Esikoista odottavat

DuraCellPupu

DuraCellPupu

Kommentoinnin ninja
Elomammat 2018
Esikoistaan kesäkuulle odottavat näyttävät hyvin uppoavan tuonne muihin viestiketjuihin. Olisko mahdollista kerätä esikoista odottavia samaan viestiketjuun ja keskustella ja kertoilla kuulumisia ja fiiliksiä...

Täällä ainakin tunnelmat ja fiilikset ovat yhdessä suuressa vuoristorassa. Laskurin mukaan itselläni nyt rv 6+3. Epäuskoa, toivoa, pelkoa. Minulla ei ole vielä juuri mitään raskausoireita ollut, joten ensi viikon varhaisultraa odottelen sydän syrjällään. Onkohan siellä kuitenkaan ketään tai mitään kun ei juuri missään tunnu? Äidillläni on ollut useampi tuulimunaraskaus ja kovasti pelottaa että ei olisi itsellä samaista kun ei mitään missään tunnu. Vaikka ei kai se "oireettomuus" ole mikään merkki mistään, mutta mietityttää kuitenkin.

Tämmöisiä kuulumisia täällä suunnalla...
 
Muokattu viimeksi:
Täällä myös esikoista odotetaan, ja aikamoista tunteiden vuoristorataahan tämä on. Elämä on muutenki ollu aika suurta myllerrystä viime aikoina. Avioero, uusi suhde ja heti raskaana, pillereistä huolimatta. Ex-miehen kanssa yritettiin melkein 2vuotta mutta ei onnistunut eikä hän suostunut mihinkään tutkimuksiin, eikä edes myöntämään, että jokin on vialla. Asioista ei vaan puhuttu, se kai lopulta meidät ajo siihen tilanteeseen, että etin ihmisen jonka kanssa pystyin puhumaan. Ihastuin sitten tähän toiseen ihan kunnolla ja alettiin tapailemaan, vaikka edelleen naimisissa olin. Lopulta päädyttiin muuttamaan yhteen ja otin eron eksästä. Olin alottanu pillerit jonkun aikaa tapailtuani tätä uutta miestä ja nyt silti raskaana. Melkoisena yllätyksenä, mutta toisalta olen niin pitkään lapsia halunnut, että tää oli kuitenkin ihan onnellinen sattuma.
 
Täällä esikoista odotetaan. :) viikkoja on tänään 8+0 ja ultra oli äsken. Se näytti jo pieneltä ihmiseltä :Heartred syke kuulu hyvin ja kaikki muukin hyvin kuulemma. :)
Neuvola torstaina. :)
On kyl nii helpottunu olo. Itse pelkäsin juuri tuhkamunaa :/
 
Täälläkin ensimmäistä odotellaan. Oottelen just et mikä päivä posti tuo sen ultra-ajan tullessaan. Väsymys ja heikko olo on aikamoista et kai siellä joku on...
 
Täälä myös ensimmäistä odotellaan ja ultrassa käyty ja kaikki oli sillä hetkellä hyvin. Huomenna neuvola ja sitten pääsee varailemaan np ultraan aikaan. Tuntuu että ei tässä pysty ruveta nauttimaan ennenkun on pahin riski aika ohitettu. Yksi kkm takana joka kyllä jälkensä jättänyt. Vaikea uskoa että tämäkään onnistuu mutta jospa kumminkin!
Vauva on todella odotettu ja toivottu, mutta kyllä silti jännittää kaikki tuleva miten tulee pärjäämään ja niin paljon uuden opettelua.
 
Täälläkin odotellaan ensimmäistä hieman pelon ja jännityksen sekaisin tuntein. Takana siis kaksi km (rv 12+ ja rv 7+) joten ensi viikon ar-ultraa odottelen jotta varmasti tiedän masussa jonkun olevan. Toki kyllä tämä väsymys ja kuvotus kertoo jo jotain. Tuntuu etten tänäänkään mitään muuta tehnyt kuin nukkunut :D

Nyt menossa rv 6+3.
 
Ihana kuulla että ei ole yksin ajatustensa kanssa.

Täällä kans raskaus tullut hieman yllätyksenä kun perussairaudestani johtuen lääkärit kovasti varoittelivat että voipi olla vaikeaa päätyä raskaaksi ja keskenmenon riski on suuri, joten ei kyllä odotettu todellakaan plussauksen käyvän näin nopeasti. Pillerit lopetin elokuun puolessavälissä ja itsellä oli toive että jos edes vaikka vuoden päästä tärppäis. No tärppäsi jo nyt, mikä todellakin oli yllätys. Nyt vain toivotaan peukut pystyssä ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä että kaikki menee hyvin eikä tulisi sitä peloteltua keskenmenoa.

Tuntuu että kuuntelen ihan älyttämön herkällä korvalla kroppaani tällä hetkellä, mutta onneksi löysin tämän mahtavan sivuston ja foorumin jonka kautta on saanut vähän itseään rauhoteltua niin että ei nyt ihan joka nipistelystä ja selän kipuilusta oo kattoon hypänny.
 
Täällä myöskin yksi esikoista odottava, jolla vähän väliä pieni huoli nostaa päätään, että onko siellä masussa oikeasti ketään. Oireita on, mutta ne on aika kesyjä, pahoinvointia ei ole ollut juuri ollenkaan. Ehkä rauhotun jos ultrassa näen, että pikkuinen todella on olemassa. Niinkuin monelle täällä on käynyt, niistä on ihana lukea. :) Joskin ultraan pääsystä ei ole vielä mitään tietoa, en ole vielä ainakaan yksityiselle alkuraskauden ultraan ajatellut hakeutua, joten kunnallisen puolen ultraa saa vielä odotella. Ensi viikolla on eka lääkärikäynti ja neuvolan terveydenhoitaja mielestäni sanoi, että lääkäri kuuntelee sydänäänet. Jotenkin pelon ja innostuksen sekaisin tuntein odotan... Mullakin tämä raskaus on todella toivottu ja suunniteltu, mutta sitä ei osattu arvata, että heti kun jätimme ehkäisyn pois, tärppäisi ekasta kierrosta. Mä kun olen jo suht reippaasti yli 30v. niin jotenkin ajattelin yrittämisessä menevän kauemmin. Mutta tietysti aivan ihanaa, että kävi näin ja kovasti koitan suhtautua optimistisesti ja antaa turhille huolille monoa! :) Täältä saa kyllä tosi korvaamatonta tukea, varsinkin kun ei ole vielä miestä lukuunottamatta kenellekään kertonut.
 
Täällä on tulossa esikoiset lähes puolentoista vuoden yrityksen jälkeen. Tähän väliin on mahtunut yksi kkm rv 8+4.

Riittävästi olisi ollut jännittävää yhdessä, mutta nyt vauvoja on tulossa kaksi ja paniikki nostaa päätään. Huomenna neuvola, jospa vähän selkeyttäisi ajatuksia. :)
 
Täälläkin esikoista odotellaan :) Yritystä maaliskuusta, km syyskuussa rv5,tänään alkoi sitten rv6. Jännittää ja pelottaa. Ei olla kauheasti puhuttu kellekkään tästä, viimeksi oltiin niin innoissamme,ei edes osannut ajatella että jotain voisi käydä ja kerrottiin tooodella monelle....sit uusi kierros huonojen uutisten kanssa :/

Jotenkin sitä oli niin naiivi(tms.)kun aloitti yrityksen, ajatteli et hetihän se tärppää ja meistä tulee vanhemmat. Eikä ikinä käynyt edes mielessä keskenmenon riski. Kyllä nyt ajattelee kaikesta niin erillailla. Ei voi kuin toivoa :Heartred
 
täällä myös ilmoittautuu yksi esikkoa odotteleva :) melkein 2v yritystä takana ja lopulta nyt sykysyllä lapsettomuuspolilla selvisi mun kilpparin vajaatoiminta, aloitettiin lääkitys ja seuraavasta kierrosta tärppäs :wink
kaikki on uutta ja jännittävää :)
viime viikolla kävin ultrassa ja pieni sydän siellä sykki. :Heartpink
yksi keskenmeno myöskin takana, nelisen vuotta sitten rv6. täytyy vaan toivoa että kaikki menee nyt hyvin :)
 
Mulla on kans yritystä takana 1,5v ja käytiin naikkarilla tutkimassa mistä mättää. Noh pääsin kouluun syyskuussa joka kestää 18kk ja päätettii pitää taukoa ja toetenki se tärppäs sit heti silloin. XD ja tietenkin pidän koska on toivottu jo pitkään pientä nyttiä :Heartred mulla takana on 3keskenmenoa et toivotaa et nyt pysyy :Heartred
 
Jotenkin lohduttavaa, kun täältä löytyy myös keskenmenon kokeneita. Niin kuin Vauvahaaveissa tuossa kirjoitti, että on vähän varovaisemmalla mielellä. Itsellä vaan jotenkin tuntuu et pelko tulee monesti mieleen ja sit yrittää vaan olla rauhallisemmin. Harmi vain ettei aina löydy keinoja jolla karkottaa tuo pelko. Toki ensi viikon ultra varmasti rauhoittaa, mutta eihän siellä voi koko aikaa ravata. No päivä kerrallaan tässä on mentävä eteenpäin :)
 
Minulla on jotenkin ole ihan järjettömän rauhallinen olo tästä raskaudesta. En tiedä, mutta viimeksi itkin alusta asti, että tämä menee kesken ja niinhän se meni. Nyt on ihan eri meininki. Jotenkin sellainen zen-lehmä fiilis. :D

Ehkä pelko olisi suurempi, jos keskenmenoja olisi takana useampi. En tiedä.
 
Mä tänään päätin et varaan sen varhaisultran, en kestä tätä pohtimista ja miettimistä :) Näkis ainakin sen että onko tuolla mitään,oikeassa paikassa jne. Ja sit jos ei oo niin,no tietää senkin :) tuntuu et kuin viel pystyis odottaa monen monta viikkoa ultraan...
 
Olettakos jo käyneet äitiysvaate ostoksilla? Vieläkö menee omat vaatteet huoletta päälle? Itselläni vielä omat vaatteet menee päälle takkia lukuunottamatta. Rinnat turposi jo ennen plussausta siihen malliin että ihmettelin asiaa että miksi takki kirraa niin mahoton. Noh, syy onneksi tähän löyty viikkoa myöhemmin. Onneksi vanha kuoritakki on malliltaan vähemmän tyköistuva niin tuli kaivettua se varastosta esiin ja menee vielä hyvin päälle. Ulkohousujen kanssa tulee kyllä ensimmäisenä ongelmaa kun olen muuten lihonut viime keväästi jokusen kilon niin että ne tuntuu ahtailta jo valmiiksi. Harmittaa sinällään että talvea vasten tulee raskaaksi koska nuo ulkovaatteet on kuitenkin aikasta kalliita, eikä niitä nyt viitsitsi vain yhtä talvea varten ostaa. Täytynee siis toivoa että löytyy esim. kirpparilta tai netistä käytettynä vähän halvemmalla tuota ulkoilukampetta kun en nyt tyystin sisällekkään haluaisi mökkiytyä. Kesämekoissa ois helpompi kulkea, mutta täytynee olla tyytyväinen että ei sen kuumuuden kanssa tarvi taistella ja selviää ehkä vähän malitillisemmilla turvotuksilla. :)
 
Me kans ootellaan miehen kanssa esikoista. Mies on hyvinkin iloinen ja onnellinen, mulla on nyt alku ilon jälkeen tullut vaihtelevasti erilaisia tuntemuksia. Välillä ahistaa ihan suunnattomista ajatus vauva arjesta ja välillä taas maailman ihaninta. Tää kuitenkin ilmeisesti kuuluu tähän.

Jotenkin mulla on aika luottavainen fiilis tästä raskaudesta, mutta silti saattaa ihan yhdessä sekunnissa lähes itkeä ja pelätä pahinta. Vissiin vähän hormoonit hyrrää. :D

Me ei yrittämällä yritetty, pitkään menty fiiliksellä tulee jos on tullakseen. En ole kyttäilly kiertoja ja ovuja, lopetin tupakoinnin aivan elokuun lopussa ja heti sen jälkeen olinkin raskaana. :)
 
moonflower: tiedän niin mitä tarkoitat. Meilläkään ei pipo tiukalla ole yritetty ja varsinkin kun lääkärit varoittelivat että voi olla haastavaa tulla raskaaksi niin jotenkin sitä kans ajateltiin että no tärpää sitten kun tärppää jos on ees tärpätäkseen.

Nyt sitten kun tämä vähän puskan takaa yllättäen tärppäskin melkein heti niin on toki iloinen, mutta toisaalta hyvin haikea fiilis siitä että eikös me enää saadakaan olla kaksin ja mihin kauas joutuvat ne haaveet vielä niistä ulkomaanmatkoista joita piti tehdä kaksin jne. Kuitenkin sitten taas sitä vauvaarkea odottaa ja toivoo että kaikki menis hyvin eikä tulis mitään keskenmenoja tai muuta ikävää.

Hyvinkin ristiriitaista välillä siis on myös täälläkin suunnalla.
 
Ikää yli 30, 2 km takana ja nyt tässä kolmannessa raskaudessa on selkeimmin raskausoireita.
Tänään oli eka neuvola 8+1 ja jotenkin vieläkään ei jaksa uskoa, että kaikki voisi mennä hyvin :/
Toisaalta, edellisissä raskauksissa ainoa oire oli rintojen arkuus ja vessassa ravaus, tässä on järkky väsymys, 24/7 etova olo ja vessassa ravaaminen. . Joten toivo kipunoi jossain siellä pelon takana :)
Miehellä on edellisestä liitosta lapsia, mutta haluttiin kuitenkin yhteinen, sen kummemmin laskematta, tulee jos on tullakseen.
Eka raskaus tuli kesken, eikä menkkoja ehtinyt tulla ollenkaan välissä ku plussasin uudelleen, joten tässä sitä ollaan..
 
Queenscastle: Mulla myös samoja oireita tässä raskaudessa. Tuo 24/7 etova olo on pahin, niin ja väsymys. Jotenkin tosiaan tuntuu et tässä on enemmän ja voimakkaampia oireita kuin km raskauksissa. Joko sä oot ultrassa käynyt? Itse vasta ens viikolla aika ja tuntuu ettei yhtään uskalla toivoa ennen kuin näkee sykkeen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top