Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Ja noista vastoinkäymisistä. Karmaan en usko, ihmisille voi hyvin tulla enemmän vastoinkäymisiä kuin he pystyvät kantamaan, ja maailmassa on paljon sellaisia vääryyttä, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Universumi on neutraali, siinä ei ole mitään mekanismia, joka takaisi minkäänlaista oikeudenmukaisuutta.
Koska meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä, ei vastoinkäymisten tullen kannata jäädä ojaan makaamaan, vaan tehtävä kaikkensa ja käytettävä kaikki keinot, jotta siitä selviää ja pystyisi jatkamaan elämää. Ei todellakaan aina ole helppoa, eikä kaikissa tilanteissa edes onnistu. Turha odottaa, että joku tai jokin tulisi pelastamaan, itse on itsensä pelastettava.
"Ei voi kärjistää" What? Jos puhutaan oman lapsen kuolemasta ei voi sanoa että se on kärjistämistä. Se on ihan hirveä tilanne. Välillä kyllä kannattaisi oikeasti miettiä mitä sanoo...
No joaps täällä taas... Onneksi mulla ei ollut pikamökkireissulla puhelinta. Miten ajattelette omassa päässä olevan rajan "sanoin vain oman mielipiteeni" olevan vs "haluan loukata"? Millaisia asioita on eettisesti "lupa" kommentoida vaikkei itse olekaan ollut vastaavassa tilanteessa. Jotenkin tuntuu, että kärkkäimmät ihmiset on kyllä eläneet niin kuplassa joka on vuorattu pumpulilla, etteivät todellakaan tiedä mistä puhuvat. Mä olen kokenut aika karseita asioita muissa elämäntilanteissa ja koska niistä jää pysyvät arvet, en lähde niistä saman kokeneiden kanssa edes puhumaankaan. Korvat riittää. Ja sitten esim just tämä lapsen menetys tai terminaalisyövan sairastus...koen ettei mulla ole mitään oikeutta edes kommentoida kun en sitä tuskaa voi mitenkään ymmärtää. Mutta kuunnella siis toki voin.
Kukas nappaa sen toisen helmiplussan nyt siis? Tähti testasitko?
Olitkin just ilmoittanut kp1. Pahoittelut!
Inhoan tabuja. Kuolema tuntuu olevan tässä yhteiskunnassa tabu nykyään. Jos se ei kosketa minua itseäni, sitä ei ole olemassa. On se niin piilotettu asia. Minusta suora puhe, myös vaikeista asioista on parempi, kun vaikeneminen. Tyhmyyksien laukominen on asia erikseen.
Minusta puhuminen on hyvä asia enkä itsekään varsinaisesti salaile esimerkiksi sairauksiani. Minua kuitenkin ärsyttää sellainen turha empatia ja neuvominen. Minä olen syntymästäni asti geneettisesti viallinen eikä sitä korjaa mikään lääke eikä kipuihinkaan auta lääkitys. Se on ihan ok. Mutta turha tulla sanomaan, että hae apua ja kipu jalostaa ja kaikella on tarkoituksensa. Tästä voisi saada sen käsityksen, että olen katkera. En ole, kaikki on ihan hyvin ja iloitsen joka kerran kun nostelen astioita eivätkä ne putoa kädestä, nousen portaita ja polvet eivät petä alta, saan avattua oven tai purkin. Ajatella miten monta ilon aihetta päivään mahtuu!Ymmärrän oikein hyvin. Lapsen kuolemaakaan ei voi korjata, mutta silti siitä voi puhua.
Kerro minulle miten selvitään kurjuudesta ja huonoista olosuhteista? Ihan vilpittömästi haluaisin tietää?Kyllä tää näin on.... yksin ei aina jaksa, mutta apua on, kunhan sitä hakee. Ihminen itse on oman onnensa seppä :)
On niitä, jotka toimivat ja niitä, jotka vain valittavat ja syyttävät muita omasta kurjuudesta.
Kurjuudesta ja huonoista olosuhteista selvinneillä ihmisillä on samoja ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
Juuri yhdellä ystävällä on tilanne, että ei enää mitenkään jaksa. Lääkäriin pitää odottaa yli viikko, terapiaan voi päästä, kun saa psykiatrilta lausunnon, mutta psykiatrille ei pääse puoleen vuoteen. Omalla rahalla voisi mennä, mutta sairaspäivärahan käsittelyssä kuluu vähintään kolme viikkoa. Jokainen, joka on ollut masentunut, tietää, miten pitkiä päivät ja viikot voivat olla ja miten paljon täytyy jaksaa, kun ei enää jaksa mitään.Kerro minulle miten selvitään kurjuudesta ja huonoista olosuhteista? Ihan vilpittömästi haluaisin tietää?
Muuten täällä alkaa taas ikävä kyllä mennä taas siihen suuntaan, kuin silloin masennuksesta keskusteltaessa. Että se on itsestä kiinni. On helppo huudella, että hae apua, sitä on saatavilla. Koska a) aina ei todellakaan ole b) sitä nimenomaan koittaa välttää "valittamasta" ja vaivaamasta muita, koska "on pärjättävä ja oltava oman onnensa seppä" ja silloin ikävä kyllä usein uupuu niin, ettei enää jaksa hakea apua. Mulla nousee karvat pystyyn, kun syyllistetään, että on itsestä kiinni. Kun ei vaan aina ole!
Kyllä tää näin on.... yksin ei aina jaksa, mutta apua on, kunhan sitä hakee. Ihminen itse on oman onnensa seppä :)
On niitä, jotka toimivat ja niitä, jotka vain valittavat ja syyttävät muita omasta kurjuudesta.
Kurjuudesta ja huonoista olosuhteista selvinneillä ihmisillä on samoja ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
Kp 1 (ja tämä oli tarkoitettu)