Enkö ole haluttava? Rv18 menossa.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja turhautunut
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
T

turhautunut

Vieras
Ollaan oltu yhdessä jo yli kymmenen vuotta, nuoresta iästä saakka. Nyt ootetaan ensimmäistä lasta. Olen nyt viikolla 18 eikä me olla harrastettu seksiä kun ihan korkeintaan viis kertaa viimesen kolmen-neljän kuukauden aikana.

Mies sanoo syyksi sen, että pelkää loukkaavansa vauvaa, mutta en usko tuohon syyhyn. Tää mies on sellanen, joka tarkistaa kaiken tiedon netistä ja siellä lukee ties kuinka monessa paikkaa, ettei vauvaa pysty satuttaan yhdynnällä! Eikä mies mikään tyhmä ole, kyllä se sen varmasti tietääkin.

Olen itse sanonut muutaman kerran, että loukkaat ainoastaan mua käytökselläs (ja kyllä se sen huomaa, koska oon jatkuvasti väsynyt ja se kysyy aina, että mikä on - mihin vastaan usein että en tiedä, väsyttää). Tää tilanne turhauttaa ihan uskomattoman paljon! Olen masentunut ja väsynyt, koska en saa sitä hellyyttä, mitä tarvin.

Seksiin ei ihan välttämättä tarvis yhdyntää, vaan kaikki muukin kävis, mutta ei... Tiedän että mies rakastaa mua, sillä se sanoo sen usein ja teot on sellasia, jotka sen kertoo. Mä tiedän myös sen, että se tekee keskenään jotain ja kattoo ihan varmaan pornoo (mikä ei haittaa- siitä vaan) mutta ei tee mun kanssa paljon mitään enää raskaaksitulon jälkeen.

Oon lukenu samanlaisia kokemuksia ja myös sellaisista tapauksista, joissa mies kokee raskaana olevan naisen ällöttäväksi, mutta en usko että tämä tapaus ois sellanen, sillä mies kyllä koskettelee mua esim. pepulle.

Mistä tässä on kyse? Antakaa nyt hyvät ihmiset neuvoja mitä tehdä. En pysty oleen koko loppuraskautta ilman seksiä, mielenterveyshän tässä romahtaa pian.
 
Itse suosittelen keskustelemaan ihan suoraan miehen kanssa. Vaikea ulkopuolisen arvata, mikä meno miehellä on. Jostain muistan lukeneeni, että raskausaikana miehillä halut laskee jonkun hormonin vuoksi (?) ja palaa, kun lapsi syntyy.

Rakkautta voi osoittaa niin monella eri tavalla, raskausaikana joutuu aika moneen asiaan "vaan" sopeutua ja lapsen syntymän jälkeen vielä edelleen ollaan uusien haasteiden äärellä (sektio-repeämät-haluttomuus-väsymys-vauva valvoo-koliikki-jne....) Siksikin suosittelen puhumaan ja puhumaan, miehille pitää välillä vääntää rautalangasta, ei ne ymmärrä kuin suoraa puhetta!

Onnea raskauteen! Kohta jo puoliväli! :)
 
Samaa mieltä kuin MammaMaria :) Ei kannata sanoa että emmä tiedä, väsyttää, vaan ihan suoraan mistä kiikastaa. Tosin jos töksäyttää että vituttaa kun pihtaat se ei ehkä oo se paras lähtö tuolle keskustelulle :wink Varmaan itse miehen parhaiten tunnet niin miettiä rauhassa miten ottaa asian sitten puheeksi seuraavaksi kun se tulee esille.
 
Helloo

Aikoinaan kuulemma uskottiin et hymykuopat tuli raskauden aikana harrastetusta seksistä ;) ja vielä voi joillakin vahvasti usko sikiön satuttamisesta.
Sun kannattaa ihan suoraan ja hienotunteisesti puhua sun miehelle. Voiko olla myös, että miehesi on ajatellut et olet kovin väsynyt ja ei ole halunnut sinua rasittaa? Kyllä meilläkin ekassa raskaudessa miestä vähän pelotti ja erityisesti se että tuleeko liikaa painoa mun päälle yms yms. Puhumalla sit ratkes;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla oli tismalleen sama tilanne itsellä. Seksi jäi tyystin pois viidennellä kuulla ja samalla jäi kaikki muukin läheisyys.
Kun mulla todettii keskivaikea masennus nostun kissan pöydälle. Ennen tätä olin asiasta yrittäny puhua mutta ei vastausta koskaan tullu selkeästi.

Sitten kun alettiin vaan yksinkertasesti keskustelemaan niin asioihin alko tulla selvyyttä. Meillä syynä oli se että mies koki harrastavansa seksiä lapsen kanssa. Läheisyys katosi koska minä koimnolevani huono, kelpaamaton ja ällö.. Ja siksi koitin olla olematon niin sanotusti. Mies taas ymmärsi asian niin etten halua häntä lähelle.. Väärinkäsitys siis..

Tilanne oli loppupeleissä se että läheisyys palasi jollakin asteella, seksi ei. Mutta koska rakastan tuota pölvästiä en asiasta enää maininnut. Minun käsissä on kuinka seksi asia tulee sujumaan nyt synnytyksen jälkeen. Mua loukkasi miehen asenne syvästi, koin olevani tavara jonka hän laittaa hyllyyn ja ottaa käyttöön kun itsestä siltä tuntuu. Mutta kun näin, kuinka mies tuota lasta rakasti ensi hetkestä lähtien.. Painan omat tunteet jonnekin syrjään ja laitan revittyihin haavoihin vaan laastarin.. Koska tajusi että miehellä on tosiaan ollut kestämistä omien tunteiden ja riittämättömyyden tunteen kanssa.

Jutelkaa ihan ajan kanssa. Keskustelkaa asiat läpi. Älkää huutako tai syytelkö vaan koittakaa ymmärtää :)
 
On hyvinkin yleistä, että miehet pelkäävät satuttavansa sikiötä seksin yhteydessä. Tämähän on pelko ja ajatus mikä kummittelee miehen mielessä melkei koko raskausajan.
Meillä myös käytiin aiheesta keskustelua muutamaan otteeseen, ja yritin olla tästä ajatuksesta syyttämättä miestä, mutta parilta mielenpahoitukselta siltikään ei vältytty.
Paras keino miehelle näyttää, ettei seksin aikana tapahdu mitään pahaa, on houkutella mies sänkyyn kerta toisensa jälkeen ;)
Nyt tässä raskauden loppumetreillä mies vielä totesi, että ihanaa, kun nyt ei tarvitse jännittää enää, vaikka synnytys käynnistyisikin seksin takia, sillä laskettu aika on ensi viikolla!
Eli kaikesta huolimatta mies oli asiaa jännittänyt/ pelännyt, vaikka kaikki oli mennyt oikein hyvin.
Se vaatii kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, kun yrittää tukea miestä tässä asiassa, kun omakin vartalo muuttuu jatkuvasti eikä itseään tunne aina niin viehättäväksi. Toisaalta, onhan se ihanaa, kun mies kantaa rakastavana huolta, että lapsella kaikki on hyvin <3 :)
 
Meillä oli päinvastainen tilanne. Varsinkin loppua kohden miehen halut senkun yltyi, mutta mulla oli niin kovat liitoskivut, että mistään ei meinannu tulla mitään. Nää on niin yksilöllisiä asioita. Kropan muutokset voi joillekin miehille olla iso juttu, vaikka se luonnollista onkin. Toisaalta taas vauvan tulo ja siihen liittyvät asiat voi jo olla mielessä. Mutta kannatan avointa keskustelua. Toivottavasti asiat lähtee sujumaan <3
 
Meilläkin on just toisinpäin että itsellä ei ole ollut haluja moneen viikkoon (nyt rv 18+) kun taas miehellä on enemmän kuin koskaan... mutta aina näistä puhumalla selviää, vaikka inhottavia tilanteita ovatkin.
 
Meillä oli justiinsa toisinpäin. Mies halusi seksiä, mutta itsellä ei sytyttänyt ollenkaan. Kesällä oli muutenkin ison mahan kanssa kuuma ja ajatuskin, että aletaan puuhailemaan makkarissa, oli tukahduttava. Alkuraskaudessa tosin seksiä harrastettiin ihan normaalisti paitsi, että mies ei suostunut päälle tulemaan vaikka mahaa ei edes näkynyt kuin vasta 24 viikoilla.
 
mä huikkaan tuolta helmikuisista, mies sanoi että on duunikuvioiden takia niin stressaantunut ettei seksi käy mielen vieressäkään ja totesi että yritti eräänä päivänä ajatella itselleen erektion siinä onnistumatta. Tunteja oli viikon aikana kertynyt 100 ja sen kun jakoi 7 päivälle tuli päivää kohti 14 tunnin rupeamat.

Mä kyllä harrastaisin seksiä paljon enemmänkin, mutta aina ne toiveet ei vaan kohtaa ja toisaalta minulla itselläni on vastuu omasta seksuaalisesta(kin) hyvinvoinnista, joten jos itse olen halukas, hoidan sen asian sitten vaikka ilman miestä.

Omalla kohdalla tämä ei ole miehen ensimmäinen lapsi, mutta niinä kertoina kun seksiä on harrastettu on hän kokenut a.) lapsen olevan mukana tai läsnä, kutsui tätä 3:n kimpaksi, onneksi vasta kun toiminta oli ohi sillä itselleni tuo kommentti kesken kaiken olisi ollut totaalinen turn off.
b.) pelkää jotenkin lapsen puolesta liikaa, pelkää että liukastun jos esim lattia on kostea, totesi ettet voi enää nukkua mahallaan (ihan hyvin voin) kun vauva litistyy ???
c.) seksiä harrastaessa on varma että hän aiheuttaa minulle tai vauvalle epämukavan olon asennolla, omalla painollaan tmv.

Koiranleuka minussa meinasi vastata näihin edesottamuksiin sillä että joo, kaikki raskausaikana seksiä harrastaneet vanhemmat jäävät kiinni kun lapsi syntyy naama mustelmilla kaikesta paukuttamisesta, naama toispuoleisesti lytyssä ja piip kuva otsaan painuneena...

Ehkä se johtuu siitä että mies ei voi kokea raskautta kuin ulkopuolelta, eikä hänellä koskaan tule olemaan käsitystä siitä miltä asiat tuntuvat naisesta, jos saisin halitjakummilta 3 toivetta, antaisin miehelle mahdollisuuden kokea yhden raskauden jotta he tietäisivät mistä siinä on kyse.
Minulle lapsi on ensimmäinen mutta olen luottavaisin mielin esim sen suhteen että jos tietty asento aiheuttaa epämukavan olon tai kipua, on se kehon viesti joka on syytä ottaa vakavasti mutta jos minusta tuntuu edelleen 6:lla kuukaudella nukkua vatsallaan tai harrastaa seksiä niin sitten annan palaa.
 
Samanlainen tilanne, apua! Täällä ensimmäistä odotan, viikkoja 23+0. Haluja löytyy, mutta mun ja mieheni seksielämä kuoli saman tien plussaamisen jälkeen - yhdyntää ollaan sen jälkeen harrastettu pyöreät nolla kertaa.

Miehellä on heti plussaamisen jälkeen ollut vaikka minkälaista (teko)syytä, miksi ei: päänsärky, stressi, väsymys, harrastus (pleikkarin pelaaminen), ei haluta sillä hetkellä, tai "Katsotaan", jonka jälkeen jos asiasta kysyy/vihjaa/muuta, niin katsekontaktin välttelyllä ja puhumisesta kieltäytymisellä annetaan asian olla, mies hipsii vähin äänin tupakille, mä jään yksin ja torjutuksi, taas.

Oon yrittänyt monia eri keinoja: keskustelua (suoraa puhetta, vihjailua, keskustelua siitä miten tilanne vaikuttaa itsetuntoon ja tunteisiin, itkeskelyä, pyytämistä, vitsailun kautta asiaan johdattelua, tiuskimista), toistamiseen miehen johdattelua makkarin puolelle, myös poistumista omalta mukavuusalueelta (ehdottanut hienovaraisesti myös pornon katsomista yhdessä), ja oon antanut myös asian olla, siinä toivossa jospa tilanteen hengähdystauko auttaisi asiaan. Vaan ei, pisimmillään kuukauden putkeen annoin asian olla, en antanut mitään vihjausta siihen suuntaan, ja kun uudestaan asiasta kysyin, uusi syy tuli esiin. Mies kertoi (mitä teillä muillakin on ilmeisesti ollut) - "Pelkään satuttavani vauvaa", vaikka hän hyvin tietää ettei se ole mahdollista. Kertoi nyt vasta realisoineensa asian kun potkut alkoi tuntumaan, ja teki myös (kierrellen ja kaarrellen, mutta lopulta) selväksi, ettei loppuraskaudenkaan aikana halua/pysty harrastamaan seksiä, jottei lapseemme satu. Ei minun tai muiden kanssa, eikä edes kuulemma huvita "hakata hanskaan", kaikki halut tyystin kadonneet.

Tuntuu aivan älyttömän pahalta, että meidän aikaisemmin erittäin vilkas seksielämä on nyt saanut lopun, ainakin raskauden ajalle. Pelkään myös omaa reaktiotani synnytyksen jälkeen - kun päälle 40 viikkoa (eikä edes se riitä, en usko että asia korjaantuu heti synnäriltä kotiin palattua) on kulunut, ja paineet ovat nyt jo päälle puolen välin kasvanut näin järkyttäväksi omalta osaltani, niin miten osaan enää suhtautua asiaan uudestaan niin pitkän ajan jälkeen? Itsetuntoni on uponnut nolliin, en tunne enää itseäni naiseksi vaan joksikin, joka sattuu kantamaan mieheni lasta sisällään. Mieheltä tulee silloin tällöin pusuja ja sohvalla silittelyjä, satunnaisia "olet kaunis" -lauseita, mutta niihin on erittäin vaikea enää uskoa. On myös vaikea uskoa selityksiin, vaan tuntuu siltä, että mies piiloutuu vauva-selityksen taakse, koska aikaisemmin on ollut niin paljon erilaisia selityksiä, jotta tilanteelta voisi välttyä. Tunnen itseni kamalaksi..

Huhhuh, tulihan tekstiä :D Onko kukaan samassa tilanteessa, että mies ei halua harrastaa koko raskausaikana seksiä?
 
Luin jostain että oli tehty tutkimus siitä että naisen raskaus laskisi miesten testosteronitasoja joka voi vaikuttaa myös haluttomuuteen.
Noilla miehillä on muutenkin kummallisia uskomuksia, mun mies seisoi koko synnytyksen paraatipaikoilla ja näki koko ponnistusvaiheen ihanuuden mutta kun oli pakko keskustella sektion mahdollisuudesta että tulee mun pääpuoleen mukaan että saa nähdä vauvan syntyvän niin sanoi ettei pysty kun tekee heikkoa :)
Tuo torjutuksi tuleminen on kurjaa mutta mä seksin vähyydestä huolimatta tunsin olevani hirvittävän hyvässä kunnossa ja seksikäs pullukka ;) ja niin taisi moni muukin ajatella :)
Jos selkä kestää niin heitä korkkarit jalkaan hametta tai pikkumustaa peliin meikkaa kun aikaa vielä on, tee kampaus ja nauti omasta kehosta, raskaudesta ja naisellisuudesta vaikkei se seksiä sisältäisikään, jos haluja on, on raskaana ollessa ihan turvallista käyttää leluja kunhan pitää huolen niiden puhtaudesta ja välttää värinän käyttöä :)
Nyt kotona on 5 vkon ikäinen vauva ja pidän kiinni siitä että itseäni varten ehostan bb voiteella ja ripsivärillä joka päivä mutta raskaana ollessa oli aikaa vaikka millaisiin viritelmiin go For it :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Vaikka olisi miten fiksu mies ja faktaa edessä, niin silti voi pelottaa, että vauvaan sattuu.
Omalla ukolla oli kovia pelkoja esikoista odottaessa (no joo, meillä ei se raskaus edes mennyt ns oppikirjan mukaan) vaikka on todella fiksu mies ja varmasti tiesi, ettei voi peniksellään aiheuttaa harmita vauvalle :D

Keskustelua vaan, ja pitkää pinnaa ;)
 
Johannv: suosittelen keskustelemaan asiasta neuvolassa ja miksette menisi käymään esimerkiksi seksuaaliterapeutin vastaanotolla yhdessä miehesi kanssa? Naisella on oikeus seksiin ja läheisyyteen myös raskausaikana :)
 
Meillä kans loppu ihan seinään kaikki. Nyt viikolla 39+1. En ole ottanut loukkauksena, enkä painostanut. Mitäpä sitä, lyhyt aika. Meillä on niin hyvin kaikki muut asiat, ollaan tosi onnellisia ja läheisiä ym. Otetaan vahinko takasin sitte kun paikat kestää :D
 
Positiivisen raskaustestin tehtyäni, on vähentynyt HUOMATTAVASTI. Nyt oon 27+1.
Ja me ollaan onneksi puhuttu siitä, kun tuo mies joskus viime joulukuussa vissiin, vai oliko se tammikuussa, kerran vähän huppelissa, kun ei muuten asiasta pystynyt avautumaan, päätti puhua mulle. Ja mie olin sitä ennen jo ehtinyt kauan miettiä itsekseni ja melkeinpä itkeskellä parhaalle ystävälleni, kun tuntui, että oonko mä jotenkin muuttunut niin ällöttäväksi ja inhottavaksi, että onko mussa jotain vikaa, kun toinen ei enää halua ja tuntuu jopa torjuvan mua.
Mutta nyt ymmärrän ja tiedän ettei vika oo mun, ko mies silloon kerto, että samanlailla oli ex-vaimon ollessa raskaana, että seksielämä hiipu olemattomiin ja olivat vissiin 6kk kokonaan ilman. Koska miehestä tuntuu ja hän pelkää, että satuttaa mua ja/tai masukkia. Meillä nyt ei oo ollut täysin kokonaan seksitöntä - ehkä kuukausi kerrallaan, ettei oo mitään. Jossain vaiheessa pienessä maistissa mies yleensä ei pysty pitämään näppejään erossa musta. :D
Vaikka kyllähän se edelleen tuntuu hieman ikävältä, kun itseä haluttaa eikä saa, vaikkakin ymmärrän ja tiedän sen syyn.
Mutta en mä haluu pakottaa toista, ei se silloin ole kummastakaan kivaa...
 
Takaisin
Top