Elokuun eloisat

Aloitettiin elokuu käymällä ensimmäisen kerran mll:n perhekahvilassa. Kiva käynti ja aamupäivä vierähti hyvin nopsaan. Muskariin ilmoittauduttiin myös. Niin ja lauantaina oltiin sirkustelemassa ja värikylvyssä! Neiti nautti molemmista ja vanhemmillakin oli oikein hauskaa. Nyt syömään, mahassa murisee jo hirmuisesti.
Muuten onko muilla imettävillä maidonjuonti vähentynyt muun syömisen lisääntyessä. Meillä tuntuu, ettei päivällä ole neidillä kiinnostusta ollenkaan rintaa kohtaan. Aamulla ja illalla ei sitten muu kelpaakaan mutta silloinkaan sitä ei tankata normaalia enempää. Minkä verran maitoa pitäisi vielä juoda? Olisiko sitä kenties parempi tarjota ruuan äkanssa kuin vettä?
 
Siirsin tän tuolta heinäkuun höpötyksistä.. :D


Voi vitsit, onko Bluerose kiva palata töihin..? :)

Meillä ainaki toi yö syöminen loppu siinä 2kk ikäsenä kun alko nukkuu kokonaisia öitä. Ollaan illalla vaan tankattu enemmä ruokaa ja velliä, jaksaa sitten aamuun asti eikä välttist tartte ruokaakaan heti herättyä.

Aatun silmätulehdus ei oo loppuakseen. Vieläki silmät rähmii kovin. :/ toivottavasti pian loppuis ja kaikenlisäks aatulle on puhkeemassa lisää ja lisäääää hampaita. Voi sitä itkun ja kiukun määrää. Onneks on tooosi pitkä pinna. :)

Mites meemin muutto meni?! saitteko apua?

Tättärä mitä sun päiviin kuuluu?! Täällä on vissiin koko mammaporukka vähän lomalla kun on kovin hiljasta. :D Meillä alko arki kun mies meni 3 viikon loman jälkeen töihin.

Aatu on alkanu välillä öisin herää syömään vaikkakin on ollu mooonta kuukautta herämättä, mutta totesin siihen tosisssaan että johtuu varmasti siitä että liikkuu niin paljon enemmän. kohta jo konttaa! :P

Ai nii joo ja miten tättärän koiruli voi?! :)

10.8 olis aatun 8kk neuvola, saas nähä paljon on jäpikkä kasvanu. Olis ollu tosi kiva jos olis ollu se 7kk neuvola, muttei kuulemma tartteta kun aatu kasvaa niin hyvin.. kaipa se seuraava aika on sitten vasta 10kk. tiiä häntä!

joo mä meen nyt jaarittelemasta. :D P.S Olis kiva kuulla pääskysestä jotain. ;)
 
Heis!

Siis ihan kivaa saada vaihtelua elämään töiden parissa...vaikkakin mun työ on aika "helppoa" tänäänkin luin kirjaa ja odotin koska on seuraavan työtehtävän aika.
Rafe aloitti tänään päiväkodin ja oli kuulema ollut reipas sekä todella iloinen poika. Nukkunut hyvin ja syönyt todella hyvin, eikä halunnut velliä ollenkaan =) eli meillä taitaa kohta jäädä päiväpullo kokonaan pois.

Meilläkin herää kerran syömään yöllä..viime yönä heräs 01 aikaan mutta tutti riitti, sitten viiden maissa heräsi syömään, voikun oppisi että heräisi 5-6 aikaa vasta syömään, mielummin niin kuin 1-3 aikaan =)meillä seuraava neuvola on vasta syyskuussa 10kk, edellinen oli kk sitten 7,5kk kohdalla. huoh, tuntuu niin oudolta kun ei joka kk enää käymään =)

mitähän muuta...AINIIN Rafe oppi viime viikolla sitten kunnolla ryömimään eteenpäin ja nyt ei pidättele mikään, KE oppi että pääsee eteenpäin, lähti hakee kaukosäädintä pöydän alta ku putos, sen jälkeen on mennyt kaiken perään minkä näkee, eniten Brion sellai "karuselli helistin" joka pyörii lattialla, sitä vierittää ja menee perään, sit yrittää kovasti käydä istumaan, mutta ei ole vielä onnistunut siinä.Ollaan ruvettu tavan maitoa aloittelee, ihan omalla luvalla, ja hyvin on masu kestäny ei, ainakaan löysää tai ripulia oo ollu.
Taidan lähteä tästä nyt rallattelee muualle :)
 

Niin ne lapsukaiset vaan kehittyy ja aika juokseee! :)

Täällä on jo ryömitty puolitoista kuukautta ja nyt eilen hoksattiin sitten nousta polvilleen tukea vasten seisomaan! :O :D Kyllä neiti hoksaa, huh huh.. JAtkuvasti saa olla vahtimassa, kun ryömii semmoista vauhtia ja nousee nyt tukea vastenkin ei siis ihan seisomaan vaan polvien varaan, kovasti kyllä yrittää seisomaankin, mutta ei ihan viellä hallitse hommaa. :D On se suloista. Ihana, että toinen kehittyy tuossa niin vauhdilla, kun masussa pikkukakkonenkin kehittyy koko ajan.

Meillä edessä norjaan lähtö tänään, minä ja neiti ja mun kolmesiskoaa. Siis naisporukalla sinne pohjois-norjaan asuntoautolla huristeleen, sunnuntaina takaisin. Vähän kyllä jännittää reissu! Oon vaan aikasemmin käynyt oslossa, mukava päästä näkeen pohjois-norjan maisemia.

Raskaus on mennyt hyvin, vuotokin loppui ja uskon , että kaikki nyt hyvin! :) Paljon helpompi kuin esikoisen raskaus.. kerran vaan pitäny oksentaa ja joka päivä tietty vähän etoo ja väsyttää, mutta ihanan hyvin mennyt, vielä ainakin! :)

Lisäksi me ostimme parin tuhannen neliön tontin, jossa vanha talo ja ulkorakennus, se siis kesälomapaikaksi! :) Ihan mahtava, rakastan kaikkea vanhaa! Sieltä löytyi vintiltä, ihana mintun värinen vanha pinnasänky! Kuin tilauksesta  tulevalle vauvalle! :) Ihan mahtava juttu!

Tällaista tänne, oikein aurinkoisia ja mukavia päiviä kaikille!
 
Onnea TsN kaikesta kivasta, raskaudesta, kesäpaikasta ja autoreissusta! Kuulostaa ihanalta. 


Mulla ei edelleenkään ole oikein mitään sanottavaa. Loppuraskaudesta alkanut zenimäinen olotila jatkuu. Pikku-Ii on edelleen maailman helpoin vauva. Sieltä 3-viikkoisesta on nukkunut täydet yöt ilman syömisiä ja ensimmäinen hammaskin tehtiin viikonloppuna nukkuen 13 tuntia putkeen. Päiväunia tuo Ruusunen vetelee kahdet tai kolmet päivässä riippuen pituudesta. Yleensä aamupäivällä 1½h ja iltapäivällä joko kahdet lyhyemmät 1-2h tai sitten yhdet pidemmät 3-4h.

Puolivuotissyntymäpäivän kunniaksi aloitettiin kiinteät. Sitä ennen täysimetin, mikä oli sekin helppoa, koska Ii söi vain 4 tai max. 5 kertaa vuorokaudessa, eikä öisin ollenkaan. Kaikki ruoka on uponnut suorilta, mitä vain suuhun on laitettu, mistään ei nirsoilla. Kahdessa viikossa paino nousi lähes kilon. 


Ii 7½kk ei käänny mahalleen, koska inhoaa masullaan oloa. Kuukauden verran tyttö on kuitenkin istunut ilman tukea. Saattaa istuskella tunninkin ja leikkiä leluillaan. Myös seisominen on tukevaa ja napakkaa. Ehkäpä tuo lähtee suoraan kävelemään, käsivoimat kun ovat niin olemattomat, kun ei ole tullut punnerrettua, vaan aina vain selällään on pötkötelty.

Kesäkuussa oltiin 5 kerran pikakurssilla vauvauinnista ja luultavasti pääsemme myös syksyn ryhmään. Ii tykkäsi uinnista kovasti ja ollaan käyty myös läheisellä uimarannalla uimassa. Ii ei edes henkäise syvään joutuessaan kylmään veteen vaan nauttii heti täysin rinnoin. Kotona polskutellaan isän kanssa poreammeessa.

Nojoo. Ei mulla oikeastaan mitään oikeaa asiaa ollut. Piti vain tulla sanomaan, että myös minä olen miettinyt Pääskysen katoamista ja olisi todellakin kiva lukea kuulumisia.

Enkä kyllä voi olla mainostamatta tuota meidän fb-ryhmääkään, kun sekin on niin kiva. 

 
Nyt on kotiuduttu pitkältä helsingin reissulta.
Lähdimme Rafen kanssa kaksin linnanmäelle, näin ystävääni ja vietimme koko päivän hänen kanssaan aikaa.
Rafe oikein nautti kaikesta, oli hurjan onnessaan ja koko reissun kuin naantalin aurinko.
Rakasti laitteita ja pääsikin muutamaan =) ihana reissu, kolmet päiväunet ja iloinen poika, kotiin ku tultiin niin sänkyyn vellipulon kera tyytyväisenä, silmät melki kii =) taisi pikku mieskin tykätä reissusta.

Mie sitten äitinä pelasin kouraa ja sain noukittua sillä Mikki Hiirin Rafelle, Mikki on hiukan isompi ku Rafe ite =), Rafe oli niin onnessaan, naureskeli.
Rafe nauroi Lintsin pellellekin oikein kova äänisesti, oli niin iloinen kun tuli moikkaamaan =).
(toivon että ystäväni laittaa pian kuvia).
ja huomasinpa lintsillä että mein poika osaa juoda pillistä xD

että semmoinen ensimmäinen huvipuistoreissu meillä =)
 
Eikai mammat lomalla oo, ku facebookissa touhottaavat! :) ..tais tässä sittenki käydä niin, et tänne ei enää paljo kukaa kirjottele, ku face vie kaiken ajan ja energian..niiku tättärä tais ennustaakki et sinne kaikki sit häviää. Itekki seuraan ja kirjottelen siellä, mut en pysy oikein perässä, niin paljo juttua sinne tulee eikä jouda istua koko päivää tässä koneella. Tätäkin palstaa ois kiva lukea, pysyis paremmin mukana :)
 
En es halua istua koneella, kun Elias on hereillä..ainakaan paljoa. Se ku sit kattoo vaan, et mitä tuo äitiki tuossa vaan istuu ja ruutua tuijottaa...tai ainaki kuvittelen niin. Parempi olla sillon vaan, kun toinen nukkuu (ja Elias nukkuu aika lyhyitä pätkiä päivisin). Muuten sit vauvan kans viettää aikaa ja tekee kotitöitä ja lukee vaikka lehteä, jos on ylimäärästä aikaa. Sama varmaan jos telkkua tuijottas vaan..tulis olo, et antaa huonoa esimerkkiä...tosin meillä ei oo telkkua, mut tää tietokone ajaa vähä saman asian. Koukuttaa helposti..:P
 
Jep, tuo facen käyttö on kyllä kovasti helpompaa ja nopeampaa. Paljon monipuolisempia mahdollisuuksia. Ja mikä parasta - se on suljettu ryhmä. Mä koen sen ainakin paljon tiiviimmäksi kuin mitä täällä saattoi muodostua. Mutta hyvähän täälläkin on jutella, ei siinä mitään. :)

Samaa mieltä tuosta esimerkin antamisesta henny. Mä oon koneella enimmäkseen vain silloin kun Mette nukkuu. Välillä kyllä käyn tässä jos se leikkii tyytyväisenä lattialla. :)

Meillä Mette siis on oppinut ryömimään. Oppi samana päivänä kun muutimme uuteen kotiin. On ihanaa kun vihdoin olemme päässeet mieleiseen asuntoon ja asuinympäristöön. Helpottaa suunnattomasti. :)
 
Ei kyllä ihan noin tarvitsisi loukkaantua:( Mun mielestä ei kyllä voi ihmisiä moittia siitä, että mieluummin puhuvat henkilökohtaisista asioistaan suljetussa yhteisössä,  kuin kaiken kansan nähden. Olisi Tättärääkin ollut kiva siellä facebookissa nähdä! Jos kerran sivustoja voi laittaa ja ottaa lapsilukon taakse ja pois noin vain, niin miksei siellä facebookissa voisi käydä silloin, kun äiti viettää omaa aikaansa niinkuin tättäräkin joka aamu?

Ja kuten meemikin totesi, on facebookin keskustelut monipuolisempia käyttää ja kommentoida. Itse tykkään kovin.
 
Heh, naksu on aivan älyttömän kätevä keksintö kyllä. :) Toivottavasti tättärä teidän tyttö voi jo paremmin. Luin tuota blogia ja tulin älyttömän kiukkuiseksi tytön kohtalosta. Siis jotain aivan järjetöntä. Tuskin te turhaan tuollaisista vouhkaisitte. :/ On itsellä muistissa kuinka tukala se olotila voi olla kun on jotain kiellettyä syönyt. Ei sellaisella tarttisi lasta rääkätä yhtään ylimääräistä.

 
Mähän sen fb:n ryhmän meille avasinkin, mutta en kyllä todellakaan ehdi siellä surffailla niin, että pysyis perässä kenenkään toimista. Täällä on helpompi mun mielestä pysyä perässä siitä missä oli menossa ja mitä kukaki sanoo. Ja olkoonkin, että tää on yleinen keskustelu, mut eihän täälläkään kukaan omalla nimellään mitään kai kerro... Anyways, mua kans vähän harmittaa tää veispuukkiin siirtyminen tän palstan kustannuksella.

Nyt tulee tosi omaa napaa, sorry jo valmiiks...

Mulla on nyt jotenki tosi tosi tosi surkee olo. Mun äiti oli meillä viikon ja lähti tänään kotiin. Mun mies on ollu nyt jo tosi kauan omissa maailmoissaan. Se jatkuvasti syyttää mua kaikesta ja vaatii multa ihan älyttömiä (siis mun mielestä älyttömiä). Sen isä kuoli kesäkuun lopussa ja kun se on perheen vanhin poika, niin sillä on nyt ihan mielettömästi kaikkia velvoitteita sen kotiväkeä kohtaan. Ymmärrän siis todellakin, kuinka on varmasti kamalaa ja vaikeaa ja ikävää kun oma isä kuolee (en tiedä mitä ite tekisin jos mun vanhemmista toinen kuolis), mutta jonkinasteinen sympatia muakin kohtaan ois kiva... Edes joskus.

Mähän oon jo yli puolivälin raskaana ja väsymys alkaa taas painaa, kun se tässä välissä jo helpotti vähän. Olivia on koko ajan enemmän hereillä ja just nyt se työntää sataa hammasta kerralla (tai siltä se tuntuu) ja se kiukuttaa ja sit kaiken lisäksi nyt on just se eroahdistus menossa, eli mä en saa kävellä edes kahden metrin päähän ilman kauheeta huutoa... En siis pysty tekemään juuri mitään paitsi Olivian päikkäriaikaan, ja silloin mun pitäis kans syödä ja nukkua!!!

Siivoaminen on ollu ihan viimisenä mun listalla, pyykkiäkin pestään melko hitaalla tahdilla. Niistä mies mainitsee tasaisin väliajoin. Tiskikone sentään helpottaa, mutta sekin pitää täyttää ja tyhjentää, ei ne astiat itestään sieltä mihinkään mee (mies tuntuu luulevan että näin on). Olivia meni just nukkumaan ja mun pitää nyt syödä iltapalaa, täyttää tiskikonetta, viedä puhtaita vaatteita kaappeihin ja haluaisin vielä järjestää muutaman jutun pois alta, kun jäivät tekemättä tässä äitin kanssa. Eli pääsisin taas nukkumaan vasta puolenyön aikaan. Ja Olivia herää viimeistään 6:30 aamulla. Ja tää siis ei oo läheskään tarpeeks mulle, siis joku 6-7 tuntia yössä. Mies on edelleen siellä yötöissä, eli kun tulee aamulla kotiin niin menee aamupalalle ja sit nukkumaan. Nukkuu johonki iltapäivään ja herää syömään. Sit istuu puhelimessa tuntikaupalla, pari kolme tuntia ainakin joka päivä, kun pitää järjestää niitä hautajaisasioita ja hoitaa jotain muita bisneksiä. Sit sillä on taas kiire nukkumaan, että ehtii vielä saada unta ennen töihin lähtöä. Viettää siis O:n kanssa ruhtinaalliset noin 20 min/kerta, joskus viiden minuutin pätkissä, joskus yhteen pötköön. Jos mä oon esim alottamassa syömistä, niin ennen ku saan edes ruokani kokonaan syötyä, sillä on jo kiire nukkuun tai puhelimeen ja hätyyttää mua ottamaan lapsen.

Ja mä en saa sanoo asiasta mitään enkä saa valittaa. KOSKA: mä oon aina kotona, mun ei tarvi tehä töitä. Kotihommat ei ole töitä. Lapsen hoitaminen ei ole töitä. Eikä mitään näistä saa ajatella töinä eikä niistä saa mainita, ne vaan pitää hoitaa. Mies kysyy multa, että mitä sä täällä teet kaiket päivät... Mulla oikeesti kohta hajoo pää! Jos se viitsis olla meidän kanssa läsnä, siis ihan hereillä ja viettää aikaa meidän kanssa vaikka vain tunnin-kaks joka päivä, niin mä saisin sinä aikana tehtyä kaikkia rästihommia ja vaikka syötyä rauhassa tai jotain. Jaksaisin ihan eri tahtiin tehdäkin niitä kaikkia kotihommia ja leikkiä O:n kanssa. Mut mä oon ihan yötä päivää vaan väsyny.

Äiti oli täällä viikon, eikä me siis vieläkään ehditty järjestää kaikkea ja siivota kaikkea, mitä oisin halunnu. Ei edes ehditty ruokakauppaan hakemaan margariiniä... Ja mä olisin toivonu, että äiti ois voinu vaikka kokata mulle pakkaseen jotain ruokaa, niin mies joka päivä söi kans äitin tekemiä ruokia ja kun se syö ku hevonen, niin niistä ruoista ei jääny mitään jäljelle. Mulla ei siis oo ees huomiseks lounasta pakkasessa... Ja mies siis ite kokkaa sitä omanmaalaistaan ruokaa ja mä en voi sitä syödä, kun se on aivan liian tulista mulle. Eikä voi kokata sitä niin, että laittais osan toiseen kattilaan ja jättäis siitä sen chilin pois. Älkää kysykö miks. En osaa sanoo. Ja nytkin sillä on siis pakastimessa sitä omaa ruokaansa.

Ja laskutkin stressaa mua, en jaksa edes ajatella koko asiaa just nyt, enkä viitsi tätä romaania enää pidentää.

Anteeksi valitusvirsi ja kiitos kun sain purkaa tänne.
 
Voi ei kamalaa toi peekay67:n miehen käytös. Vaikka isä onkin kuollut nii ei silti saa "hylätä" perhettään. Ja todellaki kotityöt ja lapsen hoito käy työstä. Meilläki kun aatu puskee hampaita koko ajan nii kyl se on rankkaa kun toinen kitisee koko aika. :/ Toivottavasti miehesi ymmärtäisi että ethän sinä kaikkea jaksa. Onkohan hänen perheessä sitten ollut että äiti hoitaa kaiken ja isä on töissä, jospa hän ajattelee että niin menee teilläki?! vaikka eihän se edes mene niin, kyllä miehen pitää mun mielestä tehä kotitöitä siinä missä äidinki tai olla ees oman lapsensa kanssa. Harmittaa oikeen sun puolesta. :/  Ja tottakai tänne saa purkaa, kyllä me kuunnellaan tai no oikeestaan luetaan. :)

Voin kyllä myöntää että toi naamakirja koukuttaa ja pahasti. Tykkään itekki lukea täällä juttuja enkä tätä palstaa haluais hylätä. :P

Mun paras kaveri sai eilen pojan, käytiin tänään sitä kattomas ja voi hellanlettas sentään miten toinen voikaan sulattaa tän mamman syrämmen. Ihana pikkunen miehen alku. Iski ihan hirmunen vauva kuume. Ja kun sitä piti sylissä nii voii, en osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta.. Siis unohtamatta aatua ja sen ihanuutta ja kaikkee. :D oih, on ne vauvat ja lapset vaan niin mahottoman ihania <3

 
Ei hyvänen aika. Mulla kasvaa päähän sarvet kun ajattelen tuota peekayn miestä. Jotain käsittämätöntä. Älä ihmeessä tuollaiseen alistu! Jos miehesi käyttäytyy jo nyt noin kun sinulla on siinä vain yksi lapsi ja olet raskaana. Entä kun kohta sinulla on kaksi lasta. Edelleenkö hän ihmettelee, mitä teet kaikki päivät!? Hän varmaan voisi joskus viettää koko päivän kahden Olivian kanssa ja tekisi siinä samalla kotityöt, ehkä sitten ymmärtäisi. Sehän on täysin naisen alistamista ja henkistä väkivaltaa jos sinun pitää siellä raataa kaikki hommat yksinään. Ja voisi hän opetella ehkä sinua ottamaan huomioon myös ruoanlaitossa. Ettekö tee koskaan yhteistä ruokaa? Teetkö sinä hänelle ruokaa, eikö hänkin voisi joskus tehdä sinulle!? Vaikka lapsen hoitaminen on ihanaa ja siitä nauttii niin ei se itsestään tapahdu ja todellakin on Työtä. Siskoni juuri totesi töihin hoitovapaalta palatessaan, että kuinka paljon helpommalla pääsee työelämässä kuin kotona lasten kanssa.
 
kiitos rock^peijpe ja meemi :)

meemi: jos mulle ois joku vaikka vaan 5 vuotta sitten sanonu, että tuun olemaan tämmösessä tilanteessa joskus, niin olisin nauranu päin naamaa. Siis mä oon aina ollu tosi itsenäinen ja muutenki pitäny omat puoleni asioissa.

Meillä oli suhde melko vuoristorataista jo ennen Oliviaa, mutta aina selvittiin ja mä jaksoin uskoa, että kyllä tää vielä tästä. Olin jo kauan sanonu, että muutetaan yhteen asumaan, jotta saadaan testata tää yhdessäelo ennen lasten hankkimista, mutta kun tässä nyt sit sattu käymään näin, että olin raskaana jo ennen ku muutettiin yhteen. Nyt sit yritetään opetella yhdessä asumista ja samalla perheenä elämistä ja lapsen hoitoa ja kaikkea. On tässä koeteltu kyllä... Niin siis kaiken tämän uutuuden takia, koitan vielä venyä ja jotenki saada tän elämän johonki rutiiniin. Sit voidaan alkaa uudelleenjärjestelemään jotain asioita. Kun mä nyt en vaan kertakaikkiaan jaksa joka ainoa päivä tapella tyhjästä, mulla on muutenki jo tarpeeks väsy.

Ja mieshän ei oo suomalainen, eli kulttuurierojakin on. Tosin sanaa "kulttuuri" ei kannata miehelle mainita, kun se on vakaasti sitä mieltä, että sillä ei oo mitään vaikutusta mihinkään asiaan (vaikka iteki aina välillä puhuu "how do you people do that" -tyylisesti).

Siis mies aina jaksaa muistuttaa, että hänen äitinsä on hoitanut 7 lasta (en muista niitten ikäeroja, mutta ehkä jotain parin-3 vuoden välein ovat tulleet). En tiedä, mutta epäilen ERITTÄIN vahvasti, että äitinsä ei todellakaan ole YKSIN hoitanut niitä lapsia, vaan siellä on vähän niinku "kylä kasvattaa lapset" mentaliteetilla toimittu, eli on varmasti ollut siskoja ja tätejä ja setiä ja mummoja yms yms auttamassa. Muistaa myös aina mainita, että hänen äitinsä on pessyt pyykit käsin ja se että mulla on pyykkikone, niin silloinhan pyykkien hoitaminen ei ole mikään työ. Sitä paitsi muutenkin on pikkusen eri meininki Afrikassa ku täällä Suomessa... Rock^peijpe: luulenpa, että siellä on siis jotain syytä tähän...

Ja joo, kun mä teen ruokaa, niin teen niinku paketin ohjeen mukaan noin 4-6 hengen annoksen. Mä syön siitä yhden annoksen ja mies syö sit loput. Siis yhdellä kertaa. Eli se 4-6 hengen ruoka menee yhdellä kertaa kaikki. Joskus jää vähän, jolloin mä sit kaavin ne loput pakkaseen ja syön ite seuraavana päivänä tai myöhemmin. Ja joka päivä mä en vaan pysty kokkaamaan, kun tosiaan Olivia ei anna, ja mies on puhelimessa tai nukkumassa, eli ei voi viihdyttää Oliviaa sillä aikaa (okei, TOSI harvoin joo).

Elättelen pienen pientä toivon kipinää, kun mulla on tulevana tiistaina työhaastattelu mun työpaikalla (siis että saanko sen vakituisen työn, kun olen ollut siellä sijaisena, pitäkää peukkuja), että mies jäis oikeasti Olivian kanssa kahdestaan kotiin ja mä voisin käydä siellä haastattelussa yksin. Näkis sit vähän, mimmosta tuon lapsukaisen kanssa on olla, edes pari tuntia! Mut saattaa olla, että sillon tiistaiaamuna viimeistään mies keksii, että hän lähtee mukaan ja vahtii Oliviaa vain sen itse haastattelun ajan... hohhoijaa...

Mut nyt meen taas nukkuun. Mies onneks huomenna aamulla menee töistä suoraan treeneihin ja sit vielä jonnekki, eli saan rauhassa nukkua Olivian päikkäriajat täällä, kun ollaan kahdestaan, eikä tarvi pingottaa minkään pyykkien tms kanssa. :) Ja saan maata sängyllä Olivian kanssa, eikä tarvi yrittää istua huonossa asennossa lattialla, kun siellä meidän sängyssä ei siis oo kukaan nukkumassa päivällä! :) Pienistä asioista voi iloita. Ja kävin kaupassa tänään ja ostin valmista pinaattikeittopakastetta, eli lounaski tulee ihan vaan mikrossa minuuteissa. :)
 
ääh. mä tunnen peekay niin kovin suurta sympatiaa sua kohtaan. Ethän sä voi mitenkään jaksaa tuollaista pidemmän päälle! Jos ne pyykit kerran itsestään peseytyy, niin eikö miehesi voisi joskus laittaa niitä peseytymään. Jos siitä ei kerran mitään vaivaa ole!? Ymmärrän kyllä tuon sun ajatuksen, että yrität jaksaa, kun on uusi tilanne ja yritätte päästä rutiineihin. Siinä on kuitenkin se vaara, että miehesi oppii siihen nopeasti, ettei hänen tarvitse kotonaan mitään tehdä. Sinä olet hänen palvelijansa. Sitten on yhä kaukaisempi ajatus se, mitä tarkoittaa pyykkäys, ruoanlaitto tai tiskaus.

Ja tuo on ihan taatusti totta, mitä sanoit afrikkalaisesta lapsenkasvatuksesta. Ei varmasti yksikään äiti siellä hoida 7 lasta yksin. Mikäli mun käsitys on yhtään oikea niin siellä muutenkin tehdään paljon enemmän "talkoovoimin" yhteisönä asioita. Suomi on eri maa ja täällä sellaset systeemit ei vaan toimi kun ei tuollaisia yhteisöjä ole.

Mun mielestä sulla on ihan täys oikeus Vaatia, että saat yksin lähteä sinne haastatteluun, jotta voit mennä sinne "levänneenä", rauhallisena ja keskittyä asiaan pelkästään. Siis, että saat olla matkatkin yksin. Ei tosiaan ole liikaa vaadittu, että isä hoitaa lasta pari tuntia joskus.

Voimia. <3
 
tättärä tiedän tunteen ku lääkäri sanoo ettei se ja se riitä allergian toteamiseen.Meillä tuli vilja-altistuksessa ihan selkeät ihottumat,mutta kun ei kuulemma riittänyt.No kotona seuraavana päivänä saikin isommasta määrästä jonkun ihme hengenahdistus kohtauksen ja menin ihan paniikkiin,ja oli myös tosi itkunen ja kaikkee.Ja näiltä ois vältytty jos ois riittäny se ihottuma lääkärille!

Mäkin käyn täällä aika vähän ku on tosiaan toi facebookin ryhmä,mut täälläkin olisin käyny mutta en pystyny kirjautumaan sisään! Noo nyt tuo kirjautuminen taas toimii:)
 
Peekay: Mä en edes tiedä, miten vastata tuohon, koska mua ärsyttää niin suunnattomasti!

Afrikkalainen nainen kasvattaa 7 lasta ja pesee pyykitä käsin, koska hänen on pakko. Moni afrikkalainen nainen myös pissaa, alistuu seksiin ja synnyttää yksin aavikolla lapsena silvotulla alapäällään.

Kaikki kunnioitus ihmisille, jotka selviävät vaikeissa olosuhteissa! Ihminen selviää vaikka mistä -kidutuksestakin. Ei se silti ole ihannoitava tapa elää. Jokainen varmasti valitsisi helpomman tavan, jos voisi.

En ymmärrä, miten kukaan -edes afrikkalainen mies- joka on päättänyt elää länsimaisen naisen kanssa länsimaisessa yhteiskunnassa voi enää ihannoida kulttuuria, joka polkee ihmisarvoja ja alistaa naista. Kunnioittaa omaa kulttuuriaan tietysti täytyyy, mutta sen mukaan eläminen, kun on jo valinnut toisen kulttuurin, on asia erikseen.
 
Piti vielä tulla sanomaan, että anteeksi kärjistetty esimerkkini. Tiedän toki, että Afrikassa on muunkin laista elämää. :) Vastustan myös ennakkoluuloista ajattelua, tekstissäni kyse ei ole sellaisesta. Mutta mua myös inhottaa tollainen vertailu ja etenkin sellainen "kyllä sitä muutkin pärjää"-ajattelua. Yhden kurjuutta kun ei ollenkaan vähennä se, että jossain jollain on vielä kurjempaa. Tai sittenhän monta nälkäistäkin voisi ruokkia ihan vain sillä, että kerrottaisiin jossain muualla olevan vielä suurempi nälkä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top