Ensimmäistä lastaan odottavat joulukuiset
- Ketjun aloittaja LittleMyy
- Aloituspäivämäärä
Miisa78
Näppärä viestien naputtelija
No voi Mininen, eii oo kiva..Mä pystyn - ainakin toistaiseksi- touhottamaan-vähän liikaakin, kun alotan en pysty oikeen lopettamaan. Iskee sellainen "adhd-mood"i. Sitten vaan puuskuttaen ja välillä istuskellen. Eilen huomasin, että alkaa välillä heikottamaan ja on pakko istuskella. Suppareita mulla ei ilmaannu touhutessa, mutta sitten kun rauhoitun, tulee niitä menkkajomoja muistuttelemaan mitä tuli tehtyä..
Tuo sukkien tms noukkiminen lattialta on kyllä hankalaksi mennyt- tai ylipäätään oikean jalan sukan laittaminen jalkaan
Tuo sukkien tms noukkiminen lattialta on kyllä hankalaksi mennyt- tai ylipäätään oikean jalan sukan laittaminen jalkaan 
LittleMyy
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ah, kohtalotovereita ! Mullaki ois vaikka mitä tehtävää, mutta kun ei jaksa! Tai sitten kun jotain yrittää tehdä niin ei siitä tuukkaan yhtään mitään... Pakko vaan yrittää jotain saada aikaseksi - oon nyt sairauslomalla äitiysloman alkuun asti eikä ehkä passaa vaan loikoilla
Täällä vauva on edelleen jossain ihme asennossa - en tunne vauvaa mahassa ollenkaan! Ihan käsittämätön tunne kun aiemmin oli aina pää puskemassa tossa palleassa ja sen jälkeen tuntu kipeeltä haaroissa (pää?). Masuki on ihan pienen näkönen kun se ei pingota mistään. Muutamia liikkeitä on sentään tuntunu, mutta kyllä tämä hermoille silti ottaa 
! Mullaki ois vaikka mitä tehtävää, mutta kun ei jaksa! Tai sitten kun jotain yrittää tehdä niin ei siitä tuukkaan yhtään mitään... Pakko vaan yrittää jotain saada aikaseksi - oon nyt sairauslomalla äitiysloman alkuun asti eikä ehkä passaa vaan loikoilla Täällä vauva on edelleen jossain ihme asennossa - en tunne vauvaa mahassa ollenkaan
! Ihan käsittämätön tunne kun aiemmin oli aina pää puskemassa tossa palleassa ja sen jälkeen tuntu kipeeltä haaroissa (pää?). Masuki on ihan pienen näkönen kun se ei pingota mistään. Muutamia liikkeitä on sentään tuntunu, mutta kyllä tämä hermoille silti ottaa 
LittleMyy, komppaan! Tääl kans se on kääntyny jotenki niin, että ei tunnu mitään eikä paina tai kiristä mistään, kädelläkin kun koittaa niin ei löydy koko lasta, vaikka aikasemmin se on ollu "ihan siinä". Samaan aikaan kyllä kipeet supistuksetkin loppunu, ja olo muutenkin helpompi, et kai se on vaan bonusta kunhan ennen syntymää menee jotenki järkevästi.. :) Liikkeitä tuntuu kuiteskin, joskin erilailla, vaimeempina ja jossain syvemmällä.. ei mitään hajua miten se siel on!
No niin, sain pesukoneen päälle. Mies saa luvan ripustaa sen sisällön, kun kotiutuu kaupasta. Vähän käy sääliksi kaveria, kun joutuu tekemään aika lailla kaikki kotihommat ja kuuntelemaan kaupan päälle mun kitinää. 
Muutoin turhautuminen on kanavoitu nettishoppailuun! Jos en kerran pääse kiertelemään kaupoissa, niin internetin ihmeellinen maailma onneksi pelastaa. Oon tässä saanut tilattua päivän aikana mm. imetysliivit (Aerian suosittelemasta Nursingbrashopista), rintapumpun, tuttipulloja, vauvalle kietaisubodyn ja fleecehaalarin. Sekä parit joululahjat sukulaisille. Heihei, rahat! 
Muutoin turhautuminen on kanavoitu nettishoppailuun! Jos en kerran pääse kiertelemään kaupoissa, niin internetin ihmeellinen maailma onneksi pelastaa. Oon tässä saanut tilattua päivän aikana mm. imetysliivit (Aerian suosittelemasta Nursingbrashopista), rintapumpun, tuttipulloja, vauvalle kietaisubodyn ja fleecehaalarin. Sekä parit joululahjat sukulaisille. Heihei, rahat! 
NooraE
Jostain jotain jo tietävä
Täällä laskeskellaan työpäiviä äippälomaan; enään yhdeksän jäljellä! Mä oisin jo niin valmis jäämään kotiin. Jotenki on hankala keskittyä töihin, kun ei oikeestaan kiinnosta enään yhtään
Pahemmin ei mua ole mikään vaivat häirinneet. Ainoastaan liikkuminen on hidastunut kun tuo pmassu on painona ja vähän edessäkin Yöt on aika katkonaisia, kun herään joka kyljen käännöllä, ja toki veskissäkin pitää käydä kesken unien.
Sitä oon ihmetellyt ettei mulle ole tullut noita suppareita. Muutaman voin sanoa kokeneeni, tai ainakin niitä oletan tuntemusteni olleen, teidän muiden kertomusten perusteella.
Vaavi on tällä hetkellä sellasessa asennossa, että jokainen liike tuntuu selkeästi ja välillä jopa ihan kipeääkin. Eilen illalla tuntui että ihan tosissaan yrittää tulla tuosta mahasta läpi! Piti jo puskea takasipäin toista Oon yrittänyt silittelemällä ja jutustelemalla rauhoittaa pahimmilla jumppahetkillä, ja ehkä se on vähän auttanutkin.
Laulanut en ole suoranaisesti vaaville. Autossa ajellessa tulee hoilattua kun radiosta tulee joku kiva biisi. Muuten mä en osaa mitään lauluja, en yksinkertaisesti muista sanoja... ja äänikin on ihan kamala, joten en viitsi rääkätä pikkuista
Suurimmat ostokset pikkuiselle on jo tehty. Viimeisimpänä turvakaukalo, et saa vaavin sit kuskattua kotiin turvallisesti
Eilen petasin sängynkin jo valmiiksi! Aikasessahan mä vähän oon, mutta mutta
Pahemmin ei mua ole mikään vaivat häirinneet. Ainoastaan liikkuminen on hidastunut kun tuo pmassu on painona ja vähän edessäkin
Yöt on aika katkonaisia, kun herään joka kyljen käännöllä, ja toki veskissäkin pitää käydä kesken unien.Sitä oon ihmetellyt ettei mulle ole tullut noita suppareita. Muutaman voin sanoa kokeneeni, tai ainakin niitä oletan tuntemusteni olleen, teidän muiden kertomusten perusteella.
Vaavi on tällä hetkellä sellasessa asennossa, että jokainen liike tuntuu selkeästi ja välillä jopa ihan kipeääkin. Eilen illalla tuntui että ihan tosissaan yrittää tulla tuosta mahasta läpi! Piti jo puskea takasipäin toista
Oon yrittänyt silittelemällä ja jutustelemalla rauhoittaa pahimmilla jumppahetkillä, ja ehkä se on vähän auttanutkin. Laulanut en ole suoranaisesti vaaville. Autossa ajellessa tulee hoilattua kun radiosta tulee joku kiva biisi. Muuten mä en osaa mitään lauluja, en yksinkertaisesti muista sanoja... ja äänikin on ihan kamala, joten en viitsi rääkätä pikkuista
Suurimmat ostokset pikkuiselle on jo tehty. Viimeisimpänä turvakaukalo, et saa vaavin sit kuskattua kotiin turvallisesti
Eilen petasin sängynkin jo valmiiksi! Aikasessahan mä vähän oon, mutta mutta
Jippijei, täällä onneks alko jo mammaloma :). Ja onneks vielä kunto/olo on niin hyvät, että jaksaa touhuta!! Huomenna ajattelin lähteä kaupoille kiertelemään ja ostamaan vikoja juttuja, niin ei tarvi sitten ainakaa stressata jos vauva sitten päättäisikin syntyä aiemmin. Sitten ajattelin pakata sairaalakassin, tehdä tolle miehelleni "isyyspakkauksen" tai oikeestaan sellaisen herkkukorin, minkä sitten piilotan tänne ja kun isi lähtee synnytyksestä kotiin, niin kerron sen paikan... Saa sitten vähän hemmotella itteään herkuilla, jos on synnytys venyny ja käyny rankaksi isillekin :). Ja mä tiedän, että toi mieskin ostaa mulle jonkun synnytyslahjan, kun anoppi on sille sellaisesta vinkannu :D.
NooraE, mäkin odotan että pääsisin tuota sänkyä laittamaan pikkuselle, mutta se on vielä osissa meidän lattialla, kun miehen pitäis koota se eka ... :)
NooraE, mäkin odotan että pääsisin tuota sänkyä laittamaan pikkuselle, mutta se on vielä osissa meidän lattialla, kun miehen pitäis koota se eka ... :)
Miisa78
Näppärä viestien naputtelija
Cherry87: :) Ihanaa Mammalomaaa! Hyvä idea tuo isyyspakkaus! Pitäiskö itsekin alkaa keräillä isälle.. Toisaalta, olen kyllä vähän katkera, kun ukkeli unohti nimipäiväni päivänä eräänä. Itse jäjestän tyyliin pienet juhlat vain nimipäivienkin kunniaksi (lapsuuden kotoa opittu kiva tapa :))
Miisa78, tattista vaan :). Ei oo varmaan sullakaan montaa päivää enää töitä jäljellä? Kattelin, kun oot noin pitkälläkin jo laskurin mukaan. :)
Mä tein sellasen pienen herkkukorin vaan, ostin sinne pari kaljaa (jos synnytyksen jälkeen on pää pyörällä, niin saa sen verran rentoutua), sitten pari Frezza-juomaa (jos joutuu seuraavana päivänä töihin, niin pysyy hereillä) ja sitten miehen lempi karkkeja ja suklaalevyn :). En tiiä ostanko mitään vauvakamaa tonne tai muuta tyypillistä "isyyspakkaustavaraa" tonne. Monethan laittaa esim. kumihanskoja ja pyykkipojan vaipanvaihtoja varten yms... Mutta en viitti ostaa mitään "ajatuksen takia" vaan ostan sitten sellaista mille oikeesti on käyttöä.
Tänään aloitin mun -vauvatavaroiden paikalleen laitto, vaatteiden silitys ja viikkaus kaappeihin- rumban, mutta tota tavaraa on niiiiin paljon, että lopetin jo äitiyspakkauksen jälkeen :D.
Mä tein sellasen pienen herkkukorin vaan, ostin sinne pari kaljaa (jos synnytyksen jälkeen on pää pyörällä, niin saa sen verran rentoutua), sitten pari Frezza-juomaa (jos joutuu seuraavana päivänä töihin, niin pysyy hereillä) ja sitten miehen lempi karkkeja ja suklaalevyn :). En tiiä ostanko mitään vauvakamaa tonne tai muuta tyypillistä "isyyspakkaustavaraa" tonne. Monethan laittaa esim. kumihanskoja ja pyykkipojan vaipanvaihtoja varten yms... Mutta en viitti ostaa mitään "ajatuksen takia" vaan ostan sitten sellaista mille oikeesti on käyttöä.
Tänään aloitin mun -vauvatavaroiden paikalleen laitto, vaatteiden silitys ja viikkaus kaappeihin- rumban, mutta tota tavaraa on niiiiin paljon, että lopetin jo äitiyspakkauksen jälkeen :D.
Mullekki on tullu pyykätessä mahan kovettumista, et ei meinannu tulla mitään pyykin levityksestä. Mut siitä huolimatta sain levitettyä "apinan raivolla" :) Mulla ei oo mitään toivoo, et saisin puolison auttamaan niissä kotitöissä mihin ite en pysty...
Mulla myös on katkonaisia öitä, just vessassa ramppaamisen yms takia. Eniten ärsyttää se, et herään aina 2 ja 5 maissa, vaikka herätys töihin ois 5.30. Ei meinaa millään saaha unen päästä kiinni ja se on semmosta puol unessa oloo, kunnes tulee uudestaan vessahätä tai kello soi Sit on koko loppupäivän tosi väsyny, eikä jaksa keskittyä mihinkään.
Nyt on huomannu töissä, jossa teen paljon kyykkimistä (navetta), et joutuu ettii vähän väliä paremman asennon. Jos on huono asento, niin kyllä pikku-isäntä huomauttaa siitä nasevilla potkuilla. :)
Täällä onneks on oltu koko aika raivotarjonnassa ja tuntuu sille, että liikkeiden laskemisen sijaan voisin laskea milloin se ei liikkuisi :) kun on vähän väliä kauheessa liikkeessä ja välillä tuntuu just sille, kuten NooraE kuvaili, et koittaa tulla mahasta läpi :D
Mulle on tullut nyt semmonen olo, et ei oikein kiinnosta laittaa ees vauvan vaatteita pesuun tai koittaa järjestellä. Joka päivä mietin, et oonko mä terve ollenkaan?!?!? Oon jo tätä parina päivänä itkeny illalla, koska tuntuu niin pahalta, et en oo yhtään innoissani et saan vajaan parin kuukauden päästä esikoisen.... :'( Osaisko joku auttaa mua?
Mulla myös on katkonaisia öitä, just vessassa ramppaamisen yms takia. Eniten ärsyttää se, et herään aina 2 ja 5 maissa, vaikka herätys töihin ois 5.30. Ei meinaa millään saaha unen päästä kiinni ja se on semmosta puol unessa oloo, kunnes tulee uudestaan vessahätä tai kello soi
Sit on koko loppupäivän tosi väsyny, eikä jaksa keskittyä mihinkään.Nyt on huomannu töissä, jossa teen paljon kyykkimistä (navetta), et joutuu ettii vähän väliä paremman asennon. Jos on huono asento, niin kyllä pikku-isäntä huomauttaa siitä nasevilla potkuilla. :)
Täällä onneks on oltu koko aika raivotarjonnassa ja tuntuu sille, että liikkeiden laskemisen sijaan voisin laskea milloin se ei liikkuisi :) kun on vähän väliä kauheessa liikkeessä ja välillä tuntuu just sille, kuten NooraE kuvaili, et koittaa tulla mahasta läpi :D
Mulle on tullut nyt semmonen olo, et ei oikein kiinnosta laittaa ees vauvan vaatteita pesuun tai koittaa järjestellä. Joka päivä mietin, et oonko mä terve ollenkaan?!?!? Oon jo tätä parina päivänä itkeny illalla, koska tuntuu niin pahalta, et en oo yhtään innoissani et saan vajaan parin kuukauden päästä esikoisen.... :'( Osaisko joku auttaa mua?
Emäntä: Kannattaa tosiaan neuvolasta pyytää apua. Ainakin helsingissä on aina mahdollista päästä juttelemaan ja purkamaan tuntemuksiaan neuvolapsykologin vastaanotolle. Itsekin odotan "yllätys" esikoista ja muistan alkuraskaudessa ja vielä keskiraskaudessakin ne satunnaiset ahdistavat tuntemukset. On ihan luonnollista, että niin iso asia kuin esikoisen tulo, aiheuttaa myös pelkoa ja negatiivisia tunteita, etenkin tässä hormonivyöryssä! :D
Sanoit että työsi on raskasta, niin yksi ainakin minua "masentava" asia oli tottua siihen, etten energisenä, tekevänä ja menevänä ihmisenä enään yhtäkkiä jaksnutkaan niin paljon. Jatkuvasti väsyttää, kolottaa ja on epämukava olo.
Kuitenkin kaikki negatiiviset ajatukset vauvan tulosta ja elämänmuutoksesta ovat menneet ohi tässä odotuksen edetessä ja nyt en malta odottaa että saan oman pikku tyttösen maailmaan!
ei se raskaus turhaan kestä niin kauaa, ihminen tarvitsee aikaa tottuakseen asioihin ^_^
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti mielesi paranee :)
Sanoit että työsi on raskasta, niin yksi ainakin minua "masentava" asia oli tottua siihen, etten energisenä, tekevänä ja menevänä ihmisenä enään yhtäkkiä jaksnutkaan niin paljon. Jatkuvasti väsyttää, kolottaa ja on epämukava olo.
Kuitenkin kaikki negatiiviset ajatukset vauvan tulosta ja elämänmuutoksesta ovat menneet ohi tässä odotuksen edetessä ja nyt en malta odottaa että saan oman pikku tyttösen maailmaan!
ei se raskaus turhaan kestä niin kauaa, ihminen tarvitsee aikaa tottuakseen asioihin ^_^Tsemppiä sinulle ja toivottavasti mielesi paranee :)
Miisa78
Näppärä viestien naputtelija
Cherry87: mä oon myös ekaa viikkoa lomalla :) Taidampa alkaa keräämään tuommoista isyyspakkausta, selviytymispakettia, kuten juurikin pari relaxoivaa olutta, lempikarkkeja jne 
Emäntä: Olet ihan terve noiden tuntemuksiesi kanssa. Mulla oli ekat puoli vuotta aika hankalaa henkisesti. Ja vaikka tämä loppuaika on lähtenyt mielialallisesti nousuun, niin ihan viime päivinä olen välillä kauhuissani, koska muutos on ihan lähellä. Tekee mieli painaa "paniikkinappulaa" ja tulee mieleen,että mihin olen ryhtynyt, miten meidän parisuhde kestää, kun vauva vie kaiken huomion jne. Ihan normaalia tuntea niitä huonojakin oloja. Ota asia puheeksi neuvolassa. Se jo helpottaa, kun vaan voi puhua jollekin tuntemuksistaan, kun ei ainakaan mulla tuosta miehestä ole ollut sellaiseksi tukijaksi tässä.. Tsemppiä ja hyvää mieltä, et todellakaan ole yksin noiden hämmentävien ajatustesi kanssa
Jee nukuin kokonaisen yön viime yönä!! Tai nukuttiin molemmat; mies nukkui pommiin Rakkoni oli kyllä halkeamispisteessä klo 08 kun herättiin!
Emäntä: Olet ihan terve noiden tuntemuksiesi kanssa. Mulla oli ekat puoli vuotta aika hankalaa henkisesti. Ja vaikka tämä loppuaika on lähtenyt mielialallisesti nousuun, niin ihan viime päivinä olen välillä kauhuissani, koska muutos on ihan lähellä. Tekee mieli painaa "paniikkinappulaa" ja tulee mieleen,että mihin olen ryhtynyt, miten meidän parisuhde kestää, kun vauva vie kaiken huomion jne. Ihan normaalia tuntea niitä huonojakin oloja. Ota asia puheeksi neuvolassa. Se jo helpottaa, kun vaan voi puhua jollekin tuntemuksistaan, kun ei ainakaan mulla tuosta miehestä ole ollut sellaiseksi tukijaksi tässä.. Tsemppiä ja hyvää mieltä, et todellakaan ole yksin noiden hämmentävien ajatustesi kanssa
Jee nukuin kokonaisen yön viime yönä!! Tai nukuttiin molemmat; mies nukkui pommiin
Rakkoni oli kyllä halkeamispisteessä klo 08 kun herättiin!Kiitoksia vinkeistä. :)
Tosin mulla on huonoja muistoja (jonkin sortin traumoja) ulkopuoliselle puhumisen kanssa, koska jouduin nuorena käymään terapeutilla sen takia kun vanhempani erosivat (vanhemmat olivat vieressä, terapeutti kysyy mm. kumman luona haluat asua yms...), :O Ja tuntuu sille, että jos puhun tärkeistä asioista kasvotusten jonkun ammattilaisen kanssa, niin se saa vain huonot muistot palaamaan mieleen. En tiedä voihan se auttaakin....
En pysty kavereidenkaan kanssa puhumaan asiasta, koska he vain toteaisivat, että oisitte oottanu vielä ja muuta pätemistä. Äidinkään kanssa ei oikein tee mieli keskustella tästä asiasta, enkä tiedä miksi. Tuntuu vaan siltä, että äidin ei tarvitse kaikkea tietää ja olla huolissaan.
Mariya_: Minä olen myös samanlainen eli energinen, tekevä ja menevä, jota ärsyttää vakituinen väsymys ja aikaan saamattomuus. Puoliso ei tätäkään ymmärrä vaan koittaa patistaa töihin ja suuttuu sitten, kun sanon että en vain yksin kertaisesti jaksa. Ja sekös vielä aiheuttaa enemmän ärtymystä.
Eilen annoin puolison maistaa omaa lääkettään eli mykkäkoulua. Se tehosi. :) Toi mulle jätskiä ja vähän karkkia, vaikka en pyytäny :) Sekä tänään oli jopa pirteämpi päivä niin minulla kuin puolisolla :) Jaksoin jopa taistella ja juosta jätskipaketin takia, kunnes iski kauhea pissahätä :) Oon huomannu kyllä, että välillä päivisin tulee semmoinen virkeä olo, mutta se ei kestä kauaa.
Onneksi ä-loma alkaa 2 1/2 vko:n päästä, niin ei tarvitse taiteilla töissä :) Se tuo vähän valoa tunnelin päähän.
Tosin mulla on huonoja muistoja (jonkin sortin traumoja) ulkopuoliselle puhumisen kanssa, koska jouduin nuorena käymään terapeutilla sen takia kun vanhempani erosivat (vanhemmat olivat vieressä, terapeutti kysyy mm. kumman luona haluat asua yms...), :O Ja tuntuu sille, että jos puhun tärkeistä asioista kasvotusten jonkun ammattilaisen kanssa, niin se saa vain huonot muistot palaamaan mieleen. En tiedä voihan se auttaakin....
En pysty kavereidenkaan kanssa puhumaan asiasta, koska he vain toteaisivat, että oisitte oottanu vielä ja muuta pätemistä. Äidinkään kanssa ei oikein tee mieli keskustella tästä asiasta, enkä tiedä miksi. Tuntuu vaan siltä, että äidin ei tarvitse kaikkea tietää ja olla huolissaan.
Mariya_: Minä olen myös samanlainen eli energinen, tekevä ja menevä, jota ärsyttää vakituinen väsymys ja aikaan saamattomuus. Puoliso ei tätäkään ymmärrä vaan koittaa patistaa töihin ja suuttuu sitten, kun sanon että en vain yksin kertaisesti jaksa. Ja sekös vielä aiheuttaa enemmän ärtymystä.
Eilen annoin puolison maistaa omaa lääkettään eli mykkäkoulua. Se tehosi. :) Toi mulle jätskiä ja vähän karkkia, vaikka en pyytäny :) Sekä tänään oli jopa pirteämpi päivä niin minulla kuin puolisolla :) Jaksoin jopa taistella ja juosta jätskipaketin takia, kunnes iski kauhea pissahätä :) Oon huomannu kyllä, että välillä päivisin tulee semmoinen virkeä olo, mutta se ei kestä kauaa.
Onneksi ä-loma alkaa 2 1/2 vko:n päästä, niin ei tarvitse taiteilla töissä :) Se tuo vähän valoa tunnelin päähän.
Ja tänne palstallehan voi tulla purkamaan (jos ei tahdo muualle purkaa:)) , sitä varten täällä ollaan, kaikki samassa veneessä, enemmän tai vähemmän.
LittleMyy
Vauhtiin päässyt keskustelija
Emäntä: Itselläni ainakin väsymys tekee ajatuksista välillä varsin kummia näin raskausaikaan. Itse vouhasin vauvanvaatteet ym valmiiksi jo ajat sitten, mutta nyt on jotenkin niin väsynyt olo koko päivän, ettei vaan jaksaisi. Pinnasänkyä oon esim maalannu kohta kuukauden kun normisti olisin sutinu sen alta viikon. Ole siis armollinen itsellesi - kaikenlaiset ajatukset kuuluu varmasti tähän raskauteen - varsinkin kun ensimmäistä odottelee.
Mulle kävi toissapäivänä ekaa kertaa niin, että väsähdin kesken koiran kanssa ulkoilun niin pahasti, että jouduin ihan tosissaan miettimään, että miten me päästään sieltä lenkiltä kotiin. Ja että jos istun jalkakäytävälle lepäämään, niin pääsenkö siitä enää ylös! Samoin kävi eilen kesken kauppareissun. Tuntu, ettei vaan energiaa ole liikkua milliäkään.
Kaksi viimeyötä on mennyt taas niin hirveissä lonkkakivuissa, että melkeen itkua väänsin viime yönä. Heräsin tai havahduin horroksesta 15 min välein kääntämään kylkeä. Ei kyllä musta ole yhtään järkevää, että kun vielä voisi levätä ja kerätä energiaa sitten siihen vauva-arkeen niin yöunet onki tätä luokkaa. Selvä suunnitteluvirhe
Maanantaina onkin taas neuvola - saa nähdä mitä sf-käyrälle kuuluu kun maha on selvästi valahtanut vähän alaspäin jo...
Mulle kävi toissapäivänä ekaa kertaa niin, että väsähdin kesken koiran kanssa ulkoilun niin pahasti, että jouduin ihan tosissaan miettimään, että miten me päästään sieltä lenkiltä kotiin. Ja että jos istun jalkakäytävälle lepäämään, niin pääsenkö siitä enää ylös! Samoin kävi eilen kesken kauppareissun. Tuntu, ettei vaan energiaa ole liikkua milliäkään.
Kaksi viimeyötä on mennyt taas niin hirveissä lonkkakivuissa, että melkeen itkua väänsin viime yönä. Heräsin tai havahduin horroksesta 15 min välein kääntämään kylkeä. Ei kyllä musta ole yhtään järkevää, että kun vielä voisi levätä ja kerätä energiaa sitten siihen vauva-arkeen niin yöunet onki tätä luokkaa. Selvä suunnitteluvirhe
Maanantaina onkin taas neuvola - saa nähdä mitä sf-käyrälle kuuluu kun maha on selvästi valahtanut vähän alaspäin jo...
Miisa78
Näppärä viestien naputtelija
LittleMyy: Mulla sama vika; en jaksa välillä olla tolpillani, vaan menee aivan voimattomaksi. Äsken laittelin ulkotulia ulos, niin en yhtäkkiä vaan jaksanut seistä. Istuin sitten märälle terassille sytyttelemään loppuja kynttilöitä Mulla muutenkin tuntunut tosiaan usein, että tarvis saada lisähappea ja se sydän hakkaa niin pirusti Jaahas, mullakin on neuvola JA lääkäri maanantaina. Saa nähä, minkälaisen arvion saan siltä "kandilta" tällä kertaa....vähän kyllä jänskättää valmiiksi
Mulla muutenkin tuntunut tosiaan usein, että tarvis saada lisähappea ja se sydän hakkaa niin pirusti Jaahas, mullakin on neuvola JA lääkäri maanantaina. Saa nähä, minkälaisen arvion saan siltä "kandilta" tällä kertaa....vähän kyllä jänskättää valmiiksi LittleMyy: No onneks mulla on äiti ollu auttamassa, esim, se on pessy vauvan vaatteet ja pistäny samalla minuunki vähän puhtia :D
No jospa se ajatusmaailma tästä muuttuis kirkkaammaks, kerran nämä ajatukset/mietteet kuuluu asiaan :) Joskus on miettiny, et oonkoha mä hyvä äiti jos kerran tämmösiä mietin...
Itellä ois parin viikon päästä seuraava neuvola ja sitä seuraavalla viikolla synnytystapa-arvio. Vähä rupee jännittää, et minkähä kokone sieltä ois tulossa. :)
No jospa se ajatusmaailma tästä muuttuis kirkkaammaks, kerran nämä ajatukset/mietteet kuuluu asiaan :) Joskus on miettiny, et oonkoha mä hyvä äiti jos kerran tämmösiä mietin...
Itellä ois parin viikon päästä seuraava neuvola ja sitä seuraavalla viikolla synnytystapa-arvio. Vähä rupee jännittää, et minkähä kokone sieltä ois tulossa. :)
LittleMyy
Vauhtiin päässyt keskustelija
Eilen en kerennyt vastata isoäitini puheluun. Soitin kyllä kahdesti takaisin, mutta hän ei vastannut. Illalla sain sitten äitini kautta kuulla, että oli koko suku soitettu läpi ja oikeen porukalla oltu huolissaan, että joko mä olen lähtenyt synnyttämään 
. Kuulemma pitäisi HETI ilmottaa koko suvulle kun lähtö tulee 
. Anna mun kaikki kestää! Kyllä oli tarkotus (lähiperhettä lukuunottamatta) ilmoittaa sitten tekstarilla kun vauva on turvallisesti ulkona... MUR 
! Tätäkö tää nyt sit on seuraavat 3-5 viikkoa 
. Kuulemma pitäisi HETI ilmottaa koko suvulle kun lähtö tulee . Anna mun kaikki kestää! Kyllä oli tarkotus (lähiperhettä lukuunottamatta) ilmoittaa sitten tekstarilla kun vauva on turvallisesti ulkona... MUR ! Tätäkö tää nyt sit on seuraavat 3-5 viikkoa