Juu, oon mä yrittänyt välttää liikaa pukemista. Mutta en sitten tiedä, onko kuitenkin ollut liikaa. Onko teillä Pajunkissa pikku-Ii edelleen vaunukopassa ja onko siinä kansi päällä? Tai laitatko ratasosaan jonkin sortin suojuksen? Mä kun usein pelkään, että tuulen takia tulee kylmä. Monesti laitan makuupussin vaunuun pehmikkeeksi pohjalle, eli se ei tule lapsen ympärille tai päälle. Ratassuojaa oon nykyään käyttänyt just tuulen takia.
Elokuun eloisat
- Ketjun aloittaja Bluerose
- Aloituspäivämäärä
Pajunkissa
Näppärä viestien naputtelija
Meillä on vain ratasosa käytössä ja siellä tarvittaessa makuupussi, pieni virkattu peitto tai vain iso harso. Kuomussa on kiinni aurinkolippa ja hyttysverkko. Ja kuomun takaosasta on vielä tuuletusluukku auki. Mun mielestä siellä vaunussa on helposti niin tunkkainen ja kuuma ilma. Makuupussistakaan en laita sitä pikkuvetoketjua kiinni muuta kuin talvella.
Pajunkissa
Näppärä viestien naputtelija
Niin BTW, laitoin PÄÄSKYNEN sulle yksityisviestiä. En tiedä, näkyykö se ilmoituksena mitenkään vai pitääkö tietää mennä postilaatikkoonsa katsomaan.
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
Noni, valitan taas samasta asiasta: porukkaa on sit siirtyny sinne facebookiin ihan kokonaan... :( Joo, tajuan, että ei viitti kahteen paikkaan kirjottaa samoja juttuja ja että sinne voi niin nopeesti kommentoida... Mutta mua just häiritsee se nimenomaan, että joka kommentista pitäis jaksaa/ehtiä lukemaan 25-50 kommenttia... Täällä pysyis jotenki kartalla asioista.
Onneks nyt sentään muutama käy täällä vielä. Mä siis edelleen tänne kirjotan, silläkin uhalla, että mun viestejä ei kukaan nää eikä noteeraa.
Mua väsyttää. Mulla on stressi. Mä en jaksa. Meijän pitäis olla muuttamassa ens kuussa, tai niinku alkaen lokakuun alusta virallisesti, enkä oo vielä ajatustakaan luonut tavaroitten pakkaamiselle... Tai joo, sen verran, että tällä kertaa kyllä vuokrataan muuttolaatikot joltain muuttofirmalta, ja että stressaa, kun on ite niin poikki ja isomahainen, että en tiijä miten nää tavarat taas löytää tiensä niihin laatikoihin. Puhumattakaan sitte siitä ite muutosta. Kuka ihme ne kaikki kamat sitten kantaa täältä johonki autoon ja sit siitä autosta sinne uuteen asuntoon ja ja ja...
Niin ja asunnon löytäminenki on vielä vaiheessa. Tai joo, saatiin VVO:lta tarjous yhdestä, joka ois ihan kiva ja on hyvällä paikallaki, mutta kun siinä on 3h+k+s ja me oltais haluttu 4h (ettei tarttis ihan just heti taas muuttaa) ja ne neliöt on siellä vähän hassusti järjestetty. Ei silti mitenkään huono vaihtoehto kuitenkaan. Ja sit huomenna päästään kattomaan kakskerroksisen rivarin yhtä asuntoa, joka ois se 4h+k+s joka ainaki paperilla asuntona vaikuttaa täydelliseltä... Siinä ainoa, joka vois mennä pieleen, ois se alue. Katotaan sit huomenna mimmonen paikka se on.
Ja tän asian lisäks tää iso maha alkaa olla tosi hankala. Oliviaa on vaikea kantaa, kun selkä on ihan väärässä asennossa ja rutisee koko ajan. Mua supisteleekin ihan vähän väliä, mutta pakkohan tuota tyttöä on kantaa, kun ei se vielä itekään mihinkään liiku (tai no siis peruuttaa mahallaan ollessaan...). Ei onneks oo kipeitä supistuksia vielä, mutta epämukavia kuitenki.
Onneks meillä on torstaina VIIMEINKIN se neuvolalääkäri, sekä O:n 8kk neuvola että mun äitiysneuvola. Pääsee kysymään asioista ammatti-ihmiseltä. O:lla on outo tapa heittää päätään taaksepäin ihan jatkuvasti. Jos se istuu jossain, niin se takoo takaraivoaan selkänojaan. Esim syöttötuolissa on pakko pitää toista pehmustetta sen tuolin oman pehmusteen lisäksi, kun se ei vaan tajua, että kun ite lyö päänsä takana olevaan selkänojaan, niin se sattuu... Ja kun se on lattialla mahallaan ja nojaa käsiinsä, niin se heittää päätään tosi ikävän näköisesti taaksepäin. Tuntuu ihan että siltä kohta katkeaa niska, kun niin lujasti heilahtaa se pää... Mitähän tällekki nyt tekis...
Meillä ei siis vieläkään kontata, vaikka O osaakin kyllä mennä konttausasentoon. Se vaan peruuttaa, kun on mahallaan jossain. Ja tietty pyörii napansa ympäri ja osaa kyllä kääntyä mahalta selälleen ja takas, mutta ei sitä kovin usein harrasta. Ja jos sitä yrittää houkutella jollain lelulla tms, että tulis eteenpäin, niin yrittää ensin kurotella siihen ja kun tajuaa, että ei yletä, niin lopettaa kurottelun ja keskittyy johonki muuhun leluun/hommaan. Toteaa siis vaan itekseen että "jaa, en yllä, enpä viitsi sitte väkisin".
Nyt pakko mennä syömään kun tää närästys ajaa mut taas ihan hulluuden partaalle... Vielä 12 pitkää viikkoa pitäis kestää tätä!!! AARRGGGGHHHH!!!!
Onneks nyt sentään muutama käy täällä vielä. Mä siis edelleen tänne kirjotan, silläkin uhalla, että mun viestejä ei kukaan nää eikä noteeraa.
Mua väsyttää. Mulla on stressi. Mä en jaksa. Meijän pitäis olla muuttamassa ens kuussa, tai niinku alkaen lokakuun alusta virallisesti, enkä oo vielä ajatustakaan luonut tavaroitten pakkaamiselle... Tai joo, sen verran, että tällä kertaa kyllä vuokrataan muuttolaatikot joltain muuttofirmalta, ja että stressaa, kun on ite niin poikki ja isomahainen, että en tiijä miten nää tavarat taas löytää tiensä niihin laatikoihin. Puhumattakaan sitte siitä ite muutosta. Kuka ihme ne kaikki kamat sitten kantaa täältä johonki autoon ja sit siitä autosta sinne uuteen asuntoon ja ja ja...
Niin ja asunnon löytäminenki on vielä vaiheessa. Tai joo, saatiin VVO:lta tarjous yhdestä, joka ois ihan kiva ja on hyvällä paikallaki, mutta kun siinä on 3h+k+s ja me oltais haluttu 4h (ettei tarttis ihan just heti taas muuttaa) ja ne neliöt on siellä vähän hassusti järjestetty. Ei silti mitenkään huono vaihtoehto kuitenkaan. Ja sit huomenna päästään kattomaan kakskerroksisen rivarin yhtä asuntoa, joka ois se 4h+k+s joka ainaki paperilla asuntona vaikuttaa täydelliseltä... Siinä ainoa, joka vois mennä pieleen, ois se alue. Katotaan sit huomenna mimmonen paikka se on.
Ja tän asian lisäks tää iso maha alkaa olla tosi hankala. Oliviaa on vaikea kantaa, kun selkä on ihan väärässä asennossa ja rutisee koko ajan. Mua supisteleekin ihan vähän väliä, mutta pakkohan tuota tyttöä on kantaa, kun ei se vielä itekään mihinkään liiku (tai no siis peruuttaa mahallaan ollessaan...). Ei onneks oo kipeitä supistuksia vielä, mutta epämukavia kuitenki.
Onneks meillä on torstaina VIIMEINKIN se neuvolalääkäri, sekä O:n 8kk neuvola että mun äitiysneuvola. Pääsee kysymään asioista ammatti-ihmiseltä. O:lla on outo tapa heittää päätään taaksepäin ihan jatkuvasti. Jos se istuu jossain, niin se takoo takaraivoaan selkänojaan. Esim syöttötuolissa on pakko pitää toista pehmustetta sen tuolin oman pehmusteen lisäksi, kun se ei vaan tajua, että kun ite lyö päänsä takana olevaan selkänojaan, niin se sattuu... Ja kun se on lattialla mahallaan ja nojaa käsiinsä, niin se heittää päätään tosi ikävän näköisesti taaksepäin. Tuntuu ihan että siltä kohta katkeaa niska, kun niin lujasti heilahtaa se pää... Mitähän tällekki nyt tekis...
Meillä ei siis vieläkään kontata, vaikka O osaakin kyllä mennä konttausasentoon. Se vaan peruuttaa, kun on mahallaan jossain. Ja tietty pyörii napansa ympäri ja osaa kyllä kääntyä mahalta selälleen ja takas, mutta ei sitä kovin usein harrasta. Ja jos sitä yrittää houkutella jollain lelulla tms, että tulis eteenpäin, niin yrittää ensin kurotella siihen ja kun tajuaa, että ei yletä, niin lopettaa kurottelun ja keskittyy johonki muuhun leluun/hommaan. Toteaa siis vaan itekseen että "jaa, en yllä, enpä viitsi sitte väkisin".
Nyt pakko mennä syömään kun tää närästys ajaa mut taas ihan hulluuden partaalle... Vielä 12 pitkää viikkoa pitäis kestää tätä!!! AARRGGGGHHHH!!!!
Lillywhite
Jostain jotain jo tietävä
Täällä ollaan. Minulle sopii edelleen oikein hyvin FB:n ja tämän yhteiskäyttö. Jos tämän saisi jotenkin salaiseksi ryhmäksi niin mieluummin kirjottelisin tänne pitkät pätkät. Mutta en halua kutsua poikaa omalla nimellään "julkisesti" enkä kertoa mitän yksityisiä asioita. Naamakirjassa sitten vähän enemmän jo uskaltaakin.
Meillä kontataan ja noustaan polvi seisontaan ihan jo nojaamatta mihinkään. Mutta, vieläkään A ei istu kunnolla! Istuu siis syöttiksessä ja lattialla jos vaikka minä olen hajareisin takana varmistamassa, mutta yksinään keikkaa ihan mihin sattuu.
Äänteitä tulee jos minkälaista, mitään selkeitä sanoja ei toki vielä. Ikääkin vasta rapiat 7kk. Tänään poitsu oppi taputtamaan kun minä laulan "minä taputan minä taputan minä taa-taa-taaputan" :)
Syömiset menee loistavasti, A syö mitä syö 5 aterialla. Joko sormiruokaillen, soseita tai niiden yhdistelmänä. Tissiä vähän joka välissä, lähinnä ennen unia ja jos ruokailut venyy.
Eilinen oli ihan unelmapäivä nukkumisten suhteen, herätys 7.00 aamu-unet 1,5h sängyssä äitin ja isin vieressä ja päivällä toiset 2h unet. Heräsi niiltä neljän jälkeen ja jaksoi seiskaan asti hienosti. Iltapalat, kylvyt ja nukahti sänkyyn vaan kääntämällä kylkeä! Muutenkin ollut niin ihanan iloinen poika vaikka etuylähammas pullottaa valtavana rakkulana!
Peekaylle jos rahaa olis niin palkkaisitte muuttofirman tekeen koko homman! Toisaalta sijoituksena vois olla aika bueno, säästäisi omat voimat, hermot ja parisuhteen. Mä oon pro-pakkaaja ja purkaja, mutta kantamista vihaan vihaan vihaan. Varsinkin niitä kukka puskia ja naulakoita mitkä jää viimeiseksi eikä mahdu laatikoihin.
Mutta nyt tuo lapsi kaivelee kissanhiekka laatikkoa, ja mies siivoilee edellistä sotkua roskiksen levittämisestä joten gotta go.
Meillä kontataan ja noustaan polvi seisontaan ihan jo nojaamatta mihinkään. Mutta, vieläkään A ei istu kunnolla! Istuu siis syöttiksessä ja lattialla jos vaikka minä olen hajareisin takana varmistamassa, mutta yksinään keikkaa ihan mihin sattuu.
Äänteitä tulee jos minkälaista, mitään selkeitä sanoja ei toki vielä. Ikääkin vasta rapiat 7kk. Tänään poitsu oppi taputtamaan kun minä laulan "minä taputan minä taputan minä taa-taa-taaputan" :)
Syömiset menee loistavasti, A syö mitä syö 5 aterialla. Joko sormiruokaillen, soseita tai niiden yhdistelmänä. Tissiä vähän joka välissä, lähinnä ennen unia ja jos ruokailut venyy.
Eilinen oli ihan unelmapäivä nukkumisten suhteen, herätys 7.00 aamu-unet 1,5h sängyssä äitin ja isin vieressä ja päivällä toiset 2h unet. Heräsi niiltä neljän jälkeen ja jaksoi seiskaan asti hienosti. Iltapalat, kylvyt ja nukahti sänkyyn vaan kääntämällä kylkeä! Muutenkin ollut niin ihanan iloinen poika vaikka etuylähammas pullottaa valtavana rakkulana!
Peekaylle jos rahaa olis niin palkkaisitte muuttofirman tekeen koko homman! Toisaalta sijoituksena vois olla aika bueno, säästäisi omat voimat, hermot ja parisuhteen. Mä oon pro-pakkaaja ja purkaja, mutta kantamista vihaan vihaan vihaan. Varsinkin niitä kukka puskia ja naulakoita mitkä jää viimeiseksi eikä mahdu laatikoihin.
Mutta nyt tuo lapsi kaivelee kissanhiekka laatikkoa, ja mies siivoilee edellistä sotkua roskiksen levittämisestä joten gotta go.
Voi Peekay, toivottavasti saatte muuttoapua! Juuri saman kokeneena tiedän kyllä täsmälleen, miten rankkaa muuttaminen pienen lapsen kanssa on, ja minä en ole edes raskaana. Tuo Olivian tapa heitellä päätä kuulostaa aika hurjalta. Mun tietojen mukaan pään hakkaaminen (voisko tän rinnastaa siihen?) on kuitenki useimmiten iän mukana ohi menevä tapa, ja tyypillistä just tän ikäsillä. Kannattaa kuitenki kysyä siitä lääkäriltä.
Muakin vähän harmittaa, kun täällä foorumilla on nykysin niin hiljaista. Käyn kyllä melkein joka päivä lukemassa, onko tänne kukaan mitään kirjotellut. Ymmärrän kyllä kuitenkin täysin, että paremman yksityisyyden vuoksi useimmat kirjottaa mieluummin facebookin ryhmässä.
Mulle on iskenyt aivan hirveä himo ompelemiseen. Lapsille on niin paljon ihania kankaita ja kauppojen valmisvaatteissa ei oo läheskään niin kivoja ja värikkäitä kuoseja. Innostuin yks päivä kokeilemaan applikointiakin, eikä se ihan niin vaikeaa ollutkaan kuin muistelin. Ensimmäinen yritelmä tosin meni roskikseen, mutta toisesta tuli jo ihan hyvä. :) Kun vaan ois enemmän aikaa ommella.
Kasperi on lähteny kävelemään tukea pitkin. Konttaustaidotkin ovat kokoajan parantuneet, mutta ryömimällä pääsee edelleen kovempaa. Mataliin paikkoihin, esim. sohvapöydän alahyllylle kiipeäminenkin onnistuu. Melkoisen vauhdikas tapaus tuo on, eikä kyllä osaa yhtään varoa. Äidillä sais olla silmät selässäkin. Pikku muksahduksista poika ei paljon välitä, vaan jatkaa saman tien touhuamista. Saiskohan jostain ostettua vähän itsesuojeluvaistoa? :P
Joo, täytyneepä tästä lähteä herättelemään poikaa, että ehditään yhdeksi neuvolaan.
Muakin vähän harmittaa, kun täällä foorumilla on nykysin niin hiljaista. Käyn kyllä melkein joka päivä lukemassa, onko tänne kukaan mitään kirjotellut. Ymmärrän kyllä kuitenkin täysin, että paremman yksityisyyden vuoksi useimmat kirjottaa mieluummin facebookin ryhmässä.
Mulle on iskenyt aivan hirveä himo ompelemiseen. Lapsille on niin paljon ihania kankaita ja kauppojen valmisvaatteissa ei oo läheskään niin kivoja ja värikkäitä kuoseja. Innostuin yks päivä kokeilemaan applikointiakin, eikä se ihan niin vaikeaa ollutkaan kuin muistelin. Ensimmäinen yritelmä tosin meni roskikseen, mutta toisesta tuli jo ihan hyvä. :) Kun vaan ois enemmän aikaa ommella.
Kasperi on lähteny kävelemään tukea pitkin. Konttaustaidotkin ovat kokoajan parantuneet, mutta ryömimällä pääsee edelleen kovempaa. Mataliin paikkoihin, esim. sohvapöydän alahyllylle kiipeäminenkin onnistuu. Melkoisen vauhdikas tapaus tuo on, eikä kyllä osaa yhtään varoa. Äidillä sais olla silmät selässäkin. Pikku muksahduksista poika ei paljon välitä, vaan jatkaa saman tien touhuamista. Saiskohan jostain ostettua vähän itsesuojeluvaistoa? :P
Joo, täytyneepä tästä lähteä herättelemään poikaa, että ehditään yhdeksi neuvolaan.
Pajunkissa
Näppärä viestien naputtelija
Noni, katos vaan! Mä jo kauhuissani katselin monta päivää, että tällainen show stopperiko musta on tullut! :) Sen kerran kun saan aikaiseksi jotain kirjoittaa, niin palsta on hiljaa melkein viikon. Hehheh.
Mä en kyllä yhtään tiedä, mistä tättärä puhuit, kun haukkumisesta ja loan heitosta mainitsit, mutta ilmeisesti liittyy johonkin muuhun kuin tämän palstan keskusteluihin. Ainakin toivon niin, tai sitten joko mulla on mennyt jotain ohi tai sitten olet käsittänyt jotain pahasti väärin.
Turha siitä facebooksita on jauhaa. Sinne ei kenenkään ole pakko tulla, kuten ei myösään kenenkään tarvitse tehdä uskollisuuslupausta tälle palstalle. :D Mulle kelpaa asiat juuri näin, kuin ne ovat. Kun kännykät tulivat aikoinaan rahvaidenkin saataville, oli niiden kanssa ihan samaa venkoilua, toiset vannoivat lankaliittymän nimeen. Ihan sama mulle, kai se on jokaisen oma asia, miten haluaa olla tavoitettavissa tai tässä kohtaa, missä asioistaan kirjoitella. Mutta kuten Jekkukin sanoi, itse en myöskään halua henkilökohtaisista asioista kirjoittaa täällä tai esimerkisi kertoa lapsen nimeä. Tässä ammatissa ei koskaan tiedä, millaisia asiakkaita osuu kohdalle, ja oman lapseni nimi on sen verran harvinainen, että sen googlettamalla päätyisi varmasti aika äkkiä näihin keskusteluihin.
Voi että, Peekay, mikä tilanne! Mä usein mietin sua ja jännityksellä ja mielenkiinnolla oon täällä "raskaana" sun kanssa. :D Kyllähän teidän on pakko saada jostain muuttoapua. Ja jos ette saa, niin sitten vain sun iso ja vahva miehesi hoitaa kaiken raskaan, koska niinhän miehet tekevät, eikö niin? Sulla oli ne pyykit sun muut. :D
Meilläkään ei Ii konttaa tai muuten liiku. Istuskelee päivät pitkät leikkimässä ja viihtyy niin maan mainiosti. Kovaa meteliä on pitänyt jo pari kuukautta. Huutaa, kiljuu ja kirkuu innoissaan. Silloin puolivuotisneuvolassa terveydenhoitaja povasi, että Ii alkaisi varhain puhua, ja niinpä olen odotellut niitä tavua, joita ei vain kuulu. Tai noh, "Ha-haaaa!" ja "he-heee!, mutta ei muuta. Eilen sitten viimein alkoi kevyt "ba". Niin, että ääntä tuli vain niukasti. Lähinnä opetteli vain huulien käyttöä. Tänään aivan yhtäkkiä alkoi tulla jos jonkinlaista, mutta sellaista, mitä on lähes mahdotonta saattaa kirjalliseen muotoon. Lähinnä tavuja, joissa on epäimääräisesti joitain pehmeitä konsonantteja, kuten d, g ja b. Mitähän kieltä tuo likka alkaa puhua. Vauvanahan se itki "Lää" ne harvat kerrat kun itki. Se kuulemma on ainakin arabiaa, tarkoittaen ei. :)
Heiluttamista on harjoiteltu. Lähinnä siten, että äiti heiluttaa, sanoo hei-hei, ja Ii katsoo ja nauraa. Tänään Iikin huitoi kahdella kädellä ja nautti uusista tavuistaan "jeij-jeij-jeij-jeij."
Vieläkään en ole raaskinut luopua kehdosta. Joka päivä jo monen viikon ajan olen ajatellut, että huomenna, huomenna ja kun huominen tulee, niin ajattelen, että kyllähän se tyttö ihan hyvin vielä mahtuu... Kummipoikani (jolle kehdon olen aikoinaan tehnyt) äiti ihmetteli Iin ollessa parin kuukauden ikäinen, että noin iso ja vielä nukkuu kehdossa...Noh, siitä on nyt puoli vuotta... :D
Noniin. Saas nähdä onko taas 5 päivää hiljaista tämän jälkeen. :D Nyt pitää mennä, kohta lähdetään kyläilemään.
Mä en kyllä yhtään tiedä, mistä tättärä puhuit, kun haukkumisesta ja loan heitosta mainitsit, mutta ilmeisesti liittyy johonkin muuhun kuin tämän palstan keskusteluihin. Ainakin toivon niin, tai sitten joko mulla on mennyt jotain ohi tai sitten olet käsittänyt jotain pahasti väärin.
Turha siitä facebooksita on jauhaa. Sinne ei kenenkään ole pakko tulla, kuten ei myösään kenenkään tarvitse tehdä uskollisuuslupausta tälle palstalle. :D Mulle kelpaa asiat juuri näin, kuin ne ovat. Kun kännykät tulivat aikoinaan rahvaidenkin saataville, oli niiden kanssa ihan samaa venkoilua, toiset vannoivat lankaliittymän nimeen. Ihan sama mulle, kai se on jokaisen oma asia, miten haluaa olla tavoitettavissa tai tässä kohtaa, missä asioistaan kirjoitella. Mutta kuten Jekkukin sanoi, itse en myöskään halua henkilökohtaisista asioista kirjoittaa täällä tai esimerkisi kertoa lapsen nimeä. Tässä ammatissa ei koskaan tiedä, millaisia asiakkaita osuu kohdalle, ja oman lapseni nimi on sen verran harvinainen, että sen googlettamalla päätyisi varmasti aika äkkiä näihin keskusteluihin.
Voi että, Peekay, mikä tilanne! Mä usein mietin sua ja jännityksellä ja mielenkiinnolla oon täällä "raskaana" sun kanssa. :D Kyllähän teidän on pakko saada jostain muuttoapua. Ja jos ette saa, niin sitten vain sun iso ja vahva miehesi hoitaa kaiken raskaan, koska niinhän miehet tekevät, eikö niin? Sulla oli ne pyykit sun muut. :D
Meilläkään ei Ii konttaa tai muuten liiku. Istuskelee päivät pitkät leikkimässä ja viihtyy niin maan mainiosti. Kovaa meteliä on pitänyt jo pari kuukautta. Huutaa, kiljuu ja kirkuu innoissaan. Silloin puolivuotisneuvolassa terveydenhoitaja povasi, että Ii alkaisi varhain puhua, ja niinpä olen odotellut niitä tavua, joita ei vain kuulu. Tai noh, "Ha-haaaa!" ja "he-heee!, mutta ei muuta. Eilen sitten viimein alkoi kevyt "ba". Niin, että ääntä tuli vain niukasti. Lähinnä opetteli vain huulien käyttöä. Tänään aivan yhtäkkiä alkoi tulla jos jonkinlaista, mutta sellaista, mitä on lähes mahdotonta saattaa kirjalliseen muotoon. Lähinnä tavuja, joissa on epäimääräisesti joitain pehmeitä konsonantteja, kuten d, g ja b. Mitähän kieltä tuo likka alkaa puhua. Vauvanahan se itki "Lää" ne harvat kerrat kun itki. Se kuulemma on ainakin arabiaa, tarkoittaen ei. :)
Heiluttamista on harjoiteltu. Lähinnä siten, että äiti heiluttaa, sanoo hei-hei, ja Ii katsoo ja nauraa. Tänään Iikin huitoi kahdella kädellä ja nautti uusista tavuistaan "jeij-jeij-jeij-jeij."
Vieläkään en ole raaskinut luopua kehdosta. Joka päivä jo monen viikon ajan olen ajatellut, että huomenna, huomenna ja kun huominen tulee, niin ajattelen, että kyllähän se tyttö ihan hyvin vielä mahtuu... Kummipoikani (jolle kehdon olen aikoinaan tehnyt) äiti ihmetteli Iin ollessa parin kuukauden ikäinen, että noin iso ja vielä nukkuu kehdossa...Noh, siitä on nyt puoli vuotta... :D
Noniin. Saas nähdä onko taas 5 päivää hiljaista tämän jälkeen. :D Nyt pitää mennä, kohta lähdetään kyläilemään.
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
Joo, siis mähän pyysin tarjouksia monestakin muuttofirmasta jo tuossa kuukausi sitte, mutta oli ne niin kalliita, että ei mitään toivoakaan semmosen käyttämisestä...
Käytiin tänään kattomassa se rivariasunto ja se oli kyllä niin karmeassa kunnossa, että me ei todellakaan sinne muuteta. Siellä oli seinät ihan kaameessa kunnossa, reikiä ja ruuveja ja todnäk lasten piirtelyjä ja semmosia korjauksia, joitten päällä ei ollu maalia... Se lattian muovimatto oli kans aivan järkky, hirveitä tahroja, jotka ei kyllä millään aineellä räjähdä siitä pois ja siihenki oli lapset piirrelleet. Ja ne huoneet oli tosi pieniä ja se koko talo oli niin kaukana lähimmästä bussipysäkistä, että ei se meille autottomille kyllä kelpaa...
Huoh.
Otetaan siis se 3h asunto, jota aiemmin käytiin kattomassa. Se on ainaki uus rakennus (ei siis tarvi remppaa järkätä heti ekaks) ja bussit kulkee ihan läheltä. Ja siinä oli kuitenki ne neliöt paremmin järjestetty, ku tässä 4h asunnossa. Onneks sentään tää asia edes nyt ratkes, niin ei tarvi tätä enää miettiä!
Ja siis just sanoin mun äitille tänään puhelimessa, että sen on parempi olla sit vapaalla sillon, kun me muutetaan, että saa luvan tulla mun avuks pakkaamaan ja purkamaan ja siivoomaan yms yms. Onneks saadaan se uuden asunnon avain jo viikkoa ennen ku tää pitää luovuttaa, eli saadaan rauhassa muuttaa, eikä kaikkea tarvi yhtenä päivänä raahata. Ja mun vanhemmilla on semmonen kuomullinen peräkärry, eli sillä saadaan kuskattua ainaki suurin osa, jos ei jopa kaikkiaki tavaroita. Ne laatikot kyllä edelleenki vuokrataan jostain firmasta! :) Ja mun isä saa kyllä kans luvan sit raahautua auttamaan kantamisessa. Ja muutama muuki sukulainen, jotka asuu tässä lähettyvillä.
Ja Pajunkissa: joo, siis iso ja riski mieheni tietty hoitaa kantamiset!! :D Ei ku ihan oikeesti, sillä on kyllä muskelit siihen hommaan, mut eihän sekään yksin pysty jotain sänkyä ja kirjahyllyä kantamaan, eli kaveri pitää siihen saada.
Ja Zoe: joo, mä kans luin jostain, että se pään hakkaaminen ois jotenki tähän ikään kuuluvaa, ja oonki koittanu sillä rauhotella omaa mieltäni. Mut on se silti niin hurjan näköstä, että kysyn kyllä lääkäriltä sit torstaina.
Meillä syödään vaihtelevasti... Soseita lounaalla ja päivällisellä ja iltapuuro. Muuten sitte korviketta. En vielä oo viittiny vähentää korviketta, kun sitä menee nykyiselläänkin niin vähän, että kohta O ei sit saiskaan sitä tarpeeks (siis ohjeitten mukaan tarpeeks). Välillä O pistelee koko semmosen pikkupurkin jotain liha-kasvissosetta ja sen päälle vielä puoli purkkia jotain hedelmäsosetta yhdellä aterialla ja sit taas toisina päivinä syöminen on ihan tuskaa ja saan tungettua sille juuri ja juuri yhen neljäsosan jotain ja yhen kolmasosan jotain toista sosetta... Sormin se syö vasta niitä maissinaksuja, on kyllä jo melko pro siinä. Ja sit kurkkua on maisteltu muutaman kerran.
Mulla on se ongelma tässä syömisessä, että mulla on itellä jo niin kova nälkä siinä vaiheessa ku syötän Oliviaa, että mulla menee heti hermot, jos se ei syö tai hidastelee kauheesti (se on kyllä TOSI hidas syömään, mun äitiki sano...) enkä tykkää sotkemisesta. Eli jotta se syöminen käyttäis nopeammin, niin minä syötän. Lapsi sit saa sitä sormin kokeiltavaa sapuskaa vasta siinä vaiheessa kun on jo syöty jotain sosetta ja mä voin nousta laittaan itelleni jotain sapuskaa. Pitäis varmaan antaa jo edes oma lusikka sille, niin sais jotain opetella... Mut kun sit tulee kauhee sotku... :/
Niin ja musta tuntuu, että mun pitää ihan jatkuvasti vaan syödä... taas. Se toinen sokerirasitus oli viime torstaina, enkä tiijä vielä miten siinä sit kävi... oon kuitenki yrittäny syödä usein ja pieniä annoksia, että närästys ois paremmin kurissa ja ettei tulis sitä raskausdiabetesta taas. Jospa huomenna soittais sinne neuvolaan..
Tulipas omaa napaa taas. Oh well, lukee ken jaksaa. Nyt nukkuun, öitä! :)
Käytiin tänään kattomassa se rivariasunto ja se oli kyllä niin karmeassa kunnossa, että me ei todellakaan sinne muuteta. Siellä oli seinät ihan kaameessa kunnossa, reikiä ja ruuveja ja todnäk lasten piirtelyjä ja semmosia korjauksia, joitten päällä ei ollu maalia... Se lattian muovimatto oli kans aivan järkky, hirveitä tahroja, jotka ei kyllä millään aineellä räjähdä siitä pois ja siihenki oli lapset piirrelleet. Ja ne huoneet oli tosi pieniä ja se koko talo oli niin kaukana lähimmästä bussipysäkistä, että ei se meille autottomille kyllä kelpaa...
Huoh.
Otetaan siis se 3h asunto, jota aiemmin käytiin kattomassa. Se on ainaki uus rakennus (ei siis tarvi remppaa järkätä heti ekaks) ja bussit kulkee ihan läheltä. Ja siinä oli kuitenki ne neliöt paremmin järjestetty, ku tässä 4h asunnossa. Onneks sentään tää asia edes nyt ratkes, niin ei tarvi tätä enää miettiä!
Ja siis just sanoin mun äitille tänään puhelimessa, että sen on parempi olla sit vapaalla sillon, kun me muutetaan, että saa luvan tulla mun avuks pakkaamaan ja purkamaan ja siivoomaan yms yms. Onneks saadaan se uuden asunnon avain jo viikkoa ennen ku tää pitää luovuttaa, eli saadaan rauhassa muuttaa, eikä kaikkea tarvi yhtenä päivänä raahata. Ja mun vanhemmilla on semmonen kuomullinen peräkärry, eli sillä saadaan kuskattua ainaki suurin osa, jos ei jopa kaikkiaki tavaroita. Ne laatikot kyllä edelleenki vuokrataan jostain firmasta! :) Ja mun isä saa kyllä kans luvan sit raahautua auttamaan kantamisessa. Ja muutama muuki sukulainen, jotka asuu tässä lähettyvillä.
Ja Pajunkissa: joo, siis iso ja riski mieheni tietty hoitaa kantamiset!! :D Ei ku ihan oikeesti, sillä on kyllä muskelit siihen hommaan, mut eihän sekään yksin pysty jotain sänkyä ja kirjahyllyä kantamaan, eli kaveri pitää siihen saada.
Ja Zoe: joo, mä kans luin jostain, että se pään hakkaaminen ois jotenki tähän ikään kuuluvaa, ja oonki koittanu sillä rauhotella omaa mieltäni. Mut on se silti niin hurjan näköstä, että kysyn kyllä lääkäriltä sit torstaina.
Meillä syödään vaihtelevasti... Soseita lounaalla ja päivällisellä ja iltapuuro. Muuten sitte korviketta. En vielä oo viittiny vähentää korviketta, kun sitä menee nykyiselläänkin niin vähän, että kohta O ei sit saiskaan sitä tarpeeks (siis ohjeitten mukaan tarpeeks). Välillä O pistelee koko semmosen pikkupurkin jotain liha-kasvissosetta ja sen päälle vielä puoli purkkia jotain hedelmäsosetta yhdellä aterialla ja sit taas toisina päivinä syöminen on ihan tuskaa ja saan tungettua sille juuri ja juuri yhen neljäsosan jotain ja yhen kolmasosan jotain toista sosetta... Sormin se syö vasta niitä maissinaksuja, on kyllä jo melko pro siinä. Ja sit kurkkua on maisteltu muutaman kerran.
Mulla on se ongelma tässä syömisessä, että mulla on itellä jo niin kova nälkä siinä vaiheessa ku syötän Oliviaa, että mulla menee heti hermot, jos se ei syö tai hidastelee kauheesti (se on kyllä TOSI hidas syömään, mun äitiki sano...) enkä tykkää sotkemisesta. Eli jotta se syöminen käyttäis nopeammin, niin minä syötän. Lapsi sit saa sitä sormin kokeiltavaa sapuskaa vasta siinä vaiheessa kun on jo syöty jotain sosetta ja mä voin nousta laittaan itelleni jotain sapuskaa. Pitäis varmaan antaa jo edes oma lusikka sille, niin sais jotain opetella... Mut kun sit tulee kauhee sotku... :/
Niin ja musta tuntuu, että mun pitää ihan jatkuvasti vaan syödä... taas. Se toinen sokerirasitus oli viime torstaina, enkä tiijä vielä miten siinä sit kävi... oon kuitenki yrittäny syödä usein ja pieniä annoksia, että närästys ois paremmin kurissa ja ettei tulis sitä raskausdiabetesta taas. Jospa huomenna soittais sinne neuvolaan..
Tulipas omaa napaa taas. Oh well, lukee ken jaksaa. Nyt nukkuun, öitä! :)
"Kaikilla muilla" varmaan nukutaan jo hienosti pitkät ja yhtenäiset yöunet? :) Meillä ei mikään tunnu auttavan neitiä nukkumaan pitempiä pätkiä. Eikä enää meinaa millään osata etsiä syitäkään tai apukeinoa neidin heräämisiin ja uudelleen uneen saattamisiin. Kai sitä pitää vaan yrittää muistaa, että tämä on vain väliaikaista. Neidin elämää ei näytä yhtään hetkauttavan vaikka kuinka olisi yöllä heräillyt. Päivät on aina yhtä ihania, leikkiä ja riemua riittää, päiväunet ja syömiset menee loistavasti. Äidin pinna vaan meinaa olla kirellä kun ei saa riittävästi unta...
Hurtti, joo meillä ainakin nukutaan tosi hienosti yöt läpeensä ja päiväunetkin ilman keskeytyksiä. Jos päivällä vahingossa herääkin ennen aikojaan, niin nukahtaa heti uudestaan. J-A P-A-S-K-A-T. :)
No, on yöllä pidempiäkin jaksoja. 4-5 tuntia on ainakin yksi pätkä. Mutta ei se ole niin hienoa, miltä joidenkin mielestä kuulostaa. Aamuyö on usein yhtä pyörimistä ja vinkunaa, että aika tööt olen kun pitää ruveta nousemaan. Ja päiväunet. En edes alota niistä. Jonain päivänä... Niin nukuttaminen yöunille nykyään. Voi helvetti.
Morjens.
No, on yöllä pidempiäkin jaksoja. 4-5 tuntia on ainakin yksi pätkä. Mutta ei se ole niin hienoa, miltä joidenkin mielestä kuulostaa. Aamuyö on usein yhtä pyörimistä ja vinkunaa, että aika tööt olen kun pitää ruveta nousemaan. Ja päiväunet. En edes alota niistä. Jonain päivänä... Niin nukuttaminen yöunille nykyään. Voi helvetti.
Morjens.
RK78
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä Neiti ei syö enää yöllä mut pyörii ja hyörii siitäkin edestä, kello 23-02.00 on kaikista vailkainta aikaa, Neiti on kyllä unessa mut pitää kääntää selälleen,laittaa tutia,aina kun itse saat unesta kiinni sitten kitinä alkaa. Neiti herää 07-07.30 välillä aamulla. Päikkärit on meillä kans nyt vähän hakusessa nukkuu yhdet pitkät päikkärit(1,5-2h) ja 1-2 pienenmmät(15-45min)
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
No meillä kyllä ihan oikeasti nukutaan tästä noin 21:30 tai 22 alkaen aamuun 06 tai 06:30 tai joskus jopa 07 asti. Mun tarttis ihan oikeesti opetella mennä nukkuun heti ku tuo Oliviaki menee, jotta ehtisin itekin saada tarpeeksi unta. Joka ilta kuitenki kukun hereillä ainaki klo 23 jälkeen asti... Ja sit oon ihan naatti aamulla, kun pitää nousta. Kaiketi tää väsymys johtuu tästä raskaudesta, vaikka oon kyllä muutenki pitkäuninen. Onneks saan kuitenki nukkua sit lähes aina ne Olivian aamupäikkärit kans, eli noin 9-10:30 yleensä.
Meillä siis tällä hetkellä on aamulla noin 1,5h päikkärit ja sit iltapäivällä joskus klo 14 alkaen noin 1,5-2h päikkärit. Tosin nyt ihan viime aikoina on vähän enemmän ollut kitinää ja väsymystä ja päikkäriajat vähän liikuskelleet...
Ja hei, MIKSI tää neito ei yhtäkkiä syö soseita ollenkaan niin hienosti ku on tähän asti syöny??? Voiko johtua hampaitten tekemisestä vai mitä tässä pitää alkaa epäillä? Ennen meni yks semmonen 5kk-Piltti purkki lounaalla jotain kasvis-lihasosetta ja päälle vielä 1/3 tai jopa puoli purkkia jotain marjasosetta ja päivällisellä vähän vähemmän sitä ruokasosetta ja about saman verran marja/hedelmäsosetta. Nyt ehkä noin viikon on tuskalla ja työllä mennyt muutama lusikallinen - 1/3 sitä ruokaa ja joskus enemmän ja joskus vähemmän niitä hedelmä/marjasoseita! Korviketta juo samoja määriä, joskus vähän enemmän, ja iltapuuron kuitenki popsii hyvällä mielellä joka ilta. Oli kuitenki eilen neuvolalääkärin mukaan ihan just tarkalleen omalla käyrällään kasvussa, sekä pituus että paino, eli kai se tarpeeks sitä energiaa saa...
Meillä siis tällä hetkellä on aamulla noin 1,5h päikkärit ja sit iltapäivällä joskus klo 14 alkaen noin 1,5-2h päikkärit. Tosin nyt ihan viime aikoina on vähän enemmän ollut kitinää ja väsymystä ja päikkäriajat vähän liikuskelleet...
Ja hei, MIKSI tää neito ei yhtäkkiä syö soseita ollenkaan niin hienosti ku on tähän asti syöny??? Voiko johtua hampaitten tekemisestä vai mitä tässä pitää alkaa epäillä? Ennen meni yks semmonen 5kk-Piltti purkki lounaalla jotain kasvis-lihasosetta ja päälle vielä 1/3 tai jopa puoli purkkia jotain marjasosetta ja päivällisellä vähän vähemmän sitä ruokasosetta ja about saman verran marja/hedelmäsosetta. Nyt ehkä noin viikon on tuskalla ja työllä mennyt muutama lusikallinen - 1/3 sitä ruokaa ja joskus enemmän ja joskus vähemmän niitä hedelmä/marjasoseita! Korviketta juo samoja määriä, joskus vähän enemmän, ja iltapuuron kuitenki popsii hyvällä mielellä joka ilta. Oli kuitenki eilen neuvolalääkärin mukaan ihan just tarkalleen omalla käyrällään kasvussa, sekä pituus että paino, eli kai se tarpeeks sitä energiaa saa...
Lillywhite
Jostain jotain jo tietävä
Jaahas täällä on taas kipuinen poika.
Tai no viimeksi oli kaksi kuukautta sitten flunssassa ja silloin oli eka korvatulehduskin. Nyt käytiin tsekkaamassa korvat, mutta ylläripylläri kurkku olikin punakka ja imusolmukkeet turvoksissa. Itsellään pitäisi mennä ohi onneksi. Annoin särkylääkettä yötä vasten, ettei toisen tarvitsisi yöllä heräillä kipeän kurkun takia :( Tosi reipas on kyllä A ollut, ja innokas menemään ympäri kämppää. Muutama itkukohtaus ollut nyt tänään ja eilen ja siitä pääteltiinkin että jotain on vialla. Veti ruokapöydässä olkapäätä korvaa vasten ja ajattelin että korvissa on jotain, mutta ei onneksi.
Meillä on myös ah niin ihana eroahdisus alkanut oikein kunnolla. Vessaan kun menen pitää jatkuvasti puhua pälpättää että A kuulee missä olen. Kävin suihkussa päivällä, ja isänsä oli toki paikalla, mutta ei tullut mitään! Hirveätä huutoa ja kauhistunutta konttaamista mun perään. Poika on oppinut myös kunnolla polviseisonnan ja roikkuu siis lahkeessa jos olen huono äiti ja hylkään lapseni yli puoleksi minuutiksi. Mutta ihan rauhassa saan istua sohvalla ja vaikka lukea lehteä, lattialla viilettää ja leikkii ihan rauhassa -äiti pitää vaan olla näkyvissä KOKO AJAN.
Meillä ei nukuta yön läpi, mutta en koe sitä mitenkään väsyttäväksi tms. A ei kuitenkaan huuda, tai yleensä valvo pitkiä pätkiä, eikä kyllä heräile usein. Yhdestä joskus jopa kuuteen kertaan heräilee, mutta asennon vaihto/tutti tai viimeistään tissi rauhoittaa takaisin uneen. Se mistä voisin rutista jos oikein mukavuuden haluinen olisin, olisi aamuheräämiset! Voi että kun sais joskus vaikka ysiin asti nukkua! Mutta ei. A:n mielestä aikainen lintu madon nappaa, joten viimeisetään seitsemältä ylös! Menen kyllä yleensä pojan kanssa aamu-unille, jos ei olla mihinkään heti aamupäivästä menossa. Ihanaa ottaa tunnin unet vielä siinä yhdeksän aikaan :) Yksilapsisuuden etuja!
Meillä alkaakin muskari ens viikolla, mutta olen alkanut vähän epäröimään. Oletin että oltaisiin jo muutettu tai ainakin muuttamassa, ja nyt muskariin tulee aika ajomatka. Tykkään kyllä ajaa ja mihinkäs tässä kiire olisi, mutta "turhaa" ajamista tulisi siis joka torstai...Ja kaikenlisäksi tuossa meidän lähellä alkaa muskari keskiviikkoisin, ja voitaisiin sinne mennä. Mutta siellä ei sitten taas voida jatkaa jos/kun muutetaan. Pöh. Täytyy miettiä mitä tehdään.
Ainiin, se piti vielä mainita että A:lla on uusi ihan ehdoton lempileikki: jääkaappimagneettien järjestely! Siirsin ne siis alaoveen. Muutenkin pistin lelut ja kirjat olkarrin hyllyn alatasoille, niin pääsee poitsu sieltä itse hakemaan myös kirjoja. Palapelit on kans kova juttu, vaikkei niitä toki osaa vielä tehdäkään :) Mutta nupeista saa hyvin kiinni!
Nyt unille. Viikonloppuja!
Tai no viimeksi oli kaksi kuukautta sitten flunssassa ja silloin oli eka korvatulehduskin. Nyt käytiin tsekkaamassa korvat, mutta ylläripylläri kurkku olikin punakka ja imusolmukkeet turvoksissa. Itsellään pitäisi mennä ohi onneksi. Annoin särkylääkettä yötä vasten, ettei toisen tarvitsisi yöllä heräillä kipeän kurkun takia :( Tosi reipas on kyllä A ollut, ja innokas menemään ympäri kämppää. Muutama itkukohtaus ollut nyt tänään ja eilen ja siitä pääteltiinkin että jotain on vialla. Veti ruokapöydässä olkapäätä korvaa vasten ja ajattelin että korvissa on jotain, mutta ei onneksi.
Meillä on myös ah niin ihana eroahdisus alkanut oikein kunnolla. Vessaan kun menen pitää jatkuvasti puhua pälpättää että A kuulee missä olen. Kävin suihkussa päivällä, ja isänsä oli toki paikalla, mutta ei tullut mitään! Hirveätä huutoa ja kauhistunutta konttaamista mun perään. Poika on oppinut myös kunnolla polviseisonnan ja roikkuu siis lahkeessa jos olen huono äiti ja hylkään lapseni yli puoleksi minuutiksi. Mutta ihan rauhassa saan istua sohvalla ja vaikka lukea lehteä, lattialla viilettää ja leikkii ihan rauhassa -äiti pitää vaan olla näkyvissä KOKO AJAN.
Meillä ei nukuta yön läpi, mutta en koe sitä mitenkään väsyttäväksi tms. A ei kuitenkaan huuda, tai yleensä valvo pitkiä pätkiä, eikä kyllä heräile usein. Yhdestä joskus jopa kuuteen kertaan heräilee, mutta asennon vaihto/tutti tai viimeistään tissi rauhoittaa takaisin uneen. Se mistä voisin rutista jos oikein mukavuuden haluinen olisin, olisi aamuheräämiset! Voi että kun sais joskus vaikka ysiin asti nukkua! Mutta ei. A:n mielestä aikainen lintu madon nappaa, joten viimeisetään seitsemältä ylös! Menen kyllä yleensä pojan kanssa aamu-unille, jos ei olla mihinkään heti aamupäivästä menossa. Ihanaa ottaa tunnin unet vielä siinä yhdeksän aikaan :) Yksilapsisuuden etuja!
Meillä alkaakin muskari ens viikolla, mutta olen alkanut vähän epäröimään. Oletin että oltaisiin jo muutettu tai ainakin muuttamassa, ja nyt muskariin tulee aika ajomatka. Tykkään kyllä ajaa ja mihinkäs tässä kiire olisi, mutta "turhaa" ajamista tulisi siis joka torstai...Ja kaikenlisäksi tuossa meidän lähellä alkaa muskari keskiviikkoisin, ja voitaisiin sinne mennä. Mutta siellä ei sitten taas voida jatkaa jos/kun muutetaan. Pöh. Täytyy miettiä mitä tehdään.
Ainiin, se piti vielä mainita että A:lla on uusi ihan ehdoton lempileikki: jääkaappimagneettien järjestely! Siirsin ne siis alaoveen. Muutenkin pistin lelut ja kirjat olkarrin hyllyn alatasoille, niin pääsee poitsu sieltä itse hakemaan myös kirjoja. Palapelit on kans kova juttu, vaikkei niitä toki osaa vielä tehdäkään :) Mutta nupeista saa hyvin kiinni!
Nyt unille. Viikonloppuja!
Syömishommista. Lapsilla kuin aikuisillakin ruokahalu vaihtelee, millon mistäkin syystä. Ei varmaan kannata huolestua, kun kasvukin kohdillaan. Ootko peekay kokeillu antaa lusikkaa omaan käteen?
Ite oon huomannut sen, että kun on joku kasvupyrähdys niin esimerkiksi kana ja muu proteiinipitoinen ruoka menee ihan ykkösenä, kasvikset saattaa jäädä jopa koskemattomiksi. Sitten taas välillä syödään vähän kevyemmin. Aamupalaahan Aleksi ei syö oikeastaan ollenkaan. Jotain hedelmänpalasta saattaa maistaa, mutta ei enempää. Olen kokeillut myöhentää aamupalaa, jos masu on vaan aamulla niin täynnä aamuyön maitotankkauksista, mutta ei vaikutusta. Samoin olen vaihdellut välillä puuroa, hedelmiä, leipää... Ei vaan aamusin maita. Mutta varmaan kuitenkin jatkan aamupalan tarjoamista samalla kun itekin aamupalani syön, jossain vaiheessa se voi alkaa maittaa.
Mitä h*lvettiä mä täällä taas teen :) Piknik-eväät odottaa jääkaapissa, jahka perheen miesväki saapuu päiväunikävelyltään, niin lähdetään järvenrantaan välipalalle :)
Ai niin joo, leikkaukseen meen ens viikolla, yöksi todennäkösesti ei tarvi jäädä, kun sanoin sen olevan epämiellyttävä ajatus :) Jes, pääsee tästä paskakasvaimesta eroon!!!! Ja elämä voi jatkua :) Tosin, äidinäiti juuri kesällä kuoli syöpään ja äitinikin kuoli syöpään, joten se kai on edessä itelläkin joka tapauksessa :/
Mut hellurei, elämä jatkuu niin kauan kuin jatkuu ja kohta saa vesimelonit yms. poskeen järvimaisemassa! Voiko olla parempaa? :)
Ite oon huomannut sen, että kun on joku kasvupyrähdys niin esimerkiksi kana ja muu proteiinipitoinen ruoka menee ihan ykkösenä, kasvikset saattaa jäädä jopa koskemattomiksi. Sitten taas välillä syödään vähän kevyemmin. Aamupalaahan Aleksi ei syö oikeastaan ollenkaan. Jotain hedelmänpalasta saattaa maistaa, mutta ei enempää. Olen kokeillut myöhentää aamupalaa, jos masu on vaan aamulla niin täynnä aamuyön maitotankkauksista, mutta ei vaikutusta. Samoin olen vaihdellut välillä puuroa, hedelmiä, leipää... Ei vaan aamusin maita. Mutta varmaan kuitenkin jatkan aamupalan tarjoamista samalla kun itekin aamupalani syön, jossain vaiheessa se voi alkaa maittaa.
Mitä h*lvettiä mä täällä taas teen :) Piknik-eväät odottaa jääkaapissa, jahka perheen miesväki saapuu päiväunikävelyltään, niin lähdetään järvenrantaan välipalalle :)
Ai niin joo, leikkaukseen meen ens viikolla, yöksi todennäkösesti ei tarvi jäädä, kun sanoin sen olevan epämiellyttävä ajatus :) Jes, pääsee tästä paskakasvaimesta eroon!!!! Ja elämä voi jatkua :) Tosin, äidinäiti juuri kesällä kuoli syöpään ja äitinikin kuoli syöpään, joten se kai on edessä itelläkin joka tapauksessa :/
Mut hellurei, elämä jatkuu niin kauan kuin jatkuu ja kohta saa vesimelonit yms. poskeen järvimaisemassa! Voiko olla parempaa? :)
Pajunkissa
Näppärä viestien naputtelija
Äläpäs Pääskynen-pieni maalaile piruja seinille! Pysy luottavaisena.
Hyvä, että pääset viimein siihen leikkaukseen, kyllä se on kestänytkin! Eikös siitä silloin vuosi sitten ollut puhetta, että mietit, miten se leikkausjärjestelyt hoituu, kun sen piti olla melkein heti vauvan synnyttyä? Hyvin se menee.
Hyvä, että pääset viimein siihen leikkaukseen, kyllä se on kestänytkin! Eikös siitä silloin vuosi sitten ollut puhetta, että mietit, miten se leikkausjärjestelyt hoituu, kun sen piti olla melkein heti vauvan synnyttyä? Hyvin se menee.
Lillywhite
Jostain jotain jo tietävä
Viimeisiä päiviä elokuuta ja sitten on virallisesti syksy!
Syksyn tamineet täytyisikin käydä meidän vuokra varastolta hakemassa. Taloa siis ei ole vieläkään myyty. Höh. A: lle täytyykin hankkia välikauden haalari, takkia+housua löytyisi sekä kirpparilta että alennuksesta, mutta haluan tuolle konttaavalle kyllä haalarin. Nyt jo huomaa kun hiekkalaatikolla ollaan oltu, että housujen polvet alkaa kulua.
Mulla on ollut vatsa kipeä jo monta päivää. Kipu on ehkä sadasosa lievemmistä supistuksista, mutta menee samalla lailla aaltoilevasti. Ja ei, en ole raskaana. Veikkaisin että on stressi mahakipua, mutta ongelma on siinä että mulla ei ole kyllä minkään valtakunnan stressiä :D Joten taidan soitella terkkarille, että mikä on. Mulla ei kovin usein kyllä mahakipuja ole ollut.
A Apina nousee nyt tukea vasten seisomaan, ja menee koko ajan ja jokapaikkaan vähintään polvilleen. Ennen meillä oli lelulaatikko, nyt on lelut ja laatikko kun pikkuherra tyhjentää sen näppärästi joka aamu :) Istuminen on myös vihdoin tullut hallintaan ja siinä tykkääkin leikkiä pitkään. Vauhdikkaasti kasvaa nämä pienet, nyyh...
Tämän päivän höpöttelyt on pääasiassa mammammammam ja bäb bäb bäb. Nämä vaihtuu joka päivä :)
Miten teillä muilla, oletteko paljon omien tai miehen sukulaisten kanssa tekemisissä? Kun tuolla FB:ssä aina välillä joku sanoo että "kun joku muu vaihtaa vaippaa" tai "kun joku muu laittaa vauvalle tutin" ja mietin että A:lle ei ole kyllä kukaan muu vaihtanut vaippaa kuin minä, mies tai kummitäti kun siellä on pari kertaa ollut muutaman tunnin kylässä. Eikä siten myös kukaan ole syöttänyt, pukenut jne. ja jotenkin hassuilta että joku muu näitä hommia tekisi. Ollaanko me jotenkin poikkeuksia? :D
Syksyn tamineet täytyisikin käydä meidän vuokra varastolta hakemassa. Taloa siis ei ole vieläkään myyty. Höh. A: lle täytyykin hankkia välikauden haalari, takkia+housua löytyisi sekä kirpparilta että alennuksesta, mutta haluan tuolle konttaavalle kyllä haalarin. Nyt jo huomaa kun hiekkalaatikolla ollaan oltu, että housujen polvet alkaa kulua.
Mulla on ollut vatsa kipeä jo monta päivää. Kipu on ehkä sadasosa lievemmistä supistuksista, mutta menee samalla lailla aaltoilevasti. Ja ei, en ole raskaana. Veikkaisin että on stressi mahakipua, mutta ongelma on siinä että mulla ei ole kyllä minkään valtakunnan stressiä :D Joten taidan soitella terkkarille, että mikä on. Mulla ei kovin usein kyllä mahakipuja ole ollut.
A Apina nousee nyt tukea vasten seisomaan, ja menee koko ajan ja jokapaikkaan vähintään polvilleen. Ennen meillä oli lelulaatikko, nyt on lelut ja laatikko kun pikkuherra tyhjentää sen näppärästi joka aamu :) Istuminen on myös vihdoin tullut hallintaan ja siinä tykkääkin leikkiä pitkään. Vauhdikkaasti kasvaa nämä pienet, nyyh...
Tämän päivän höpöttelyt on pääasiassa mammammammam ja bäb bäb bäb. Nämä vaihtuu joka päivä :)
Miten teillä muilla, oletteko paljon omien tai miehen sukulaisten kanssa tekemisissä? Kun tuolla FB:ssä aina välillä joku sanoo että "kun joku muu vaihtaa vaippaa" tai "kun joku muu laittaa vauvalle tutin" ja mietin että A:lle ei ole kyllä kukaan muu vaihtanut vaippaa kuin minä, mies tai kummitäti kun siellä on pari kertaa ollut muutaman tunnin kylässä. Eikä siten myös kukaan ole syöttänyt, pukenut jne. ja jotenkin hassuilta että joku muu näitä hommia tekisi. Ollaanko me jotenkin poikkeuksia? :D
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
jekku: meillä ei kyllä kukaan muu tee Olivian kanssa mitään, siis vaipanvaihtoja, vaatteiden vaihtoja pesuja syöttämisiä, paitsi minä. Tai jos mun äiti on kylässä tai me ollaan siellä, niin sit se mielellään tekee kaikkia juttuja. Mies on vaihtanu vaipan tässä yhdeksän kuukauden aikana yhteensä ehkä 5 kertaa ja syöttäny ihan vaan joitakin kertoja (ehkä jotain 10-20 kertaa), vaikka Olivia on ollut korvikkeella jo 5kk ikäisestä asti.
Olin tässä ihan yllättynyt toissapäivänä, kun mies tuli yötöistä pari tuntia normaalia aikaisemmin kotiin (tuli siis joskus 4 jälkeen, kun yleensä tulee 6-7 aikaan). Se tuli sit heti nukkumaan ja mä heräsin tietty Olivian kanssa joskus 6-7 aikaan ja tulin takas nukkumaan 9 jälkeen, kun O meni päikkäreille. Olivia sit heräs jo 10 aikaan, niin kun mä siinä ynähtelin väsyneenä, kun en ois vielä jaksanu nousta, niin mies sano, että hän menee!!! Ja otti O:n ja hiippaili olkkariin sen kanssa leikkimään!!!! Siis EI KERTAAKAAN oo tämmöstä tapahtunu!!! Mä olin niin ihmeissäni, etten melkein pystyny ollenkaan rauhottumaan uneen enää, mut siis jäin todellakin sänkyyn ja makasin vielä ainaki tunnin siellä aina välillä torkahtaen hetkeksi. :)
Kyllä tää mieskin siis osaa olla kiltti, jos vaan tahtoo!! Ja sit myöhemmin päivällä sano, että tuli kotiin aikasemmin töistä ihan mua varten, että mä saisin vähän levätä. Mulla ku on tässä ollu vähän huolta raskausmyrkytyksen lievistä oireista, mut so far so good, eli ei vielä mitään vakavampaa onneks.
Olin tässä ihan yllättynyt toissapäivänä, kun mies tuli yötöistä pari tuntia normaalia aikaisemmin kotiin (tuli siis joskus 4 jälkeen, kun yleensä tulee 6-7 aikaan). Se tuli sit heti nukkumaan ja mä heräsin tietty Olivian kanssa joskus 6-7 aikaan ja tulin takas nukkumaan 9 jälkeen, kun O meni päikkäreille. Olivia sit heräs jo 10 aikaan, niin kun mä siinä ynähtelin väsyneenä, kun en ois vielä jaksanu nousta, niin mies sano, että hän menee!!! Ja otti O:n ja hiippaili olkkariin sen kanssa leikkimään!!!! Siis EI KERTAAKAAN oo tämmöstä tapahtunu!!! Mä olin niin ihmeissäni, etten melkein pystyny ollenkaan rauhottumaan uneen enää, mut siis jäin todellakin sänkyyn ja makasin vielä ainaki tunnin siellä aina välillä torkahtaen hetkeksi. :)
Kyllä tää mieskin siis osaa olla kiltti, jos vaan tahtoo!! Ja sit myöhemmin päivällä sano, että tuli kotiin aikasemmin töistä ihan mua varten, että mä saisin vähän levätä. Mulla ku on tässä ollu vähän huolta raskausmyrkytyksen lievistä oireista, mut so far so good, eli ei vielä mitään vakavampaa onneks.
Kumma miten se onkin "lohduttavaa" kuulla, että muillakin on yöllä elämää.. :)
Tuolla aikaisemmin mainittiin marraskuinen tapaaminen. Jäin sitä miettimään niinkin paljon, että taitaisin haluta tulla mukaan FB:n ryhmään. Vai mahtaako tapaaminen olla vain tiiviimmin yhteyttä pitäneille..
Meillä vauvanhoidon suorittavat vain me vanhemmat. Sukulaiset ovat niin kaukana, etteivät pääse osallistumaan arkipäivän asioihin. Toki aina kyläiltäessä syöttävät, kylvettävät ja leikittävät. Vaippaa harvemmin vaihtavat, varsinkaan noita kestoversioita. Naapurin lähimummo on niin vanha ja heikko jo, ettei voi kuin ihastella pientä menijää. Äitini oli keväällä viikon verran täällä apunani kun mies oli reissussa ja silloin auttoi kyllä kaikessa, nenää niistettiin yhdessä... Nyt miehellä on hirveästi työressiä eikä pääse olemaan meidän kanssa juuri ollenkaan. Minä olen siis tehnyt nyt lähes kaiken itse jo jonkin aikaa, syyskuun puolen välin jälkeen pitäisi elämä taas palautua normaaliin. Ihanaa, että peekayn mies on huomannut levon tarpeesi!
Tuolla aikaisemmin mainittiin marraskuinen tapaaminen. Jäin sitä miettimään niinkin paljon, että taitaisin haluta tulla mukaan FB:n ryhmään. Vai mahtaako tapaaminen olla vain tiiviimmin yhteyttä pitäneille..
Meillä vauvanhoidon suorittavat vain me vanhemmat. Sukulaiset ovat niin kaukana, etteivät pääse osallistumaan arkipäivän asioihin. Toki aina kyläiltäessä syöttävät, kylvettävät ja leikittävät. Vaippaa harvemmin vaihtavat, varsinkaan noita kestoversioita. Naapurin lähimummo on niin vanha ja heikko jo, ettei voi kuin ihastella pientä menijää. Äitini oli keväällä viikon verran täällä apunani kun mies oli reissussa ja silloin auttoi kyllä kaikessa, nenää niistettiin yhdessä... Nyt miehellä on hirveästi työressiä eikä pääse olemaan meidän kanssa juuri ollenkaan. Minä olen siis tehnyt nyt lähes kaiken itse jo jonkin aikaa, syyskuun puolen välin jälkeen pitäisi elämä taas palautua normaaliin. Ihanaa, että peekayn mies on huomannut levon tarpeesi!
Ihana tunne tuli kun Peekay kerroit tuosta miehesi yllättämisestä! Tosin tuollaista huomioonottamista luulisi olevan ihan muutenkin, mutta hirmu hyvältä kuulosti jo tämäkin. :)
Hurtti (ja muutkin): tervetuloa tosiaan fb ryhmään jos vaan haluatte. Mulle yksityisviestillä sähköpostiosoite, jolla on fb:ssä kirjattuna niin etsin sinut ja pyydän kaverikseni, sitten lisään ryhmään. Myös peekayn kautta pääsee ryhmään.
Tuo marraskuun tapaaminen... ollaan tosiaan tuolla fb:ssä sellaista kaavailtu. Mä en oo halukas täällä "julkisesti" tuosta asiasta kertomaan tarkkoja tietoja, mutta fb:ssä saa asiasta lisätietoa, hurjasti ollaan keskustelua käyty. :D Ja kyllä on ihan kaikki joulumammat perheineen tervetulleita täältä Vau:sta siihen. Ja voi sitä lisätietoa varmaan yv:lläkin kysellä jos ei fb:hen halua. Mutta siellä kyllä on kiva intiimimpiä juttuja jakaa ilman, että tarvii pelätä tietojen leviämistä.
Hurtti (ja muutkin): tervetuloa tosiaan fb ryhmään jos vaan haluatte. Mulle yksityisviestillä sähköpostiosoite, jolla on fb:ssä kirjattuna niin etsin sinut ja pyydän kaverikseni, sitten lisään ryhmään. Myös peekayn kautta pääsee ryhmään.
Tuo marraskuun tapaaminen... ollaan tosiaan tuolla fb:ssä sellaista kaavailtu. Mä en oo halukas täällä "julkisesti" tuosta asiasta kertomaan tarkkoja tietoja, mutta fb:ssä saa asiasta lisätietoa, hurjasti ollaan keskustelua käyty. :D Ja kyllä on ihan kaikki joulumammat perheineen tervetulleita täältä Vau:sta siihen. Ja voi sitä lisätietoa varmaan yv:lläkin kysellä jos ei fb:hen halua. Mutta siellä kyllä on kiva intiimimpiä juttuja jakaa ilman, että tarvii pelätä tietojen leviämistä.