pelotteli, että saatan joutua vielä käynnistykseen tässä lähipäivinä. Tarkkaillaan kuitenkin tilannetta maanantaihin asti, jolloin uusi pissanäyte ja verenpaineen mittaus.

Kyllähän minulla noita viikkoja jo 39+0 on, eli synnytys hyvin lähellä muutenkin, mutta jotenkin silti ajatus käynnistetystä synnytyksestä jännittää paljon enemmän kuin itsestään luonnollisesti alkanut synnytys. :D 

Minäkin haluaisin synnytyksessä yrittää pärjätä ilman kipulääkkeitä mahdollisimman pitkään, mutta luulen niihin joutuvani kuitenkin jossain vaiheessa turvautumaan, sillä en ole kovin hyvä kestämään kipua, se imee energiat minusta äkkiä... En ole kovin tarkkoja synnytyssuunnitelmia tehnyt kyllä, sillä eihän sitä tiedä, mitä tuleman pitää, mutta jakkaralla synnyttäminen tuntuisi tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta. :)
 
Huomenta! Täällähän alkaa jo useampikin jakautumaan, ihanaa :)

Ollut kiirusta joten ei ole kerennyt kirjoittelemaan ja nytkin vain pikavisiitillä täällä. Tosiaan ei ollut aikaisemmin kyse lapsivedestä vaan ilmeisesti olin hikoillut lakanan märäksi :) Mutta muutama yö takaperin heräsin kun selkään sattui kovasti ja minua oksetti ihan älyttömästi. Silloin olin ihan kauhuissani, että nytkö se alkaa?!?! Luulin, etten juuri pelkää synnytystä, mutta silloin yöllä olin ihan paniikissa. Ilmeisesti en kuitenkaan taida olla vielä valmis synnyttämään, vaikka sitä olen yrittänyt ajatella ja käydä läpi mielessäni. Toivottavasti tosipaikan tullen en mene yhtä paniikkiin kuin silloin yöllä.
Muutenkin alkanut hieman pelottaa, kun tuo masuasukki on jo niin hurjan iso jo. Kun katsoo tuota mahan heilumista vauvan möyriessä sisällä, niin alkaa ahdistamaan, että pitäisikö tuo saada puskettua ulos.... Mulle ei siis ole tehty mitään kokoarviota, mutta onhan vauva kuin vauva silti iso mötikkä. Täytyy nyt vain ajatella, että on tästä muutkin selvinneet ja synnytys on ihan luonnollinen tapahtuma.
Mä toivoisin, että voisin olla avautumisvaiheessa vedessä, jos kivut ei ole mitkään kestämättömät. Mutta katotaan miten käy, aika avoimin mielin ollaan menossa. :)
 
Huh, täällä tuntuu olevan jännät paikat monilla! Itsellä laskettuun aikaan vielä kolmisen viikkoa, eikä satunnaisia harjoitussuppareita lukuunottamatta ole oikein mitään merkkejä että sieltä oltaisiin joku päivä ulos tulossa. Tiedän toki, että tilanne saattaa muuttua milloin tahansa.

Pari päivää sitten oli neuvolalääkäri, ja tuosta käynnistä jäi kyllä varsin omituinen fiilis. Lääkäriä ei tuntunut kiinnostavan mikään muu, kuin että kohdunsuu oli kiinni. Koska kyseessä on uusi paikka, ei lääkärillä ollut meistä mitään aiempia tietoja, mutta silti esim. mukanani tuomat paperit eivät kiinnostaneet, enkä saanut juuri mitään kommettia plussalla olleisiin proteiineihin virtsanäytteessä. Kun aikani tiukkasin, että tiedossa on, että tulokas on kietoutuneena napanuoraan, ja että eikö asiaa todella arvioida ennen synnytystä sen enempää, niin sain lähetteen sairaalaan ja nyt odottelen aikaa jonkinmoiseen synnytystapa-arvioon. Ehkä olen ylihuolestunut, mutta vaikka tiedän, että moni synnytys onnistuu täysin normaalisti napanuoran ollessa ties kuinka monella kierroksella, niin kai nyt on kuitenkin hyvä yrittää arvioida tilannetta etukäteen kun se kerran on tiedossa?

Tulokas on nyt parkkeerannut itsensä vinoon lähes poikittain masussa, ja hirveä möyrntä on päällä toisella puolella vatsaa. Masu on ihan vinossa myös ja muistuttaa lähinnä hyppyrimäkeä, saa nädä meinaako viihtyä näin loppuun saakka.

Tsemppiä kaikille joilla on viime hetket käsillä, ja iloista odotusta niille, joilla laskettuun aikaan on aikaa vielä!
 
Aurinkoista huomenta! 

Täällä on jo kolmas aamu, ko meikänainen herää joskus viien jälkeen - rasittavaa, ko unet katoaa tyystin eikä saa enää nukutuksi. Nytkin tulin keitteleen aamukahvit tossa ennen puolta kuutta eli alkaa tosissaan luontoäiti järjesteleen rytmiä vauvalle valmiiksi. Eilen oli melkoista tuskaa kävellä, ko innostuin siivoileen ja vauva on toooodella alhaalla. Nivusiin sattuu ja yläreisiin ja perssiiseen. Luulin tietäväni mitä on ankkakävely, mutta nyt sen vasta kunnolla tiiän. Mun kävely on nyt sellasta töpöttämistä, voi jestas Mulla on toisaalta jotenkin nii sellanen tunne, että kerkeänköhän ees kokoarvioultraan, ko näin puskee - katellaan.

Voi mahoton Cassava, ko sait surkeeta kohtelua tolta lääkäriltä! Ja mun mielestä on ehottomasti lisätutkimusten paikka, ko napanuora on selkeästi kiertynyt. Kyllähän ne ultralla sen näkee, jos/kun napanuora on esmes kaulan ympärillä, vaikka napanuoran pituutta ei saa mitattua sen avulla.

Josko sitä alkais laittaan pyykkejä...


 
Huomenta!

Juu, täällä kanssa viimeistään puol kuus joka aamu ylös... Pitäis malttaa vaan ottaa aina päikkäreitä, mutta useimpina päivinä jää väliin.

Häätynee lähtiä ulkoileen, kun on niin kaunis ilmakin. Ja Cassava toivottvasti saat asiaan selvyyttä. Huomenna vaikka soitto neuvolaan.

Kivvaa päivää ja lisää vauvola oli näköjänsä syntynyt ;)

 
Hei taas!

JeRoSe, olet aivan oikeessa tuon painoarvioasian kanssa, itse suhtaudun siihen myös varauksella, kunpa tuo mun lääkärikin olis suhtautunu siihen samoin. Sattui sellainen aivan kokematon lääkäri siihen viimeks, joka mun mielestä liikaa nojaa painoarvioon, ja luotti ennemmin et se on laskettu yläkanttiin. No toivon totisesti et se ois oikeessa. Minun vaavi on kyl jo kasvannu turhan hyvin , vaik sokerirasituksissa (x3 tehty) kaikki ok. Suvussa on vaan tosi paljon taipumista yli 4 kiloisiin muksuihin, mun kohalla se tarkoittais tällä kertaa tod.näköisesti sektiota jos sellainen painoarvio saatais. Siks olen kiinnostunu muidenki painoarviosanomisista :) Niin että jos kokemuksia niin kertokaa vaan :D
Ankan askelein täälläki mennään, parina yönä lupaavasti suppareita & kipuja tullu mut ei vieläkään tarpeeksi. Sanotaan et limatulpan irtoamisesta menis n. viikko synnytykseen, nythän siitä ois neljä päivää. Tiiä sitte pitkääkö mun kohalla paikkansa. Eilisen jälkeen se verijuovaliman tulo on hiipunu. Tulee milloin tulee , eipä siihen ite voi vaikuttaa. Henkisesti oisin valmis jo siihen.

Oli puhetta luomusynnytyksistä. Itse kuulun siihen ryhmään, joka ehdottomasti haluaa kivunlievityksen, ehkä siks ku eka synnytys oli mutkaisempi kuin ehkä normaalisti. Mut jokainen meistä on erilainen ja synnytykset erilaisia, ja sen mukaan mennään. Toiset pääsee vähemmällä, ja kipukynnyskin vaihelee. Mun yks kaveri on niin piikkikammoinen ettei enää mistään hinnasta ottais epiduraalia, koki sen pahemmaks kuin minkään muun synnytyksessä eikä siis toisen kohalla sitä ottanukkaan (mut ilokaasua ja jtn muuta kipulääkettä sai). Itse muistan hämärästi koko piston, eipä se niissä suppareiden välis miltään tuntunu.
Eniten itseä askarruttaa kivunlievityksessä otanko spinaalin vai epiduraalin, jos saan siis päätökseen vaikuttaa.

Toiset suunnittelee hyvinki tarkkaan kaikki synnytysasennot ym, itse aion mennä fiiliksellä ja luottaa siihen hetkeen, ja mikä just silloin tuntuu parhaalta. Ainoa mitä haluan, on ett mieheni on synnytyksessä tukena, ja sattuis asianosaava kätilö & gynekologi kohalle.

Vieläkö marde85 oot yhtenä kappaleena??

Cassava ymmärrän huolesi, kyl itsekin haluaisin asiaan jotain varmennusta. Toivottavasti saat pian ajan äippäpolille ja asia tarkistetaan jotta saisit asiasta mielenrauhan.

Pikkuhiljaa vauvauutiset lisääntyy ja h-hetket lähenee meillä kaikilla. Tsemppiä kaikille!!
 
miri: Mulla ei oo kokemusta epiduraalista, vain spinaalista ja mun mielestä se oli mahtava juttu! Kaikki kivut hävis ja naureskellen sai ootella vauvan syntymistä - toki se pään ulostuleminen tuntuu, mutta ei mitään hajua suppareista eikä muistakaan kivuista. Esikon kohalla vetelin ilokaasua (liikaa, koska oksentelin), oli kohdunkaulapuudutetta ja mitä lie, mutta yhtä tuskaa oli koko synnytys! Repesin pahasti, vaikka väliliha leikattiin. Ja itellä ei se pisto tuntunut, ainoastaan se teki vaikeeta, ko piti olla totaalisen paikoillaan ja hyvinhän se onnistuu, ko mahtavat supparit päällä - piti vain kestää, kunnes se oli laitettu ja vaikutus alkoi oikeastaan heti. Tosin kutinahan siitä tulee - tuleeko epiduraalista? Ja miehen mukanaolosta en osaa sanoa, pääseekö. Oon nää kaks nuorimmaista synnyttänyt ilman miestä ja hyvin meni. 
 
JeRoSe, mullaki tuli vähän kutinaa epiduraalista, ja varmaan meillä molemmilla johtui se kutina samasta kipulääkkeestä mitä kumpaaki puudutukseen voi käyttää lisänä. Epiduraali toimi mun kohalla myös hyvin, ennen sitä oli kyl hyvin tuskaista ja ponnistusvaihe myös, mieki repesin pahasti (3.aste) Tuliko sulla kuin paha repeämä?? Spinaali siin mielessä ehkä parempi, et sen saa nopeammin, minkä vuoks vissii toissynnyttäjät niit suosii. Sulla vissiin riitti teho siinä spinaalissa loppuun asti?
Oot melkoinen sissi, ite kyl haluan jonku turvan kenen kättä puristaa, jos vaa mahollista. Se edellyttää tietty et joku muu ehtii tulla katsomaan meidän esikoista, niin mies "pääsee" synnytykseen mukaan :)
 
miri: Mulle kerto yks kätilö, että kutina johtuu just jostain lääkkeen ainesosasta ja sitten siitä, että se todella tehoaa - joillakin kun saattaa jäähä puolitehoisiksi noi puudutteet. Ja ton oman repytymisen asteesta en osaa sanoa, mutta kattelin varsin esikon ootuskorteista, nii siellä luki jotain, että repeämä vaginaan?! Ja spinaalin tehohan on sen 2 tuntia ja annettu mulle just siinä vaiheessa, että pääsen loppuun asti sillä. Eli oon sinnitellyt siihen pistoon asti ja aukeaminen hyvässä vaiheessa. Kolmoselta olin tosiaan 6 senttiä jo auki synnärille mennessä ja sitten ooteltiinkin lääkäriä, joka oli nukkumassa ja tää lääkäri oli ehottanu, että eikös äiti pärjäis ilman - pösilö lekuri oli! Ja en mie tiiä tosta sissiydestä - viimeksi muuten, ko nelonen käynnistettiin ja supparit tuli rajuina päälle, nii puristelin tyhjää, muovista limukkapulloa - ei ollut katos kättä saatavilla, jota puristaa ja tuskan sai puristella pulloon Eli tässä pieni vinkki, jos haluaa kohdistaa tuskansa johonkin. Ja kyllä mie tahtosin nyt miehen mukaan, ko tää on meän viiminen, mutta kaikki riippuu miehen aikatauluista ja sitten siitä pääseekö mun vanhemmat toiselta paikkakunnalta meän lapsia kattomaan siksi aikaa.
 
JeRoSe, juu eiköhän me samasta lääkeaineesta puhuta (fentanyyli) Mulla se repeämä meni sulkijalihakseen saakka, ja tosiaa leikkaussalireissu siitä seuras sit synnytyksen jälkeen. Nyt toivon totisesti pääseväni vähemmällä ja lapselle vähän helpompaa tapaa tulla tänne maailmaan :)
Se on just toi lapsenvahtiongelma varsinki jos oma perhe toisella paikkakunnalla, itsellä myös melkein sellainen tilanne. Tai viikonloppuisin & nyt vappuna mun äiti on täällä lähistöllä, ja viikolla mun kaveri on kyttiksellä, ainoastaan kaks seuraavaa perjantaiaamupäivää on kysymysmerkillä, et ketä siihen saatais poikaa katsomaan. Noh päivä kerrallaan, jos tää nyt tulis ennen pe niin sitte sitä ei tarvis miettiä :D Mut viikolla jos kaverille tulee estettä niin sitte häätyy pyytää sieltä suunnalta miehen sukulaisia avuksi.
Toivottavasti sullaki kerkeis tulla, että saat miehen mukaan :) Kauan sulla &  myös teillä muilla on aiemmat synnytykset kestäny?? Mulla esikoisen synnytys kesti sen 12h, joista 1 h meni ponnistaessa.
 
Yhtenä ollaan edelleenkin..ei siis mitään tuntemuksia v-lopun ainaka, tai no normi supistuksia. Vaan ei ne nuo kaks muutakaa varotelleet, tulivat yhtäkkiä.

Minä en saanu kutinaa spinaalista, en ainakaan muista saaneeni.

Jerose: Milläs sä oot menny sairaalaan jos mies ei pääse mukaan? Nostan kyllä hattua, että yksin oot synnytelly. Mä tarviin sen käden mitä puristaa. Ja ihana jälkeenpäin puhua synnytyksistä, mutta ymmärrän kyllä jos isovanhemmat kaukana. minäkin juuri isälleni tuossa soitin, et jos ens yönä lähtö tulisi niin saa tytöt viedä aamulla hoitoon. niillä on naamiaiset, eivätkä halua väliin jättää. Meillä muutenkin asuu kaikki sukulaiset tässä lähistöllä, joten johonkin nuo muksut aina saapi.

Miri:Mulla ensimmäisen synnytys kesti vähän reilu 4 tuntia ja toisen 5 tuntia. Siksi nyt vähän pelottaakin, että kui nopeaa sitä pitää nyt mennä sairaalaan. Ja kun en yhtään tiedä onko paikat auki ja kanava lyhentyny.. Kai se on lähettävä vaan heti ku alkaa kunnon kipeet supistukset. Ehtis sen puudutuksenkin sitten saada. Siitä oli kyllä niin iso apu, kun toisen synnytin.

Minä jännään nyt jo enemmän kaverini puolesta jolla huomenna käynnistetään synnytys, kaksosia odottaa..se taitaa ehtiä ennen meikäläistä saada pienet maailmaan. :)

Ja tuosta nukkumisesta..minulla muuttunu ihan rytmi raskausaikana. Voisin nukkua vaikka kuin pitkään. Tänäänki mies ja lapset tuli 9 aikaan herätteleen, oisin varmaan nukkunu vaikka kuinka pitkään.eikä oo ees pimmennys verhoja, ihan normi sälekaihtimet.

Tsemppiä kaikille vielä kerran :)
 
Nonnii, mulla on 3 päivää laskettuun ja mies on keksinyt sellaisen jutun, kun "omat menot". Tottakai niitä on eikä estellä voi, mutta olin niin yllättynyt kuinka mies on ollut ihan mukana raskaudessa ja innoissaan kaikesta. Kaippa se vieläkin on, mutta mm. autolla ajelu yö myöhään on paljon kiinnostavampaa kuin olla lähettyvillä jos lähtö tulee.

Muutenkaan ei ole kauhean hyvä luottamus mieheen ja haluaisin olla ihan rauhassa stressaamatta mistään, mutta vaikeaa tuo tuntuu tällaisessa tilanteessa olevan, kun toinen huitelee missä sattuu, vastailee satunnaisesti puhelimeen jne. Enkä viittisi roikkua/soitella jatkuvasti, koska haluan keskittää energiani johonkin ihan muuhun kuin aikuisen miehen höösäämiseen.

Masuasukki ei kyllä anna mitään tietoa, että olisi tulossa. Potkii ja myllää, hyvä jos harjoitussuppareita tulee edes sen 2/pvä.
 
Emm12, että kun noi miehet voi välillä olla tyhmiä. Just kun eniten tukea ja seuraa kaipais, niin eiköhän ne sitten huitele jossain muualla :/

Mä en tosin voi tuohon miehen moittimiseen ryhtyä, mulla on mies ollut koko raskausajan aivan ihana ja ymmärtäväinen. Viime yönä puhuttiin vähän ajatuksista synnytystä ajatellen ja kyllähän sitä miestäkin jännittää näköjään ihan yhtä paljon kun mua. Mutta lupas tehdä kaikkensa rauhoittaakseen mua sitten h-hetkellä, kun mä varmaan panikoin :)

Täällä yöt on edelleen tosi tuskaisia ja vessareissut on lisääntyneet taas. Mikään asento ei meinaa olla hyvä ja piikkimatostakaan ei enää ole merkittävää hyötyä :/ Jos on kyljellään, niin sen puolen lonkkaa alkaa särkeä ja jos selällään, niin selkä tulee ihan tuhottoman kipeäksi. Ja mahallaan kun ei pysty olemaan :D On siis täälläkin unet jääny tosi vähäisiksi.

Mulla tulee harjoitussupistuksia jo tosi paljon ja muutamia oikeitakin, kipeitä suppareita on ollut silloin tällöin pari. Toivottavasti nuo ennustaisi että vaavi tulisi etuajassa, en pystyisi jännittämään yliajalle asti... Ja eilen kun anoppi katseli vauvan riehumista mahassa niin hän sanoi, että tuo ei laskettuun aikaan asti tuolla ole! :D Tiiä sitten mihin tämä arvaus perustui :P

Mutta hyvää vappua kaikille, kohta alkaakin jo toukokuu, jaiks! :)
 
Hauskaa vapun aattoa kaikille:)

Emm12, miehet on niin omituisia välissä, voi olla et se nyt vasta iskee tajuntaan et sieltähän tuo vauva tulee :D Muistan esikoisen kohalla oli munki miehellä keskiraskaudesta sellainen menokausi et huh..jälkeenpäin se huvitti silloin ei todellakaan.Nyt toisen kohalla asiat on toisen, molemmat ehkä ottaa asian rennommin ja nyt mietitään vähän erilaisia asioita ku silloin.

Mulla oli viime yönä jo melko kipeitä suppareita lopussa, väli 7-10 min, mut ne sit hiipu kahen aikaaan. Mut musta tuntuu ett niiden teho alkais riittään et synnytys käynnistyy, jos se tuollaista pitäs yllä, poltteli kyl jo aika lailla.. Ehkäpä se tulis tämän viikon aikana, kuka tietää ;) Pitää panostaa päikkäreihin nyt joka päivä jos nyt sattuis lähtö tulemaan ett jaksais suuren koitoksen paremmin.

Marde85, eiköhän se sullaki lähtö lähene. Mulla tosiaan ne paikat pehemenny ja kanava lyhentyny 34 viikolta alkaen ja tässä sitä viel ollaan :D Joten ei se mtn välttis kerro, vaik sulla paikat oiski kii, kaks synnytysä kuiten takana, niin ei varmasti tarvikaan niin paljon sitä aikaa ku aika on kypsä:) 

Kuka tietää, saako joku meistä vappuvaavin, sitäpä ootellessa  

miri rv 38+2
 
Vappuaattoa emoticon Meillä se menee ihan rauhallisesti oman perheen kanssa kotona. Ei oo mitään ihmeellisiä suunnitelmia enkä kyllä jaksa lähteä mihinkään.

miri: Mulla on noi 3 viimeisintä synnytystä kestäneet 2 tunnista 5 tuntiin ja ponnistusvaihe apaut sen 10-15 minuuttia. Eli nopeeta on toiminta ollut. Esikkoa teinkin sitten kaks vuorokautta, huh huh! Ja kuulostaa kyllä todella lupaavalta sun oireilut siellä 

marde: No mies on vienyt mut synnärille ja ite mennyt sitten lasten kanssa kotia, ko ei oo hoitajat niin helpossa meillä, just ton muualla asumisen takia. Kolmosta, ko olin tekemässä ja koitin synnytyksen jälkeen miehelleni soittaa, nii oli nukkumassa jo (yöllä kahen aikaan) eli omaa melkoset hermot kyllä. Ite en vastaavassa tilanteessa pystyis nukkumaan yhtään. Mutta niin noi miehet on vaan erilaisia. Ja tiiä vaikka siekin synnärille kohta suuntaat...

emm: Kärsiiköhän sun miehesi kenties jotenkin jostain "paniikista" ennen vauvan syntymää, ko tolleen liihottelee muualla?! Toivottavasti kohta rauhottuis - peukut pystyssä bd Mulla yhen kaverin mies kulki aivan mahottomasti baareissa ennen heän vauvan syntymää, mutta rauhottui vauvan syntymän jälkeen - hän jotenkin eli ns. muka menetettyä nuoruuttaan uudestaan, ko pelkäsi tulevaa.

Tsemppiä kaikille ja hyviä vointeja! Ja muistakaa herkutella mahottomasti nyt vappuna 




 
Klara Vappen kaikille!

Täälläkin aiotaan aika rauhassa olla. kavereiden kanssa mennään syömään ja muut saa mun puolesta jatkaa juhlimista., mutta minä tuun sitten kotiin nukkumaan kun tuntuu. Omalle mielelle oon sanonut, että hänä voi vappua viettää, mutta sekä itsensä että minun vuoksi ei kannata ihan rairai meiningillä olla. En ota ketään känniläistä mukaan sairaalaan ;) mutta kyllä nuilla miehillä varsinkin ensimmäisen kohdalla varmasti on pikku paniikki ja luulo siittä että siihen se kaikki meneminen loppuu kun vauva syntyy.

Ja me ollaan kanssa paljon juteltu, ni kyllä vaan tuppaa miestäkin jännittämään ja se voi sivustakatsojalla olla synnärillä kanssa tiukat paikat.

Mutta nyt ei taas mitään sellasia tuntemuksia ole ollukkaan, että lähipäivinä mitään tapahtuis, mutta saattaahan sitä silti... Kävin aamulla neuvolassa ja ei edelleenkään ole Vaavi laskeutunut. Ens viikolla tarvittaessa lääkärinaika.

Jeps! Tsemppiä kaikille jänniin aikoihin.



 
Iltoja! Piti tulla vielä kattomaan uusimmat jutut...

Mulla ollu itellä tänään vähän pelko persiissä tai iski oikeastaan joku ihme paniikki, ko tossa iltapäivällä koitin ottaa tirsoja, nii tuntu jotenkin kummalliselta. Jotenkin paino alamahaa ja tuntu villejä tuntemuksia mahassa. Nooh, jotenkin siinä unen keskeltä säikähin, että kohta tulee lähöt ja tätä "konkaria" alko pelottaan tuleva synnytys. Tai oikeastaan se, että kuinka nopeeta tää mahtaa sitten tulla, ko on tullakseen. Mulla on vaan niin vahva kutina, että tää syntyy aiemmin mitä la/mahollinen käynnistys ois. Jatkuvaa painetta on alakerrassa ja kävely on sitäsuntätä eli suorastaan on vaikeeta jo kävellä ja sattuu persuksissa - outoa! Nooh, eiköhän tää tästä ohi mee, tää ihme ressaaminen....
 
JeRoSe: Mulla oli eilisen päivän aikana ihan täysin samanlainen olo.. Koko päivän tuntu tosi oudolta, vaikka oon kyllä aika varma, että tää pysyy sisällä ainaski laskettuun asti. Yö meni valvoessa ja ihmetellessä. Nyt sain viimeyön taas nukuttua tosiaan kahden valvotun yön jälkeen.. Jotenkin se vaan alkaa olemaan synnytys niin lähellä jo, että se pyörii mulla ainaski päässä koko ajan.. Tänään aamulla iski paniikki kun katoin kalenteria et kyllä se vaan on nyt toukokuu jo.. Hurjaa.. :D Vasta sitä tuli plussattua, ja nyt jo alkaa olemaan viimeiset viikot/päivät käsillä.. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top