Esikoista odottavat

Littlefoot

Littlefoot

Jostain jotain jo tietävä
Meille ensimmäisen vaavin odottajillekin ketju. Tää on kert niin uutta ja ihmeellistä, suorastaan aivan käsittämätöntä :Heartred epätodellinen olo senkun jatkuu... Miten muilla esikoista odottavilla? Mitkä fiilikset?
 
Fiilikset on onnelliset, epäuskoiset, välillä vähän kauhistuneetkin (vaikka ehdottoman toivottua lasta odotammekin). Tuntuu kyllä että jotain ihan älyttömän hienoa ja ainutkertaista on tapahtumassa. Just mietin että muutaman viikon päästä eka kolmannes on jo takana, ihan kreisiä :D Vaikka silti tuntuu että marraskuu on niiiiiiin kaukana...
 
Mulla tosi sekavat, eka ultra takana (rv 6+3) eikä vielä herättänyt sen kummempia tunteita.. Ehkä sitten kun viikkoja on enemmän? Vähän "pelottaa" tämä oma tunteettomuus. Mä luulin että ekan ultran jälkeen itketään ilosta ja elämä on niin ihanaa. Voi tosin olla että siihen vaikuttaa tää mun pahoinvointi ja kivut, että vielä ei osaa nauttia kunnolla mistään..
 
Marraskuu tosiaan tuntuu hyvin kaukaiselta. Toisaalta ihan hyvä, että sinne on vielä matkaa. Saa hieman sulatella asiaa. Meille, kun tämä tuli aivan yllätyksenä. Toki olemme iloisia uutisesta mutta sulattelua vaatii. Elämä muuttuu täysin vauvan myötä.
 
Varpahat, tää on kertakaikkiaan niin uskomaton juttu, että ehket vaan vielä ymmärrä, mitä kehossasi on tapahtumassa. Ja ihmiset reagoi niin eritavalla kaikkeen ja toisilla kestää sulatella asiaa pidempään mitä toisilla. Joten sinuna en olisi huolissani tuosta. Niinkuin itse sanoit, niin viikot kun etenee, niin asia voi enemmän alkaa tuntua todelta. Mä uskon ainakin omalla kohdalla tohon :)) kyllä se tästä :Heartred
 
Täällä myöskin yksi ensiodottaja. Vähän samoilla fiiliksillä kuin varpahat, mutta ei olla vielä käyty ultrassa. Ensimmäinen ultra on 11.4 jolloin viikkoja on n. 9+1. Mahassa ollut ihme myllerystä viimeiset pari päivää ja välillä melkoista särkyäkin. Neuvolasta vastattiin että on kuulemma ihan normaalia, mutta luotan että parin viikon päästä ollaan fiksumpia :)
 
Vähä hämmentynyt olo, kun suuri muutos edessä. Joutuu käsittelemään omaa lapsuuttaan ja omaa äiti-suhdetta. Nuo asiat vaan nousee pintaan ja niitä tässä pyöritellyt.
En asiasta nyt ole mitenkään hyppinyt riemusta, en ole sen tyylinen ihminen. Vaan joku on valinnut meidät ja päättää syntyä juuri meidän perheeseen ja tottakai on tervetullut.
Tietysti iloitsen itsekseni, mutta en kestäisi yhtään ulkopuolista vouhottamaan. Onhan raskaus hyvin henkilökohtainen asia ja luonnollinen, mitäpä siitä meuhkaamaan :D
 
Täällä on yksi jolla myös todella hämmentynyt olo! Tällä viikolla mukaan astu kuvioihin ihan suoranainen pelko! Mulla on tosi voimakasta pahoinvointia pitkin päivää ja olen ollut sen takia kotona koko viikon, mietinkin että miten tulen jaksamaan ja miten pikkuinen tulee saamaan kaiken tarvitsemansa ravinnon, jos syön päivässä banaanin ja lasillisen mustikkakeittoa. Tämä raskaudenaikainen huono olo on kyllä yllättänyt mut aivan täysin!
 
Mulla samat mietinnät. Välillä ei vaan maistu yhtikäs mikään. Oksentamaan en ole vielä joutunut (ja toivottavasti en joudukaan) mutta yököttävä olo on pitkin päivää. Vatsa mulla on aivan sekaisin, kuplii ja sattuu. Ihan ko vatsataudissa olis. Onko kellään muulla tällaista raskausoiretta ilmeentynyt?
 
Littlefoot sanoi:
Mulla samat mietinnät. Välillä ei vaan maistu yhtikäs mikään. Oksentamaan en ole vielä joutunut (ja toivottavasti en joudukaan) mutta yököttävä olo on pitkin päivää. Vatsa mulla on aivan sekaisin, kuplii ja sattuu. Ihan ko vatsataudissa olis. Onko kellään muulla tällaista raskausoiretta ilmeentynyt?
Click to expand...

Juu juuri samanlaista mullakin. En enää ees tiedä onko nää mahaoireita vai pahaa närästystä?
 
Täällä myös ensimmäistä odotellaan. Vielä kovin epätodellinen fiilis eikä oikein uskalla vielä edes innostua. Mutta kahden viikon päästä näkyy ultrassa, että onko kaikki ok eli sitä odotellessa :)
 
Kärsin esikoista odottaessa tosi rajusta pahoinvoinnista joka jatkui sinne rv 20-21 paikkeille. Syöminen oli tosi onnetonta, kurkkua ja riisiä. Sain lähetteen myös sairaalaan nesteytykseen. Poika oli syntyessään lähes 4,1kg. Ei siis kyllä jäänyt kokonsa puolesta ilman ravintoa :D olenkin jälkikäteen nauranut, että minkäköhän kokoinen järkäle olisi tullut jos ranskalaiset ja pizzat olisi maistunut...

Toivottavasti nyt olisi helpompi. Huomaan että välillä kuvottaa kyllä, mutta olen saanut pidettyä aika hyvin aisoissa juomalla vettä paljon päivän aikana. Katsotaan mitä viikot tuo tullessaan... Toiveikkaana odotan helpompia oloja :)
 
Tämä olikin ensi odottajien ketju, en edes tajunnut! Anteeksi! :eek:

mutta tosiaan, vauva ottaa sen kaiken tarvitsemansa kyllä ja mamma jää vajaalle. Itse uskon tähän. :)
 
^^ Hyvä silti tietää, että kyllä se siellä kasvaa, vaikka joka päivä ei ateriat maittais :) eli kiitokset, kun eksyit tänne valistamaan meitä "amatöörejä" täsä asiassa :hello:rolleyes:
 
Tääläkin yksi esikoisen odottaja! Innokkain mutta niin pelokkain tunnelmin mennään, tuntuu että oon lukenut ihan liikaa niitä negatiivisia kokemuksia siitä, miten ensimmäinen kolmannes on päättynyt :sad001 pelkään kovasti että ensimmäisessä ultrassa sitten lähempänä viikkoa 12 kuullaan huonot uutiset. Vaikka pelkoihin ei ole edes mitään järkevää syytä! Mulla on rinnat tosi kipeet, olen todella väsynyt ja nälkä tulee useammin kuin ennen. Mulla on myös vatsantoiminta hidastunut (kiva..:D) ja kahvi yököttää niin että vatsassa kiertää kun erehtyy kupin juomaan! Eli oireitakin on ihan kohtuullisesti.
Luulen että miehellä on samat pelot eikä olla oikein edes uskallettu yhdessäkään asiasta iloita, varmaan takana kolkutteleva varhainen keskenmeno myös häntä jännittää.

Kiva kun vihdoin meille esikoisen odottajillekin joku rohkaistui tekemään oman ketjun :-) täälä viittii sitten kysellä ja ihmetellä "tyhmiäkin" asioita hahaha! Mutta siis sisälläni kuitenkin on suuri onnellisuuden ja lämmön tunne tästä raskaudesta, josko ne pelotkin vähän edes hälvenisi KUN se maaginen 12viikon rajapyykki ylitetään :)
Oho tulipas pitkä avautuminen :-D nyt siis viikkoja 7+5
 
Täällä kans ensimmäistä odotellaan aika jännittynein mielin. Lapsista on kokemusta mut ei raskaudesta. Jokainen vihlasu pelästyttää.
Ens viikolla eka neuvola,eihä sielä vielä pikkumurua näe mut jutellaan kuitenkin sen neuvolan tätin kanssa.

Viikkoja meillä 7+5, jos olen oikein laskenut.
 
Yksi esikoisen odottaja lisää ! Mahavaivaa ja pahoinvointia myös minulla. Viime yö meni osittain valvoessa koska ilmaa maha täynnä ja päivät sitten yököttää. Mutta tietty haaveilen enemmän kuin mistään, että lapsi pysyy matkassa. Nyt 7+3.

Myös tuohon oman äitisuhteen pohtimiseen samastun. Sitäkin joutuu miettimään, että minkä verran neuvoja ottaa vastaan ympäriltä, ja miten paljon vain luottaa siihen että on paras äiti omalle lapselleen.
 
Mä en varmaan tule kestään yhtään ulkopuolisten neuvoja. :D Muutama luottokamu ja ne riittää. Heiltä saan apuja. :)
 
Itse taas ammennan neuvoja kaikkialta mistä vaan satun niitä saamaan! Uskon että osaan sitten itse yhdistellä itselleni sopivammalla tavalla palaset loksahtamaan kohdilleen. Olen siinä suhteessa hyvässä tilanteessa, että sisko odottaa toista lastaan tässä samaan aikaan kuin itsekin! Hänellä laskettu aika on syyskuussa, joten yhdessä voidaan jupista vauvajutuista. Hänellä on juuri vuoden täyttänyt esikoinen, jolta saan kanssa vähän oppia siitä kuinka lapsia tulee käsitellä. :wink
Miehen siskolla taas on puolvuotias tytöntyllerö, ja sieltäkin päin tulee varmasti apua, jos sellaista tarvitsen! :)
 
Täälläkin esikoisen odottaja. Vaikka tätä tehtiin se 4,5vuotta niin silti iskee välillä paniikki et miten me selvitään lapsen kasvatuksesta ja apua meijän elämä nyt oikeesti muuttuu pitää kokoajan huolehtia pienen ihmisen hoidosta..Toisaalta ei vielä kuitenkaan edes tajua tätä kunnolla, huono olo on kyllä melkein kokoajan, mutta muuten tätä raskautta ei huomaa vielä varmaan pariin kuukauteen ennenku maha alkaa kasvaa ja liikkeet tuntua niin vaikea sitä on tajuta mitä sisällä kokoajan tapahtuu.
Alkuviikosta ollut ultra vähän sentään auttoi, kuvaa katsellessa aina hymyilyttää et sielä se masussa kasvaa meijän vauva :D Mutta ei sitä muuten osaa ajatella.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top