Ensikertalaiset

Tuon rakenneultran jälkeen on kaikki tuntunut jotenkin niin paljon todellisemmalta Ja ihanammalta! Huoli vauvan voinnista on lähes nollassa, ehkä liiankin luottavaisin mielin,tai siis pelottaa toki Ja puuta koputtaen. Mutta nyt tuntuu etta on lupa nauttia! Toki jännittää paljon esim synnytys Ja mahdolliset komplikaatiot, mutta pelko pahentaa usein asioita! Nyt täysin rinnoin kaikki ilo Ja riemu (tuskan seasta heh) loppuraskaudesta :) aikasemmin en nimittäin ole uskaltanut nauttia kun huoli toisen voinnista on ollut suht jatkuvaa.. Sain juuri tiedon myös uudesta isommasta asunnosta, sekin helpottaa mieltä Ja Tuo suurta iloa, riemua Ja intoa! Ehkä nyt minäkin voin olla onnellinen odottaja. Tuo isuli (jonka kanssa emme mekään ole yhdessä..) valitteli ettei ole nähnyt mieleltään näin onnetonta odottajaa, mutta siihen pahaan oloon, etenkin hänen seurassaan, vaikuttaa moni asia.. Mutta nyt, pitäisikö vielä muka yrittää jaksaa himmailla hankintojen kanssa muka? Vaikeaa mutta katsotaan kuinka käy :'D
 
Täälläkin rakenneultra takana ja ehkä nyt antaa itsensä hieman ajatella, että vauva on todella tulossa
 
Minäkin luulen, että ensi viikon rakenne uä (ja toivottavasti tietoon tuleva sukupuoli) saa ostelu innon nousemaan :joyful:
 
Mä oon nyt viimeisen parin päivän aikana tainnut vasta tajuta, että meille ihan oikeasti tulee vauva ja että tää pitää synnyttää :D aiemmin on tullut haaveiltua raskaana olemisesta ja vauva-arjesta mutta kyllä se vanhemmaksi kasvu on tapahtunut tässä raskauden edetessä. Eilen miehen kainalossa oleillessa mietin tuleeko meidän parisuhde muuttumaan ja murehdin onko meillä läheisyyttä vielä paljon vauvan jälkeenkin. Jotenkin haikea olo vaikka samalla odotankin innolla meidän pienen perheen arkea :Heartred
 
Itelläni on yhä epätodellinen olo ja joskus mietin, että tuleekohan tästä mitään... Onneksi mies on mukana täysillä ja tukee. Söpöintä on se, että saa hellyyskohtauksia silloin tällöin esim. kun näkee vauvan pyykkiä kuivumassa :)
 
Muakin jotenki pelottaa miten parisuhteelle käy lapsen tulon myötä. Oon ollu niin tyytyväinen nykytilanteeseen. Uskon kyllä jo lähes kaikki lapsen saaneet sanoo ettei muuttais päivääkään. :) Kummatkin yhdessä lasta toivottiin ja mies hyvin mukana odotuksessa. :)
 
En ole enää ensikertalainen mutta muistan kun pari viikkoa ennen esikoisen laskettua aikaa, maattiin sängyssä ja sanoin miehelleni (jonka kanssa ollaan oltu yhdessä=kahdestaan vuodesta 2002) että kohta me ei olla enää toisillemme tärkeintä maailmassa... vitsi sit tuli itku molemmilta.. ei sitä vaa pystynyt kuvittelemaan kuin ihanaa on nyt kun on useampi tärkein :Heartred siitä huolimatta tuli taas sama fiilis nyt ku seuraava tulossa. Eiköhän se siitä sitten kuitenkin.
 
Meillä kaksosten syntymä oli iso kriisi parisuhteelle. Vaikka mies oli ihan yhtä paljon toivonut ja odottanut lapsia, meni hän niistä kuitenkin jotenkin ihan shokkiin - "ai tällaistako tämä olikin".. Koin olevani ihan yksin ja tuntui, ettei mies tuntenut mitään samalla tavalla kuin minä. Riideltiin paljon, oltiin väsyneitä, sanottiin paljon sellaista, mitä ei todellakaan tarkoitettu, pohdittiin eroa..

Kun itselle tulee lapsia, joutuu sitä väkisinkin kohtaamaan oman lapsuutensa ja käymään sen läpi, sekä hyväksymään oman menneisyytensä. Se on osa vanhemmaksi kasvamista ja voi olla joillekin todella kipeä kasvun paikka, vaikka sitä työtä olisi tehnyt jo raskausaikana. Ennen lapsen syntymää ei kuitenkaan voi kasvaa vielä äidiksi tai isäksi, lapsi vasta kasvattaa siihen. :) Vanhemmaksi tuleminen on aina jollain tavalla identiteettikriisi.

Naisen hormonitoiminta kokee ison myllerryksen, kun raskaushormonit romahtavat synnytyksen yhteydessä ja imetyshormonit ottavat vallan. Äidit ovat usein itkuisia ja hyvin herkässä tilassa, joka itsessään lisää helposti konfliktien vaaraa. Lisäksi siihen yövalvomiset ja väsymys, jolloin vaaditaan jo tahdonvoimaa, ettei tulisi sanottua pahasti toiselle, kun ärsyttää. Näistä tilanteista kannattaa minusta puhua etukäteen ja muistuttaa kumpaakin, ettei kumpikaan ehkä ole ihan "oma itsensä" ensimmäisen vuoden aikana. Me teimme miehen kanssa lopulta sopimuksen, että emme eroa, ennen kuin nuorin lapsi on täyttänyt kolme. Nyt olemme vahvempia kuin koskaan ennen!

Samuli Putron sanat "olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt" sopivat hyvin mielessä pidettäviksi. :)
 
Meillä myös sopimus, ettei erota vauvan ekana vuonna. Tiukkaa se on välillä tehnyt, mutta uskon, että tässä mielentilassa ei kannata tehdä isoja päätöksiä, koska ei selvästikään ole oma itsensä.
Uskottelin itelleni ennen vauvaa, ettei mikään tuu muuttumaan muksun myötä. Eikä oikeastaan olekaan, muuta kuin parisuhde. Niin se vaan muksu nousee tärkeimmäksi ja ukko jää kakkoseksi.
Suosittelen kerran kuussa sopimaan treffi-illan! Meillä usein muksu mukana, mut tehdään aina vähä jotain spesiaalimpaa, joka selvästi nitoo meitä yhteen. Kunnes taas kotona tapellaan. :grin Jännitän kovasti tulevia ruuhkavuosia parisuhteen kannalta, mutta se ei pelaa, joka pelkää :shy:
 
Paljon on samanlaisia ajatuksia täälläkin, että mitä se lapsiarki oikeasti tuo tullessaan ja miten vaikuttaa parisuhteeseen...

Mitä muuten löytyy ensikertalaisten hankintalistalta? En ole vielä ajatellut asiaa juuri ollenkaan, eikä kun tuo vauvaelämä on aivan uutta, en osaa oikein miettiäkään, miten paljon esim. Vaatteita olisi hyvä olla valmiina, ettei heti sairaalasta tarvitse juosta kauppaan? Meillä ei oikein ole sukulaisia tai tuttavia, joilta saisi tarvikkeita (ja onhan se tietysti ensimmäiselle kiva ostaa kaikkea ihan itse/ uutenakin).
 
Itsellä pitkä lista hankittavia vielä jäljellä. Mutta onhan tässä vielä aikaa. Vaunut ja turvakaukalo haettiin torista hyvään hintaan niin oli ne jo pakko hakea ettei kukaan muu niitä vie :D muuten listalla on kaikkea pientä tavaraa: vauvan rasvat sun muut, särkylääkkeitä, liivinsuojuksia, pulloharja, vaipparoskis ja rintapumppu ihan varmuuden vuoksi :)
 
Sun89 sanoi:
Itelläni on yhä epätodellinen olo ja joskus mietin, että tuleekohan tästä mitään... Onneksi mies on mukana täysillä ja tukee. Söpöintä on se, että saa hellyyskohtauksia silloin tällöin esim. kun näkee vauvan pyykkiä kuivumassa :)
Click to expand...
Meillä sama :) Vauvan pyykit on meillä aina samassa huoneessa missä "isännän vessa", niin se aina kommentoi että huone on paljon söpömpi kun pientä pyykkiä siellä :Heartred Puoliso murehtii enemmän tuota talouspuolta, itse murehdin raskausasioita ja että onhan vauvalla kaikki hyvin. Molemmat ollaan tietoisia että parisuhde muuttuu. Puhuttu kuitenkin, että me pystytään tähän ja tukiverkkoakin onneksi löytyy läheltä. Pitää vaan välillä raivaa sitä aikaa ihan meille kahdelle ja yhteisille harrastuksille, kunhan vauva kasvaa :angelic:
 
Meille esikoisen syntynä oli pariskuntana todella positiivinen kokemus. Oltiin oltu yhdessä piirun vajaa kymmenen vuotta ja esikoisen syntymä jotenkin tuntui molemmille luonnolliselta vaiheelta elämässä. Oltiin jo katseltu toistemme naamoja sen verran pitkään, että oli ihan kiva saada uusi tyyppi kuvioihin mukaan. Mies autto todella paljon vauvan kanssa enkä kokenut olevani edes väsynyt missään vaiheessa. Yhteinen aika miehen kanssa on jäänyt kyllä todella vähälle ja siinä pitäisi ehdottomasti tsempata. Saunotaan yhdessä, kun esikoinen on mennyt nukkumaan :) Kai sekin on yhteistä aikaa. Saatiin joululahjaksi mun vanhemmilta viikonloppu Haikon kartanoon ja sinne pitäisi nyt tehdä varaus heinäkuulle. Edellisen kerran on käyty kaksin syömässä viime heinäkuussa :eek: Perheenä on kyllä puuhailtu jotain kivaa säännöllisesti.

Bolle: Meillä mies myös miettii talouspuolta. Hänellä on aika kunnianhimoiset tavoitteet, mitä lapsille pitää säästää. Esikoiselle onkin saatu todella hyvä pesämuna jo nyt kasaan, mutta kun kahdelle lapselle pitää säästää ja sijoittaa niin siinä sitä haastetta onkin :wideyed: Ja kyllä nuo lapset vaan on pirun kalliita, vaikka kuinka yrittää olla tuhlailematta turhia :rolleyes:
 
Dossier sanoi:
Mitä muuten löytyy ensikertalaisten hankintalistalta? En ole vielä ajatellut asiaa juuri ollenkaan, eikä kun tuo vauvaelämä on aivan uutta, en osaa oikein miettiäkään, miten paljon esim. Vaatteita olisi hyvä olla valmiina, ettei heti sairaalasta tarvitse juosta kauppaan?
Click to expand...

Tuonne elokuisten puolelle on koottu listaa: http://forum.vau.fi/threads/hankintalista-ensimmäiselle-vauvavuodelle.1589533/
En osaa sanoa, miten tyhjentävä se on. Varmaan kuitenkin kattaa kaikki perusjutut :)
 
Minä myös ekaa odotan. 23+6

Tuolla joku aikaisemmin kertoi raskauksista jotka ovat edenneet pitkälle ennen kuin on tiennyt että odottaa. Työnantajan kokemus, kun työntekijä aamulla soittaa, ettei hän tule töihin kovien maha kipujen vuoksi. Päivystykseen jäi ja samana päivänä synnytti. Tää on tapahtunut Suomessa.
 
En tiedä onko tää vaan asiaan kuuluvaa huolestuneisuutta ja epäuskoa ja stressiä jne, mut oon alkanu pelätä sitä että vauva kuolee. Alussa oli tosi hyvä olo ja intuitiivinen fiilis että kaikki menee hyvin. Nyt oon alkanut pelätä että menetän vauvan. Ollaan hankittu jo vauvanvaatteita ja -tarvikkeita ja pelkään että liian aikainen hössöttäminen kostautuu eikä vauvaa koskaan tule. Onko muilla vastaavanlaisia huolia?
 
Tulisielu, moni äiti alkaa pelätä kohtukuolemaa yleensä siinä vaiheessa, kun vauvalla olisi jo edelkytykset selviytyä myös kohdun ulkopuolella. Et todellakaan ole siis pelon kanssa yksin ja on normaali tuntemus äidiksi kasvamisen matkalla! :) Kannattaa keskustella asiasta neuvolassa tai mahdollisesti äitiyspolilla kätilön kanssa. Osaavat kertoa siellä faktoja ja rohkaista. :)

Äitiys tuntuu muutenkin olevan pelosta toiseen siirtymistä. Ensin pelkää keskenmenoa, sitten kohtukuolemaa, synnytyksessä menehtymistä, kätkytkuolemaa, hukkumista, kuristumista, korkealta tippumista, namusetiä, alkoholia ja huumeita.. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top