Ensikertalaiset

Muistan tommosen mehiläisen. Molemmat veljen lapset saaneet pakkauksesta sellaisen. Nyt tuli vaan se viilentävä purulelu. o_O Tai onhan sekin tosi kiva ja hyvä, kun alkaa hampaat kutiamaan. Tarvis varmaan joku tommonen rapiseva ja soiva lelu ostaa turvakaukaloon.
 
No meillä on aika paljon esim. pehmeitä ja rapisevia leluja ja sit sellasia roikkuvia mitä voi laittaa esim. mobileen, turvakaukaloon ja vaikka sellaseen lelukaareen... Ja muutama pehmolelu.. Ne sellaiset pehmoset ns kirjat missä on rapinaa yms. kateltavaa... Mekin saatiin sellanen joku pörriäinen siitä libero kassista, jonka sai rakenneultrassa kätilöltä, niitä on vissiin aika monella! :)
 
mä nyt en tiedä kuuluisko tämä tänne vai minne palstalle mutta siis niistä kelan tuista...mitä niitä pitää hakea ja millon??onko muut jo hakenut?? :help
 
Neuvolasta saat sen raskaustodistuksen varmaan ensi kerralla, ellet siis ole saanut. Terkka muistaakseni sitten neuvoo, ja työpaikan henkilöstöosasto sitten täyttelee omat lipunsa ja lähettää Kelaan.
Noista leluista kirjoittelin, mutta ei näy tulleen läpi... Niitä ei kauheasti tarvitse hankkia ennakkoon, niitä kun tulee herkästi vauvalahjana. Samoin vauva ei ihan hetkeen leluja (tissin lisäksi) kaipaa. Meillä ainakin ihan niitä vauva-vauva leluja on kertynyt huomaamatta vaikka miten.
Ostin soittorasiapehmon varmaan näillämain esikoiselle ja soittelin sitä masulle. Meillä se ei ainakaan tuntunut mitenkään erityiseltä syntymän jälkeen. Toiset kun sanoo että vauva tunnistaa laulut jne, ehkä meillä oli niin paljon äänimaailmaa että jäi tuo jäämättä mieleen. Muuten se lelu oli etenkin minulle tosi tärkeä, koska vauva joutui lastenosastolle sokereiden takia pariksi ekaksi päiväksi, siellä Raffe sitten makoili esikon sängyllä pitämässä seuraa milloin me emme olleet.
 
Täällä kans ilmoittautuu joukkoon esikoisen odottelija jolla LA 11.8 :) Täytyy kyllä sanoa, että aikamoista myllerrystä ollut täälläpäin, suuremmilta fyysisiltä vaivoilta ym oon säästyny, vaan lähinnä tuon oman mielen kanssa joutunut välillä ahdinkoon kun oikeen tietäny mistä päin milloinki tuulee ja niin eespäin:D Puolen välin jälkeen kuitenkin alkanu tottua ajatukseen ja muutenkin paremmalla mielellä ollut.

Mulla ei isä oikeen lämmenny ajatukselle kun itsellä vielä koulu kesken ja itseasiassa avomiehelläkin. Huhhui, mutta kuitenki jo 25-vuotias pian niin luulisi että se isäkin siitä tokenis ja ymmärtäisi että ollaan aikuisia ihmisiä kuitenkin.... Mihen suku taas ollut aivan innoissaan, mikä ollu tosi mukavaa :)
 
Minäkään en ole tajunnut tänne puolelle vielä kirjoittaa, vaikka esikoinen on matkalla maailmaan, ja sekä tulevan äidin että isän mielet ovat juuri niin hämmentyneitä ja tohkeissaan, kuin esikoisen kohdalla tyypillistä. :love017

Voin hansu88 hyvin jakaa tuntemuksesi, sillä olen itse kanssasi samaa vuosikertaa ja täälläkin opinnot ovat vielä hiukan kesken niin minulla kuin miehelläkin. Olemme kyllä molemmat opintojen ohessa töissä, eikä vauva esim. taloudellisesti tule varmastikaan olemaan mikään katastrofi, mutta olin raskaudestani kertoessani hyvin varautunut puolustelemaan ratkaisuamme hankkia vauva tähän väliin. 25-vuotias on todella jo aikuinen ihminen, ja ainakin omassa tuttavapiirissäni huomaan monien muidenkin ryhtyvän näillä main perheenperustamispuuhiin, mutta silti syvällä näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa olevan se malli, että elämän pitäisi olla jotenkin "valmista" vauvan tullessa - omassa kaveripiirissäni on nimenomaan meidän ikäisiämme näin ajattelevia. No, minulla olisi virka ja asuntolaina ehkä hyvällä tuurilla kolmikymppisenä, enkä todella halunnut tieten tahtoen lykätä vauvan hankintaa sinne asti, kun sekä minä että mieheni pidimme vauvaa suurimpana haaveenamme. Omalla kohdallani pelko arvostelusta on onneksi osoittautunut turhaksi, sillä uskomattoman monet ihmiset ovat nimenomaan kannustaneet hankkimaan ensimmäisen lapsen kesken opintojen. Opintojen viimeistely kotona vauvan kanssa onnistuu kuulemma kyllä, mutta töihin palatessa muksu on laitettava usein melko pienenäkin jo päivähoitoon. Itse uskon siihen, että elämä järjestyy kyllä olosuhteiden mukaan - tuskin tulemme kumpikaan koskaan katumaan tätä ratkaisuamme, sillä onhan vauva ihan uskomaton lahja. :happy11 Älä välitä isäsi arvostelusta: toivottavasti hänkin viimeistään lapsen synnyttyä ymmärtää, mikä lopulta on elämässä tärkeää.
 
Täällä yks 31-vuotias esikoisen odottaja. Laskettu aika on 12.8. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Ei ollut pahoinvointia, ei turvotusta, ei mielitekoja. Ilmeisesti kroppa on enempi keskittynyt lopputyöhön ja töihin, eikä oo tämmönen mukana kannettava toukka päässyt häiritsemään normimenoa mitenkään. Mit nyt rupeaa jo vatsa olemaan sen kokonen, ettei enää voi ssuoraan kyykistyä alas kengännauhoja sitomaan.

Tsemppiä kaikille nuoremmille! Ja miksei myös vanhemmille odottajille. :wink Mun isosisko oli pikkusiskon kanssa jutellessaan jo naurahtanut, että sen päivän kun näkis kun minä rupean lapsia tekemään... Siis kun lähes kaikki nuoremmat lähisukulaiset ovat jo lisääntyneet...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top