Mäkin kävin ultrassa. Sieltä oli se alatie-ultrauspatukka lähetetty huoltoon, joten katsoi vain vatsan päältä. Aluksi sai mitat, jotka vastasi viikkoja 6+3 eli sama koko kuin viime keskiviikkona, mutta oli näkevinän sykkeen kuitenkin. Siinä vaiheessa mä luonnollisesti aloin itkeä...
Halusi, että juon vettä ja jaloittelen hetken, jotta rakko nousee pois edestä ennen uusintamittauksia. Toisella kertaa näkymä olikin parempi ja alkion koko vastaa rv 7+3, mikä ois linjassa viime viikon 6+4 veikkauksen kanssa. Mun arvion mukaan tänään ois 7+6 eli sopis kyllä hedelmöittymisaikatauluun. Tutkaili vielä sykkeitä ja oli lopulta varma asiastaan eli kyllä Tyyppä varmaan vielä roikkuu mukana.
Ens viikolla meen vielä sinne kunnalliselle tsekkauttamaan, että kasvua tapahtuu varmasti oikeassa tahdissa. Pieni huoli kuitenkin on sydämellä. Mieskin paljasti pelkonsa: häntä mietitytti, että jos ne siittiöt ovat olleet tuolla sisällä muutamankin päivän odottamassa munasolun irtoamista, niin onko ne jotenkin voineet mennä pilalle ja vauva sen takia pieni/kaikki ei kunnossa. Musta se oli jotenkin tosi liikuttava ♡