Hölpön Pölpön-ketju

Ainii ja ihanaa että pääset ultraan (taas, vai meneekö aika vaan niin pirun nopeaa että tuntuu ku sul ois ollu ihan äsken se edellinen ultra?? :wideyed:) :)

Aika sekavin tuntein odottelen ekaa työvuoroa joka on jo tulevana maanantaina. Heitetään heti mamman pää sekasi nimittäin työt alkaa kahdella yövuorolla, en tykkää:yuck: oon vihdoin tottunu siihen ajatukseen, että yöllä kuuluu nukkua! Oon ollu aina yökyöpeli ennen raskaaksi tuloa, eikä 3-vuoro oo ollu mikään ongelma, sopi mulle paremmin ku hyvin!
 
joo, meen TAAS ultraan, viimeksi kävin reilu 2vko sitten... ens maanantaina siis aika, ja sitten ei mee taas kuin 3vko niin on jo seulontaultra.Tää on ihan normisettiä mulle jo, viime kierroksella oli vaan radi ja ehkäisevänä klexane, nyt on DM2 ja keuhkoembolia takana ja hoitoannoksella Klexane, niin saan käyä polilla ja ultrissa 3-4vko välein. Läpi raskauden tai no luultavasti loppua kohden vaan vauhti kiihtyy.

Mitä sä teet työksesi, Eka :wink
 
Oi että, sä pääsetki sit moikkaamaan vauvaa "muutaman" kerran raskausaikana :) Toivottavasti odotusaika menee hyvin !

Tehdasduunari mä vaan oon, ei oo mikään kutsumusammatti mutta "helppoa rahaa" eikä tarvii viedä töitä kotiin .. Lokakuuhun asti kyllä tulee olemaan stressaavaa ku pitää ammattitutkinto suorittaa töissä, kolme näyttöä antamatta - vihaan niitä ku se on tavallaan esiintymistä :D kolme ihmistä seuraa sun toimia ja ARVIOI ! mulla on kauhea ramppikuume :D
 
Tehdastyötäkin on niin montaa sorttia, ja pääasiahan duunissa on, että siitä saa jotain iloo, olkoon sit vaikka raha.

Itse oon niin nihkee,että en tee rahasta mitään,mistä en tykkää. Eli mieluummin olen työtön, kuin teen jotain,mikä ei millään muotoo tunnu oikealle. Mun elämäni kirous on tämä mun oma polku, joka ei siis missään nimessä ole kirous vaan siunaus ja olen siitäkin superkiitollinen joka päivä, että mulla on ollut ilo ja kunnia elää tämännäköistä elämää.

Mullahan on fyysisiä vammoja, joskus lapset kysyy äiti miksi sulla on käsi tollanen. Minä vastaan että siksi kun minusta ei haluttu tehdä samanlaista kuin kaikki muut, edes ulkoisesti. Että minua luotaessa katsottiin,että pärjään tällaisella kädellä ja tällaisilla jaloilla, niin että olisin syntymästäni saakka erilainen ja kasvaisin siihen erilaisuuteen koko elämäni. Ja niin siinä on käynyt, olen tavallaan mukaellut "normeja" ,mutta kumminkin elänyt ihan eri lailla.

Jorinan pointti on siis se,että me ollaan erilaisia, ja mittarit joiden kautta arvioidaan omaa elämäämme,on jokaisella eri.
Heh. En tiiä mistä tää ajatuslento taas tuli, mutta tulipahan ny :D
 
ps. off topic- miksi mun nenään haisee kissankusi ihan koko ajan,vaikka istun keittiössä. Eilen meinasin laattaa nakkoa kun kävin ylävessassa jossa on kissanhiekkalaatikot ja se lemu jotenkin ensi kertaa löi naamalle.
Urgh.

Ja kiitos, toivottavasti raskaus menee hyvin, minulla on törkeän varma olo tästä,koska tää oli niin tarkoitettu tulemaan, ilman että tajusin edes mitään... en ole täällä tarinaa kertonutkaan mutta pääpiirtein se menee näin.
2v yritettiin hampaat irvessä,2v sitten alettiin luopua,ja hissuksiin luovuttiinkin. Erottiin.Palattiin yhteen. Samassa kuussa tulen raskaaksi. Mieletön rakkauspommi tässä kohtaa :Heartpink:Heartpink:Heartpink:Heartpink:Heartpink
 
Viisaita sanoja ajna! :) Mulle oli sillon reilu 5v sitten tärkeintä että saan töitä, että saa rahaa millä tehdä mitä tahtoo . Tuo työpaikka oli siitä hyvä että siellä sai tehdä ylitöitäkin reilusti - unelma mulle! vuoden 2013 jälkeen ei enää kiinnostanu ylityöt niin paljon, opin jo hieman arvostamaan omaa aikaa. Nyt sitte äitinä arvostan perheaikaa ja yhdessä tekemistä, materia on menettänyt merkityksensä ! Tosin eilen salin jälkeen pohdiskelin että kyllä mä vieläki laitan itteeni todella paljon rahaa , kuntosalijäsenyys jne.. Pari vuotta vanha skoda löytyy pihasta, seki aika tyyris vaihtoehto (tai riippuu mistä roikkuu, me ei osata ite fiksailla pikku vikoja autoista joten jokainen vika korjataan korjaamolla. Siksi uus auto on ehkä meille parempi, kun ei oo niitä vikoja *koputtaa puuta*)

Se että oisin ite valmis kääntämään elämän niin että koitetaan pärjätä vähällä ja säästetään jajaja - ei meinaa sitä että se onnistuis, nimittäin UKKO! Hän on yhä materiaa rakastava, perhe-elämä ei maistu niin kuin itelle, omaa aikaa täytyy olla paljon että jaksaa edes puoli päivää hoitaa tyttöä menettämättä hermoja..
 
hajuherkkyys oli hirveää sillon raskaana! En voinu sietää esim. kahvin tuoksua (vaikka oon kahviaddikti ja kahvin tuoksu aamuisin tuo rauhan ja turvan tunnetta :D ) ja koirat haisi mun nenään ällöttävälle jne.. :D
 
:p:grin
voihan ukko!!

Eli oot löytänyt juuri täydellisen duunin sun tarpeisiin.

Minä oon nihkee raha-asioissa, mutta sit kun mä todella haluan jotain, niin melkeen ihan sama mitä maksaa. Mä harvoin haluun mitään,kylläkään, mutta esim sen kerran kun mä ostan itselle jotain,niin ihan sama paljon maksaa (no ei tietty ihan,koska rajallinen määrä rahaa kumminkin, todellakin) Minäkin törsäsin itseeni ostamalla uintisarjalipun, vouuuu :) Ja satasen kengät ihan siitä ilosta,että ylipäänsä löydän kaupasta kengät, jotka käy mun koipeen. Ja sellasiin tuhlaan rahaa kuin esim turvaistuimet lapsille, no nyt ei kyl enää ku 2 nuorinta istuu turvavyöistuimissa, kun tuo nyt juuri tokan aloittanutkin on viel alle 135cm,eli sen mitä pitää vähintään olla saadakseen istuu tavan vöissä.

Ja en voi ostaa sellaisia vaatteita, jotka ei tunnu laadukkaalle käteen,tai joissa työjälki on epäsiistii . Joskus on todella mielenkiintoista käydä kiertelemässä näissä "halpatavarataloissa" siis lähinnä mä nyt puhun kokemuksesta kun ex. asuinpaikkakunnalla oli löytö tex niminen liike. ja siel oli sitten niitä ihan kummallisen merkkisiä vaatteita lapsillekin. Ja kun mä kosketinkin niitä, niin niistä pamahti mulle tosi epämiellyttävä tunne, ne vaatteet tuntui niin myrkyllisille (siis mä olen erittäin intuitiivinen ihminen ja tunnen ja aistin kaikenmaailman juttuja, joten n ää mun kuvauksetkin on sit vähän näin) että oikeen inho värähti. Mä en voi ostaa ees sellasta ruokaa mistä lähtee sellanen energia. Eli vaikeaa on, ja kaikki ohjautuu jotenkin aina siihen puhtaimpaan vaihtoehtoon. Mistä tulikin mieleen että heh heh, meil ei penskatkaan enää juo ees mehuja saatikka limsoja, vaan kaiakkien suurin herkku on soda streamilla hapotettu vesi. Ja lempi välipala on hedelmä taikka porkkana. On aika maahtavaa nähdä miten kaikki ohjautuu kun alkaa tehdä valintoja silleen sen tunteen pohjalta, mikä on oikein ja mikä ei.
 
Just joo en oo sortunut about 7 kuukauteen mutta nyt mä repsahdin kun alkoi jotenkin pelottaa kun mahaa alkoi kipristää ja tuli pyyhkiessä verta,että vetäisin puoli pussia keksejä. Jumankauta.hyvä minä. Se varmaan auttaakin tähän ääh. Onneks ultraan 3pv. Tätä se mun hermostuminen tiesi.prkl.
 
Ai niin ja "se tunne kun meet kommentoimaan kaunokirjoituskeskusteluun ,ja sun ekan ex.aviomiehen kommentti on siinä ekana" en oo siitä ihmisestä kuullut 18 vuoteen!!!!!!!
 
Ajna, yritä pitää pää kylmänä, kaikki vuoto ei aina enteile pahaa. :Heartred
 
wääää, huomenna ultra....
ja ...mennään katsoo yhtä asuntoa ens vkl. Tähän asuntoon on tosi keveät fiilarit ja juttelu vuokranantajan kanssa puhelimessa oli jotnkin positiivinen. Jänskättää! On siitä kysyntää ollut mutta mä voisin nyt sanoa,että me aiotaan vetään pisin köysi.
 
urgh. reipas 2 tuntii ultraan, tai siis ainakin poliaikaan, en tiedä koskaan missä järjestyksessä siel hommat tapahtuu.
Mies ottikin ipanan mukaansa,vei siis päikkyyn, oli pikkusen kiire aikataulu, kun ipana päättikin että iskä vie, ja 5 min aikaa pukee puoliuninen tyyppi vaatteisiin ja valita lelupäivän lelut :cat:

Oon ihmeen hyvällä tuulella ja fiilarilla. Jouduin kyl viime yönä nousee pedistä varmaan puol 1, kun ipana tuli taas unissaan riekkumaan väliin ja eli niin eläviä unia siinä, että mulla aivot havahtui,ja sit tietty ehdin alkaa stressailee kaikesta,ja miettimään sitä asuntoa eri kaupungissa (130km) mitä mentäis katsomaan vkl. ...Et kuinka kaikki menis...alanko mä taas hannaamaan kun en uskalla muutosta tehdä.Miksi me just nyt taas muutettais, kun tässä asiat rullaa rauhallisesti ,kaikki tuet ym on kohdillaan. En tiedä, en oikeesti tiedä. Minulta itseltä mennyt ihan ohi oikeastaan se muuttolintukuume,joka vaivasi mua viel hetki sitten.
No sen asian suhteen olen kyllä antanut auttajilleni tehtävän ohjata sitä sellaiseen suuntaan kuin meille hyväksi on.
Mies olisi ihan valmis lopettamaan duuninsa. Surullista oikeastaan, ja onkin siis, että on niin pohjaan palanut tuon kanssa. Hiukan huolettaa sekin, mitä kaikki muutokset tekisi juuri korjatuille perustuksille, oliskose taas liikaa...

Mulla oli eilenkin niin ihana fiilis ja sydän täynnä rakkautta miestä kohtaan, että tilasin sille lahjan. Mä en oikeesti koskaan osta sille lahjoja, en edes synttärinä, mitä nyt jotain tyhmii kalsareita joskus kun käyn vaatekaupoilla lapsille. Mut nyt mun silmiin osui yks koru,, ja katselin niitä millasia malleja on ja tilasin sit korun jossa lukee meidän nimet kaiverretuina ,ja sydän välissä. Se on aika makee, pyöreä, jossa on vaan se ympyrän kehä (sisältä auki) ja sit meijän nimet tulee siihen. En tiedä tykkääkö se siitä, mutta koska hällä ei oo mitään kaulakorua jota aina pitäis niin ajattelin lahjoittaa tuollasen symbolin sille. Toinen malli ois ollut ikuisuuden merkki, mutta se merkki oli minusta "ruma" ,siitä oli jotenkin tökösti rakennettu se koru, ja vaikka rakastamme ikuisyyden merkkiä, niin tuo ei nyt puhutellut.

Tokaluokkalainen lähti jo kouluun, nelkku ja kutonen menevät ysiin. Mä meen tayssiin noin puoli kympiksi kun en muista pitikö siinä taas varata aikaa ennen ,vai alkaako mun ajat silloin klo 10. No aivan sama olla siel 30 minsaa lukee lehtiä.

Että hyvää huomenta juuri sulle, ja mahtavaa uutta viikkoa :angel10
 
Ajna voimia ja jaksamisia!!! Todella suuret osanotot!!:sad001:Heartred
 
Voi ei! Voimia sinulle ajna menetyksen keskelle.. Hiljaiseksi vetää.. :/
 
Takaisin
Top