Elo-/syyskuun eloa :)

Täällä meno jatkuu samana - ei oikeastaan mitään uutta. Ja aika koneella on kyllä jäänyt ihan minimiin, niin ei pääse yhtä jouhevasti päivittelemään kuulumisia. Nyt nukutaan päikkäreitä tyytyväisenä.

No mutta... edelleen tuetta kävely on harjoittelun alla, tanssiminen on in (eli siis hytkytään musan tahtiin), syöminen on mitä on :D ja yöt nukutaan suht hyvin, kamala aamuvirkku vaan on (johtunee tietty kun mennään ajoissa nukkumaankin), meillä ei edelleenkään vilkuteta saati taputeta, mut ku ei me aikuisetkaan sitä tehdä niin ei kai tuo opikaan :P osataan nyt tulla alas kaikkialta oikeaoppisesti, kiivetään rappusia... kovasti juttelee babytalkia ja odottaa vastakaikua, en vaan ymmärrä aina, et mikäs juttu nyt on... siis saattaa osoittaa ja "tätäkäkä-rrrrrrr" jne...

Uusi vuokralainen on vallannut alaa ja olo on tukala, vaikka suht oireettomasti oon selvinnyt. Vähän joo uniongelmia ja ketutuksia, mut fyysisesti oon voinut hyvin. Ei liitoskipuja ja la tuli eka sukkapuikko :D eikä tässä niin pitkä aika enää ole, nyt siis rv 29+3.
 
Joo, täällä menossa 33+3! Supistelee, liitoskipuja on ja muutenkin olo on hyvin raskas. Ristiriitaisin tuntein täällä edetään. Toisaalta ei ole lainkaan kiire kahden vaippapöksyn kanssa säätämiseen ja katkonaisiin öihin, mutta toisaalta haluaisin synnyttää pian.

Meidän talo on ihan räjähdyspisteessä tavarapaljouden takia. Yritän saada siivottua ja puunattua ja karsittua tavaraa, mutta tämä valtava raskausmaha ja tuo vilkas pieni poikaseni tekee hommasta hieman haastavaa :D Eli poika haluaa "auttaa" kaikessa koko ajan.

Meilläkin poika juttelee koko ajan ja kikattelee hirveästi (myös itsekseen). Hän poimii puheesta sanat kuten "rumpsista" ja "kappas" tai "hups" ja nauraa niille vaikkei niitä hänelle olisi osoitettukaan. Se on äärimmäisen hauskaa! :)

Meillä taputetaan ja kiivetään portaita, mutta ei vilkuteta eikä osata mennä mistään alas muuta kuin pää edeltä. Seisomaan nouseminen on tukevaa, mutta tukea vasten otetut askeleet ovat aika spagettia. Kovasti tyyppi kuitenkin tepastelee ympäriinsä. Ei kuitenkaan oikeastaan tykkää kävelyttämistä vaan pyrkii heti konttaamaan.

Päikkärit vaihtelevat kovasti. Mutta yöt nukutaan. Jos ei nukuta, on jokin ongelma. Viimeksi katkonaiset yöt johtuivat pahasta ihottumasta ja 10h yöunet palasivat yhden ihotautilääkäritapaamisen jälkeen.
 
Joko teillä on alettu suunnitella 1v kekkereitä? Mä kaipaisin vähän ideoita tarjoamisiin :) kakku on jo tilattu, mut kaikki muu on auki..
 
Kei_jo, mä oon vähän suunnitellu jo :) En tosin oikee tiä vielä mitä tarjoisin ku esikoinen täyttää ens viikolla kolme ni täs olis niinku kahet kemut syksyn aikana enkä nyt kaikkii samoi haluis kummallaki kerral tarjot :D Vaatii ihan aivotyötä tää homma xD

Tänne kuuluu sellaista ihan tavallista ja kivaa arkea. Uus koti on jo aika hyväl mallilla ja pojat harjottelee uusii taitoja. Pikkunen on ny täs jonku aikaa kävelly ilman tukea, mut edelleen etenee myös konttaamalla. Sanoja, jotka tarkottaa jotain on nyt "äiti" ja "ääppu" joka on lamppu (osoittaa sitä ja sanoo). Sit kun yhtenä päivänä puhuttiin puhelimessa mummin kanssa ni poika kuullessaan mummin äänen nappas puhelimen käteen ja ölis luuriin et "mmi, mmi" :D

Ikää on nyt n. 10kk, hiukan reilu. Uskomatonta, et kohta on vuos siitä ku meijän pienet on syntyny!
 
Meilläkin on tullut jotain satunnaisia sanoja, mm. äiti, is (iskä), imui (imuri), pussi (bussi, katotaan aika useasti wheels on the bus-pätkää koneelta). On se jännää kun yhtäkkiä pikkunen tajuaa maailman menosta jotain ja hänen kanssa pystyy kokoajan paremmin kommunikoimaan! Ja tosi nopeasti oppii lisää, esim osoittelun kanssa, osoitti alkuun lamppua ja yhtäkkiä osoittaa jo monta muutakin esinettä/asiaa/ihmistä kun häneltä kysyy "missä x on" :) vähän haikeeta myös kun vauva-aika alkaa siirtymään takavasemmalle..
 
Mulla oli synttärivalmistelut jo kovassa vauhdissa, kun poika täyttää jo kuun loppupuolella vuoden. Tarjoilujakin mietin pääni puhki jo..mutta nyt me muutetaankin kuun lopussa ja juhlitaan synttäreitä sitten vasta uudessa kodissa! :)
 
Meillä kävellään myös ilman tukea, kylässä ollessa ei juuri konttaa, mutta kotona se on välillä nopeampi keino siirtyä paikasta toiseen. :D Sanoja ei ole oikeastaan ollenkaan, mutta selkeästi ymmärtää paljon puhetta kyllä. Veikkaan, että on tuon liikkumisen kanssa niin kiirus, että puhe tulee sitten myöhemmin. Vasta tällä viikolla meillä on osoiteltu jotain, kun oon itse näyttänyt enemmän mallia.. :P Poika on ihan järjettömän kova kiipeilemään joka paikkaan! Sohvalle on kiivennyt jo pitkään, meidän sänkyynkin on päässyt jo jonkin aikaa ja nyt yrittää välillä kiivetä rattaisiin..kaikki kelpaa, minkä päälle ikinä voi kiivetä! Ollaan harjoiteltu myös syömistä itse, vähän vaikeamman kautta, sillä kukaan muu ei saa koskea ko lusikkaan kuin hän.. Eli en voi täyttää lusikkaa ja antaasitten hänelle, jotta laittaisi suuhun, vaan opettelee itse myös täyttään sen.. Ihan päivästä riippuu meneekö tosi hienosti vai paljon heikommin.
 
Ollaan nyt Italiassa lomalla ja sukuloimassa. On ihan uskomatonta kuinka italialaiset tykkaa vauvoista ja lapsista yleensa. Poika on jatkuvasti huomion keskipisteena oli sitten kyseessa sukulaiset tai ihan tuntemattomat. Poika hymyilee ja naureskelee, joskus parahtaa itkuun jos joku (yleensa naiset) tulee ihan iholle ilman etta poika on ehtinyt tutustua aikaisemmin. Kylla on kulttuurishokki kotiin mentaessa kun ollaan taas kahden joskin uudet ryhmat alkaa ens viikolla.
 
Meillä muuten pojan mummi lupasi järkkää synttärit :) tai kysyi jo aika päiviä sitten, et käykö, jos hän järkkäilee yms. ja siis minähän ihan kernaasti luovutan oikeudet. Joutuu niitä kaverisynttäreitä sitten myöhemmin ihan tarpeeksi stressaamaan :) mä en oo yhtään juhlaihmisiä :D saas nähdä onnistunko vielä tänäkään vuonna laittamaan yhtään joulua (pakko opetella ku lapset kasvaa).

Ja ää... koska tää jantteri nyt lähtee kävelee! Oonko jotenkin kärsimätön? On niin hilkulla ja siis muutamat askeleet jo tulee niin varmin ottein, mut sit räkättää ja kaatuu. Toivon vaan niin kovasti, et ennen ku tää tytteli puskee ulos niin ois vähän sitä varmuutta, kuitenkin jään tosi pian kahdestaan vauvan ja Karpon kaa. Ja toi kiipeily, ihme apina, mut ei sit voi treenailla sitä köpöttelyä... meilläkin on nyt noi rattaat, mistä ja mihin kiipeillä. Harrastaa tätä vaunuissa apinointia myös liikenteessä... valjailla vaan poika kiinni :D

Ja apua, mua pelottaa kovasti tän uuden ihmisen syntymä, tai siis kun kyseessä on tyttö. Kaikki tuntuu taas niin uudelta, ihan kun ois esikoinen kyseessä. Onneksi on vielä 2 kk aikaa :D
 
Piiiiitkästä aikaa täällä! :) Kylläpä se on aika rientänyt! Saattaa tulla pitkä teksti... :wink

Olen niin haikein mielin katsellut kuvia meidän pikkupirpanasta. Vastahan sitä oltiin synnärillä... Ja siinä se on silmien edessä eteenpäin kiitävä 11,5 kk tyttö. :Heartred

Tukka on maitosuklaan ruskea, silmät ovat isot ja vihreät, iho oliivi. Tukka on korkkiruuvikiharoilla ja suu usein hymyssä. Kaksi hymykuoppaa näkösällä. :) Suu käy kokoajan, mutta sanoja ei vielä ole. Kaikki on hyy, höö, päpä, tätä, äitää tai hym. Luonne on kyllä hauska: hermo palaa saman tien jos jotain ei saa tai osaa. :D Yhtään ei ole äitiinsä tullut...?! :wink

Tukea vasten kävelee, nousee seisomaan ja istuu alas, vilkuttaa, taputtaa, yrittää kiivetä, ja henk koht suosikkini, heittää tavaroita. Kontaten pääsee nopeimmin, joten se on ensisijainen liikkumismuoto. Ja lujaa pääseekin. :) Ei-sanan ymmärtää ja kysyy katseellaan lupaa. :) Ihan loistava juttu, koska tyttö tietää, ettei keittiöön saa mennä yksin. Hän istuu keittiön ovella ja katsoo olkansa yli kysyvästi. Kun sanon ei, hän lähtee täysillä kohti keittiötä ja kikattaa kivaan ääneen. Ole siinä pokkana. :D

Tyttö syö hyvin lempiruokiaan. Isältään ei ota ruokaa, tiedä sitten, miten on onnistunut isäänsä vedättämään. :) Se on selvää, että mieheni on pulassa eikä tyttö ole vielä edes vuotta! :wink

Lempipuuhia tällä hetkellä ovat musiikin mukana tanssahtelu, pallo ja palikat. Myös pehmolelujen ja tyynyjen haliminen on kivaa. :Heartred Ja mun rintaliivien olkaimia on kiva räpätä...

Yksivuotissynttäreihin on pari viikkoa ja olen vasta nyt herännyt niihin. Varmaan tilaan kakun ja kutsun kavereita kahville. Mitään isoa en ajatellut järjestää. :)

Elämä se tässä vierii eteenpäin ja tyttö kasvaa. Toivon, että olisi pause-näppäin, että ehtisin nauttia enemmän tästä ajasta. Työssäkäynnin, ruoanlaiton, kodinhoidon ja tytön kanssa touhuamisen jälkeen omaa aikaa jää minimaalisesti. Haaveilen yhdestä arki-illasta, jonka saisin itselleni. Mutta koska aikaa tytön kanssa jää tyyliin pari tuntia päivässä, en ole vielä hennonut noita tunteja käyttää itseeni. Ehdin myöhemminkin. :)

Hyvää syyskuuta kaikille! :)
 
11kk tänään :)

Meille rantautui sunnuntaina eka flunssa, tosin nyt vähän epäilen et oliko edes flunssa vai hampaiden aiheuttamaa räkäsyyttä. Nyt poika on taas ihan entisensä, mut viime yö meni kyllä hulinoiden - ei siis mitään huutoa tms ja vaan tyyppi ei yksinkertaisesti malttanut mennä nukkumaan. Hillu ja riehu pinniksessä ja lopulta jos puolkahden aikaan yöllä nukahti mun kainaloon. Me siis nukutettiin 4,5 tuntia. Mä niin toivon, ettei tää tuu toistumaan ensyönä. Toissa yö meni huutojen kans painien, mut nukku särkylääkkeen kans muuten ihan hyvin. Kuolaa tuli ihan järkyttävästi, et oisko ne sittenkin noi hampaat... no katsellaan.

Eilen sit viimein käveltiin useampi askel (pari metriä) ilman tukea :D tästä se lähtee. Muutenkin eilen oli joku ihme kehityspäivä, palikoiden kasausta jne. Ruokakin on alkanut taas maistua, tai siis ettei oo niin kamalat taistelut lusikoinnin suhteen.

Mulla on selkä ihan pirun kipee, niin kaikesta nostelusta ja pyörimisestä. Pelottaa kuinka pahaksi tää äityy... On kuitenkin ihan huojentavaa, et särky on lapaluissa eikä polttona tuolla alaselässä - en ihan vielä haluisi synnyttää. Viikon päästä on kontrolliultra, ja vähän jänskättää, miten mahassa voidaan. Tässä raskaudessa ei oo kyllä pahemmin saanut levätä tai nautiskella, joka päivä yhtä härdelliä. Ja eiköhän tää hulina jatku seuraavat 10-15 vuotta :D
 
Hieman kuulumisia täältä meiltäkin. Meidän elämä on aika vaudikasta kun etsitään asuntoa Brysselistä ja siksi ei ehdi paljon kuulumisia vaihtamaan. Asumme siis airbnb kautta väliaikaisesti täällä kunnes oma asunto löytyy. Tulimme maalta tänne koska asuntonäyttöjä on niin paljon ettei ole kannattavaa asua kaukana Brysselistä ja aina tulla erikseen asuntonäyttöihin. Mies käy töissä Brysselin keskustassa. Berliiin asunto on myös meillä edelleen ja joskus käydään siellä myös.
Pienelle tuli ensimmäinen hammas 3 viikkoa sitten ja taitaa uusiakin hampaita olla tulossa kun välillä ne tuntuu pikkumiestä ärsyttävän. Uutena juttuna tullut myös kiljahtelu. Se on sellaista huomion hakua tai ärsyyntymistä jostakin. Etenkin rappukäytävät jotka kaikuvat tuntuvat olevan parhaita paikkoja kiljahdella.
Olen kehitellyt hampaiden tuloon toimivan avun esim jääkaapissa kylmennyttä hunajamelonia pureskeltavaksi tai omenan siivuja. Eilenkin olimme ravintolassa ja olin ottanut omenan kotoa mukaan ja pyysin sitten kokkia paloittelemaan sen pienelle. Hän tuntui olevan erittäin tyytyväinen kun sai imeskellä omenan siivujaan osana meidän pöytäseuruetta.
Pieni opettelee myös konttauksen alkeita ja koittaa nousta jo puita pitkin. Sohvaa vasten tykkää seistä tuetusti mutta jalkojen ote maahan on edelleen sellainen vähän ballerinatyyppinen. Vielä meillä ei kävellä enkä odota sen tapahtuvan kuin ehkä vasta jouluna tai sen jälkeen. Miehen vauvakirjassa luki että hän alkoi kävellä 14kk iässä ja hyvin samaan tahtiin on tämän pojan kehitys mennyt kuin isänsä. Viimeksi kun olimme Berliinissä oli kova juttu että piti päästä koko ajan Expedit kirjahyllyn läpi. Pikkuinen työnsi koreja pois ja kiipesi kirjahyllyn koloon.
Sitten kaikille annetaan high 5 tai low 5 ja kaikkea pitää kärryistä koittaa koskettaa.
Sitten olemme olleet tosi aktiiveja Brysselissä ja löytäneet hyviä paikkoja ulkoilla tai tavata muita lapsia. Tämä alkaa tuntua kivalta kotikaupungilta jonne toivottavasti saadaan pian asetuttua pysyvästi omaan asuntoon. Nyt pitää taas soitella asuntojuttuihin. Koitan ehtiä lukemaan teidän kuulumisianne ja ehkä myös kommentoimaan jotain. Mitä nyt nopeasti luin jotain niin taitaa monen vauvat olla jo aikamoisia menijöitä kun lähestytään 1 vuoden syntymäpäivää. Muistot alkaa jo tulla viime syksystä mieleen etenkin kun hyvä ystäväni synnytti juuri Berliinissä 14.9 ja sai myöskin pojan.
 
Libra: Samoin en ole ennättänyt tänne aikoihin ja haikeus valtaa mielen ajan nopeasta kulusta kun katselee tuota aurinkoista lasta jolta ei energia tunnu loppuvan.

Tänään sain otettua kuvia pikkumiehestä vauvatapaamispaikassa mutta en sitä parasta jossa pienokaiseni 11kk puolusti ns. pientä samanikäistä tyttöä 10kk jonka isoveli vei heidän tamburiinin. Poikaseni lähti hurjaa vauhtia veljen perään äännähdellen, tyttö kintereillä seuraten ja sitten nämä kaksi pikkuista jäivät nurkan taakse kurkkimaan mitä tehtäis seuraavaksi ja samalla ottaen tukea toisistaan. Oli kyllä hellyyttävä näky ja muutenkin kun leikkivät kuin kaksoset aina kiltisti yhdessä.

Laitan tähän pari kuvaa tältä päivältä.
 

Liitteet

  • band.jpg
    band.jpg
    858.5 KB · Katsottu: 28
  • musician2.jpg
    musician2.jpg
    948.2 KB · Katsottu: 27
Onnittelut vastavirran pienelle (eilen) ja Libran tytölle tän päiväsen synttäreiden johdosta :) lueskelin syntyneet listaa, tästähän alkaa 1-vuotissynttäreiden sarja :D kamalan nopeasti kyllä vuosi vierähti!

Nyt kyllä oottelen, et menis jouhevasti tää loppuaika, siis lähnnä kun on aika valas olo eikä jaksa vouhottaa samaan malliin. Lisäksi oon tosi ärtynyt, niin tulee vaan kiellettyä ja komennettua pikku herraa. Niin super äiti fiilis! Ja ää... mulla on vielä viikkoja tässä jäljellä.

Nyt meillä jo tepastellaan, vaikka huteraa on meno, niin nyt voi sanoa, et kävelee. Johan tossa menikin aikaa, siis ottaen huomioon milloin aloitti tuon tukien kans kävelyn. Muuten meillä kyllä menee arki samaa kaavaa... oma tahto on nyt selkeesti havaittavissa ja aika jääräpää toi jätkä on. Ite haluaa syödä, ite haluaa päättää koska nukutaan, ite haluaa sitä ja tätä ja ei oo kivaa, jos äiti tekee. Pukeminenkin alkanut ketuttaa... tähän ku yhdistää mun hormoniärsytyksen, niin ah... ihania päiviä välillä!

Mites muilla voidaan? Mitä 1-vee lahjoja ootte pienille miettinyt?
 
Ihania kuvia. Näkisin mieluusti muidenkin pienistä kuvia :) . Voin laittaa tähän yhden lempikuvistani. ImageUploadedByVau Foorumi1442911392.507689.jpg tuo on kyllä kesän alusta, varmaan 7-8 kk ikää pojalla. Tässä ajankohtainen :) ImageUploadedByVau Foorumi1442911947.823550.jpg ennen omaa vauvaa en nähnyt vauvojen kuvissakaan mitään ihastuttavaa, mutta nykyään jokaisen vauvan minkä näen kadulla tai kuvassa, tunnen näkeväni "syvemmälle". Myötätunto on kasvanut hurjasti.

Kohta on 1-v. synttärit.
Olen miettinyt tarjottavia ja kutsuttavia. Ekana päivänä kaverit ja seuraavana pienemmät kakkukahvit läheisille sukulaisille. Tarjottavana kakku ja pari jotain suolasta ja 1-2 makeaa kylkeen. Salaatti, karjalanpiirakat ja munavoi ja, jotain vaik mustikkapullia. Syys-talven teemoissa, kasvisruokailijoille sopivana kaikki. Ja sormiruokaa vauvavieraille. Haluaisin kyllä tehdä jonkun suolasen piirakan, mut sit tuntuu että suolaisia on liikaa ja pitäs olla enemmän jotain makeaakin sitten, kun vaan pullat. No jos ne keksit. Mun on vaikeaa pysyä kohtuuden rajoissa! :p ja sitten tuntuu että on jos on vaan kakku ja yhdet jotain muuta niin se on liian vähän. Mutta en myöskään halua stressata liikaa ja olen miettinyt kakun tilaamista.
Entä mitä voi toivoa lahjaksi, kun sitä kysytään? Vauva tykkää varmaan jo pelkästään repiä pakettia.
 
Mä en edes kehtaa valittaa niin paljon kuin mieli tekisi. Tän vuoden unetkin on selkeesti nukuttu. Vatsa, supistukset ja liitoskivut valvottavat, kohta valvottaa vauva. Torstaina onneksi ultra ja lääkärintarkastus niin näkee missä mennään.

Meillä ei vielä kävellä, mutta "äiti" ja "iti" tulee selvästi. Poika viihtyy ihanasti yksinään, välillä käy tankkaamassa läheisyyttä, mutta jatkaa sitten leikkejään. Toivon, että sama meno jatkuu pikkuveljen synnyttyä. Luultavasti olen kuitenkin paljon kiinni vauvassa imetyksen yms vuoksi.

Raskaus tekee kaikesta tällä hetkellä hankalaa. Joten ole hyvä vauva ja synny jo. Ainakin tyyppi valmistelee syntymäänsä huolella, harkkasupistuksia ihan vähän väliä. Viikonloppuna oli kipeitäkin jo. Jännä nähdä tätäkö tämä on vielä pitkänkin aikaa. Nyt on menossa 36+3.
 
Ja Maiden, aivan ihana tuo sinun pieni!! Huippukuvia :)

Itse en ole ehtinyt juurikaan pohtimaan 1 vee synttäreitä, mutta pyritään ne pitämään miehen kolmen viikon isyysloman aikana. Jospa saisin leivottua jotakin!
 
:) onnea jo vuoden täyttäneille pikkuisille :)

Täällä tepastellaan kun pidetään molemmista käsistä samalla ja taaperokärryn kans vedetään innoissaan eteenpäin, kunnes joku este, vaik seinä tulee vastaan. Ja kun laskee sylistä maahan, hän jää usein suorille jaloille seisomaan, eikä menisi istumalla maahan. Muutaman sekunnin poika kans välillä yrittää seistä ilman tukea.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top