Kliseisen kamala anoppini on näemmä keksinyt tavan saada minut tuntemaan itseni totaalisen huonoksi äidiksi ja vielä ilman että vaihdamme keskenämme sanaakaan. Hän osaa muutenkin olla rasittava ja valittaa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, mutta nyt arvon rouva alitti riman tahdikkuudessa ja järjenkäytössä pahemmin kuin koskaan ennen.
Hän nimittäin soitti tänään miehelleni ja mieheni kautta sain kuulla että me ei takuulla pystytä hoitamaan meidän tulevaa vauvaa ja pikkuinen tukehtuu pölyyn kun täällä on hänen mielestään niin kamalan likaista. Todellisuus pohjaa tällä on sen verran että emme viime vuonna ehtineet pestä ikkunoita. Ehkä lapsemme ei kuitenkaan kuole siihen (varsinkaan kun aiotaan pestä ne heti kun on sen verran lämmin että sen voi tehdä ilman vilustumisen pelkoa). Ilmeisesti tämän epäsiisteyden takia (tai mitä lie muuta hän on harhaisessa mielessään keksinyt) lapsemme tullaan huostaan ottamaan ja me tullaan hylkäämään pikkuisemme.
Voitte ehkä arvata miltä tämän tiedon jälkeen tuntui. Olin samaan aikaan raivoissani ja itkin onnettomana. Vaikka tiedän että anopin sanat eivät pidä paikkaansa tunnen itseni täysin huonoksi ja epäonnistuneeksi äidiksi jo monta kuukautta ennen lapsen syntymää (la on syyskuussa). Miten hän saattaa kuvitella että me hylätään lapsemme, jota vielä yritettiin yli vuosi! Ja kiitos tästä valtavasta luottamuksesta meidän kykyihin. Ilmeisesti me ollaan niin uusavuttomia että hyvä jos tiedetään mihin päähän tissi pitäisi laittaa.
No sen olen kyllä ennenkin saanut huomata että hän ei minusta pidä ja minusta löytyy vikoja vaikka millä mitalla. Suurin osa tosin ilmeisesti hänen korvien välissä. Hän kun on mm. sitä mieltä että jos ajaisin ajokortin lähtisin hurvittelemaan autolla enkä yhtään ajattelisi turvallisuutta. Kuulemma luonteeni on sellainen. Eh, no jos rauhallinen ja ujo luonne tarkoittaa sitä niin... Siitähän ei puhuta että ei tulisi mieleenikään kaahata tai muuten ajaa varomattomasti jos nyt kortin hankkisin. Sitä ei kuitenkaan kannata edes yrittää kertoa sillä olen ilmeisesti myös äärettömän epäluotettava sillä hänelle on täysin mahdotonta uskoa mitään mitä sanon.
Ehkä lopetan tämän tähän ennen kuin kukaan ei jaksa lukea vuodatustani loppuun. Vastaavia kummallisuuksia kyllä löytyy ja en jaksa edes miettiä kuinka monta kertaa hän on pahoittanut joko minun tai mieheni mielen. Toivottavasti joku jaksoi lukea edes tänne asti. Pahoittelut tästä vuodatuksesta. Auttoi jo vähän kun sai purkaa pahaa mieltä.
Muun pahan mielen lisäksi en voi olla miettimättä aikooko tuo tehdä lastensuojeluilmoituksen. Siitäkin huolimatta että luotan täysin että jos hän sen tekee, viranomaisilla ei pitäisi olla mitään syytä tehdä muuta kuin todeta sen olleen aiheeton.
Hän nimittäin soitti tänään miehelleni ja mieheni kautta sain kuulla että me ei takuulla pystytä hoitamaan meidän tulevaa vauvaa ja pikkuinen tukehtuu pölyyn kun täällä on hänen mielestään niin kamalan likaista. Todellisuus pohjaa tällä on sen verran että emme viime vuonna ehtineet pestä ikkunoita. Ehkä lapsemme ei kuitenkaan kuole siihen (varsinkaan kun aiotaan pestä ne heti kun on sen verran lämmin että sen voi tehdä ilman vilustumisen pelkoa). Ilmeisesti tämän epäsiisteyden takia (tai mitä lie muuta hän on harhaisessa mielessään keksinyt) lapsemme tullaan huostaan ottamaan ja me tullaan hylkäämään pikkuisemme.
Voitte ehkä arvata miltä tämän tiedon jälkeen tuntui. Olin samaan aikaan raivoissani ja itkin onnettomana. Vaikka tiedän että anopin sanat eivät pidä paikkaansa tunnen itseni täysin huonoksi ja epäonnistuneeksi äidiksi jo monta kuukautta ennen lapsen syntymää (la on syyskuussa). Miten hän saattaa kuvitella että me hylätään lapsemme, jota vielä yritettiin yli vuosi! Ja kiitos tästä valtavasta luottamuksesta meidän kykyihin. Ilmeisesti me ollaan niin uusavuttomia että hyvä jos tiedetään mihin päähän tissi pitäisi laittaa.
No sen olen kyllä ennenkin saanut huomata että hän ei minusta pidä ja minusta löytyy vikoja vaikka millä mitalla. Suurin osa tosin ilmeisesti hänen korvien välissä. Hän kun on mm. sitä mieltä että jos ajaisin ajokortin lähtisin hurvittelemaan autolla enkä yhtään ajattelisi turvallisuutta. Kuulemma luonteeni on sellainen. Eh, no jos rauhallinen ja ujo luonne tarkoittaa sitä niin... Siitähän ei puhuta että ei tulisi mieleenikään kaahata tai muuten ajaa varomattomasti jos nyt kortin hankkisin. Sitä ei kuitenkaan kannata edes yrittää kertoa sillä olen ilmeisesti myös äärettömän epäluotettava sillä hänelle on täysin mahdotonta uskoa mitään mitä sanon.
Ehkä lopetan tämän tähän ennen kuin kukaan ei jaksa lukea vuodatustani loppuun. Vastaavia kummallisuuksia kyllä löytyy ja en jaksa edes miettiä kuinka monta kertaa hän on pahoittanut joko minun tai mieheni mielen. Toivottavasti joku jaksoi lukea edes tänne asti. Pahoittelut tästä vuodatuksesta. Auttoi jo vähän kun sai purkaa pahaa mieltä.
Muun pahan mielen lisäksi en voi olla miettimättä aikooko tuo tehdä lastensuojeluilmoituksen. Siitäkin huolimatta että luotan täysin että jos hän sen tekee, viranomaisilla ei pitäisi olla mitään syytä tehdä muuta kuin todeta sen olleen aiheeton.
