Arki vauvan kanssa

Kiitos tuesta :Heartred Tunteet kulkee nyt vähän vuoristorataa, menkat siihe viel lisäks ni tulee itkettyy millo mistäki ja välil ilman syytä. Nytki tuli tos miehelle itkettyy et oon nii uupunu. Onneks on tilannetajuinen mies joka tuli halaamaa ku sitä just kaipasin. Välillä on päiviä ku menee ihan hyvin mut sit on päiviä millo en vaa jaksas mitää.. Mies lähtee taas tänään reissuu ja on tän viikkoo, voi olla myös et tulee jo aiemminki kotii. Nolottaa myöntää jos en jaksa ku lapsi ei oo mitekää "vaikea" tapaus vaa on tää "vaikea" ikä kun liikutaan joka paikkaan, ollaan uteliaita ja alkaa löytymään sitä omaa tahtoa. Ku tuntuu et jos sanon et oon uupunu ni ihmiset ihmettelee et mite voit olla ku tyttöhän on nii tyytyväinen ja iloinen tapaus. No on joo yleensä mut osaa se myös kiukuta. Seuraavan kerran ku mies tulee kotii ni ei toivon mukaa iha heti oo seuraavaa reissuu. Et saisin mieki vaik yhen illan omaa aikaa ja voisin käyä vaikka kaverilla. Ja jos joku ottais tytön hoitoo sillee et päästäs miehen kaa vaikka ravintolaa kahestaa :)

Asiasta kukkaruukkuun, meinaatteko teetättää 1-vuotis kuvia jossain kuvaamossa? Mie aattelin et ois kiva teetättää, sais vaikka tauluks mut en tiiä yhtää minkä hintasia mahtais olla kuvaukset.
 
Kyllä voi uupua helponkin lapsen kanssa, varsinkin kun tämä vauvojemme ikä on aika raskas. Sitten jos ei pysty yhtään ottamaan omaa aikaa niin ei mikään ihme, jos uupuu. Mieheni naurahti kun kerroin, kuinka mun on nyt lähdettävä välillä "pakoon" vauvaa, siis vaikka isompien lasten kanssa jonnekin niin, että mies on vauvan kanssa, tai yksin, koska vauva on niiiiiin kiinni minussa tällä hetkellä.

Me käydään kyllä 1v kuvauksissa, hyvä kun muistutit, tässähän saa jo varata ajan kuvaamosta! :) Hintaa en tiedä enkä muista isompien lasten kohdalta että kuinka paljon maksoi.
 
Muokattu viimeksi:
Ollaan menossa 1-vuotiskuvaan. Itse on kuvattu myös paljon ja hyviäkin kuvia on joukossa, mutta marraskuussa ei missään muualla ole hyvää valaistusta kuin studiossa. Otetaan varmaan samalla perhekuvia.
 
Mä mietin samaa, että valaistus on hankala marraskuussa, meillä vielä loppukuusta enempi ajankohtainen. Viime vuonna oli vain hitunen lunta maassa. Meillä olis yks kaveri, jota ajattelin kysyä. Tavallaan ulkokuvat kiinnostais, koska haluaisin jotain muuta, kun perinteisiä pönötyskuvia juhlamekko päällä. Itse oon jo työelämän pyörteissä sitten, etten tiiä onko minusta minkään erikoisemman tai suureellisen järjestäjäksi.
 
Katjusha, minä lähinnä ajattelin, että vaikka joku ihmeellinen valon pilkahdus marraskuussa olisi, niin vauvasta näkyy ehkä nenänpää, kun joutuu pukemaan niin paljon vaatteita ulos. Kerran olen ottanut marraskuussa hyviä kuvia ulkona.
 
Yölento, sepä se :) No, ehkäpä tämäkin jotenkin järjestyy. Tai minähän sen järjestän, mies on hirvijahdissa tai missä tahansa muualla viikonloput koko loppuvuoden.
Kokeilinpa nukuttaa vauvan sisälle toisille päikkäreille. Ekat unet aamulenkillä 30 min. Tokat unoset sisällä vaivaiset 45 min ja tyttö ihan itkuinen ja maitopullon vaati lopulta, vaikka ruoka olis periaatteessa vasta tunnin päästä. On se vaan koitettava sateesta huolimatta ulos lähteä unille. Kävimme toki metsäpolulla vähän kävelyä (ja konttailua) harjoittelemassa, että sai energiaansa purkaa.
 
Kyllä mennään kuvauksiin :)

Kilpparivaivaiset hoi!! Onko teiltä mitattu prolaktiini arvoa?? Sain juuri tulokset ja arvo oli 1200?! Yli tuplasti sen mitä saisi olla (noin korkea arvo voi olla lapsettomuuden syynä, sekä aiheuttaa kiertohäiriöitä, ei siis ihme että kuukautisiakaan ei kuulu). Toisaalta imetän edelleen, joten ilmeisesti sekin vaikuttaa?
 
Meillä tulossa yksvuotiskuvaus myös. Studiossa kuvataan, mutta lapsikuvaukseen erikoistunut kuvaaja, joten studio on sellainen "ihmemaa", ei siis perusstudiokuvataustaa ole. Tarkoitus oli kuvata perhe samalla, mutta mönkään meni, kun ei mies siihen muistanut pyytää vapaata tai iltavuoroa (miten vaikeaa voi olla muistaa asia, josta on kerrottu elokuussa, joka on sen jälkeen ollut koko ajan näkyvillä jääkaapin ovessa ja seinäkalenterissa ja josta olen vielä muistuttanutkin??!). No joka tapauksessa sovin sitten eri kuvaajan (amatööri) kanssa perhekuvien otosta, kun tuo kenelle on aika varattu on todella suosittu, eikä mitään toivoa muutella aikoja. Tärkein on kuitenkin neidin 1-vuotiskuvat ja sitten perhekuva on sellainen ekstra. :)
Meillä tyttö edelleen pilkullinen, menee päivähoitoon seuraavan kerran vasta torstaina. Vaikka olis varmaan ollut tänään jo menossa, kun kaivoi kerhotossut esiin ja toi minulle, että ne piti hänelle jalkaan laittaa. :D ja ulkonakaan ei käynyt nukkumaan rattaissa vaikka normaalisti käy, liekkö odotti et mentäs hoitoon. :D
On kyllä helpottunut olo, kun tyttö nyt terve. :)
 
Varpahat, ei ole mitattu prolaktiinia. Miksihän sinulta on imetyksen aikana mitattu?
"Maitohormoni eli prolaktiini (PRL) tai mammotropiini on aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva peptidihormoni, joka saa aikaan maidontuotannon maitorauhasista synnytyksen jälkeen sekä ylläpitää maidontuotantoa imetyksen aikana".
Alkuvuodesta pitää muistaa siellä sokerirasituksessa käydä, tuli vaan mieleen...
Mä oon lopettanut imettämisen kokonaan, eikä kiertoa kuulu ei näy.
 
Typy lähti anopille hoitoo päiväks, ei mitää tietoo mihi aikaa palautetaa, viimestää kuulemma iltatoimille :D Ja tajusin tos et mie en ees sanonu tytölle heippa :sad001 Laitoin vaa autoo ja ovi kiinni. Ehkä tytölle ei ollu nii iso juttu mut tuli vähä huono omatunto et ootinko mie näi kovasti taukoo hänestä etten ees moikka tajunnu sanoo :confused: No mut nyt on päivä aikaa rentoutuu, saan syödä ja juoda rauhassa ym :) Taidan ihan vain maata sohvalla ja nauttia omasta seurasta. Mieskin saattaa tulla jo ennen viikonloppua takaisin ja seuraava reissu taitaa olla loppukuusta tai ens kuun puolella :)
Ihmeen pirteä oon vaik heräsin jo puol 5 enkä juurikaan nukkunu enää sen jälkee.
 
Kyllä oon tavannut muksut viedä 1-vuotiskuvaan. Jotain perhekuvaa mietiskelin myös, mutta vasta vuoden päästä sitten kun tämän tulevan joulukuisen vuosikaskuvaukset on ajankohtaista. :)
En ees muista koska oon viimeksi saanut nukkua yön rauhassa, typy heräilee edelleen 3-5 kertaa yössä. Ja viimeiset kuukaudet ovat hurahtaneet kaikenmaailman käyntien merkeissä. On ollut oma neuvolapsykologi, perheneuvoja, perheneuvolan perheterapeutti, koulun palaverit opettajan ja kuraattorin kanssa, sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikka...ööh, olikohan muuta? "Omaa aikaa" on ollut sen verran, että osalle noista käynneistä on löytynyt neidille hoitaja siksi aikaa ja mies on ollut pari kertaa viikossa neidin kaa, kun kuskaan vanhempaa poikaa sählytreeneihin.
Vanhimmalla pojalla alkanut olla ongelmia noin puolitoista vuotta sitten, ovat pahentuneet viime aikoina siihen pisteeseen (mm. väkivaltaa, uhkailua, kiusaamista, jne.) että lastenpsykiatrinen tuli jo kyseeseen. Nooh, meikähän on sen kaiken sonnan saanut niskaansa mitä seurauksia onkin tullut kaikesta. Olenkin välillä väsyneenä, huolestuneena ja turhautuneena itkenyt silmät päästäni. Mutta eipä ole auttanut jäädä asioita märehtimään, hoidan kodin ja lapset ja lasten harrastukset miten pystyn ja kaikki ammattitahon käynnit yritän saada mahtumaan kalenteriin (1-3 käyntiä viikossa lähikaupunkiin). Onneksi oma psykologi ja perheneuvoja laitettiin nyt tauolle, että ehtii vetää enemmän henkeä. Kylläpä sitä on illat jo iloisesti kuorsattu kun isäntä kömpii sänkyyn, kun neiti on nukkunut aina autossa tai sitten muuten lyhyitä pätkiä eikä ole pääsyt sitten lepäämään päivällä. Tiedän kyllä, että ärtymysmittari nousee aina iltaa kohden väsyneenä. Päämääränä on vain saada asiat rullaamaan, selvittää mistä on pojan kohdalla kysymys ja saada muut tajuamaan että nyt vedetään yhtä köyttä että asiat sujuu.
Viimeisen kuukauden on ollut kipeitä supistuksia ja issiaskipua, joskus päivä päättyy "mukavasti" lähes itkua vääntäen sängyn pohjalle kun sattuu. Ja lääkäri vielä kehotti ottamaan rennommin supistuskipujen takia, vaikka ne eivät onneksi ole vielä tehneet mitään kohdunsuulle. Jaa, missä välissä sitä ehtisi? :D
 
Ollaan menossa 1v kuvauksiin heti syntymäpäiväjuhlista seuraavana päivänä, 5. Päivä :) käydään erään hyvän kuvaajan luona, taitaa ihanolla elannokseen olla kuvaaja.. kaveri suositteli ja oon nähnyt tosi kivoja hänen ottamia kuviaan, joten varasin meille kuvauksen hänelle.
Maksaa 60e jolla saa tunnin kuvaussession ja vähintään 10 kuvaa värinä ja mustavalkoisena. Siis linkit kuviin, ne pitää itse vielä teettää ja tallentaa koneelle sit. :)
 
Heips! Osaisko joku kuvasta sanoa onko kyseessä vesirokko vai enterorokko? ..vai joku muu :) Ite epäilen vesirokkoa mutta oireet sopii myös enterorokkoon :sad001
 

Liitteet

  • 5C7DAEF4-3DFB-458C-A941-85BF9C7333B2.jpeg
    5C7DAEF4-3DFB-458C-A941-85BF9C7333B2.jpeg
    542 KB · Katsottu: 18
Näyttää kyllä kovasti molemmilta noi näppylät...
Onko ihan selviä vesikelloja?
Mutta toivotaan pikaista paranemista!
 
Nii...ja tuohon 1vee kuvaan...
Meillä olis kerhossa kuvaus just tasan tytön syntymäpäivänä ja olen tässä miettinyt, että haittaisikohan vieraita, jos me kävisimme pikasesti juhlien lomassa vähän kuvauksissa. :happy:
Ja napattais samalla vähän isovanhempiakin mukaan kuviin, kun sekin kuulemma onnistuu..
Sellanen kunnon perhepotretti.
Mut...oisko se paha??
 
MarSka sanoi:
Heips! Osaisko joku kuvasta sanoa onko kyseessä vesirokko vai enterorokko? ..vai joku muu :) Ite epäilen vesirokkoa mutta oireet sopii myös enterorokkoon :sad001
Click to expand...

Missä kohti kehoarokkojäljet on? Minusta olis kyl enemmän vesirokkpa mut toki sehän on enemmän muuallaki ku entero (ainaki itelläni ollu ja tuttavilla ollu) on tosiaan käsissä ja jalkapohjissa/-terissä ja kasvoilla/kurkussa ja ehkä hieman kaulalla. Mutta varma en oo.
 
Näppylöitä tytöllä on pahimmillaan navasta-nilkkoihin koko matkalta, kasvoissa ja muutama yksittäinen siellä täällä.
Poitsulla vaan pyllyssä :sad001
Ekana nous molemmille kuume melkein 39 asteeseen, kuume laski ja näppylät tuli.
Toista tuntuu näppylät kutittavan ja toista taas ei tunnu haittaavan..
Miusta kyllä näyttäisi vesikelloilta mutta en nyt aivan varma oo.. Vaikeeta :confused:

Mies rupes epäilemään et onko kuitenkaan vesirokkoa ku hänelle myös nous kuume ja nyt on näppylänkin löytänyt.. :rolleyes: Molemmat ollaan lapsena vesirokko sairastettu.
 
Onko teidän muiden pienet samanlaisia luonteeltaan kun sisarukset tai vanhemmat?

Tuo meidän vauva on siskoonsa verrattuna varsinainen hurjapää, keksii mitä ihmeellisimpiä asioita. Yrittää aina kiivetä pesukoneeseen kun silmä välttää, sängyssä polvillaan ollessa laittaa kädet niskan taakse ja tekee mahaplätsin, leikkipuistossa osoittaa jokaista vempainta kun haluaa niihin mennä ymsyms. Esikoinen ei tuossa iässä tehnyt mitään tuollaista ja on aina ollut tosi arka ja rauhallinen. Me ollaan myös miehen kanssa melko rauhallisia niin välillä ihmetyttää mistä tämä kaikki tulee :D

Tyttö on tosi paljon mun perään ja alkaa itkemään jos joku muu ottaa syliin kuin minä tai mies mutta silti hän hakee täysin vierailtakin ihmisiltä nykyään huomiota, esim kaupassa alkaa "huutelemaan" katsoessaan jotain ihmistä ja jos tämä katsoo tyttöä niin tyttö alkaa hymyilemään ja juttelemaan omalla kielellään. Tämäkin ihan uutta kun ei esikoinen ikinä oo yrittänyt ottaa mitään kontaktia tuntemattomiin, ellei kyse jostain lapsesta. Onko muilla tälläistä?
 
Voikukka, ihan kuin olisit kirjoittanut tuon meidän perheestä!!! Lasten sukupuolet on vaan eri. :grin Eli on ihan samanlaista.
 
Sanokaa pliis et muidenkin lapset tekee tätä... Meillä siis kiipeillään kirjahyllyä ja tv:tä vasten seisomaan.. Tv ruudussa on aina hirveesti sormenjälkiä vaikka kuinka kiellät koskemasta.. Olkkarissa on myös tietokoneen keskusyksikkö johon ei myöskään ole lupa koskea.. Ja silti sitäkin räplätään.. Eile se meni ihan siihen et ku kiellettiin suusanallisesti ni neiti vaa kahto kohti ja konttas silti koneelle ja nous sitä vasten.. Isi ku nous sohvalta ni neiti lähti pikakonttausta karkuun.. Mut ku isi kävi takas istuu ni ei ku takasi koneelle.. Ja taas ku isi nous ni taas karkuun.. Eli se siis oikeesti tietää et ei saa koskee mut silti on vaa pakko!! Alkaa usko loppua...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top