Mietin, onko täällä kohtalotovereita? Eli mulla on aivan järjetön hammaslääkäripelko, aivan fobia, ja hamputohtorilla toki pitäisi nyt sitten raskauden johdosta käydä. Mulla on hampaat huonossa hapessa, tiedän sen itsekin, johtuu nimenomaan tuosta kammosta. Kesällä mulla tulehtui yläviisuri pahasti, oli ilmeisesti jo vaarallinen, ja mut saatiin väkisin raahata sitä poistattamaan. Itsessään poisto oli todella helppo, pelko vain teki siitä hankalaa, ja valheet "tämä pilleri vie muistin, ei hätää, ei ole mahdollisuuttakaan etteikö se toimisi!" pahensi kammoa entisestään. Täydessä paniikkikohtauksessa siis, rauhoittavat ei minuun vaikuta vaikkei ole ns. toleranssia. Eikä tehoa puudutusaineetkaan. Kunnalliselta on todella huonoja kokemuksia ja sieltä tämä pelko onkin lähtöisin - vaan yksityiseen ei olisi varaa.
Tilanne on toki parantunut hitusen siinä suhteessa että vauvan takia yritän nyt tosissani miettiä miten tän asian ratkoisin. Kuulostaa varmasti todella typerältä sellaisen ihmisen korvaan joka ei itse pelkää. Pieni järjen ääni päässä sanoo, että kipu ja paniikki on pieniä asioita, kun vain saisi purukaluston kuntoon - aiemmin mulle oli aivan yksi hailea mitä niille hampaille tapahtuu, nythän olisi syy hoitaa asia. Painava syy. Silti ajatuskin alkaa itkettää ja henki kulkee ahtaasti.
Tilanne on toki parantunut hitusen siinä suhteessa että vauvan takia yritän nyt tosissani miettiä miten tän asian ratkoisin. Kuulostaa varmasti todella typerältä sellaisen ihmisen korvaan joka ei itse pelkää. Pieni järjen ääni päässä sanoo, että kipu ja paniikki on pieniä asioita, kun vain saisi purukaluston kuntoon - aiemmin mulle oli aivan yksi hailea mitä niille hampaille tapahtuu, nythän olisi syy hoitaa asia. Painava syy. Silti ajatuskin alkaa itkettää ja henki kulkee ahtaasti.