Ensikertalaiset/ esikoista odottavat

Merelda

Merelda

Piirimestaruustason postaaja
Huhtimammat 2018
Maaliskuiset 2022
Ajattelin ,että perustettaisko meille ensikertalaisille/esikoista odottaville oma ketju, jossa voitais höpistä kaikesta ensimmäiseen odotukseen liittyvästä.

Itselläni tosiaan plussa pärähti r-testiin ma 31.7.2017 ja tuli hieman yllätyksenä tämä. Olen autuaan pihalla kaikesta vauvapöhinästä, raskauksista,tarvikehankinnoista yms. joten vertaistuki todellakin olis paikallaan.
 
Katsopas täällä tällainenkin... Joo ei yhtään hassumpi idea kerätä samaan meitä pihalla olevia ensikertalaisia. :happy: Varmasti jokaisessa lasketun ajan ryhmässä on omat ensikertalaisten keskustelut, mutta varmasti ihan kiva sellainenkin ketju jossa vähän eri vaiheissa olevia ummikoita.

Itselläni plussa 17.7. Toivottu sellainen mutta silti jotenkin melkoinen ylläri. Vauvapöhinä sinänsä ystävien ja sukulaisten kautta suht tuttua, ja onhan noista raskauksista kuunnellut juttuja silmät enemmän tai vähemmän pyöreinä. Mutta eihän siihen mikään silti täysin voi valmistaa! Ja onhan jokaisen keho kumminkin aina vähän erilainen, niin ei kai kahta samanlaista raskautta olekaan.

Jotenkin sitä välillä vaan kaipaa sitä toisten samassa tilanteessa olevien vertaistukea. Toisinaan on kiva että saa vaan valittaa ja taivastella että mitä sitä oikein tapahtuukaan, sen sijaan että joku kokeneempi heti tulee sanomaan että hei noin ton kuuluukin mennä, tai että eihän toi oo vielä mitään! Vaikka toki olenkin enemmän kuin kiitollinen siitäkin että voi joltain jo lapsen tai pari pyöräyttäneeltä kysellä asioista. :happy:
 
Hei! Täällä kanssa esikoista odottava ja ulapalla oleva, vaikka raskautta onkin toivottu vuosia. Ei vaan ole koskaan tullut kauheasti perehdyttyä mihinkään raskausjuttuihin, kun ei ollut tietoa eikä luottoa onnistumisesta.

Plussan sain testiin 20.7. Itsellä ei ihan lähimmillä ystävillä ole vauvoja/lapsia, joten vertaistuki tulee tarpeeseen :D muutamilla tutuilla on pieniä, mutta asuvat melko kaukana, eikä heitä tule nähtyä kuin ihan satunnaisesti.

Toivottavasti tänne ryhmään eksyy muitakin ekaaodottavia :)
 
tätä mä just ajoin takaa, et vaikka joka kuussa syntyvillä onkin oma ryhmä ja siellä varmasti useimmissa se esikoista odottavien ketju, niin olis kiva kuulla eri vaiheissa odottavien ensikertalaisten kokemuksia ja mietteitä.
Toivotaan, että useammatkin löytää tänne.
 
Hei,
Täällä myös ensiodottaja, 20vkoa tuli täyteen just ja tnään oli rakenneultra jossa kuultiin että tyttö tulossa :) Tämmönen ryhmä ihan loistava munki mielestä. Itse oon myös ystäväporukasta ensimmäinen joka odottaa ja huomaa kyllä, että he ei ihan pysy mukana omissa ajatuksissa. Varsinkin kun jotku tietyt asiat ketuttaa niin yleisin kommentti on "se kuuluu siihen". Tiedän, mutta kai se silti saa ärsyttää :D
Onneksi on myös paljon ihania uutisia ja on kyllä jännittävää aikaa!!
 
Heijee kiva, mitä useammassa esikoisketjussa pulisee sitä enemmän vertaistukea :smiley-angelic003

Täällä 32v ensikertalainen. Mies 34v ja tämä on hänelle kolmas. Olenkin siis tottunut jo lapsiperhearkeen, mutta pikkulapsiaika onkin uusi juttu (saati sitten tää raskaus :smiley-angelic006). Puolimukulat on jo 5v ja 8v.

Raskaus on sujunut älyttömän helposti *koputtaa puuta*. En ole kärsinyt mistään oireista. Olinkin varhaisultraan asti ihan epäuskoinen koko raskaudesta, mutta niin vaan pieni sydän siellä jo sykki.
Plussasin 25.7, ja tällä hetkellä LA 30.3. Nyt menossa 9+6. Reilu kahden viikon päästä niskapoimu ultra.

Isäni kanssa naurettiin että meiltä molemmilta puuttuu "taivastelu-geeni" ja äidilläni se taas on hyvinkin voimakkaana. Tuntuu että se on enemmän hormoonimyrskyssä kuin minä :laughing005 sillä on jo täys hössötys päällä, no onhan tää ensimmäinen biologinen lapsenlapsi joten se hänelle suotakoon.
Itsenikin tekisi mieleni hössöttää ja ostella jo yhtä sun toista, mutta olen malttanut mieleni. Onhan tässä vielä 7kk aikaa....
 
Ehkä mäkin uskaltaudun jo tänne, vaikka oonkin vasta ihan alussa. Nyt menossa siis oviksen mukaan rv 4+3. Ekan haamun sain testiin viikko sitten lauantaina, enkä silloin oikein tainnut edes itse uskoa, että se lähtisi vahvistumaan. Olin ajatellut, että meillä raskautuminen kestäisi tosi pitkään mun pitkän ja epäsäännöllisen kierron vuoksi, mutta näköjään olin väärässä:) Tänään varasin ekan neuvolan, joten alkaa homma tuntua huomattavasti todellisemmalta.

Vaikka en enää kovin nuori olekaan (29 vuotta vauvan syntyessä), samanikäisistä hyvistä ystävistäni vielä kellään ei ole lapsia. Tuttavapiiristä ja sukulaisista lapsia toki löytyy, mutta mulla ei oikein ole ketään niin läheistä, jolta olisi tässä vaiheessa luonnollista kysellä vinkkejä ja kokemuksia.

Kavereista kerroin muutamille läheisimmille heti maanantaina, kun olin saanut selkeän plussan. Vanhemmille ajateltiin kertoa n. kk päästä, kun ollaan käyty varhaisultrassa ja ekassa neuvolassa ja ollaan muutenkin vähän varmemmilla vesillä. Kyseessä on kaikkien tulevien isovanhempien ihan ensimmäinen lapsenlapsi, joten odotettavissa on totaalinen sekoaminen onnesta:grin
 
Täälläkin "ensari" mutta l.a. siis kahden viikon päästä :joyful: Raskauden ekalla kolmanneksella oli n. puolivälissä pahoja päänsärkyjä jotka loppuivat toisen kolmanneksen alkaessa. Sen jälkeen ei sitten oireita oikein ole ollut. Aktiivisena olen pystynyt olemaan tosi hyvin, olen itsekin oikein yllättynyt.. Kyllä nyt toki huomaa, että ei jaksa samalla tavalla kuin aiemmin vaan levätä pitää useasti/pv. Synnytys toki jo jännittää kun l.a. on niin lähellä, mutta yritän olla luottavaisin mielin. Menee siten kuin menee, kaikkeen kun ei voi varautua :) Pääasia että syntyisi terve vaavi :smug:

Tsemppiä kaikille ensareille! Aika menee nopeasti, sen voin taata! Tuntuu meinaan vieläkin siltä, että vaikka plussasin tammikuun puolivälissä, niin ihan kuin se ois ollu tässä hetki sitten.. :happy:
 
Bolle29, kyllähän se 9 kk on loppujen lopuksi oikeasti tosi lyhyt aika:) Musta tuntuu, että vuosikin menee aina ihan hujauksessa.

Tänään just lenkillä tuli mieleen toi jaksaminen ja kropan muutokset raskausaikana. Mulla siis kasassa nyt huimat 4+5, eikä pieniä nipistelyjä vatsassa ja rintojen hienoista kasvua ja arkuutta lukuun ottamatta mitään muutoksia ole tietenkää tapahtunut. Olis kiva kuulla vähän tuoreita kokemuksia siitä, miten te muut esikoisten odottajat ootte kokeneet vartalon muuttumisen. Onko se tuntunut ihan luonnolliselta, vai yllättänyt jotenkin?
 
Mulla kroppa ei omasta mielestäni kovin nopeasti alkanut muuttua, että muutoksiin totuin ihan hyvin kun ne pikku hiljaa tuli :) Ei ole mikään yllättänyt, paitsi ehkä tosiaan se miten helpolta on tuntunut :joyful:
 
Mulla ei kropan muuttuminen ole vielä mitään suurta (11+) kun on hieman ylimääräistä tullu tässä muutenkin lähi vuosina, siihen en kyl ole tyytyväinen ollenkaan. Rintojen kasvu on kyllä yllättänyt ihan totaalisesti, en ajatellut että näin äkkiä kasvaisi. Onneksi ne ei oo kipeät tms mutta ärsyttää kun ei ole kuin parit rintsikat enää mitä käyttää ja muutenkin paidat kirraa eikä viitsis uusia ostaa kun ei tiedä kuin viel paisuu. Se ehkä vähän ns pelottaakin et miten suuriksi ne voi viel tulla ettei tuu sit selkävaivoja sen vuoksi. Vielä en muuta osaa murehtia mut hieman huolettaa oma jaksaminen kun Raskaus etenee, et kuinka esim paikat kestää kun muutenkaan ole mitenkään huippu kunnossa
 
Itse huomasin viime sunnuntaina saunan jälkeen linea negran nätisti tuossa navan alapuolella, haaleana mutta selkeänä, ja sain pienen shokin siitä alkuun... :p Muuten sitten ei mitään ulkoisia muutoksia havaittavissa, vaikka hoikka olenkin niin että varmaan melko selkeästi rupeaa sitten näkymään kun on näkyäkseen vatsan ja rintojen kasvu. Tosin tällä viikolla olen selkeästi huomannut itse että kohtu tuntuu tuossa häpyluun yläpuolella kädellä kun silittelee... Mutta ei tosiaan näy vielä mihinkään. Rinnatkaan ei ole kasvanut mitenkään huomattavasti, arat on ku mitkä ja tuntuu siltä että ne on paisunut ku ilmapallot, mutta rintsikat menee vielä ihan hyvin päälle vaikka inhottavalta tuntuukin. Jotenkin kauhulla pienirintaisena odotan että josko ne tuosta hirveästi paisuu niin mitä just selkä tykkää sitten..?

Mulla meinaan muutenkin tuntuu selkä olevan jo koetuksella. Aina ollut vähän yliliikkuva alaselkä, ja nyt kun vissiin nivelet löystyy tai jotain, niin kyllä on ristiselkä kipeä! Ei kestä ollenkaan pitkiä seisomisia ja kävelylenkeistäkin rupeaa vähän jurmuttamaan, eikä kyllä pitkät istumisetkaan oikein tunnu passaavan. :confused: Eli kun koulun juuri aloitin ja sinne sitten vielä kestää vajaa tunti ajaa niin iltasella aina on mukava fiilis kotiinpäin ajaessa. Penkinlämmitin joka ulottuu tuohon ristiselkään asti on kyllä niin mun paras kaveri!

Mutta siis kaikkia jännittäviä muutoksia tässä odotellessa... Itsehän sitä tuntee jo erittäin selkeästi ettei ole enää kuten ennen, ja kaikki pahoinvoinnit ja vatsan kipristelyt ja krampit sekä ylitsevuotava väsymys on jo tullut tutuiksi. Nyt odottelen että se kuuluisa toinen kolmannes helpottaisi vihdoin tätä ällötystä!

Tänään siis 12+3. NT-ultra maanantaina ja jännitän sitä jo nyt niiiiiiin paljon...!
 
Lasketaanko mua ensikertalaiseksi? Kesältä takana yksi raskaus joka meni kesken. Kerkesin ensineuvolassa käydä. Ultrat ja muu raskauden eteneminen täysin uutta.

Edit. Esikoistahan ainakin odotan :Heartred
 
Hansus,
Eiköhän me kuuluta tähän jengiin :)
Mulla sama juttu eli eka raskaus meni kesken viime tammikuussa. Mä ehdin käydä ensineuvolassa ja ultrassa. Nyt vihdoin sain uuden tosi haalean plussan. Jännityksellä odotellaan täällä miten etenee, toivottavasti hyvin.
 
Pahoittelut Hansus ja emilie kokemuksista ja toivottavasti teilä molemmilla menisi tällä kertaa paremmin! :Heartred

Mutta siis tänne vaan yhdessä meidän muiden kanssa ihmettelemään miten tämä homma etenee... :)
 
Esikoista odotetaan täällä myös. LA on 31.10 eli ei enää kovin kauan, mullakin eka raskaus päättyi keskenmenoon.
Nyt kaikki sujunut hyvin, maanantaina vika työpäivä vielä edessä ja sit mammaloma, eli töissä sai olla loppuun asti. Nyt taaksepäin katsottuna tuntuu että aika kului nopeasti, mutta alussa kyllä tuntui että viikot mateli. Tietty taustalla oleva keskenmeno lisäsi alun pelkoja ja epävarmuutta.
Kehonmuutokset tapahtuneet siihen tahtiin että mieli ehti kyllä hyvin mukaan. Mulla suurin painon nousu tähän mennessä tapahtui ekan kolmanneksen aikaan n.+4kg ja sitten loppuaikana tullut vaan n. +2kg. Mulla siis valmiiksi jo ylipainoa niin oon ollut tyytyväinen että painonnousu pysynyt hallittuna ainakin tähän mennessä.
 
Mulla olis nyt omien laskujen mukaan rv 6+4. Vähäisetkin oireet kuitenkin loppui torstaina rv 6+1. Nyt ei oo muutamaan päivään siis ollut yhtään mitään oireita. Aiemmin oireina oli palelua, ruokahaluttomuutta ja pientä vatsan nippailua. Nyt sitten jännittää onko kaikki hyvin :nailbiting:

Takana kesältä keskeytynyt keskenmeno niin varmaan vaikuttaa näihin pelkoihin. Kun en silloinkaan huomannut mistää, että keskenmeno oli tullut. Ehdin vielä kuukauden keskenmenon jälkeen kuvitella olevani raskaana.

Välillä on todella vahva tunne että kesken on mennyt, mutta en oo varma johtuuko se vaan aiemmasta kokemuksesta ja oireettomudesta. Eikös kuitenkin joskus voi olla kaikki ok vaikka oireet hetkeksi katoaisivatkin?

Varhaisultraan on varattu aika 2.10. ja aika tuntuu matelevan. Kumpa kaikki olisi kuitenkin hyvin :Heartred
 
Hansus, toivottavasti kaikki on hyvin! Kai nuo oireet vähän voi olla sellaisiakin että ne toisilla tulee ja menee miten sattuu? Näin ainakin olen ymmärtänyt että niiden perusteella ei oikein voi sanoa yhtään mitään... Itstelläni niin vahvat oireet ollut alusta alkaen että ihan mielelläni voisin niistä luopuakin, mutta varmaan jos yllättäen olisi alussa loppunut niin olisi paniikki iskenyt. Oletko tehnyt testin että näyttääkö se vielä plussaa?

Noonu, ihana kuulla että kaikki tällä kertaa mennyt hyvin ja loppusuora häämöttää! :Heartred Ja hienoa jos vielä niin hyvä vointi että voinut töissä olla. Itse opiskelen amk:ssa, monimuotona vielä eli ei ole montaa iltaa viikossa kun pitää koululla muutama tunti norkoilla, ja ihan jo tämäkin tuntuu liialta. Jos on neljä iltaa viikossa ollut niin kyllä on väsy! Ja selkä jurmuttaa istumisesta... Muttei toisaalta tykkää pitkistä seisoskeluistakaan, niin en sitten tiedä miten paljon olisin joutunut saikkuilemaan jos töissä olisin. Jo nyt funtsin että kannattaako kevätlukukaudelle alkuunkaan ilmoittautua enää läsnäolevaksi jos olo jatkuu näin hehkeänä. Ja nyt rupeaa olemaan mahakin tiellä, tosin ihan puhtaasti turvotuksen takia. Nyt 14+5.
 
Testin tein jostain syystä vielä tänäänkin ja plussaa näyttää. Toisin niin se näytti viimeksikin vielä lääkkeellisen tyhjennyksenkin jälkeen.

Kuulostaa varmaan hölmöltä mutta oon kateellinen muiden pahoinvoinneista ja tissikivuista.
 
Takaisin
Top